Outo uni

Näinpäs viime yönä oudoimman unen pitkään aikaan.. Juuri ennen heräämistä, oikeastaan heräsin siihen uneen. Heräsin siihen, että itkin täysillä! Silmät täynnä kyyneleitä, ja hyvin surullinen olo.
Itse uni (tai se osa minkä muistan) alkoi sillä, että olin jossain kesätöissä, tai muuten vain uudessa työpaikassa, täysin tuntemattomissa paikoissa. Vieläpä, tuntui että pikkuveljeni kummisetä omisti tuon paikan, jossa olin, joten kaikki katsoivat minua jotenkin karsaasti, enkä oikeastaan tiennyt lainkaan mitä tuossa työpaikassa olin tekemässä, mikä oli toimenkuvani. Ihan outoa. :D
Jossain vaiheessa sitten jotkut vanhat työntekijät alkoivat kyselemään, että sähän tunnet tän paikan toimitusjohtajan, ja tästä puhe kääntyi TJ:n nuoruuteen, ja nuoruuskavereihin. Tätä kautta he alkoivat kyselemään isästäni. Tästä eteenpäin uni muuttui koko ajan vain surullisemmaksi. Kertoilin sitten heille sen vähän mitä asiasta tiesin, ja samalla aloin isääni muistelemaan, sekä hänen kuolemaansa.
Välimme eivät olleet koskaan mitenkään läheiset, kiitos uskonnon. Isäni ja äitini erosivat kun olin ~11 vuotias, ja tuohon aikaan koko perhe (isää lukuunottamatta) oli hyvin vahvasti uskonnossa mukana. Äitimme sumeilematta käytti uskontoa hyväkseen, se vieroitti meidät, perheen lapset, isästämme. "Isä on maailmallinen, ei se ymmärrä, se on vihollinen. Mutta pakko sitäkin on kestää, kun joka toinen viikonloppu siellä olette." Sai meidät tuntemaan pahaa omaatuntoa, jos isällä vähääkään oli joulukuusta tai joululahjoja, koska eihän (meidän) uskonnossa sellaisia pakanallisia juhlapyhiä vietetty.. Noh, kuitenkin, isä ei siis ollut kovin läheinen, joka toinen viikonloppu hänen luonaan oli välttämätön paha. (Toki ei kaikki syy äidin ollut, hieman se harmitti että isä melko usein oli alkoholia ottanut / otti alkoholia kun me hänen luonaan olimme.) Joka tapauksessa, kun vihdoin ja viimein uskonnosta itse erosin, en tätä isälleni kertonut, ettei hän olisi saanut aseita uskonnonvastaiseen propagandaansa veljeäni ja sisartani vastaan. Tämän jälkeen välimme kuitenkin hieman paranivat, kun vihdoin pystyin ajattelemaan itsekin, ja muodostamaan oman maailmankuvani, sen pakkopullan sijaan joka minulle oli aivopesty. Emme silti olleet kovin läheisiä. Joka tapauksessa, hän kuoli keuhkokuumeeseen Espanjassa, lomamatkalla tässä pari vuotta sitten.
Harmillista.. hän jäi paitsi kaikista suurista muutoksista elämässäni. Ei koskaan tavannut ensimmäistä tyttöystävääni. (Veikkaan että hän olisi asiaan suhtautunut paremmin kuin äitini). Ei päässyt näkemään, mitenkä lähdin AMK:hon. Melkeinpä hänen alallensakin jopa, hän kun oli sähköinsinööri.
Eli.. aloin siis unessa muistelemaan häntä. Tästä uni sai hyvin surullisen sävyn, mutta en sentään aivan vielä itkenyt (unessakaan). Kaikken surullinen kohta tuli vasta hetken päästä, kun tein pitsasta lohikäärmeen, ja se epäonnistui, ja tämä lohikäärme kuoli.
(What The Fuck?)
Tämän lohikäärmeen kuolemaa oli jotenkin niin surullista seurata, kun sitä vierestä katselin, ja kun tämä pitsalohikäärme vihdoin kuolin, käärin sen rullalle ja söin sen. Koko ajan itkien vuolaasti.

(Pitsalohikäärme = Näytti olevan ihan normaali pitsa, joka uunista ottamisen jälkeen pullistui ja muotoutui pienen lohikäärmeen muotoiseksi, vähän tyyliin keltainen muoviankka, se kylpylelu. Tämä lohikäärme näytti kuolevan siihen, että se meni keskeltä kahtia, ja sen selkäranka katkesi.)

Tähän sitten heräsin. Että ei sen kummallisempi uni... (Tässähän ei siis koko unea edes ole, vai se lopun surullinen osuus.) Toivottavasti en ainanaan kovin äänekkäästi ollut itkenyt, ettei kämppikselle asti kuulunut.

Muuten nukuin makeasti, ja taisinpa vielä tämän heräämisenkin jälkeen tunnin verran nukkua lisää. Luksusta kun herätyskello soi vasta 11:00 näin maanantaisin.

Lisää positiivisia uutisia muuten: Kuten reilu viikko sitten mainitsinkin, kävin sukupuolitautitesteissä, varmistin että Turusta ei mitään pöpöjä mukana tullut. Tänään soitin aamulla tuloksista, ja odotetusti olivat puhtaat. Jees.

Kirjoitettaessa soi Kylie Minoque - Chocolate