Aihe tuli juuri nyt ajankohtaiseksi koska satun paraikaa kuuntelemaan "Flashback"-radio-ohjelmaa jossa käydään tänään läpi arkistomateriaalin voimin Neljän Ruusun uraa. Itsellenihän tämä bändi on harvinaisen tärkeä bändiksi joka ei edusta sitä aivan perinteisintä musiikkia mitä olen kuunnellut. Muistelen että nähdessäni "Tie ajatuksiin" heidän musiikkivideonsa 90-luvun alussa, tykästyin siinä vaiheessa bändiin. Se oli sopivan tunnelmallista musiikkia nuoruuteen ja jotenkin tuo heidän hieman melankolinen tyylinsä on kolahtanut siitä lähtien. Levyhyllystäkin löytyy sentään 7 levyä. "Hyvää päivää" levystä etenkin pidän, joka ilmestyikin jo hieman ennen bändin menestysvuosia. Sitä kuuntelin tosin toki vasta jälkikäteen.
Joo bändin näin eka kerran livenä joko vuonna -93 tai -94. Sen jälkeen vielä kahteen otteeseen. Ja toisella kerralla sainkin tyyppien nimmarit & Ilkan kanssa pitkät juttelut. Kertaakaan en kuitenkaan festareilla heihin törmännyt. Niin tuosta lopettamisestaan kuulin vasta tänä kesänä juteltuani jonkun uuden tuttavuuden kanssa tämän kesän Keitelejazzeissa bändistä kun Ismo Alanko oli sattumoisin tämän vuoden vieraana täällä. Jaahas se tuli mulle ihan yllätyksenä toi lopettaminen mut ovathan olleet yhdessä jo teineistä asti joten aikansa kai kutakin. Ja ehkä olikin viisaampaa lopettaa jos tuntui että tällä saralla ei synny mitään uutta merkittävää. Onhan palaaminenkin kuitenkin aina mahdollista.
Kuten Ilkka Alanko sanoi jossain TV-haastattelussaan aikoinaan että toivoisi että saisi tehtyä biisejä jotka jäisivät ihmisten mieliin. Ainakin itselleni moni hyvä biisi on jäänyt hyvin mieleen ja niitä onkin kiva levyiltä soitella kun sellainen fiilis tulee. Hyvää musiikkia esim. kun meinaa lähteä vähän juhlimaan ! Itsellekin hyvä poikkeus aggressiivisesta heavystä ennen baari-iltaa ! =D Joo ja kun itekin tässä pääsee pikkuhiljaa vanhenemaan niin eipä tuota aggressiota enää tarttekaan niin aina nostella.