Yksi todellisista etikettitesteistä on julkinen sauna, kun sattumalta saa edelliseltä löylynheittäjältä löylykauhan ja -kiulun. Kunniasta ei luonnollisesti kieltäydytä. Kieltäytymisen tosin voi tehdä liukenemalla edellisen löylynheittäjän perässä pois saunasta. Kuitenkin, ensiajatus on oma maku vastaan muiden maku. Jostain syystä ajattelen aina, että muilla on eri maku kuin itselläni. En halua heittää liikaa löylyjä, koska en halua menettää kasvojani tavalla, jossa kuumennan huoneen kiehuvaksi pötsiksi ja poistuisin itse välittömästi. Antaisin epäkypsän kuvan itsestäni. En myöskään halua olla heittämättä löylyä, kun kunnia saunan miellyttävyydestä on minulle luovutettu. Sivusilmällä jokaisen sihauksen jälkeen vilkaisen muiden reaktioita löylyyn. Arvioin kyyryjen määrästä, kuinka pitkän tauon pidän vai heitänkö vielä toisenkin kauhallisen. Kevyt kyyry siellä täällä silloin tällöin on ihanteellinen.
Joskus löylyttäjänä on ollut epäkypsä henkilö, joka ilmeisesti on ajatellut saunomisen olevan kilpailu kuumuudenkestämisestä. Vettä on lentänyt kiukaalle kuin olisi kyse pienen ruohikkopalon sammuttamisesta. Kerran jouduin sanomaan, että kiitos nyt riittää. Mies uskoi puhetta. Toivottavasti nautti voitostaan.
Ruotsinlaivalla päädyin löylykisaan keski-ikäisen venäläismiehen kanssa ollessamme kahden saunassa. En ole varma miehen oikeasta iästä ja kansalaisuudesta, mutta näin tilanteessa kuvittelin. Alkuun jokaisen heiton jälkeen tulkitsin miehen ilmeestä ja katseesta, että lämpöä pitäisi paneeleiden päälle löytyä vielä enemmän. Mieleeni äkillisesti nousivat ne kaikki jääkiekon mm-kisojen Suomen ja Venäjän välisten otteluiden epäreilut jäähytuomiot. Toljotimme venäläismiehen kanssa toisiamme, kun jatkuvalla syötöllä heitin lisää löylyä. Tiesin olevani vahvoilla pelkästä kokemuksesta eikä mikään lahjottu tuomari voisi tulla voittoni väliin. Vähitellen miehen ilmeily loppui, katse siirtyi alaviistoon ja aikaisemmin ryhdikkäät olkapäät painuivat alas. Lopulta mies otti ritolat ja vielä ovea avatessa heitin yhden lisää. Olin itsekin tuskissani. Vaikka rakastankin saunomista, en tykkää kovista löylyistä. Kärsin voittoani hetken saunassa ja menin itsekin suihkuun.
En pärjää ilma silmälaseja. Tästä johtuen, jos en tiedä tutun ihmisen olevan saunomassa, kaikki saunojat ovat tuntemattomia. Silloin tällöin tuttu ääni aloittaa keskustelun. Erään kerran sauna oli täynnä tuntemattomia tai tunnistamattomia ja heräsi keskustelu paikallispolitiikasta. Osallistui keskusteluun tapojeni vastaisesti. Lopputulemana oli, että kävin kahden muiden saunojien keskellä kovaäänistä väittelyä kunnantaloudesta, josta varmasti kummallakin oli yhtä heikot pohjatiedot ja yleinen asiantuntemus taloudesta. Koska en nähnyt tai oikeammin tunnistanut vastaväittelijän kasvoja, mielipiteeni ja sanankäyttöni olivat kärkeviä kuin olisin ollut netin keskustelupalstalla. Olin kuitenkin herrasmies ja en haukkunut miestä tyhmäksi, vaan hänen ajatuksiaan. Tänä päivänäkään en tiedä kenen kanssa väittelin. Ei jäänyt morkkista. Toivoisin, että voisin ilmaista itseäni samalla innolla myös vaatteet päällä ja silmälasit päässä.