Bleh

Ulkona pimeää, sade hakkaa ikkunaa, tuuli ujeltaa ulkona. Koko päivän katsonut "How I met your mother" -sarjaa, melkein koko ykköstuotantokauden katsoin päivässä, viimeinen jakso loppui juuri. Kello on kolme aamuyöstä. (Vai onko sittenkin kaksi, tänäänhän siirryttiin talviaikaan.) Että näin..

Hyvä sarja tuo How I met your mother, mutta hieman läheltä liippaa kyllä. Henkilöt sarjassa samanikäisiä kuin itse, päähenkilö myöskin sinkku, etsimässä sitä oikeaa. Toisaalta antaa toivoa tuo sarja, kuitenkin tietää, että loppujen lopuksi, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, tuo päähenkilö jossain vaiheessa sen "oikean" löytää. Kai sitä itsekin pitää vain toivoa!

Tänäänkin oli tarkoitus baariin mennä, mutta loppujen lopuksi kukaan muu ei ollutkaan lähdössä. Jotenkin tällaisina päivinä tuntuu, että taas meni yksi mahdollisuus hukkaan. Hmm, pitää kyllä koettaa aloittaa keskusteluja muuallakin kuin baarissa. Helppoa ei ole kyllä, kovin hyvä en ole lähestymään ketään. Noh, pitää jotain keksiä, tai vain tarttua tilaisuuteen jos sellainen tulee!

Suomi24:n treffit -osiotakin olen nyt jonkin verran käyttänyt, mutta heikolla saldolla. About yksi kymmenestä lähettämästäni viestistä saa vastauksen? Ilmeisesti Turulla ja Etelä-Pohjanmaalla on täysin erilaiset nettideittiprotokollansa, pitää hieman miettiä mistä kiikastaa. Nojaa, eipä silti, kovin suuria toiveita en tähän nettideittiin enää aseta. Yksillä ainoilla treffeillä, jotka ovat olleet seurausta deitti-ilmoituksesta, olen täällä Seinäjoella ollut. Nekin jäivät sitten vain yhteen kahviin. Siis en nyt ainakaan vielä tyystin hylkää nettiä, onhan sekin yksi kanava uusien ihmisten tapaamiseen, mutta... Ehkä pitää keskittyä enemmän muihin kanaviin.

Nytkun itsetutkistelun synkeissä syövereissä pyöritään, jatketaan samaa rataa! Pian on vuosi 2008 takana.. Pian olen vuoden verran asunut uudella paikkakunnalla. Vieläkin sinkku. PIan kolme vuotta jäljellä opiskelusta. Mitä jos en koko opiskeluaikana löydä kunnon vakavaa suhdetta? Mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen? Onko Seinäjoella töitä? Millaisia?
Kaupunkina, pidän Turusta enemmän kuin Seinäjoesta. Toisaalta olen täällä Seinäjoella saanut uusia hyviä ystäviä. Olisi sääli jättää paikkani täältä. Perhe nyt on Turussa, mutta se nyt on ..perhe. Ei mikään maailman helpoin perhe. Melko itsenäisesti olen viimeiset vuodet elänyt. Toisaalta se on ollut positiivista, paremmin tulen esim. äitini kanssa toimeen nyt, kuin silloin kun kotoa muutin. (Tästäkin on parin vuoden päästä kymmenen vuotta... mihin ihmeeseen se aika katoaa! Ja mitä olen saanut aikaan näiden vuosien aikana? Ensin viitisen vuotta hiljaiseloa, vailla toivoa tai suunnitelmaa, varmaan pienoisessa masennuksessa koko ajan, vasta viimeiset vuodet olen ollut aktiivinen, alkanut elää!) Pikkuveli ja pikkusisko ovat Turussa kyllä.. he sinänsä tarvitsisivat minua. (Ainakin ajattelen niin.) Joskus mietin, että hylkäsin veljeni kun muutin pois Turusta. Äitini armoille. Jotenkin pitäisi päästä takaisin, rikkoa hänen otteensa veljestäni. Hmm.. tässä olisi hyvä tavoite ensi vuodeksi kyllä. Pitää muistaa tämä ensi uutena vuotena. (Joka sekin lähestyy aivan liian nopeasti..)

Pieni sivuhuomautus:
Judas Priestin seuraavat kappaleet ovat aivan mahtavia surulliseen fiilistelyyn: Alone, Exiled, Future of Mankind, Lost Love. Tuo lost love soi nyt neljättä kertaa peräkanaa, aivan mahtava. Niin surullinen..
Mutta ei.. nyt nukkumaan. Vaikka onkin vuoden pisin yö, (siis yö, ei valoton aika), niin ei sitä sentään kokonaan pidä valvoa ja murehtia tulevaisuutta. Huomenna taas uusi päivä! Ja uusi tuotantokausi How I met your motheria! Toivottavasti siellä tulee iloisempia jaksoja jo, piristys ja toivo olisivat poikaa. (Hyvä sarja siis, nauraa saa! Silti, taustalla on koko ajan pieni surullinen sävel.)

Hyvää yötä kaikille!

Kirjoitettaessa soi Judas Priest - Alone