Blogi

Luulin tämän profiilini jo hukkuneen, mutta täällä se näemmä vielä oli.
Sitä en tiedä onko tämä hyvä vai huono asia..
Monta vuotta kulunut, mukavia vuosia. Löysin tyttöystävän, muutimme yhteen, hommasimme 2 kissaa, menimme kihloihin, valmistuimme about samaan aikaan AMK:sta, muutimme Tampereelle vuokralle, löysimme töitä, suunnittelimme neliön ostamista, tajusimme että olemme kuitenkin melko erilaisia, kumpikaan ei ollut ollut kunnolla onnellinen pitkään aikaan, erosimme.

Tässä näin tiivistetysti. Pahin surku on jo takana, pikku hiljaa koetan kääntää katsetta eteenpäin. Kaksiota olen nyt etsimässä, muutto omaan asuntoon on edessä jahka sellainen löytyy.

Olen nyt viime viikonloppuina käynyt katsomassa ensin neliöitä, sitten kolmioita ja juuri tänään kaksioita..
Neliö olisi ollut yhteinen, kolmio olisi ollut ainoastaan omissa nimissä mutta yhteinen, mutta nyt onkin edessä kaksio, omissa nimissä, yksin.

Outo juttu, tuntuu siltä että viimeisen viikon aikana olen nähnyt useampaan otteeseen pahoja unia. En siis painajaisia sinänsä, mutta sellaisia unia että herään. Pari kertaa olen herännyt siihen että olen noussun vuoteestani ja laittanut huoneessa valot päälle. (Siis sen jälkeen vasta herännyt. Silloin tällöin kävelen unissani muutenkin.) Muutenkin olen melko kevyesti nukkunut tämän viikon, tuntuu että olen heräillyt melkein joka yö johonkin siinä kahden - kolmen välillä. Lisäksi viime yönäkin, vaikka nukuin ihan hyvin, mukavia unia, niin aamulla kun heräsin huomasin että olin laittanut jossain vaiheessa yötä lukuvaloni päälle. (Herättyäni ja huomattuani valon palavan, sammutin valot ja nukuin vielä pari tuntia.)
Asiassa on se outoa, että en koskaan näe painajaisia. Jos jokin uni näyttää menevän siihen suuntaan, aina huomaan näkeväni unta ja herätän itseni. Mutta siltikin, näin joudun äärimmäisen harvoin tekemään. Ja nyt tällä viikolla useamman kerran olen näin tehnyt. Hmm, mistäköhän johtuu? Yksi vaihtoehto, luultavasti kaikkein todennäköisin: Olen tämän viikon katsonut tuota sarjaa "Supernatural". Ihan jees sarja, ihan pelottaviakin jaksoja.
(Varsinkin pilottijakson alku oli hyvinkin karmaiseva. Nainen herää, huomaa että mies ei ole vieressä nukkumassa, ja käy lasten huoneessa tarkistamassa vauvan tilannetta. Mies seisoo tummana hahmona ikkunaa vasten vauvan sängyn vierellä, ja näyttää sormimerkeillä että kaikki kunnossa, vauva nukkuu. Nainen kääntyy ovelta ja kävelee alakertaan, jossa on telkkari päällä. Sulkiessaan telkkaria, nainen huomaakin että telkkarin ääressä sohvalla onkin hänen aviomiehensä, sikeässä unessa. Jotenkin karmaiseva tilanne.)
Veikkaan siis että uneni johtuvat tuosta sarjasta. (Tätä teoriaa tukee se, että yksi uneni lainasi teeman yhdestä tuon sarjan jaksosta.) Noh, ei voi mitään. Pitää vain katsoa tuo sarja äkkiä loppuun! :D Katsotaanpas.. tällä hetkellä katsonut ykköstuotantokauden puoleen väliin... kolme tai neljä tuotantokautta jäljellä.. Jep, helppo homma! :)

Onneksi kävin tiistaina hammaslääkärillä hampaitteni värjäymät poistamassa, kelpaa taas hymyillä! :)
Juhannus meni melko yllättävästi, etten sanoisi. (Voisi sanoa, että laitoin eräänlaisen juhannusperinteen eteenpäin.) Flunssaa oli koko viikonlopun, on vieläkin, mutta ei juurikaan hidastellut. Huomenna taas töihin, kaipa sitä sen verran terveitä ollaan jo, vaikka räkä valuu ja yskä raikuu.

