Blogi

Outo juttu, tuntuu siltä että viimeisen viikon aikana olen nähnyt useampaan otteeseen pahoja unia. En siis painajaisia sinänsä, mutta sellaisia unia että herään. Pari kertaa olen herännyt siihen että olen noussun vuoteestani ja laittanut huoneessa valot päälle. (Siis sen jälkeen vasta herännyt. Silloin tällöin kävelen unissani muutenkin.) Muutenkin olen melko kevyesti nukkunut tämän viikon, tuntuu että olen heräillyt melkein joka yö johonkin siinä kahden - kolmen välillä. Lisäksi viime yönäkin, vaikka nukuin ihan hyvin, mukavia unia, niin aamulla kun heräsin huomasin että olin laittanut jossain vaiheessa yötä lukuvaloni päälle. (Herättyäni ja huomattuani valon palavan, sammutin valot ja nukuin vielä pari tuntia.)
Asiassa on se outoa, että en koskaan näe painajaisia. Jos jokin uni näyttää menevän siihen suuntaan, aina huomaan näkeväni unta ja herätän itseni. Mutta siltikin, näin joudun äärimmäisen harvoin tekemään. Ja nyt tällä viikolla useamman kerran olen näin tehnyt. Hmm, mistäköhän johtuu? Yksi vaihtoehto, luultavasti kaikkein todennäköisin: Olen tämän viikon katsonut tuota sarjaa "Supernatural". Ihan jees sarja, ihan pelottaviakin jaksoja.
(Varsinkin pilottijakson alku oli hyvinkin karmaiseva. Nainen herää, huomaa että mies ei ole vieressä nukkumassa, ja käy lasten huoneessa tarkistamassa vauvan tilannetta. Mies seisoo tummana hahmona ikkunaa vasten vauvan sängyn vierellä, ja näyttää sormimerkeillä että kaikki kunnossa, vauva nukkuu. Nainen kääntyy ovelta ja kävelee alakertaan, jossa on telkkari päällä. Sulkiessaan telkkaria, nainen huomaakin että telkkarin ääressä sohvalla onkin hänen aviomiehensä, sikeässä unessa. Jotenkin karmaiseva tilanne.)
Veikkaan siis että uneni johtuvat tuosta sarjasta. (Tätä teoriaa tukee se, että yksi uneni lainasi teeman yhdestä tuon sarjan jaksosta.) Noh, ei voi mitään. Pitää vain katsoa tuo sarja äkkiä loppuun! :D Katsotaanpas.. tällä hetkellä katsonut ykköstuotantokauden puoleen väliin... kolme tai neljä tuotantokautta jäljellä.. Jep, helppo homma! :)

Eilen saapui ensimmäinen varma merkki joulun saapumisesta.. Punainen postin kuori, joka postittaa joulukortteja edullisesti! Kaipa sitä pian pitää niitäkin alkaa täyttämään.. Hmm, viime vuonna asuin Turussa. Montakohan joulukorttia sukulaiset lähettävät vanhaan osoitteeseeni.. Noh, ei voi mitään. Itsellä pitäisi suuri osa viime vuoden osoitteista sentään olla tallella, ei tarvitse sellaista rumbaa käydä läpi kuin viime vuonna. Ja nyt olen Eniroon rekistöröitynyt, sieltä voin vielä varmistaa kaikkien osoitteet. Eipä silti, ei sitä niin montaa korttia pidäkään lähettää, alle kymmenen.

Huomenna kouluun taas. Outo tunne, näin pitkän vapaan jälkeen. Taas aloin illan mittaan miettiä, mitä tästäkin elämästä tulee. Aivan pian olen vuoden ollut AMK:ssa. Kolme vuotta edessä. Mutta mitä sen jälkeen? Olenko valmis jäämään Etelä-Pohjanmaalle asumaan? Jos en ole jäämässä, mikä minua odottaa jos muutan muualle?
Jos kaikkein järkevämmin olisin tehnyt, olisin jäänyt Turkuun asumaan, mennyt siellä AMK:hon. Tai sitten Tampereelle mennyt opiskelemaan, sekin olisi ollut hyvä vaihtoehto. Helsingistä en niinkään välitä, hieman liian iso paikka. Myöskin Vaasa vaikuttaa mukavalta paikalta, vaikka en siellä koskaan olekaan käynyt vielä. Mutta Seinäjoki? Noh, ihan jees paikka tämäkin. Mutta en tiedä paljonko täällä on sen alan töitä, joihin alunperin ajattelin suunnata. Ja mikäli joudun muuttamaan uuteen paikkakuntaan työn perässä, mitä olen saavuttanut? Melkein pari vaihtoehtoa näen: Joko löydän täältä Seinäjoelta, Etelä-Pohjanmaalta jotain, minkä vuoksi olen valmis jäämään, (tyttöystävä/vaimo), tai muutan opiskelun lopussa etelämmäs. Todellakin toivon että täältä Etelä-Pohjanmaalta tulen löytämään etsimäni.. olisi se kyllä sääli jättää nämä maisemat, kun olen alkanut täällä viihtymään. Noh, sen näkee sitten.
Jos joudun muuttamaan työn perässä, tilanne on huono. Valmistuttuani olen about 30v insinööri. Ei enää opiskelua, ei enää opiskelijakavereita.. Olisin yksin uudessa paikkakunnassa. Mistä edes lähtisin tuttavia keräämään? Tyttöystävää sieltä etsimään? Pelottaa ajatuskin. Noh, toivotaan että ei siihen mene!

