Blogi

Eilinen oli harvinainen päivä, koko luokka lähti liikenteeseen illalla! Ensimmäistä kertaa näin kävi, ihan mukava ilta. Mun kämpilläni tehtiin ensin pitsaa, sitten sieltä jatkettiin Karmaan. Tosiaan, ensimmäinen kerta kun pari luokkakaveria olivat ulkona, edistystä! Hyvin mahtui seitsemän henkeä tänne kämpilleni. :)

Mitä ihmettä Karmalle oikein on tapahtumassa? Tuntuu että se on joka kerta edellistä tyhjempi, porukka vain vähenee sieltä. Jonkin sortin noidankehään on joutunut? Lauantaina ja perjantaina siellä kait on porukkaa ihan hyvin, mutta viikolla hyvinkin hiljaista, vaikka siellä nimenomaan on opiskelijoille hyvin tarjouksia keskiviikkoisin. Melko erikoista olla baarissa, jossa on oman ryhmän lisäksi pari hassua muuta ihmistä, ei oikein ole mahdollisuuksia lähestyä vastakkaista sukupuolta. :) Noh, ihan mukavaa oli luokan kanssa! Mutta nyt kun keskiviikkona oli porukka liikenteessä, taitaa olla että viikonloppuna ei ketään olisi lähdössä. Kerrankin olisi Onnelassa kiinnostava erikoistilaisuus perjantaina, hiljainen kasaripuoli! Niin ainakin siis mainossähköposti lupaili, musiikkia ei varsinaisesti soiteta lainkaan, vaan kaikille jaetaan langattomat kuulokkeet, joista musiikkia kuuluu. Ilmeisesti siellä olisi eri DJ:tä sitten, joista voi parhaan valita. Mahtaa olla melkoinen näky tanssilattialla, porukka jammailee hiljaisuudelle. :D
Sinänsä olisi todella hieno tilaisuus, Onnela kun on normaalisti täysin paska paikka, kuurouttavan musiikkinsa vuoksi. Siellä vain on volyymi vedetty aivan liian kovalle! Olisi paljon parempi paikka, jos hiiiiieman hiljaisemmalla musiikki pauhaisi, niin että olisi edes TEORIASSA mahdollisuuksia keskusteluun. Tällä hetkellä aivan vieressä olijalle on pakko täysillä huutaa, että tämä kuulee, ja silti kukaan muu ryhmästä ei saa puheesta mitään selvää. Ei hyvä.

Noh, pitää katsoa mitä tekee.. Sinkku vieläkin, vailla mitään merkkejä paremmasta.. Joten etsintä on vielä käynnissä, vaikka metsästysonni ei kovin lupaava kuluneena vuotena ole ollutkaan. Yksi mahdollisuus oli, keväällä, mutta siitäkään ei sitten mitään tullut. Ironisesti, tietenkin sinä aikana kun treffeillä kävin, niin mahdollisuuksia olisi ollut ympäriinsä parikin, mutta tuolloin ei niitä voinut harkitakaan. Ja nyt kun sinkkuna olen, niin ei mitään. Hiljaista on. Noh, eivät mene nallekarkit aina tasan, pitää jatkaa etsimistä!

Ensi viikolla sitten Triangeli. TOIVOTTAVASTI nyt pikkuhiljaa ne haalarit saapuisivat! Kiire tulee tässä jo, pitäisi merkkejä päästä ompelemaan! Noh, kuitenkin, mene ja tiedä sitten Triangelistakaan.. Vaikka siellä johonkuhun tutustuisikin, niin todennäköisyyksien mukaan asuu kaukana Seinäjoelta! Eli kovin paljon toivoa en Triangeliin pistä, että sitä kautta treffeille päätyisin, ja jotain vakavempaa löytäisin, mutta eihän se mahdotontakaan ole!

Ulkona pimeää, sade hakkaa ikkunaa, tuuli ujeltaa ulkona. Koko päivän katsonut "How I met your mother" -sarjaa, melkein koko ykköstuotantokauden katsoin päivässä, viimeinen jakso loppui juuri. Kello on kolme aamuyöstä. (Vai onko sittenkin kaksi, tänäänhän siirryttiin talviaikaan.) Että näin..

