Katsoin noin viikko sitten dokumentin Irakilaisesta metallibändistä Acrassicaudasta. Taas kerran voi vain olla onnellinen että on sattunut syntymään tänne kylmään Pohjolaan ! Meidän huolet ovat niin vähäpätöisiä tuolla asuvien rinnalla. Meillä kuitenkin pidetään huolta kaikista ja kun meidän luonteenlaatumme on vähän sisäänpäinkääntyvä ja juro niin emme myöskään ole kovin hullun sotaisaa kansaa & ennen kaikkea meillä on VAPAUS !
Irakissa piti Saddamin jälkeen alkaa paremmat ajat. Mutta toisin on näköjään käynyt nähtyäni tämän dokumentin. Siellä on jatkuva sota käynnissä, ulkona ei kannata olla kovin myöhään tai sinut ammutaan ! Ihan hullua touhua ei voi ymmärtää moista.. Ketkä siellä taistelee keskenään ja miksi ? Pitäisi vissiin tutkia Irakin historiaa selvittääkseen sen. Mutta siellä vapautta ei ole nimeksikään. Mitä se sellainen vapaus on että joutuu lähinnä kotona olemaan koko ajan pelon takia ?
Myöskään pitkät letit ja ns. heavyparta eivät myöskään olleet sallittuja. Tämä Acrassicauda-bändi harjoitteli jossain kaupan varastotilassa joka sekin tuhottiin ja samalla myös osa soittovälineistä. He järjestivät muutaman konsertin kuitenkin ennen tuota episodia & oli ilo nähdä kun irakilaiset nuoret ja vähän vanhemmatkin raskaan rockin ystävät pääsivät kunnolla moshaamaan ! Hauskanpitokin kun Irakissa on vähän niin ja näin. Tuolla sitä ihmiset pääsivät ainakin vähän toteuttamaan kun muuten ympärillä olivat lähinnä sota ja pelko.
Ohjelman toimittajatkin olivat jatkuvassa vaarassa ja ottivat suuren riskin seuratessaan tätä Irakin ainoaa heavybändiä ! Bagdad ei ollut turvallinen paikka & lopulta tämän bändin jäsenetkin lähtivät pikkuhiljaa Syyriaan, joka oli irakilaispakolaisille se normaali suunta. Sielläkään ei ollut helppoa koska heitä pidettiin ihan alimmassa kastissa & heillä oli ymmärrettävästi ikävä kotikaupunkiaan ja sukulaisia siellä vaikka se ei enää hyvä ja turvallinen paikka olisi ollutkaan. Koti kuin koti ja kaverit siellä kumminkin, ymmärtäähän sen ikävän.
Mutta tilanne oli vaan melkein pahentunut joten takaisinpäin ei kannattanut mennä. Syyriassa he heittivät ensimmäisen keikkansa ja toimittajat kuvasivat sen. Mainonnassa ei voinut käyttää sanaa heavy koska se yhdistettäisiin saatananpalvontaan & se ei olisi tainnut olla tuollakaan laillista joten mainoksessa käytettiin sanaa rock. He vetivät sitten ravintolan ekan musiikkikeikan & koska yleisö ei tuntenut bändiä, he alottivat järkevästi tunnetuilla covereilla & Metallican "Fade To Black"-biisistä yleisö todella innostui ! Ja oli aika jatkaa sitten jo omillakin biiseillä.
Ainoa historiallinen homma mitä tämä bändi sai aikaan ei ollut pelkästään että se oli ensimmäinen irakilainen heavybändi vaan he myös pääsivät lopulta Syyriassa studioon äänittämään biisejään ! 3 kappaleen tuotoksen he saivat lopulta aikaan studioajallaan & näin bändi pääsi myös levylautaselle ! =)
Ohjelman loppu oli vähän surullinen kun pari näistä bändin kaveruksista joutuivat myymään soittimensa maksaakseen vuokran & he ovat yrittäneet päästä Syyriasta tietty muuallekin mutta tietäähän sen miten vaikea irakilaisten on päästä sieltä esim. tänne Eurooppaan kun maine hulluista pomminräjäyttäjistä on mitä se on. Mutta bändi jäi edelleenkin haaveilemaan siitä että saisivat soittaa heavyään rauhassa ja kasvattaa vapaasti pitkää tukkaa ! Jäi sinne niiden kitaristi vähän parempiin asemiin kun pääsi pitämään kitaratuntejakin, mutta olisi se vaan vaikeaa olla irakilainen =/ Eivät he kaikki hulluja ole.. ihan tavallisia ihmisiä kuitenkin tämän bändin jäsenetkin. Ajatuksia herättävä dokumentti todellakin !