Tämä blogi käsittelee tutkija Jaana Venkulan artikkelia jonka luin tänään ! Hänen mielestään ihminen on sairastunut oikean tekemisen puutteeseen. Elämme käsittämätöntä pään ja tiedon ylivallan aikaa, jossa tekniikka hoitaa sen, mikä ennen tehtiin itse. Venkulan mielestä se on paha virhe. Vaikka elämä on näennäisesti helpottunut, niin ovatko ihmiset olleet koskaan niin uupuneita ja masentuneita kuin nyt ? Mieli väsyy, kun tekeminen puuttuu. Venkulan mielestä muutamassa vuosikymmenessä on unohdettu, että ihminen on lihaa ja verta. Ikään kuin vanhasta maatiaislajista olisi jalostunut jonkinlainen älykone, joka syntyy piuhat valmiina päässä.
Pää ei ole kuitenkaan kone eikä valmiita piuhojakaan ole, päinvastoin. Pikemminkin mieltä voi verrata umpihankeen, johon ihminen luo itse jatkuvasti uusia polkuja, omaa elämäänsä. Jokainen muutoksen paikka, kaikki sopeutuminen ja ongelmien ratkaiseminen, vaatii näiden polkujen ja yhteyksien syntymistä aivojen eri osien välillä. Jos niitä ei synny, ajattelu jäykistyy kaavoihinsa ja rapautuu.
Venkulan ohjatessa vuosia sitten yliopistossa oppilaita, hän huomasi että käsillä tekeminen selkiyttää ajatuksia. Mitä ankarammin oppilaat yrittivät puristaa oivalluksia päästä paperille tutkielmissaan, sitä vähemmän niitä syntyi. Hän onkin tullut siihen johtopäätökseen, että kädet ovat mielen moottori. Jos ajatukset menevät jumiin tai mielessä pyörii tauotta sama ahdistava juttu, on ruvettava tekemään jotain käytännön puuhaa.
-Kun teemme käsillä jotain konkreettista, liikenne aivoissa vilkastuu. Silloin ajattelukin alkaa kulkea. Kaikki sellainen askarointi, joka on esihistoriasta asti liittynyt ihmislajin selviytymiseen, on kirjoitettu syvälle soluihimme. Tarvitsemme sitä vieläkin, olipa tietokone keksitty tai ei, Venkula sanoo.
Hänen mielestään on outoa nykyaikana kun jokaista vastoinkäymistä ja kriisiä hoidetaan terapialla ja lääkkeillä. Sen sijaan että itse ahdistusta ryhdyttäisiin hoitamaan, mielelle pitäisi antaa rauha löytää oma ratkaisu. Aivoissa täytyy muuttuvassa tilanteessa syntyä konkreettisesti uusia yhteyksiä kun vanhat keinot eivät enää tepsi, eikä niitä synny nappia painamalla tai katsomalla googlesta.
Jaana Venkula ei usko että ihmissuhdesotkut ja kriisit tulisivat vatvomisella yhtään miksikään. Kriisipaikoissa olisi usein paljon järkevämpää ottaa vaikka vasara käteen ja ruveta rakentamaan jotakin. Erityisesti kun teemme sellaista, mitä emme välttämättä ihan edes osaa ja mikä vaatii sopivaa ponnistelua ja keskittymistä, aivojen mielihyväkeskus aktivoituu. Se taas antaa virtaa niihin lohkoihin, jotka ratkovat ongelmia, hän perustelee. Keskittyneessä puuhassa aivot saavat yhtäältä levätä, toisaalta uusiutua ja silloin niissä syntyy kuin itsestään yllättäviä oivalluksia. Se tuntuu siltä, kuin odottamatta umpiseinään aukeaisi ovi. Mieli löytää itse tiensä, mutta se vaatii pakotonta tilaa.
Pelkkä tieto ei auta ihmistä selviytymään eikä tee ketään viisaaksi. Pikemminkin tiedon ylivalta tyhmistää. Entiset sukupolvet olivat kouluttamattomia, mutta he osasivat tehdä valtavan paljon enemmän kuin me. Kaikki eivät osaa enää kulkea edes metsässä tai sytyttää tulta nuotioon, mutta ne ovat taitoja, jotka liittyvät olemassaolon perustaan. Jos kadotamme ne, kadotamme samalla yhteyden todellisuuteen ja itseemme sen osana. Meistä tulee elämän tarkkailijoita sen sijaan, että itse eläisimme.
Mielenrauhan löytää, kun käsittää, että elämässä on aina jotain kesken. Jos mikään ei ole kesken, on kuollut. Jokainen tuleva päivä on aina hyppy tuntemattomaan ! Venkulan mielestä juuri epävarmuus on kiehtovinta elämässä, mutta sitä ei enää haluta hyväksyä. Ihmiset on pumpattu täyteen päämääriä. Luullaan, että jos asiat eivät ole koko ajan hanskassa, on epäonnistunut. Mitä me sellaisella elämällä teemme, jossa kaiken tietää ennalta Venkula kysyy ? Tosiasiassa todella merkittävät asiat tulevat aina yllätyksinä.
Suomen kielen sanat 'käsittää' ja 'käsitellä' ovat muuten suoria johdoksia sanasta käsi ! Ja loppuun hieman oppia kuinka ihminen pystyy muuttamaan itseään ja ajatuksiaan > Ensimmäisenä on aina teko. Jos se tuntuu oikealta, toistetaan se. Kerran, toisen, monta kertaa. Vähitellen teko alkaa muuttaa mieltä. Se on moottori, joka käynnistää, antaa voimaa, vie eteenpäin ja kuljettaa johonkin ennalta arvaamattomaan paikkaan.