Hyvä sarja tuo How I met your mother, mutta hieman läheltä liippaa kyllä. Henkilöt sarjassa samanikäisiä kuin itse, päähenkilö myöskin sinkku, etsimässä sitä oikeaa. Toisaalta antaa toivoa tuo sarja, kuitenkin tietää, että loppujen lopuksi, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, tuo päähenkilö jossain vaiheessa sen "oikean" löytää. Kai sitä itsekin pitää vain toivoa!

Tänäänkin oli tarkoitus baariin mennä, mutta loppujen lopuksi kukaan muu ei ollutkaan lähdössä. Jotenkin tällaisina päivinä tuntuu, että taas meni yksi mahdollisuus hukkaan. Hmm, pitää kyllä koettaa aloittaa keskusteluja muuallakin kuin baarissa. Helppoa ei ole kyllä, kovin hyvä en ole lähestymään ketään. Noh, pitää jotain keksiä, tai vain tarttua tilaisuuteen jos sellainen tulee!

Suomi24:n treffit -osiotakin olen nyt jonkin verran käyttänyt, mutta heikolla saldolla. About yksi kymmenestä lähettämästäni viestistä saa vastauksen? Ilmeisesti Turulla ja Etelä-Pohjanmaalla on täysin erilaiset nettideittiprotokollansa, pitää hieman miettiä mistä kiikastaa. Nojaa, eipä silti, kovin suuria toiveita en tähän nettideittiin enää aseta. Yksillä ainoilla treffeillä, jotka ovat olleet seurausta deitti-ilmoituksesta, olen täällä Seinäjoella ollut. Nekin jäivät sitten vain yhteen kahviin. Siis en nyt ainakaan vielä tyystin hylkää nettiä, onhan sekin yksi kanava uusien ihmisten tapaamiseen, mutta... Ehkä pitää keskittyä enemmän muihin kanaviin.

Nytkun itsetutkistelun synkeissä syövereissä pyöritään, jatketaan samaa rataa! Pian on vuosi 2008 takana.. Pian olen vuoden verran asunut uudella paikkakunnalla. Vieläkin sinkku. PIan kolme vuotta jäljellä opiskelusta. Mitä jos en koko opiskeluaikana löydä kunnon vakavaa suhdetta? Mitä tapahtuu valmistumisen jälkeen? Onko Seinäjoella töitä? Millaisia?
Kaupunkina, pidän Turusta enemmän kuin Seinäjoesta. Toisaalta olen täällä Seinäjoella saanut uusia hyviä ystäviä. Olisi sääli jättää paikkani täältä. Perhe nyt on Turussa, mutta se nyt on ..perhe. Ei mikään maailman helpoin perhe. Melko itsenäisesti olen viimeiset vuodet elänyt. Toisaalta se on ollut positiivista, paremmin tulen esim. äitini kanssa toimeen nyt, kuin silloin kun kotoa muutin. (Tästäkin on parin vuoden päästä kymmenen vuotta... mihin ihmeeseen se aika katoaa! Ja mitä olen saanut aikaan näiden vuosien aikana? Ensin viitisen vuotta hiljaiseloa, vailla toivoa tai suunnitelmaa, varmaan pienoisessa masennuksessa koko ajan, vasta viimeiset vuodet olen ollut aktiivinen, alkanut elää!) Pikkuveli ja pikkusisko ovat Turussa kyllä.. he sinänsä tarvitsisivat minua. (Ainakin ajattelen niin.) Joskus mietin, että hylkäsin veljeni kun muutin pois Turusta. Äitini armoille. Jotenkin pitäisi päästä takaisin, rikkoa hänen otteensa veljestäni. Hmm.. tässä olisi hyvä tavoite ensi vuodeksi kyllä. Pitää muistaa tämä ensi uutena vuotena. (Joka sekin lähestyy aivan liian nopeasti..)

Pieni sivuhuomautus:
Judas Priestin seuraavat kappaleet ovat aivan mahtavia surulliseen fiilistelyyn: Alone, Exiled, Future of Mankind, Lost Love. Tuo lost love soi nyt neljättä kertaa peräkanaa, aivan mahtava. Niin surullinen..
Mutta ei.. nyt nukkumaan. Vaikka onkin vuoden pisin yö, (siis yö, ei valoton aika), niin ei sitä sentään kokonaan pidä valvoa ja murehtia tulevaisuutta. Huomenna taas uusi päivä! Ja uusi tuotantokausi How I met your motheria! Toivottavasti siellä tulee iloisempia jaksoja jo, piristys ja toivo olisivat poikaa. (Hyvä sarja siis, nauraa saa! Silti, taustalla on koko ajan pieni surullinen sävel.)

