Kaksi päivää rempan aloittamisen jälkeen oli pakko lähteä käymään kotona tsekkaamassa, mitä siellä on tapahtunut.
Putkiremontin aloituskokouksessa remppafirma oli kertonut asukkaille, että jos rempan aikaan tulee käymään asunnollaan, pitäisi ensin ilmoittautua työmaatoimistossa. Sanoista tekoihin, joten koputtelin toista minuuttia luukun ovea kunnes kahvilla ollut työmaatirehtööri tuli keltaisissa liiveissään tsekkaamaan metelin syytä. Kerroin ilmoittautuvani, jolloin äijän naamalle venähti kysyvä hymy ja sitä seuraava sanallinen ihmetys, että mitä helvettiä kukaan tänne ilmoittautuisi. Senkuin vaan omistaja menisi kämpälleen ilman muitta mutkitta.
Kuusi kerrosta ylöspäin ja ensimmäisenä ihmettelmään mitä kylppärilleni olikaan tapahtunut. Ainakaan työn aloittamisen hidastelusta ei remppafirmaa voinut syyttää, sillä aiemmin ihanan vaaleansinisenvihreä paskahuussini oli kahdessa päivässä muuttunut ikävän harmaaksi, vahvasti DDR-henkiseksi rakennusjätekaapiksi. Hyvänä puolena oli ajatus siitä, että rakennuspölyä tuskin ei enää hirvittävästi tulisi, huonona puolena oli se, että kaikista suojauslupauksista huolimatta remppajäbät olivat onnistuneet munaamaan remppa-alueen ja olohuoneeni välisen oven muovisuojauksen. Onni onnettomuudessa tosin oli, että ainakaan silmämäärisesti tarkasteltuna neitseelliselle alueelle ei ollut paljoa tullut remppapölyä.
Toisaalta, jotenkin ennen remppaa varauduin siihen, että pölyä tulee aivan perkeleellisesti joka tapauksessa. Tai oikeastaan en edes varautunut, vaan hyväksyin tosiasian siitä että kun takaisimuutto loppukeväästä alkaa, pitää kaikki asunnossa olevat kamat puhdistaa yksitellen. Bonus sinänsä, että tulee kerrankin siivottua kämppä lattiasta kattoon ja ehkä siinä sivussa siivottua turhaa romua nurkista pois.
En siis juurikaan tehnyt mitään konkreettista ennen remonttia kuin suojasin omaisuuttani yhden päivän ajan. Muutama viikko ennen rempan aloitusta järjestin naistenpäiväbileet joukolle naisihmisiä ja hetken mielijohteesta teippasin vessan seinään bileiden ajaksi paketillisen tusseja ja pyysin ihania naisvieraitani koristelemaan WC:ni seinät. Tuloksen näette ohesta.
Kylppärini ennen remontin aloitusta
Harmitti melkein päästää moiset töherrykset kaatopaikalle, mutta onneksi ne tuli tarkkaan dokumentoitua kuvaamalla. Bonuksena myös remppajätkille oli selkeesti ollut iloa aiheesta, sillä kyyläillessäni järkyttyneenä WC:ni ovella nykyistä laastipölykasaa, ohikävelevä remppajäbä hymy suupielissä kommentoi "eiks tää ollu se piirrelty WC?".
Job well done. Olihan se. Spread the love ja niin edelleen.