Risteilystä.. Mukava reissu oli, mutta murehtimista tuotti. Laivan diskossa juttelin yhden tytön kanssa, puhelinnumerokin on tallessa. (Siis ei mitään ihmeellisiä kuitenkaan juteltu, kunhan hieman tutustuttiin. Kävi ilmi että hän esim. yhden luokkakaverini tuntee, ovat samalta paikkakunnalta, en mitään siitä ajatellut.) Ei mitään, jos järkevästi olisin tehnyt, olisin odottanut kunnes risteily on ohitse, ja sitten soittanut hänelle, kysynyt haluaisiko vaikka mennä treffeille. Valitettavasti, taisin mokata. Näin hänet uudemman kerran laivalla perjantaina, ja silloin tein pahan mokan. Menin kysymään suoraan häneltä, lähtisikö hän treffeille joku kerta. Pahaksi mokaksi tämä luokitellaan siksi, että hän oli luokkakaverin seurassa, joka oli mies. Lisäksi, olin itse tämän luokkakaverini seurassa, joka oli samalta paikkakunnalta tämän tytön kanssa.
Argh minkä sotkun meninkään tekemään. Jos nyt jätetään tämä tytön luokkakaveri huomiotta, niin taisin mokata itseni oman luokkakaverini edessä. Mikäli oikein ymmärsin, tai viimein tajusin, kyseessä saattoi olla jonkin sortin eksien kohtaaminen. Ei tullut tämä mieleenikään ennenkuin puolessa välissä treffeille pyyntöäni, jolloin oli jo liian myöhäistä kääntyä pois.
Noh, tyttö ei tuolloin heti osannut sanoa lähtisikö treffeille, tilanne jäi hieman auki.
Mutta nyt ei mitään hajua mitä tekisin.. Luokkakaverin kanssa pitää ainakin ekaana jutella, ennenkuin päätän soitanko ja kysyn uudelleen.

*Alla oleva kirjoitettu 13.11.2008*
Noniin, selvisi tämäkin juttu. Ei siis hätää, ei ollut mitään yhteistä historiaa luokkakaverilla ja tällä tytöllä. Joten olisin täysin vapaa häntä treffeille pyytämään. Mutta, selvisi myöskin toinen asia, nimittäin hänen ikänsä; hän on parikymppinen. Eli jokusen vuoden liian nuori, taidan jättää väliin tällä kertaa. Siis ei missään ole oman ikäluokan edustajia vapaana!

Auttakaa joku, missä järjestettäisiin kursseja, joilla opetetaan arvioimaan ihmisten ikää! Tämä on oikeasti pulma, en osaa arvioida kenenkään ikää enää. Nuoren näyttävät ikäistään vanhemmilta, vanhemmat ikäistään nuoremmilta. ja tätä ei helpota se, että koululla on vain 20-25 vuotiaita ihmisiä. (Tosin miehiä, naisia ei juuri ole.)

Tylsääkin tylsempää viikonloppua seurasi tapahtumarikas risteily. Joskus näinkin.

Ei mitään ihmeempää, risteily oli elämäni paras. Tosin, en viimeiseen viiteen vuoteen risteilemässä ole käynytkään, lukuunottamatta Astin-risteilyä tässä aikaisemmin. Eipä silti, olisi tämä risteily paremminkin tietenkin voinut mennä, mutta loppujen lopuksi, ihan mukava reissu! :)
Melko väsynyt fiilis oli kyllä takaisintultaessa bussissa, itsekin torkuin puolet matkasta. Hyvää tekivät 11 tunnin yöunet kyllä omassa sängyssä! Hattua pitää niille nostaa kyllä, jotka jaksoivat jatkaa Karmaan vielä eilen illalla.

