Blogi

Perjantaina tuli sähköpostitse ensimmäiset tulokset kokeista. Tietokonetekniikan kokeet, muista ei vielä mitään tietoa. Hieman pelottaa, sain kokeesta melkein täydet pisteet, ja näillä näkymin tulossa luokan ainoa viitonen kurssiarvosanaksi. Onhan se ihan hyvä juttu tietenkin, mutta pitää nyt hieman mainettaan varjella! :D Noh, pitää vain alkaa enemmän käydä baareissa, nyt onkin ollut pari viikkoa hiljaisempaa. Ensi viikon keskiviikkona taisi jotkut pulkkariehat olla Joupiskan mäessä, pitää ottaa tarkemmin selvää ja harkita pulkan ostamista!

Ensi viikolla vielä pari koetta, sitten on tämä jakso ohi. Ensi jakso vaikuttaakin kiintoisalta, ammattiaineet alkavat tosissaan.
Tämä päivä meneekin vielä nenä kiinni Teollisuustalouden kirjassa.. voiko kuivempaa lukemista olla!

Treffitkin sitten olivat. Hmm.. jäi hieman ikävä maku niistä, vaikka ihan ok menivätkin. Täytyy sanoa, että jotkut ovat hioneet sen suotuisista kuvakulmista valokuvien ottamisen taidon äärimmilleen! Nätti naama kuvissa (paljon muuta ei näkynytkään), ja tapaamisessakin se naama on ihan nätti, mutta elopainoa onkin tuplasti mitä kuvittelin.. Tulee hieman petetty olo.
Olkaa nyt ihmiset rehellisiä! Älkää antako väärää kuvaa.. mikäli se oikea kuva ei miellytä teitä itseännekään, (ette kehtaa siitä ottaa kuvaa lainkaan) tehkää asian hyväksi jotain!

Päivän ohjelmaa: Siivousta, siivousta sekä kaksi raporttia.
Ei tule onnistumaan! Huomenna siis perhe tulee kyläilemään Turusta asti, pitäisi hieman lattioita mopata ja hyllyt pistää järjestykseen. :) Juuri tulin kaupasta, onpahan lasagneainekset huomista varten ostettu nyt. Huomenna lähden aamulla junalla Tuuriin, kyläkauppaan, ja siellä tapaan perheeni, joka tulee sinne autolla. Sitten siellä kierrellään jonkin aikaa, ja autolla tänne. Tuleepahan sekin nähtyä.

Sitten olisi viestinnästä tehtävä referaati.. oikeastaan olisi pitänyt olla jo keskiviikkona valmiina, mutta ehtii vielä tämän viikon aikana palauttamaan. Eli huomiseksi. Saas nähdä..

Mutta nyt on siis hiihtoloma alkanut! Huomenna ei ole tunteja, joten nyt se alkoi. Ensi viikolla ei juurikaan ole ohjelmaa, pitää katsoa mitä keksii. Tentteihin lukemista ainakin ja kirjaesitelmän tekoa viestintään.. (Kirjakin pitäisi ensin lukea loppuun).

Mutta ei se mikään auta, nyt musiikkia soimaan, ja siivoamaan!

Viikonloppu lopuillaan. Kovin ahkera olo, kun sai eilen tuon powerpoint esityksen valmiiksi, ja tänään väkersin 7 sivuisen raportin tietokoneen virtalähteistä tietokonetekniikan tunnille. Sitten vielä puolet fysiikan tehtävistä sain valmiiksi. Ahkera olo. :)
(Tosin vielä on sitten tekemättä viestintään yksi referaatti, ja toinen puoli fysiikan laskuista, mutta niitä tarvitaan vasta torstaina.)

Katselin sitten pari The Outer Limits jaksoa vielä. Siis tuon sarjan valitsin aiheekseni tuohon eilen tekemääni powerpoint esitykseen, ja sen esitän luokalle ensi viikolla. Piti sitten hieman verestää muistoja, että millainen sarja kyseessä onkin. :) Sarjan ensimmäinen tuotantokausi minulla DVD:ltä löytyy siis, sen viime vuonna ostin kun se ilmestyi Euroopassa. Sen katselin veljen ja siskon kanssa melkein kokonaan, mutta pari jaksoa jäi katsomatta. Nyt ne sitten kävin läpi.

