Terveisiä Jyväskylästä.

Iltaa, Opossumit.

Päätin jättää "vittu" -sanan pois otsikosta, koska tämän viikkoiseksi teemasanaksi tuo naisen mäskiaromisoituja sorminronkintaräpylöitä kuvaava termi on aivan liian lievä.

Nythän kävi niin, että Mylwin-setä joutui lähtemään Helsingistä pois. Tämähän on Kamppilaiselle (isolla K:lla) aivan järkyttävä takaisku, varsinkin kun Stadissa on tullut asuttua jo pari vuotta. NiinQ vittu landelle pitäisi lähteä. Oikeastaan, paskat siitä että joutuu poistumaan virtsan ja oksennuksen tuoksuisesta Helsingin Keskustasta, mutta se vähän harmittaa että vieressä ei ole enää pillulta haisevaa päätä kun raahautuu aamukuudelta sänkyyn.

No, etsittiin ("etsittiin" = mie huusin ja anna etsi) sekä pakattiin ("pakattiin" = poljettiin kassiin, kun ei meinannut mahtua) tavarat ja ei kun kohti steissiä (siis "rautatieasemaa", teille, jotka ette ymmärrä kuinka "stadissa" puhutaan) ja junaan. Mun mielestä muuten Järnis on parempi nimi rautatieasemalle kuin Steissi, mutta se ei kuulu tähän.

Sitäpaitsi Stokis on mun mielestä parempi nimi stockmannille kuin "stokka", ja tukholmaa voisi sanoa ihan tukholmaksi. Helsingissä asuu typeriä ihmisiä. Idiootit.

Junamatkan piti mennä hyvin, koska otin pc-paikan! Yay! Ilmaista nettiä, pornoa ja chattaamista koko matka Jyskylään!

Pyörin junaan mennessäni vartin (joo, olin etuajassa) ja etsiskelin omaa pc:täni. Konnari suostui myöntämään vasta tikkurilassa (kun olin roikottanut sitä liikkuvasta junasta kymmenisen minuuttia) että PC-paikkaan ei kuulu itse tietokonetta vaan pelkkä pistorasia. Vitustako sitä sitten muka maksaa? Sähköstä? OMG LOL ROFLMAO.

No, jouduin sitten kaivamaan oman läppärini laukusta kun firma ei sellaista pystynyt tarjoamaan.

Matka meni oikeastaan ihmeellisen mukavasti. Oikeastaan liiankin mukavasti, paikalla ei ollut ainoatakaan yksinhuoltajaa viiden kiukkuilevan lapsen kanssa joita olisi voinut viskoa olutpullon korkeilla tai vetää tukasta eikä yhtään kännistä ääliötä edes, jolle jutella.

Yritin jutella vastapäätä istuvalle vanhemmalle pariskunnalle, mutta uhkasivat soittaa poliisin kun kaadoin Gambinat niiden kannettavan ja asuntopiirrustusten päälle joten päätin jättää suomenruotsalaiset snobit omaan arvoonsa.

Saisikohan ravintolavaunuun pc-paikkoja? Hmm.

No niin no. Matka meni, ja sain vaihdettua junaakin tampereella. Tampere on pelottava paikka. Keskellä helvetin juna-asemaa on vain ammottava reikä. Vähän niin kuin vetäisi joltain panolta housut alas ja huomaisi tuijottavansa kolmannen asteen tyhjyyteen, joka ei edes tuijota takaisin.

No joo, sitten ehdittiin jo Hyväsjyvään. Astuin junasta pois polleana kaupunkilaisena että kyllähän nää 100k+ mestat on niinQ nähty. Junasta poistui samaan aikaan sellaiset 8kpl muita siviilihenkilöitä, jotka kaikkosivat nopeasti eri suuntiin mitään puhumatta. En tiedä johtuiko se aseman ympäristössä hengailevasta mannelaumasta vai laajenevasta virtsalätäköstä kenkäni alla. Niin joo, piti käydä kusella. Äh.

Alkoi vähän nälättämään, ja kellokin oli vasta 21.30. Ensimmäisenä Jyväskylässä silmään osuu hesburger, sinne! Hetken aikaa temmottuani ovea totesin että sehän on kiinni. "erikoispäivä", ajattelin.

Kiersin saman korttelin toiselle puolelle, jossa kuulin olevan ämsee donalds-ravintolan. Nyin ovea. Kiinni. No, onhan se normaalia, että yli sadan tuhannen ihmisen kaupungin keskustan mcdonalds sulkee itsensä yhdeksältä.

Seuraava etappi -> bussin #22 pysäkin vieressä oleva kebab-paikka. Jee, kymmeneen asti auki! Kello oli 21.40. Ovi lukossa. Karvakätinen mies pyyhkii pöytiä ja vaaleatukkainen nainen pureskelee hiuksiaan sisäpuolella ja nauravat jollekin. Varmaan mulle. Hyvä. Ei edes harmittanut vielä.

Jatkan matkaa pitkin kävelykatua kohti miljoonan kilometrin päähän loistavaa "Amarillo" - kylttiä. "Tää tiedetään!", ajattelen. Matkaakin tuntuu olevan miljoona kilometriä kun kassissa olevat kalsarit painavat tonnin olkapäätä vasten.

Matkalla tässä sadan tuhannen asukkaan yliopistometropolissa tulee vastaan Maanantai-iltana klo 21.45-22.15 välisenä aikana 9 ihmistä. 9. (yhdeksän). Laskin ne oikeasti. Yksi niistä oli joku pirihattu, joka meinasi käydä kimppuun vähän ennen Memphistä. Kaksi oli humalaista, jotka kusivat keskellä kävelykatua olevaan puuhun. Miekkailivat vallan. Loput olivat jonnekin muualle pakenevia ihmisiä, jotka pyrkivät välttämään kaiken tämän.

No loppujen lopuksi voimat hyytyivät juuri ennen Amarilloa, joten painoin sisään Memphikseen ja kysyin että onko keittiö auki. Opastettiin pöytään jonkun tuoppiin kuolaavan sedän naapuriin ja sanottiin että lista on pöydässä. Tilasin tuopin, ja tuopin kanssa sain alkupalaksi meksikolaiseen tyyliin sipsejä maitolasissa ja ketsuppia pahvilautasella. Osaan kuvitella kun ne kaatoivat estrellapussista sipsejä sinne lasiin.

No ei siinä mitään, sipsit olivat bueno. No siis, kuinka sipsit nyt maistuvat. Ja HP-kastikkeelta maistunut ketsuppi myös.

Ruoka oli kyy hyvää, siitä ei pääse mihinkään. Tämän lisäksi ihQ myyjätäti saattoi viereiseen kapakkiin jossa sai polttaa ja kantoi puolet mun tavaroistakin vielä, ja vielä näytti kädestä pitäen mistä lähtee bussi. Joten Jyskylä sai synninpäästön - melkein. Katsotaan se yö-elämä vielä kun kerkeää.

Ai niin joo, ja tosi ihanaa syksyn jatkoa kaikille teille rakkaille ihmisille! <3 <3 <3

Ei tosissaan. Haistakaa vittu.