Blog Heiskane_

Syksy
Sade
Tuuli

Hiljainen, syksyinen yö, tuntematon herää eloon.

Sähkö
Pimeys
Humina

Ajatusten piilopaikkana aivot odottavat tyhjennystä.

Nyt
Huominen
Tulevaisuus

Kukaan ei voi tuntea kuin eilisen, tämä päivä on mennyt, huomista ei kukaan tiedä.

Sää
Talous
Urheilu

Mantereet elävät kukin omaa aikaansa, toisen lepo on toisen aherrus.

Kello
Aikajana
Jatkumo

Kenties se on hyvä, etteivät kaikki iloitse tai sure samaan aikaan?

Ghana
Sveitsi
Brasilia

Aamulla maailma herää toisaalla unestaan, toisille se on iltainen kasvojenpesu, joillekin hektinen iltapäivän rupeama.

Epäilys
Oppiminen
Kehitys

Onhan se mukavaa että on ruokaa, sähköä, katto pään päällä, töitä, ystäviä, tulevaisuuden uskoa, terveyttä?

Koti
Isänmaa
Hyvinvointi

Tänä yönä vietetään asunnottomien yötä, Suomessakin on paljon asunnottomia, vaikka aina sitä ei uskoisi... hyvinvointivaltio ja kaikkea, rikkaampi kuin koskaan. Suomi, itsenäinen ja hyvinvoiva puhdas maa. Kaikilla ei silti ole paikkaa mihin mennä yöksi, meistä suurimmalla osalla on!

Ajattelen edes heitä, tunnen olevani elossa.

Roskapostia tulee oikein vaivaksi asti. Suurin osa kaikesta postiliikenteestä on roskapostia, itsellenikin sitä pompsahtelee joka hel*etin päivä! Juu eikä kyse ole edes mistään pornosivu-roskapostista vaan lasken kyl nyt noi kotimaisetkin paskapostit roskaposteiksi, osta sitä ja tätä, kokeile ilmaiseksi sitä, testaa, vastaa, osallistu, ilmoittaudu tai klikkaa itsesi sinne ja tonne...

Harmillista kun osaa posteista ei oikein pysty säätelemään tai lopettamaan, siis suurinta osaa ei pysty! Miksei joku insinööri oo kehittänyt sellasta suodatinta joka muutamaa valintakriteeriä noudattaen suodattaisi kaiken epätarpeellisen... varmasti sellaisia on jo ollutkin ainakin 10 vuotta, mut mulla ei nyt silti sitte ole sitä =/

Heräsi tänään ajatus että miksei kaikkea roskapostia (junkmail) voitais jotenkin varastoida tai lähettää vaikka Argentiinaan? Ai miksi juuri Argentiinaan? En tosiaan osaa sitä sen enempää kommentoida, tuli vaan mieleen että Argentiina vois olla paras roskapostin loppusijoituspaikka. Jos joku keksii parempia maita loppusijoitukselle niin kannattaa ehdotella, ainahan noista voidaan valita sitten paras.

Sitäpaitsi eihän noi bitit kai vie sillee mitenkään "fyysisesti" sitä tilaakaan, ei ainakaan Argentiinan kokoinen maa siitä paljoa liikuttuis, sehän on ihan hel*etin SUURI maa. No joo nyt tuli mieleen pari muutakin maata... RUOTSI, no en mä tiedä, nehän kääntäis sen jotenkin voitokseen taas. Norjakaan ei käy koska niillä on jo sitä öljyä!

Niin ja ne ketkä niitä roskaposteja väsäävät nii yrittäkääpä hankkia parempaa tekemistä, elämä on liian lyhyt istuttavaksi jossakin pimeessä huoneessa tietokoneen näyttöpäätteen kajastuksessa!

Samanniminen sarja pyörii eräällä kotimaisella mainoskanavalla. Enpä ole kuin vilaukselta sitä katsonut, äsken viimeksi.. siinä etsittiin jonkun äitiä.

Mulla olis paljon parempi idea ohjelmalle! Siinä voitaisiin etsiä kadonneita avaimia, lompakoita, fillareita, lapasia, lippiksiä, asiapapereita, laskuja, legoja, imurin pölypusseja, ruokaohjeita, neliapiloita, kynsisaksia, puhelimen laturia, varahehkulamppuja, tulitikkuja, paristoja, sukkia, 2 euron kolikoita tai kadonnutta aikaa?

Ei tarvitsis matkustella todennäköisesti ulkomaille, koko ohjelmaidea tulisi noin 204 x halvemmaksi kuin nykyinen mainoskanavan ohjelma.. , silti lopputulos tulisi olemaan katsojille lähes sama: KYYNELEITÄ, kyyneleitä ja itkun punaisia silmiä ja suuria halauksia!

...Nämä avaimet ovat kadonneet Markulta hänen ollessaan 7-vuotias, ja silloin siitä seurasi kova puhuttelu sekä luottamuspula vanhempiinsa. Etsijäryhmän löydettyä avaimet Markun vanhojen kellaritavaroiden joukosta, Markku sai itkunsekaisilta sanoiltaan kerrotuksi etsijäryhmälle vain "kiitos, en unohda teitä ikinä..!" Tuo kiitos oli parasta mitä "etsijät" voivat saada! Vanhemmat antoivat suorassa lähetyksessä pojalleen vihdoin anteeksi ja toivottivat Markun Jouluksi taas kotiin valmiiseen Joulupöytään... Markku täytti elokuussa 34 vuotta, joten kutsu oli kuin taivaanlahja.

Veera taas oli kadottanut polkupyöränsä vuonna 1997, jolloin hän oli jättänyt sen ylä-asteensa pihaan pyörätelineeseen lukitsematta.
Tässä ohjelmassa tälle ongelmalle ei voitu mitään. Etsijät totesivat Veeralle vain että: "liiku julkisilla tai kävele.. polkupyörääsi et näe enää ikinä!" Veeran purskahdettua itkuun, äänittäjänä toimiva naishenkilö kaivoi hänelle nenäliinansa, ja he itkivät yhdessä vuolaasti kameran yhä kuvatessa tuota suurta ja liikuttavaa hetkeä, joka kenties jäisi tv-historiaan erään aikakauden loppuna!