Se hyöty noista laseistani ainakin on, että voin elokuvia katsoa paremmin! Minullahan ei mitään varsinaista telkkaria ole, pelkästään 19" tietokonemonitori. Että siitä ne kaikki leffat pitää katsoa. Ennen jouduin aina silmiä siristelemään ja siirtämään sänkyä keskelle lattiaa, lähemmäs monitoria, jotta leffaa pystyin hyvin seuraamaan, mutta nyt ei tälle ole tarvetta enää. :)

Sellainen hassu piirre lasien mukana on kyllä tullut.. Nehän luonnollisesti hieman rajoittavat näköaluetta, sellainen musta viiva reunan kohdalla. Tämä näkyy selvästi varsinkin alaspäin, tai siis jos katson alaviistoon lasien kanssa. Hassua kuitenkin on se, että nyt kun olen ilman laseja, niin silti näen tämän mustan viivan. :D Tai siis ei sitä niinkään näe, mutta sellainen tuntuu kuitenkin koko ajan siinä edessä olevan. Lasien kanssa on tottunut, että siinä kohtaa on musta alue, josta ei läpi näe, ja jopa ilman laseja tuo alue koettaa kovasti väittää että siitä ei läpi näkyisi. :) Ääreisnäöllä tuo siis näkyy, eihän siinä mitään ole, jos siihen suoraan katsoo. Hassua kuitenkin.

Lost Season 3 viimeinen jakso katsottu. ARRRRGGGHHH!!! Ei voi lopettaa tuollaiseen kohtaan! :D Pää hajoaa!!! :D Ei ei ei.. ei näin!

No ainakin jää odottamaan season 4.

Mjoo, eilen oli sitten sinkkubileet onnelassa. Jotenkin jäi huono maku eilisestä.. Olisi ehkä ollut parempi, että en sinne olisin mennyt, kun en ketään seuraksi saanut. Vaikka Turussa kävin paljonkin yksin baarissa, niin ei se herkkua ollut, ja jotenkin tuntuu että täällä, jossa on mukavia luokkakavereita, ja kaveripiiri alkaa jotenkin muodostumaan, yksin baariin lähteminen tuntuu äärimmäisen nololta. Ei enää tämän jälkeen. :)

Muutenkin baarissa kaikki tuntui menevän pieleen. Alkaen siitä, kun koetin tilata siideriä kymmentä vaille 01. (Silver kortilla on yhteen asti 2e siideri). Menin siihen tiskille sitten, ei edes ollut kovaa ruuhkaa. Viereen vain sattui "perus känniääliö", joka ei löytänyt mitään kukkarostaan, sohi ympäriinsä yms. Ihmettelen miten baarimikot (tai tässä tapauksessa nainen, mikä on baarimikon naispuolinen vasine?) sellaisia kestävät. Eipä kovin hyvin, siltä näyttää. Jätti tämän kaverin kaivelemaan lompakkoaan, ja siirtyi kauemmaksi, toiseen suuntaan kuin missä olin. Rauhassa siinä odottelin, mutta tämä känniääliö tosiaan huitoi suuntaan jos toiseen, joten paikka ei ollut kovin otollinen. Baaritiskin toisella puolella oli vain yksi asiakas, ja siellä oli toinen baarimikko (myös nainen), joten siirryin sinne puolelle. Kello oli viittä vaille yksi. Tällä yhdellä asiakkaalla oli sitten hieman suurempi tilaus, mutta aikaa oli runsaasti vielä ennen yhtä. No eikös siihen sitten väliin änkeä joku, ja ojentelee luottokorttiaan (ja kanta-asiakaskorttiaan, ei siis silver-korttia, vaan ilmeisesti siitä parempi) baarimikolle siihen malliin että baarimikko ottaa hänen tilauksensa ennen minua. Ja tilaus on jokin speciaali, mihin kuului kolmen eri hedelmän paloja, paria eri alkoholijuomaa ja tuoremehua. Siinähän sitä aikaa sitten kului, ja lopulta sain vuoroni vasta 01:00. Ja kanta-asiakastarjoukset olivat loppuneet jo siltä illalta. :D Ei auttanut itku markkinoilla, pyysin sitten vettä lasissa. (Huom, tarkoituksella pyysin lasissa, koska kyseinen baaritiski on pari kertaa aiemmin myynyt vettä kysyessä vesipullon kiskurihintaan). Baarimikko ei oikein osaa mitään sanoa, menee kysymään tältä toiselta baarimikolta, ja palaa mukanaan tietoa. Lasi kraanavettä maksaa euron.
Hieman potutti tässä vaiheessa baarimikon käytös, joten en tuota sitten tilannut, vaan siirryin clubipuolelle, jossa lasillinen vettä on aina ollut ilmaista. Kuten nytkin.
Tästä jäi hieman karvas maku loppuillaksi.