Miten ihmeessä sukulaiset AINA onnistuvat soittamaan sunnuntaiaamuisin ennen kello 10:00? Kiitos vain kummisedälleni herätyksestä tänä aamuna... Ja tietenkin huonoimpaan mahdolliseen aikaan, hienoa unta näin! Jossain hamassa tulevaisuudessa tutkiskelin jonkun pienen ryhmän kanssa tuntemattoman planeetan muukalaisten hylättyä kaupunkia, paikassa oli robotteja jätetty vartioiksi, ja siellä täällä vilahti muukalainenkin. Kunnon aseet kaikilla ryhmän jäsenillä, ja meno oli kuin 3-D räiskintäpelissä konsanaan. Ja tietenkin juuri olin tehnyt jonkin läpimurron, selvinnyt ansoitetusta huoneesta, pelastanut kauniin naisen jostain, paennut vaaraa, ja kunnolla suutelin tämän naisen kanssa. Ja SITTEN soi puhelin...
Hieman jäi harmittamaan... EI PALJON!!!
Pöh.. alkaa olla taas ikävä suutelua. Muusta puhumattakaan. :(

En sitten jaksanutkaan eilen baariin lähteä. Tämän viikonlopun kun ottaa ihan rauhassa, ja ensi viikonloppuna Provinssi kuitenkin!

Jees, viikonloppu!
Eikä ole töitäkään, kuten viime viikonloppuna oli. (Tai olisi niitä nytkin, jos vain jaksaisi mennä tekemään.) Jos kuitenkin tämän viikonlopun ottaisi aivan rennosti ja viihteellä, maksaisi univelkoja. Viimeiset pari päivää olivat melkoisen väsyneitä töissä, pari ylimääräistä taukoa kun tuli, niin hyvin sitä ehti minuutiksi pariksi torkahtaa, minuutissa parissa.

Kesätöissä siis on kiirettä ollut, ja tulee olemaankin vielä usean viikon ajan. Pitkää päivää siellä teen, ja viikonloppuisinkin mahdollisesti.

Eipä mitään ihmeellistä. Kovin on hiljaista kaikilla rintamilla. Pitää harkita, josko tänään soittelisi luokkakavereille, olisivatko lähdössä ulos. Mutta jotenkin olisi enemmänkin sellainen akkujen täyttämisviikonloppufiilis, että ei tekisi mitään. Katsoo nyt. Ensii viikonloppuna on Provinssirock, vieläkään en lippua ole ostanut, ja nyt ei siellä sivustoilla onnistu Sampopankin tunnuksien käyttö.. Pitänee ehkä käydä toimistolla, jos samalla ostaisi T-paidan! Säästäisi myös postikulujen verran. :) Mutta provinssiin olen kyllä menossa, kaipa sen kolmen päivän lipun voisi kustantaa!!!

Teltalla, vaiko ilman? Kas tässä pulma. Pyörällä festarialueelle kyllä pääsee luultavasti hyvin, matkaa on reilut 4km. Mutta toisaalta, voisi kuvitella että jos teltalla on liikenteessä, voisi jotain säpinää löytää helpommin. :) Mutta, mene ja tiedä. Koskaan aikaisemmin en missään festarissa ole ollut, luultavasti liikaa toiveita elättelen. Katsoo nyt miten festarit menevät! Onhan se kieltämättä hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin, (toivottavasti), kyllä mieluusti sinkkuudesta jo pääsisin eroon!
Mutta jos ei onnistu, niin ainakin on hyvää musiikkia, ja muuten uusi kokemus. :) Jokunen luokkakaverikin sinne on menossa kuulemma, eipä tarvitse aivan yksin sinne mennä.

Mutta, katsoo nyt! Hieno keli ulkona, jos menisi kaupungille hieman kävelemään, uudet kengät tarvitsen! Vanhat kenkäni ovat olleet loistavia, mutta hieman aikaansa eläneet jo. Ovat 3-4 vuotta vanhat, mutta loistavassa kunnossa vielä. Reebokin jotkut lenkkarit, ostin aikoinaan Citymarketista alennuksesta. Vaelluskenkien nimellä kulkivat, hintaa oli jotain 40 euroa. Todella positiivisesti ovat yllättäneet. Täydelliset kengät metsään, kaupunkiin, lenkille. Olivat Interrailissa mukana kolmisen viikkoa, YHTÄÄN ainoaa rakkoa en jalkoihini saanut. Äärimmäisen mukavat jalassa. Mutta nyt ovat hieman nuhjuisen näköiset jo. :( Hieman niitä liimailin jo kasaan, irvistivät pahasti kärjistään. Nyt ovat taas päällisin puolin melko hyvässä kunnossa, mutta... Kaipa se on uusien kenkien paikka silti.

