De mortuis nil nisi bene

" Kuolleista puhutaan vain hyvää "

maaliskuussa.2013 Iltapäivälehdessä jonkun henkilön muistokirjoituksessa joku sanoi näin...

Niinpä. Kuolleista puhutaan useimmiten vain hyvää? Aina kun on tapahtunut jokin onnettomuus, jossa yksi tai useampi henkilö sattuu tapaturmaisesti kuolemaan (tai miksei muullakin lailla?), lehtien jutut kertovat kilpaa kuinka tämä menehtynyt nuori oli lupaava urheilija tai kaikkien hyvä kaveri tai miellyttävä nuori tai vanha tai vaikkapa keski-ikäinen.
Harvemmin olen nähnyt tekstinä: "...Jermu oli paskamainen kaveri kaikille, laiska ja saamaton, sekä avovaimoaan kohtaan uskoton sekä työpaikalla toiseksi suurin lusmu kaikista"

-Harvemminpa hyvinkin-
Positiivinen poikkeus olisi mahtava yllätys... siis tarkoitan, että puhuttaisiin edes osaksi totta ja niillä sanoilla kun oikeasti ehkä jopa tämä vainaja toivoisi?

"... Niin enhän minä eläessäni paljon muita ehtinyt ajattelemaan, oma napani se tärkein aina oli... ja valehtelisin jos väittäisin olleeni työpaikan mukavimmasta päästä,... kysykää vaikka vaimoltani! - En nyt sentään se pahin pissapää ollut, mutta kenties sieltä viiden joukosta?."

"En ollut lupaava urheilijakaan, oikeastaan koko urheilu oli ihan perseestä, enemmänkin tykkäsin saksalaisista dekkareista, vaikka eivät nekään mitään viihdettä olleet, kunhan tuli niitä paremman puutteessa katseltua, kun en jaksanut perheeni kanssakaan aikaa joka ikinen iltahetki viettää..."

"Ystäväni olisivat kutsuneet minua oikeastaan vastarannan kiiskeksi ja ikijääräksi... no ainakin Martti ja Hemppa... ainakin Martti, hän taisikin olla se ainoa kaverini... tai jos nyt ei kaveri, niin olimmehan ainakin 12 vuotta samassa työpaikassa!"

"Enkä minä Marttiakaan syntymäpäivilleni bruukannut kutsua... kun oli niitä sukulaisiakin paikalla tarpeeksi... no siis vaimoni siskot miehineen ja lapsineen, sekä äitini sisko." "No eipä niitä nyt oikeasti edes juhlittu usein, sillä minua pyrkivät kai välttelemään viimeiseen asti, ainakin kesäaikaan ja muutoinkin loma -aikoina.. puhumattakaan joulusta, silloin ei vieraita juuri käynyt."

"Niin nyt kun olen kuollut ollut jo hetken aikaa, niin pakkohan se on tunnustaa, että täys paska olin minä aviomiehenä ja lapsilleni isänä. Eipä juuri ollut aikaa heitä kuskailla sellotunnille eikä jalkapalloon. Mitäpä minä olisin siellä tehnyt,... naapurin Ville-Veikko lapsia kentille kuskasi, kun oli niin mukava ja muutenkin suurella volkkarilla ajeli, työsuhdeautolla se olikin helppoa!"

"En ollut edes kovin rehellinen, verottajalle terveisiä. Pimeitä hommiahan tuli tehtyä ja paljonkin, etenkin 1980-1994... no eiköhän jokainen hieman tuolla lailla.. luulisin? Vaimolleni yritin rehellinen olla, mutta kun ei suunvuoroa saanut... eipä kai sitä pahemmin kiinnostanut missä kuljin illat ja viikonloput... pilkillä ja kesäisin perhokalassa. Ihmetteliköhän tuo koskaan kun ei ukko kalaa koskaan kotiin tuonut? Tai ne pari kertaa kun sitä tuli, valkoisen paperikäärön päällä luki CM ja kilohinta, no... eipä tuo kai harmita enää, enemmän pidin itsekin kanasta ja naudanlihasta."

No joo. Ei kai kaikki kuolleet voi ihan pahojakaan olla?

Parempi muistella heitä sitten enimmäkseen hyvällä?