Vali vali, seli seli. :D Pääsinpähän avautumaan! Hehe, no ihan mukavaahan siellä loppujen lopuksi oli, ei siinä mitään, tanssilattialla taas heiluin normaaliin tapaan. :) Tuntui vain, että jotenkin oli erilaista porukkaa eilen liikenteessä, hieman eri asenteella. Jotenkin en sopinut joukkoon. Loppuvalituksena: 80-luvun DJ pitäisi erottaa... tuntui että hänen valintansa olivat totaalisen epäonnistuneita eilen. Tavallista enemmän "lattiantyhjentäjä" kappaleita, ja lopksi ei edes soittanut hitaita! Sinkkubileet ilman hitaita! :D (Tai mistähän minä tiedän, jos vaikka kuuluu asiaan, ensimmäiset sinkkubileet joissa olen ollut).

Kuitenkin.. eilinen oli sinänsä hyvä päivä, että sain avattua edes jonkinlaisen keskustelun useamman eri henkilön kanssa, kuin aiemmin. :) Aina sitä jotain oppii! (Siis tämä on oikeasti pulma minulle, olen kovin huono lähestymään ketään baarissa.) Noh, eipä siellä kuitenkaan mitään tapahtunut, hiljaista oli. Mutta tuli kuitenkin kovasti kaipaamaani harjoitusta lähestymisessä!

Oikeastaan loppujen lopuksi jäi vain surullinen fiilis eilisestä. Sinkkubileet, sinkkuna sinne, ja sinkkuna kotiin.. onko tämä tässä? Ehkä koulukaverit olivat oikeassa, ehkä eilinen oli vain yksi suuri lihatiski, enkä osaa tarpeeksi röyhkeästi toista lihapalana ottaa, enkä ollut tarpeeksi houkuttelevan näköinen lihanpala itse. :)
Surulliseksi sitä tuli oikeastaan siitä, kun näki sitä parinmuodostusta muuten. Mies ja nainen vierekkäin, koskettelemassa, flirttailemassa täysillä, silmistään kiinni. Itsekin kaipaan vierelleni jonkun, jonka kanssa tuota harrastaa, mieluiten pitempäänkin. :)
Toisella tavalla sitä tuli surulliseksi tanssilattialla. Itse sitä tanssii miten kuten (voisin sanoa, että en ole huono tanssija, ainakin yritystä löytyy, vaikka taitoa ei olekaan ;) ), katselen yhtä tiettyä tyttöä, koetan pienillä signaaleilla herättää hänen mielenkiintonsa, mutta ei onnistu, joten jätän hänet rauhaan. Sitten hetken päästä näen, miten tätä samaa tyttöä lähestyy joku toinen mies, rohkeasti tulee vain seläntaakse tanssimaan, ja asettaa kädet tytön lantiolle ja alkaa tanssimaan, ja tyttö vastaa tanssiin (käytännössä lainkaan miestä näkemättä). Siinä tulee sellainen TÄH-fiilis, että onko tämä nyt varmasti se ainoa tapa, jolla saa naisen huomion. :)

Oivoi, on se parinmuodostus vaikeaa! Nyt meni melkoiseksi valittamiseksi tämä merkintä, ei voi mitään. Jäi sellainen fiilis eilisestä. Luottavaisena kuitenkin katson tulevaisuuteen, eiköhän se tyttöystävä tästä jossain vaiheessa löydy! Reilun kuukauden täällä Seinäjoella nyt olen asunut, eihän se ole aika eikä mikään!
Mutta kyllä sitä pikkuhiljaa voisi tyttöystävän löytää, en pistäisi ollenkaan pahitteeksi. :)

Aamulla alkoi taas yhdeksältä koulu, ei mitään uutta siinä. Siihen mennessä oli hyvin jo ehtinyt selviämään, eikä krapulaa ollut kun ei juuri mitään ottanutkaan. Hieman väsynyt sitä oli, mutta sitä vartenhan otin edellisenä päivänä ne parin tunnin torkut koulusta päästyä, ja kouluun mukaan termospullollinen teetä. Koulun jälkeen taas parin tunnin torkut.
Siinähän se!