Keskustelu... ei sittenkään tainnut toimia.
Todella kurja olo... katsotaan.
Taidan painua nukkumaan tältä illalta, ehkä aurinko paistaa huomenna.. ulkona ainakin, tuskin pään sisällä.

Totta se on, puhuminen ja asioista keskusteleminen kannattaa. Eli treffailu jatkuu vielä.

Sitten asiasta kolmanteen: Euroviisut lähestyvät! Ensi viikolla tiistaina ja torstaina (20. ja 22. päivä) ovat semifinaalit, ja 24. päivä lauantaina on finaali. JEES!
Ainoa ikävämpi juttu: 24 päivä on melkoisen buukattu. Olisi tarjolla omat syntymäpäivät, Euroviisut, ja ilmeisesti luokkakaverin tuparit, mikäli eilen saamaani tiedonjyvää osaan tulkita oikein. Pitää katsoa miten pystyy asioita delegoimaan ja järjestelemään, euroviisujen finaali on kyllä katsottava suorana!

Torstaina oli sitten teollisuustalouden välikoe2. Meni luultavasti jonkin verran huonommin kuin välikoe1, mutta ehkä siitä jotain kuitenkin tulee. Ja lopulliseen arvosanaan tulee keskiarvo noista kahdesta kokeesta, että ei valittamista. Mutta AH, se tunne kun koe oli ohi! Hieman sitäkin stressasin liikoja, mutta kun aihe nyt ON äärimmäisen kuivaa, mistä ei saa mitään otetta, niin.. Noh, onpahan ohi.

Keskiviikkona oli KV-tutorkoulutusta. Alku kuivaa, loppua kohden asiat tulivat mielenkiintoisemmiksi. Saas nähdä mitä siitä tulee, mahdanko kansainvälistutorointiin mukaan lähteä. Kuitenkin tuossa Tutor-luokassa ehkä tarpeeksi tekemistä, tuo KV-tutorointi vaikuttaa melko aikaavievältä puuhalta. Enkä täysin varma ole, että se minulle on. Pitää katsoa.
Illalla oli haalaribileet, siellä olin 1,5h luokkakaverin (ja kanssatutorin) kanssa, mutta 24:00 läksimme jo kotia kohden. Ei mitään erikoista, hieman harmitti että seuraavana päivänä tämä koe oli, ja kahdeksalta kouluun. Mutta enpä mistään missannut.

Muutenkin hieman into baariin lähtemiselle on nyt laantunut, kun tässä on jo parit treffit takana, mukavan tytön takana. Katsoo nyt tosiaan ensin, mitä tästä tulee, turha katsella muuta tässä vaiheessa. Eipä silti, vaikka tästä vakavaa tulisikin, niin en silti ajatellut täysin baareissa käyntiä lopettaa, pitäähän sitä luokkakavereille seuraa pitää! Mutta käytös ja prioriteetit kyllä tulevat muuttumaan (muuttuneet jo). Ja ainahan se mukavempaa olisi, jos tämä (mikäli tästä siis jotain tulee) mahdollinen tyttöystävä mukaan lähtisi!
Mutta enpä tiedä, katsoo nyt.

Mutta juu, nyt pitääkin jo pian lähteä tuonne keilaradalle päin. Kesä on kovaa vauhtia lähestymässä, ja kesäloma. Porukka kaikkoaa Seinäjoelta, kuka minnekin. Osaa koulukavereista en ehkä tule enää ikinä näkemään kesäloman alettua, pari ainakin on hakenut kouluun muualle. Harmi jos lähtisivät. :( Puupuolella kuitenkin oli erittäin hyvä idea, sekä automaatiopuolen porukka, että puupuolen porukka, yhteinen keilailta! Sinne siis tästä piakkoin lähdössä. Ja sieltä sitten ulos, ensin jonkun luokse iltaa istumaan, sitten luultavasti baariin vielä. Luultavasti ihan mukava ilta tulossa!

