Kermaperse ryhdistäytyy

Huomenna on tilipäivä eli haastekuukausi loppuu NYT!

Mikäpä oli lopputulema? No kuulkaas, ruokakauppaan meni rahaa 162 euroa. Edellisessä kuussa kulunki oli 234 euroa eli ei lainkaan hullumpi kiristys, varsinkin kun kuitenkin porsastelin ostamalla kalliita juttuja kuten cashew-pähkinöitä ja mantelimaitoa muun muassa.

Mistä säästö sitten syntyi? Luultavasti suurimmaksi osaksi siitä, että ostin kissanruokaa ja muuta ns. pakollista ja säilyvää kerralla paljon. Tämän ansiosta en joutunut ramppaamaan kaupassa vähän väliä. Jätin myös melkein joka kerta ostamatta herkut (siideri, suklaapatukka yms) ja muutenkin skarppasin enkä sortunut heräteostoksiin.

Isommassa mittakaavassa kuukausi olisi voinut mennä paremminkin. Vielä maanantaina näytti, että voisin siirtää säästötilille oikein kivasti ns. käyttämätöntä rahaa, mutta ei sittenkään. Nimittäin Slush. Tuo startuppaajien festari on ensi viikolla ja joudun (pääsen) lavalle. Pakko oli siis käydä kampaajalla (väri+leikkaus) ja ostaa uudet varkut. Siis ihan pakko.

No, mitäs muuta jäi kuukaudesta käteen?

Elämä on valintoja ja voin valita syödä vieläkin edullisemmin. Lisäksi jos näen vaivaa ja lähden jahtaamaan munataksia ja harrastaisin muutenkin ketjuketkujen ohitse ostamista, painuisi ruokalasku vieläkin alhaisemmaksi. Ja ensi syksynä piru vie kerään puolukkaa koko talven tarpeiksi! Huomenna laitan fillaroinnista kertyvät säästöt lyhentämättömänä säästöön enkä osta ensi kuussa ainuttakaan rättiä!! Ja onko joka viikonlopuksi ostettava pullo punkkua?.

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa pyöräilystä ja miten pyöräilemällä säästää ja sitten, että missähän helvetissä ne rahat, jotka olen pyöräilemällä säästänyt, mahtavat olla.

Olen siis fillaroinut duuniin heinäkuusta saakka. Aloitin vähän niinku vahingossa ja jäin koukkuun. Se on aivan ihanata. Säällä kuin säällä. Tai no, lumisadetta ja pakkasta en ole vielä kokenut.

Mutta siihen säästämisaspektiin.

No, ensinnäkin bussilippu. Sehän maksaa 47 euroa. Jos nyt oletetaan, ettei lunta tule vielä seuraavaan kuukauteen silleen raamatullisesti, niin olen säästänyt 235 euroa.

Tämä säästö on selkeä ja helposti (laskimella) laskettavissa.

Sitten ne muut säästöt. En kulje enää keskustan läpi töihin, joten se tarkoittaa sitä, etten osta joka aamu tai ainakin joka toinen 2.90 € maksavaa lattea.

Lasketaan nyt sitten vaikka säästöksi 10 lattea kuussa eli 145 €.

Sitten hiukan hankalammin laskettavia juttuja, mutta näistäkin kertyy taatusti yhteensä parisen sataa.

Meikkaan nykyisin töissä vain jos on pakko (=pitää nähdä jotain muitakin kuin työkavereita ja Salven henkilökuntaa). Ennen fillarointia meikkasin joka päivä.

Meikeissä uskon laatuun eli en osta 10.90 € ripsareita, vaan niitä merkkijuttui, sama pätee meikkivoiteeseen. Koska iho on ulkoilun ansiosta (näin uskon) hyvässä kunnossa, aloin sutimaan meikkivoidettakin vasta joskus lokakuun lopussa. Duunissa minulla on naamarasvana jotain halvinta Rainbown vartalorasvaa, kotona jotain parempaa. Pesuainetta naaman pesuun tartten harvoin.

Afterit ja kauppoihin harhautuminen. Kun on liikkeellä fillarilla, ei voi juoda aftereilla paria enempää. Nyt kylmillä ilmoilla afterit, jotka eivät tapahdu duunin kulmilla (Salve, Hemingways) ovat vähän poissuljettuja, koska en jaksa mennä keskustaan ja tulla takaisin töihin vaihtamaan vaatteita. Eipä siltä, kävin tässä pari viikkoa sitten kaverin kanssa syömässä Vltavassa kuraisissa tuulipuvunhousuissa ja hikisessä teknisessä paidassa ja hevoselle haisevassa kuoritakissa. Kerran imuroin samoissa vermeissä siiderin Mbarissa, siinä oli hipstereillä ihmettelemistä. Mutta josko ei ottais tavaksi tuota kuitenkaan.

No niin, jos noille kahdelle jälkimmäiselle lasketaan säästöä vaikka 50 €/kk, niin rahaa olisi mennyt fillaroinnin ansiosta vähemmän 126 €/kk eli yhteensä 630 €.