Optikolla kävin tänään. Vahvistivat siellä sen, minkä olin itsekin huomannut, silmälaseille olisi käyttöä! Kyllä sen on huomannut nyt selvästi koulussa, kun pitää silmiä siristellä taululle katsottaessa. Kahtiajakoisesti tämänkin tiedon otin vastaan. Toisaalta silmälasit näyttävät ihan OK nenälläni, toisaalta ne maksavat suolaisia.

Mitään pakottavaa tarvettahan minulla ei laseille ole, näen ihan hyvin vieläkin, mutta kaukonäkö on hieman niin ja näin. (Oikea silmä jotain -0,5 ja vasen -0,75.) Siinä oli melkoinen ero, kun katselin optikon seinällä olevaa tekstiä ilman laseja, ja lasien kanssa, ei olisi uskonutkaan! Siitä tekstistähän sai selvää viiden metrin päästä! Koulussa hieman itseäkin harmittaa välillä, kun on melkeinpä pakko parkkeerata siihen toiseen - kolmanteen riviin, taulun lähelle, että siitä tekstistä / kalvoista saisi selvää.

Optikon kanssa katsottiin niitä kaikkein edullisimpia malleja, nyt on tarjouksessa ihan mukavan oloiset sangat ja linssit 79-99e hintaan, riippuu hieman mallista. Eihän sillä hinnalla mitään mahdottoman huimia laseja saada, mutta ihan asialliset kuitenkin. Linssit olisivat yksitehot, pinnoitetut, heijastamattomat. Mitä sitten tarkoittaakin.

Onko kenelläkään mitään käsitystä, saako opiskelija jostain tukia silmälasien ostoon? Voiko vähentää verotuksessa? Antaako kela jotain? Elämäni ensimmäisistä silmälaseista siis kyse.
Hieman kyllä houkuttaisi nyt ostaa ne..

Näinpäs viime yönä oudoimman unen pitkään aikaan.. Juuri ennen heräämistä, oikeastaan heräsin siihen uneen. Heräsin siihen, että itkin täysillä! Silmät täynnä kyyneleitä, ja hyvin surullinen olo.
Itse uni (tai se osa minkä muistan) alkoi sillä, että olin jossain kesätöissä, tai muuten vain uudessa työpaikassa, täysin tuntemattomissa paikoissa. Vieläpä, tuntui että pikkuveljeni kummisetä omisti tuon paikan, jossa olin, joten kaikki katsoivat minua jotenkin karsaasti, enkä oikeastaan tiennyt lainkaan mitä tuossa työpaikassa olin tekemässä, mikä oli toimenkuvani. Ihan outoa. :D
Jossain vaiheessa sitten jotkut vanhat työntekijät alkoivat kyselemään, että sähän tunnet tän paikan toimitusjohtajan, ja tästä puhe kääntyi TJ:n nuoruuteen, ja nuoruuskavereihin. Tätä kautta he alkoivat kyselemään isästäni. Tästä eteenpäin uni muuttui koko ajan vain surullisemmaksi. Kertoilin sitten heille sen vähän mitä asiasta tiesin, ja samalla aloin isääni muistelemaan, sekä hänen kuolemaansa.
Välimme eivät olleet koskaan mitenkään läheiset, kiitos uskonnon. Isäni ja äitini erosivat kun olin ~11 vuotias, ja tuohon aikaan koko perhe (isää lukuunottamatta) oli hyvin vahvasti uskonnossa mukana. Äitimme sumeilematta käytti uskontoa hyväkseen, se vieroitti meidät, perheen lapset, isästämme. "Isä on maailmallinen, ei se ymmärrä, se on vihollinen. Mutta pakko sitäkin on kestää, kun joka toinen viikonloppu siellä olette." Sai meidät tuntemaan pahaa omaatuntoa, jos isällä vähääkään oli joulukuusta tai joululahjoja, koska eihän (meidän) uskonnossa sellaisia pakanallisia juhlapyhiä vietetty.. Noh, kuitenkin, isä ei siis ollut kovin läheinen, joka toinen viikonloppu hänen luonaan oli välttämätön paha. (Toki ei kaikki syy äidin ollut, hieman se harmitti että isä melko usein oli alkoholia ottanut / otti alkoholia kun me hänen luonaan olimme.) Joka tapauksessa, kun vihdoin ja viimein uskonnosta itse erosin, en tätä isälleni kertonut, ettei hän olisi saanut aseita uskonnonvastaiseen propagandaansa veljeäni ja sisartani vastaan. Tämän jälkeen välimme kuitenkin hieman paranivat, kun vihdoin pystyin ajattelemaan itsekin, ja muodostamaan oman maailmankuvani, sen pakkopullan sijaan joka minulle oli aivopesty. Emme silti olleet kovin läheisiä. Joka tapauksessa, hän kuoli keuhkokuumeeseen Espanjassa, lomamatkalla tässä pari vuotta sitten.
Harmillista.. hän jäi paitsi kaikista suurista muutoksista elämässäni. Ei koskaan tavannut ensimmäistä tyttöystävääni. (Veikkaan että hän olisi asiaan suhtautunut paremmin kuin äitini). Ei päässyt näkemään, mitenkä lähdin AMK:hon. Melkeinpä hänen alallensakin jopa, hän kun oli sähköinsinööri.
Eli.. aloin siis unessa muistelemaan häntä. Tästä uni sai hyvin surullisen sävyn, mutta en sentään aivan vielä itkenyt (unessakaan). Kaikken surullinen kohta tuli vasta hetken päästä, kun tein pitsasta lohikäärmeen, ja se epäonnistui, ja tämä lohikäärme kuoli.
(What The Fuck?)
Tämän lohikäärmeen kuolemaa oli jotenkin niin surullista seurata, kun sitä vierestä katselin, ja kun tämä pitsalohikäärme vihdoin kuolin, käärin sen rullalle ja söin sen. Koko ajan itkien vuolaasti.