Ja huomenna pienoisessa krapulassa kotitehtäviä ja koulutöitä. :)

Viikko alkaa olla taas pulkassa, aurinko paistaa ja viikonloppu edessä! Mukava fiilis. :) Varsinkin, kun viikonloppuna olisi pieni treffientapainen tiedossa.. ihan kahville vain, mutta ihan mukavalta tapaukselta vaikuttaa. Mutta katsoo nyt. Voin kuitenkin kaikille suositella Tutorointia! :)

Muita uutisia.. Seinäjoella on upea ilma ulkona! Kokonaista 10 astetta, ja aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta. Tämä tosin alkaa paljastamaan kämpästäni pieniä piirteitä, joista kyllä esitteessäkin mainittiin. Kämppääni paistaa aurinko melko pitkälti koko päivän, aamusta iltapäivään. Tänään ensimmäistä kertaa jo jouduin avaamaan ikkunan, kun koulusta saavuin, sen verran lämmintä oli sisällä. Tosin patterikin oli näemmä päällä vielä, juuri säädin hieman viileämmälle. Toivotaan siis että en koko kesää joudu elelemään 30 asteen helteessä ilman paitaa! Noh, johan siihen Turussa tottui, onhan tuossa tuo tuuletin. Sillä pärjää pitkälti!

Hmm, mahdoinkohan jo mainita täällä blogissa, että kesätöitä sain? Seinäjoen Voimalaitoksella, matkaa jotain 30 min pyörällä. Ihan jees, vaikka palkka melko matala onkin. Sen siitä saa, kun kesätöihin menee vain puolen vuoden opiskelun jälkeen! :) Sinänsä syksyllä aloittaneilla on huomattavasti helpompaa, heillä on ollut pitempään aikaa tutustua paikkakuntaankin, ennenkuin jo pitää kesätyöhakemuksia alkaa lähettelemään. Meidän luokalla on vieläkin joitain ilman kesätöitä, en ihmettele. Melko äkkiä tämä kesä saapui, hyppäsi nurkan takaa! Enää kolme viikkoa koulua! Ihan outoa..

Alkuviikosta maanantai ja tiistai olivat kirjaimellisesti helvettiä. En muista koskaan olleeni niin kipeä, kuin tuolloin.
Maanantaina oli koulussa vain pari tuntia, joten tein aamupalaksi nakkimunakkaan, ja ajattelin sillä pärjääväni koulupäivän verran. Koulu meni ihan hyvin, sen jälkeen oli vielä kesätyötä varten työhaastattelu, jonka loppuhetkillä alkoi vatsassa tuntua hieman oudolta.. Haastattelu saatiin kunnialla loppuun, ja vielä oli edessä 30 min pyöräily kotiin. Pyöräreissun loppupuolella olo alkoi olla jo melko viheliäinen, ei meinannut etenemisestä tulla mitään, kun olo alkoi melko huono olla jo. Kotiin ja vessaan kun pääsin, juhlistin tapahtumaa kunnon vetisellä ripulilla. Samaa rataa jatkui keskiviikko-aamuun asti, suolen kierto tuntui olevan kolmen - neljän tunnin luokkaa. Kuume nousi samantien 38,8 asteeseen, ja olo oli aivan tajuttoman huono. Oksentanut en kertaakaan, mutta pyntyllä tuli ravattua useamman kerran päivässä. Ihan uskomattoman huono olo koko ajan, parin päivän ajan, ei voinut muuta tehdä kuin sykkyrässä olla peiton alla ja kärsiä.
Tiistaina aamulla olo oli aavistuksen verran helpottanut, eikä kuumetta enää ollut niin paljon kuin maanantai-iltapäivällä, mutta muuten olo oli muuttumaton. Vasta keskiviikkona alkoi elämä pikkuhiljaa voittamaan, ja ruokaakin maistui enemmän kuin puolikas pussikeitto kerralla. Torstaina taas kouluun, olo oli ihan kunnossa jo, hieman epävarma vatsa enää.

Mikähän mahtoi olla.. Johtava teoriani on todella ärhäkkä nakeista johtunut ruokamyrkytys. Luultavimmin syypää oli se nakkimunakas, ja kananmunat kun tuntuivat olevan ihan kunnossa. (Aina kun raakaa kananmunaa käsittelen, rikon ne lasiin ja haistan onko outoja sivutuoksuja. Jotain oppi yläasteen kotitaloudessa). Nakitkin olivat aivan avaamattomasta pakkauksesta, jossa päiväystäkin vielä on, mutta silti niihin epäilyt kohdistuvat. Mutta lopullista syytä ei varmaan koskaan saada selville.

Tänään jo melko ok olo, vaikka vieläkin vatsa silloin tällöin hieman oudosti murahtelee. Toivottavasti tulee kuntoon viikonlopun aikana, ensi viikon tiistaina on opiskelijabileet, (joihin ajattelin mennä hetkeksi vesilinjalla), ja keskiviikkona on heti aamusta Samon järjestämä jalkapalloturnaus, johon luokkamme ilmoittautui. :)
Siellä pitäisi olla niin hyvässä kunnossa kuin se mahdollista on. Mikä ei paljoa ole. :D