Mietintöjä, identiteettikriisejä..

Huomenna kouluun taas. Outo tunne, näin pitkän vapaan jälkeen. Taas aloin illan mittaan miettiä, mitä tästäkin elämästä tulee. Aivan pian olen vuoden ollut AMK:ssa. Kolme vuotta edessä. Mutta mitä sen jälkeen? Olenko valmis jäämään Etelä-Pohjanmaalle asumaan? Jos en ole jäämässä, mikä minua odottaa jos muutan muualle?
Jos kaikkein järkevämmin olisin tehnyt, olisin jäänyt Turkuun asumaan, mennyt siellä AMK:hon. Tai sitten Tampereelle mennyt opiskelemaan, sekin olisi ollut hyvä vaihtoehto. Helsingistä en niinkään välitä, hieman liian iso paikka. Myöskin Vaasa vaikuttaa mukavalta paikalta, vaikka en siellä koskaan olekaan käynyt vielä. Mutta Seinäjoki? Noh, ihan jees paikka tämäkin. Mutta en tiedä paljonko täällä on sen alan töitä, joihin alunperin ajattelin suunnata. Ja mikäli joudun muuttamaan uuteen paikkakuntaan työn perässä, mitä olen saavuttanut? Melkein pari vaihtoehtoa näen: Joko löydän täältä Seinäjoelta, Etelä-Pohjanmaalta jotain, minkä vuoksi olen valmis jäämään, (tyttöystävä/vaimo), tai muutan opiskelun lopussa etelämmäs. Todellakin toivon että täältä Etelä-Pohjanmaalta tulen löytämään etsimäni.. olisi se kyllä sääli jättää nämä maisemat, kun olen alkanut täällä viihtymään. Noh, sen näkee sitten.
Jos joudun muuttamaan työn perässä, tilanne on huono. Valmistuttuani olen about 30v insinööri. Ei enää opiskelua, ei enää opiskelijakavereita.. Olisin yksin uudessa paikkakunnassa. Mistä edes lähtisin tuttavia keräämään? Tyttöystävää sieltä etsimään? Pelottaa ajatuskin. Noh, toivotaan että ei siihen mene!

Risteilystä.. Mukava reissu oli, mutta murehtimista tuotti. Laivan diskossa juttelin yhden tytön kanssa, puhelinnumerokin on tallessa. (Siis ei mitään ihmeellisiä kuitenkaan juteltu, kunhan hieman tutustuttiin. Kävi ilmi että hän esim. yhden luokkakaverini tuntee, ovat samalta paikkakunnalta, en mitään siitä ajatellut.) Ei mitään, jos järkevästi olisin tehnyt, olisin odottanut kunnes risteily on ohitse, ja sitten soittanut hänelle, kysynyt haluaisiko vaikka mennä treffeille. Valitettavasti, taisin mokata. Näin hänet uudemman kerran laivalla perjantaina, ja silloin tein pahan mokan. Menin kysymään suoraan häneltä, lähtisikö hän treffeille joku kerta. Pahaksi mokaksi tämä luokitellaan siksi, että hän oli luokkakaverin seurassa, joka oli mies. Lisäksi, olin itse tämän luokkakaverini seurassa, joka oli samalta paikkakunnalta tämän tytön kanssa.
Argh minkä sotkun meninkään tekemään. Jos nyt jätetään tämä tytön luokkakaveri huomiotta, niin taisin mokata itseni oman luokkakaverini edessä. Mikäli oikein ymmärsin, tai viimein tajusin, kyseessä saattoi olla jonkin sortin eksien kohtaaminen. Ei tullut tämä mieleenikään ennenkuin puolessa välissä treffeille pyyntöäni, jolloin oli jo liian myöhäistä kääntyä pois.
Noh, tyttö ei tuolloin heti osannut sanoa lähtisikö treffeille, tilanne jäi hieman auki.
Mutta nyt ei mitään hajua mitä tekisin.. Luokkakaverin kanssa pitää ainakin ekaana jutella, ennenkuin päätän soitanko ja kysyn uudelleen.

*Alla oleva kirjoitettu 13.11.2008*
Noniin, selvisi tämäkin juttu. Ei siis hätää, ei ollut mitään yhteistä historiaa luokkakaverilla ja tällä tytöllä. Joten olisin täysin vapaa häntä treffeille pyytämään. Mutta, selvisi myöskin toinen asia, nimittäin hänen ikänsä; hän on parikymppinen. Eli jokusen vuoden liian nuori, taidan jättää väliin tällä kertaa. Siis ei missään ole oman ikäluokan edustajia vapaana!

Auttakaa joku, missä järjestettäisiin kursseja, joilla opetetaan arvioimaan ihmisten ikää! Tämä on oikeasti pulma, en osaa arvioida kenenkään ikää enää. Nuoren näyttävät ikäistään vanhemmilta, vanhemmat ikäistään nuoremmilta. ja tätä ei helpota se, että koululla on vain 20-25 vuotiaita ihmisiä. (Tosin miehiä, naisia ei juuri ole.)

Kirjoitettaessa soi Bathory - Hammerhead