(Pitsalohikäärme = Näytti olevan ihan normaali pitsa, joka uunista ottamisen jälkeen pullistui ja muotoutui pienen lohikäärmeen muotoiseksi, vähän tyyliin keltainen muoviankka, se kylpylelu. Tämä lohikäärme näytti kuolevan siihen, että se meni keskeltä kahtia, ja sen selkäranka katkesi.)

Tähän sitten heräsin. Että ei sen kummallisempi uni... (Tässähän ei siis koko unea edes ole, vai se lopun surullinen osuus.) Toivottavasti en ainanaan kovin äänekkäästi ollut itkenyt, ettei kämppikselle asti kuulunut.

Muuten nukuin makeasti, ja taisinpa vielä tämän heräämisenkin jälkeen tunnin verran nukkua lisää. Luksusta kun herätyskello soi vasta 11:00 näin maanantaisin.

Lisää positiivisia uutisia muuten: Kuten reilu viikko sitten mainitsinkin, kävin sukupuolitautitesteissä, varmistin että Turusta ei mitään pöpöjä mukana tullut. Tänään soitin aamulla tuloksista, ja odotetusti olivat puhtaat. Jees.

Kävin taas katsomassa uusimmat yhteisöt, ja liityin pariin taas. Sitten kun ei sopivia vielä ollut, loin pari. :)
Nyt olen kolme yhteisöä luonut:
Tyylit -> Partaveikot
Menopelit -> Polkupyöräily kunniaan!
Sportti -> Sulkapallo. -Kun pyöreä pallo ei riitä!

Partaveikkoihin ja sulkapalloon ei vielä ole kukaan liittynyt lisäkseni, mutta polkupyöräilijöitä on jo kolme! Tuollahan oli sportti-osastolla jo ennestään yksi sulkapallo, yhteisö, mutta tämän perustaja oli kokenut tarpeelliseksi vaatia anomuksen liittyjille.. Kun hän ei sitten pariin päivään vastannut, niin loin oman yhteisön.
Niin, kaikki nämä luomani yhteisöt ovat tietenkin kaikille auki, tervetuloa liittymään!