Jos tuosta vähennetään pakolliset hankinnat eli kypärä, lamppu ja heijastinliivi ja ehkä ensiviikolla asennettavat talvirenkaat, niin se on silti useampi satanen.

No, en tiedä minne tuo raha on mennyt, koska säästötilille en muista moista summaa siirtäneeni.

Muistan, kun aikoinaan Nokiatalolla työskennellessäni olin latte-koukussa. Joka aamu piti saada latte Robertsilta. Laskin kerran, että vuodessa niihin latteihin meni merkkilaukun verran rahaa.

Jos olisin ollut fiksu, olisin pistänyt tilipäivänä etukäteen tuon latteihin menevän summan verran rahaa säästöön, koska turhien menojen pois jättäminen johtaa vaan väistämättä siihen, että rahat menevät johonkin toiseen turhaan asiaan.

Tulevana tilipäivänä pistän tämän idean käytäntöön.

Koska on muodikasta olla itselleen armollinen, niin muotoilen tämän nyt näin: vasta viikko ennen tilipäivää ja haasteen loppua retkahdin kaupassa siideriin (kaksi kappaletta!!) ja pieneen pussiin nachos cheeseballeja. Aijaijai!! Mutta tosiaan, kolme viikkoa maltoin olla porsastelematta.

Kauppalaskun kuitissa oli kuitenkin yksi yhteensä näitä kolmea tuotetta kalliimpi juttu. Nimittäin puolukkarasia. Vanhustyövoimalla kerätyt puolukat loppuivat ja nyt olen siis ostomarjojen varassa.

Olo on kuin sillä lastenlaulun (runon?) tyypillä, joka vaan rallatteli koko kesän ja naureskeli sille toiselle tyypille, joka ahersi tulevaisuuden varalle ja sittenpä talvella olikin karu todellisuus edessä.

(Luulen, että tuo lastenlaulu on jo kielletty. Aiheuttaa varmaan pilteille traumoja, kun vihjaillaan tolleen, et sen iPhone kuutoseen eten pitäis tehdä muutakin kuin näyttää keskisormea)

Niin että nyt olen pari kertaa miettinyt, että miksipä en ajanut syksyisenä viikonloppuna kotiin ja rohmunnut äitin kanssa lähimetsien puolukoita parempaan talteen. Hyvänen aika, puolukka säilyykin niin hyvin, päinvastoin kuin mustikka ja mansikka, jotka pitää pakastaa nanosekunnissa.

Laiskuudesta siis sakotetaan. Ja olenpa taipuvainen ajattelemaan, että se on ihan oikein.

Oivallus lieneekin se, että yksineläjä voi säästää kymppejä, kun lopettaa ruokakaupassa holtittoman porsastelun, mutta todellinen säästö tulee siitä, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja näkee vähän vaivaa ja hankkii ne ruokavalionsa kulmakivet muualta kuin kaupasta.

Vaikka haaste on periaatteessa loppusuoralla, niin ajattelin kiristää ruuvia vielä seuraavankin kuukauden ja siihen liittyy nyt sitten sitä vaivannäköä ja valintoja. Smoothiet saa nyt jäädä. Koska pähkinät ja ostopuolukat ovat niin kalliita. Tilalle tulevat ihanat omeletit. Koska luomumunat eivät nekään mitään halpoja kaupassa ole, niin onhan se nyt sitten lähdettävä minunkin jahtaamaan sitä munataksia.

Haastekuukauteni on noin puolessa välissä.

Browsailin Pivoa ja se kertoi minulle sekä hyvää että huonoa. Hyvää on se, että ruokakauppaan saattaa hyvinkin tällä menolla mennä noin satanen edellistä kuukautta vähemmän. Jos niin käy, niin saan olla oikein tyytyväinen.

Huonoa on sen sijaan se, että keskikulutus on taas kivunnut entisiin lukuihin.

No, sehän johtuu parista asiasta.

Ensinnäkin siitä, että oltiin tyttöin kanssa teatterissa sivistymässä. Koska olemme fiinejä leidejä (=kermaperseitä) emme tietenkään menneet ruotimaan näkemäämme taidepläjäystä mihinkään peruspubiin, vaan Salutorgetin loungeen. Mutta tottahan sitä nyt vähä viinistä ja drinkistä extraa maksaa, kun on pöytiin tarjoilu ja kerrassaan hurmaama tarjoilija.

Toisekseen tankkasin eilen auton.

Ainiin ja hevosjuttuihin meni viime viikolla 50 euroa extraa, kun osallistui satulansovituskurssille ja Make Nyman, tuo velhojen velho kävi ohjasajamassa hevostani. Mutta, se oli joka sentin arvoista.

Mutta nyt tiedossa ei ole auton tankkausta lähitulevaisuudessa eikä ruokakaupassakaan pidä käydä ennen viikonloppua. Jospa se keskikulutus siis siitä vielä haasteen loppua kohden laskisi.