Ainakin on viikonloppu ohi. Tylsin viikonloppu piiiitkään aikaan! Kaupat ja uimahalli olivat kiinni, ei mitään tekemistä, kämppiskin oli kotiseudulla käymässä.
Tylsyys oli melkein käsin kosketeltavaa. Noh, nyt on sekin viikonloppu takana, huomenna koulua taas!

Hmm, pitäisikö olla huolestunut..
Kävin tässä viikonloppuna kovalevyäni läpi, ja jäin fiilistelemään vanhojen World of Warcraft kuvankaappausten pariin.. Pitääpi varoa, etten vain sille tielle sorru tylsyyden iskiessä! Eli nyt pitäisi jotain tekemistä keksiä.. mieluiten poissa tietokoneen ääreltä. World of Warcraft on aivan liian paljon elämästäni jo vienyt, ei mitään aikomustakaan aloittaa sen pelaamista taas. 1,5 vuotta sitä pelasin heti sen ilmestymisestä lähtien. 2005 alussa ilmestyi, 2006 puolessa välissä jossain vaiheessa sitten sen pelaamisen lopetin. Aivan liikaa aikaa peli vei, ei oikein ollut enää mitään muuta elämää. Työt kärsivät hieman, kun raidit venyivät myöhään yöhään, ja pahimmillaan tuli vielä keskellä yötä herätys, että nyt on jokin harvinainen hirviö havaittu, äkkiä sitä raidaamaan ennnenkuin jokin muu kilta sen saa. Pari kertaa olin töissä hyvinkin väsyneenä. Oikean ratkaisun tein kyllä, kun silloin aikoinaan sen pelaamisen lopetin! Oikeastaan, sen jälkeen kun sen pelaamisen lopetin, niin ei loppujen lopuksi kestänyt kauhean kauankaan, ennenkuin treffirintamallakin alkoi tapahtumaan, ja lopuksi tyttöystävän löysin. Vieläkin kyllä harmittelen, että se tapahtui vasta sen jälkeen, kun olin jo päättänyt palata koulun penkille, ja muuttoni Seinäjoelle oli jo aivan varma. Noh, nyt ei ole vielä mitään varmaa koulun jälkeen, olisi erittäin hyvä aika löytää uusi tyttöystävä! (Mikäli sellaisen löytäisin, ei olisi mitään sitä vastaan että tänne Etelä-Pohjanmaalle jäisin.)
Noh, kuitenkin siis, World of Warcraftista lähdin kertomaan. Jäin siis nyt viikonloppuna muistelemaan "vanhoja kunnon aikoja", kun tylsyyden kourissa painiskelin. Sitä tietää, että jos jossain vaiheessa sitä aloittaisin taas pelaamaan, se olisi menoa. Alussa sitä pelatessa ei ole mitään paineita, sitä on vain hauska pelata. Mukava peli, monipuolinen, taitoja vaativa, ei pelkoa että tulisi tylsä pitkään aikaan. Mutta mitä enemmän sitä pelaa, sitä enemmän sitä pitää pelata. Heti kun johonkin kiltaan liittyy, tulee mukaan loppupelin luolastot, järjestetyt aikataulut yms. Jos kilta menee sinne ja sinne luolaan silloin ja silloin, sitä on oltava mukana.
Noh, lyhyesti virsi kaunis.. Nyt kun tätä kirjoitin tässä, aloin aivan uudella tavalla peliä muistelemaan, muistelin tällä kertaa sitä järjetöntä määrää aikaa, minkä tuohon peliin saa upotettua, miten se ei loppupeleissä anna mitään takaisin, vie vain yöunista, nakertaa sosiaalista elämää yms. Eli ei pelkoa että sitä alkaisin taas pelaamaan.

Mutta, siltikin, pitäisi jotain tekemistä keksiä! Tyttöystävä olisi paras vaihtoehto tietenkin, mutta hiljaista on sillä rintamalla. Jotain muuta siis pitäisi nyt keksiä, sillä välillä kun jatkan tyttöystävän etsimistä! Harmillista että maanantaisin on koulua kahdeksaan asti, olen nyt jo pitemmän aikaa katsonut uimahallissa miten maanantaisin olisi mahdollista käydä kokeilemassa uppopalloa.. :)

Tylsää tylsää.. kokonainen viikonloppu taas edessä, eikä oikein mitään tekemistä. Kaupatkin kiinni halloweenin vuoksi. Jotain pitäisi keksiä, taidan lähteä vaikka uimaan piakkoin!

-Muokattu muutaman minuutin kuluttua kirjoituksesta:
Pöh.. onneksi tarkistin asian, uimahallikin on tänään kiinni. Mitä ihmettä sitä oikein keksisi tekemistä!