Pitkällisen pohdinnan jälkeen liityin fantasiayhteisöön. Ei mitään kovin hyvää mainosta, kun yhteisössä oli ennestään kaksi jäsentä, ja näistä toinen on aloittanut keskustelun, jossa kertoo "myös roolipelit <3". Noh, liityinpä kuitenkin jäseneksi, ja tarjosin sinne omat ehdottomat suosikkikirjani. Ei mitään peruspullamössöä haltioineen. Kannattaa käydä lukemassa!
http://www.city.fi/yhteisot/39/keskustelu/449/#comment

Edit: Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kyseinen fantasia-yhteisö löytyy "Luku, luki" -osastolta, ei "Rakkaus ja suhteet" -osastolta. Tulipa näin jälkeepäin mieleen, että tämänkin tekstin voi ehkä kahdella tavalla tulkita..

Parisen viikkoa nyt tätä blogia olen kirjoittanut, on ihan mukavaa puuhaa. :) Vielä en oikein ole täysin tottunut, että tätä joku oikein lukeekin, harkinnut olen jo pariin kertaan josko siirtyisin jollekin muulle sivustolle, jossa ei olisi pelkoa että tätä blogia voitaisiin minuun niin helposti yhdistää. Mutta mitäpä suotta. :D Nythän tuo tunnistamiseni on melko helppoa, valokuvani on melko hyvin esillä profiilissani, samoin nimeni ja paikkakuntani. Jopa ohjeet miten saa tekstaria pistettyä. (Eipä ole kukaan onneksi sitä vielä käyttänyt.)
Luokkakaveri oli käynyt ainakin yhden blogimerkintäni lukemassa, kun oli Googlessa etsinyt hakusanalla TI-89, niin oli tuo merkintäni aiheesta sitä kautta löytynyt. :)

TI-89 laskimesta puheenollen, tänään tuli postitse lappu että on paketti noudettavissa postista. Jännittää! Luultavasti tuo ei ole vielä se laskin, vaan pari kirjaa jotka samalla kerralla huusin Ebaysta, mutta eihän sitä koskaan tiedä! Jos huomenna koulun jälkeen kävisi paketin noutamassa.

Tänään kävin kirjaostoksilla, vihdoin ja viimein sain fysiikan kirjani! Suomalaisesta ne olitiin jo pari viikkoa sitten tilattu, mutta kaikkia ei silloin saapunut. Kämppiksen kirjan kanssa nyt olen pärjännyt, mutta nyt on oma. Tosin, ehtisin tällä välillä jo kaatamaan kirjan päälle kunnon annoksen teetä, pitää huomenna sopia miten voin sen hänelle korvata. (Viime viikon keskiviikkona, lukukaudenaloitusbileiden jälkeen oli heti kahdeksalta koulua, ajattelin selviäväni päivästä paremmin ottamalla termospullollisen teetä mukaani. Aamulla se ainakin virkisti päivääni, kun pääsin sadattelemaan sitä, se kun oli repussa vuotanut ihan reippaasti kaikkien kirjojen ja papereiden päälle...)

Noh, mitäpä tässä muuta. Katselin juuri pari jaksoa Lostia, kolmosseasonin jaksot 18 ja 19. Mielenkiintoisia paljastuksia. :) (Tosin olin jo jotain tuollaista kautta rantain lukenut täältä jostain Cityn nikseistä, kun joku neropatti oli mennyt spoilaamaan.)

Sitten päivittelin hieman profiiliani, Match-profiilini tein aivan alusta alkaen uudestaan, näemmä olivat vastaukseni hieman muuttuneet! Mielenkiintoista. :) Kaipa sitä jonkin sortin kehitystä on luonteessa tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Parempaan vai huonompaan suuntaan, mene ja tiedä.. Sanoisin että pitkällä tähtäimellä ainakin parempaan.
Jos tässä joku päivä tuohon profiiliin jaksaisi paneutua paremmin.. kovin on lyhyt nyt. Noh, ehkä sitten jossain vaiheessa.. Katsotaan kuukauden tai parin päästä, kun alkaa olla ajankohtaista tuon seuran etsiminen vakavemminkin.. Toki, jos nytkin tapaisin mukavan paikallisen tytön, niin en lainkaan pistäisi pahitteeksi vaikka siitä jotain vakavempaakin tulisi. Mutta en vielä ole tehnyt tästä löytämisestä elämäni prioriteettia numero yksi, sitä se oli jo Turussa reilut 25 vuotta, vailla suurempaa menestystä. (Ennen viime vuotta, ja silloinkin vasta kun olin luopunut tuosta idealismistani, että "seuraava tyttö jonka kanssa menen treffeille on THE ONE").
Ja nythän olen opiskelija, kai sitä pitää opiskelijaelämästä edes hieman nauttia! (Yeah, right, eipä ole näkynyt kovin pitkää jonoa kämpän oven takana vielä..) :D

Yskän olen tässä kehittänyt.. toivottavasti menee pois. Ei mitenkään paha vielä, eikä muita oireita, mutta pahaa pelkään nuhan olevan tulossa.

Noh, hyvää yötä!

Niin se on viikko taas vierähtänyt. Perjantain ohjelmasta kirjoitinkin jo, voisin vain lisätä sen verran, että perjantai oli erittäin mukava päivä oikeastaan. Paljon mukavaa puuhastelua. :) Lauantai oli sellainen kotipäivä, jolloin aamulla oli vain mukava makailla sängyllä puolisen tuntia, silmät kiinni, ja kuunnella sadepisaroiden tippumista ikkunalaudalle. Ihmeen rauhoittavaa ja rentouttavaa ääntä pitävät. Siihen pitäisi vierelle vain saada joku muukin.. :)

Muuten meni lauantai kotona. Civilization 4 tuli pari peliä pelattua, sitten syventymistä matikan ja fysiikan tehtäviin. Siinähän se päivä sitten menikin! Oikeastaan olin ihan tyytyväinen, matikka nyt meni ihan OK, ei siinä mitään ihmeempää (vielä näissä perusasioissa ainakaan), mutta siitä olen tyytyväinen että vihdoin taisin fysiikassa hoksata sen mitä opettaja taululle piirsi. (Huom, ei opettanut, hän vain kävi asiat pikavauhtia läpi, oletti että on kaikille tuttua asiaa, ja kun pyysin että hieman selventäisi, laskisi toisenkin esimerkin, niin vastasi vain että ei pysty, liian kiire aikataulu.) Nyt sitten kotona läksyjä tehdessä, ja rauhassa kirjaa lukien, sen taisin tajuta vihdoin. (Heittoliikkeen mekaniikkaa.) Hyvä olo tuli. :) Siinä vaiheessa oli kello jo päälle 22:00, ja vielä oli yksi (pitkähkö) tehtävä laskematta. Päätin suosiolla jättää sen huomiseksi (täksi päiväksi), ja lähteä ulos Onnelaan! Ei sitä oikein muutakaan tekemistä keksinyt. :D Jotenkin vain oli hieman latistunut tunnelma koko illan.. en ottanutkaan kuin yhden siiderin koko iltana, mitä nyt pari shottia "Leijona Pastilli Shottia" ennen Onnelaan lähtöä.
(Vinkki: Ei mitään kovin hyvää tavaraa. Piti kuitenkin kokeilla, kun sen Alkossa näin. Todellakin on vahvan makuista! Triplasti enemmän makua kuin niissä Leijona pastilleissa. En tiedä, miten sen maun saisi siedettävämmäksi, ehkä pitäisi kokeilla sekoittaa johonkin?)
Noh, onnelassa oli tosiaan itsellä melko vaisu meininki.. ei oikein pystynyt panostamaan. Eipä sitten tullut edes tilannetta, jossa olisin päässyt kenenkään tytön kanssa juttelemaan, ja ketään tuttuja (luokkalaisia) ei paikassa näkynyt. Kasaripuolen tanssilattialla sitten heiluin melko suuren osan ajasta, tulipahan liikuttua. :)

Tänään sitten toinen kotipäivä. Taloyhtiön pyykkitupa oli näemmä vapaa, ei ollut lainkaan varauksia, joten tänään taitaa olla pyykkipäivä! Ensimmäinen koneellinen menossa jo, pian pitäisi käydä tyhjentämässä.

Lisäys 15:15
Pyykinpesun mystiikkaa! Miten on mahdollista, että jos yksi pestävistä vaatekappaleista on pussilakana, niin kun pyykit poistaa pesukoneesta, joka ikinen muu vaatekappale, sukista paitoihin, on ajautunut pussilakanan sisään? :D

Siivota pitäisi. On taas astioita hieman kertynyt tiskialtaaseen, olisi korkea aika hieman niiden pinoa pienentää. Jos vielä läksyjäkin jaksaisi tehdä.
Tuossa 12-13 välissä olisi tarkoitus käydä vielä terveydenhoitajalla, jotta antaisi lähetteen laboratoriolle. Olisi taas aika käydä testauttamassa sukupuolitaudit, etten Turusta mitään ole mukanani tuonut. :) Ei ole mitään aihetta epäillä, että jotain olisi, eipä noita kumppaneitakaan ole ollut kuin yksi sitten tyttöystäväni, mutta onhan se mukava aloittaa elämä täällä Seinäjoella varmasti puhtaana. Eli perus Klamydia ja HIV testit tarkoitus ottaa.

Turussa oli tämä testi kyllä järjestetty esimerkillisesti, sitä varten oli oma siipensä oikein, jonne sai kävellä aivan ilman ajanvarausta. Lyhyt haastattelu, ja sitten samantien testit. Ilmaistakin oli. Noh, seinäjoki on sen verran pienempi paikka, että täällä ei ilmeisesti ole ollut resursseja sellaiseen, ja pitää tosiaan terveydenhoitajan kautta käydä.
Ensimmäisen (ainoan) kerran kun Turussa tuolla klinikalla kävin, (silloinkin ihan varmuuden vuoksi, hieman sen jälkeen kun tyttöystäväni olin löytänyt), niin jännitti siellä käyminen melkoisesti.. Ajattelin että mitäköhän muut siellä odotussalissa istuvat nyt minusta miettivät.. Mutta sitten vaihdoin näkökantaa ja suhtautumista. Enhän siellä olisi käynyt, ellen olisi vihdoinkin päässyt harrastamaan seksiä! Ei minulla ollut mitään hävettävää siellä, ylpeä ennemminkin voin olla, kun teen velvollisuuteni ja varmistun että kaikki on kunnossa.

Koska SINÄ kävit viimeksi tarkistuttamassa itsesi, että kaikki on kunnossa? Luulo ei ole tiedon väärtti. Testeihin vain!

Lisätty 15:00 tienoilla.
Terkkarilla käyty, ja samantien testeissäkin. Melko nopeaa toimintaa, ei ollut pitkiä jonoja ja kaikki sujui hyvin. Terkkarista ei ehkä kaikkein parasta kuvaa jäänyt.. :D Tämä tuntui olevan siinä päälle 50-vuotias nainen, ei oikein vakuuttanut. Tuntui, että hän siellä se häveliäs oli, puoliääneen melkeinpä sanoja nieleskellen koetti jotain kysellä, että "oliko kyseessä vakikumppani vai yhdenyön". Siis mitä ihmeen kyseessä.. Missä kyseessä? Sitten viime testien? Hänellä ei ollut mitään tietoa koska viimeksi testeissä olin käynyt, eikä hän sitä kysynyt. Mitä ihmettä hän oikein halusi tietää? Kysymyksestä sai sellaisen kuvan, että hän ei itsekään tiennyt mitä hänen olisi pitänyt kysyä.. Mitään hän ei muistiin laittanut edes, hieman jäi epäammattilainen kuva, että hän omasta uteliaisuudesta tuonkin kysymyksen kysyi.
Noh, joka tapauksessa, tuo oli ainoa kysymys jota hän oikeastaan kyseli, antoi sitten lähetteen labraan. Olisi itse tarjonnut vain klamydiatestiä, piti HIV-testi itse kysyä että lisäisi sinne lähetteeseen. Hieman jäi huono maku käynnistä. Kysyin vielä, että pystyisikö hän lisäämään sinne testin, josta kävisi ilmi veriryhmäni. Tämä on jo pitempään minua askarruttanut, kun en sitä tiedä. Noh, hänen mukaansa toimenpide on täysin mahdoton, hän ei mitenkään voi sellaista lähetettä tehdä. Suositteli vereluovutusta jossa selviäisi. Noh, kuitenkin, lopputulos ratkaisee, sain lähetteet, ja kävin samantien labrassakin ottamassa ne. Ovatpahan alta poissa. Ainoa huono puoli on se, että pitää ensi viikolla soittaa tuolle terveydenhoitajalle, kuulemma tulokset hänelle menevät. Eivät siis minulle. Huono järjestely, mutta minkäs teet.
Onpahan tämäkin nyt alta pois!