Hyvää yötä kaikille!

Itsenäisen opiskelun viikko alkanut koulussa, koko ensi viikko vapaata. Tylsistynyt olen nyt jo! Nojaa, onhan täällä tekemistä vielä pariksi päiväksi, mutta että kokonainen viikko? Hmm, pitää katsoa mitä tässä keksii. Baariin olisi erinomainen tilaisuus mennä pitkästä aikaa tällä viikolla, mutta melkein kaikki luokkakaverit ovat lähteneet kaupungista loman ajaksi. Noh, pitää tilanne vielä tarkistaa!

Sinkkuus alkaa taas vaivaamaan entistä enemmän. Kesä/syksy nyt meni kättä parannellessa, siinä ei paljon kumppanin etsimistä jaksanut miettiä, mutta nyt kun käsi alkaa taas jokseenkin kunnossa olemaan, ei tätäkään estettä enää ole. Nytkin olisi kokonainen viikko aikaa, jos vain olisi joku jonka kanssa sitä viettää. Nojaa, ehkä vuoden päästä tilanne toinen jo! Pitäkää peukkuja, tai mieluummin pistäkää suoraan viestiä tulemaan! :D

Nyt tylsistyttää kyllä sen verran täysillä, että taidan lähteä uimaan! Ensimmäistä kertaa sitten käteni murtamisen, toivottavasti kestää. Noh, se selviää vain kokeilemalla!

Triangeli:
"Triangeli-risteily on Seinäjoen, Vaasan ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien (SAMO, VAMOK ja COPSA) järjestämä yhteinen syyskauden huipennus." 6.-7.11.2008
Jotenkin tuonne ilmoittautuminen jäi meidän luokalta tekemättä, ehkä sen vuoksi että kävimme Astinilla (toisella risteilyllä aloittaville tekniikan opiskelijoille). Vasta kun liput olivat loppuunmyytyjä, koin tällaisen havahtumisen, että ne menivät nyt! Tuonne oli siis koko ajan tarkoitus mennä, mutta sitä jotenkin ajatteli että ehtii ne liput huomenna käydä varaamassa tms. No, ei onnistunut, liput loppuivat, ja jäin jonoon. Aikaa kului, kaiken toivon heitin jo menemään risteilylle pääsystä. Nyt pari päivää sitten sain kuitenkin sähköpostin Samolta, yksi peruutuspaikka olisi vapautunut mullekin! Joten nyt Triangeli kutsuu! Hieman harmittaa vain, että olen ainoa meidän luokalta joka sinne on menossa, katsotaan keitä tuttuja siellä on..
Hyttikaverista ei mitään tietoa, mutta eiköhän se selviä. Samo oli alun perin sovittanut mut kolmen vaihtarin kanssa samaan hyttiin, (joista yhden olisin kyllä tuntenut), mutta nyt tekivät hieman hienosäätöä ja jouduin jonkun aivan tuntemattoman kanssa samaan hyttiin. Mutta ilmeisesti vain yhden henkilön kanssa? Mitä ihmettä. Noh, C-hytistä kuitenkin maksan, että katsoo nyt sitten laivalla millainen on majoitus!

Missä mahtaa olla vika, kun olen näemmä kasvanut kaksi senttimetriä? Muistaakseni ainakin olin vielä armeijassa 181 cm, mutta eilen kun olin kavereiden kanssa pokeria pelaamassa, (huima kahden euron panos), niin ennen baariin lähtöä alettiin sitten pituuksia vertailemaan, (kuulostaa terveeltä, mutta ihan siis kantapäästä päälakeen pituudesta oli kyse), ja loppujen lopuksi kaivettiin rullamitta esille absoluuttisen totuuden selvillesaamiseksi. kyllä se 183 cm koetti antaa pituudekseni se rullamitta! Pariin kertaan piti oikein mitata, mutta samaa tulosta antoi kummallakin kerralla. Kaksi senttiä lisää pituutta tullut jostain, pitäisikö huolestua?

Asiasta kolmanteen, kun nyt tässä aloin muutoksista puhumaan, mainittakoon tällainen kuriositeetti, että oikean käteni kämmenselkä, ranteen kohdalla, leikkausarven kohdalla mutta toisella puolella kättä, on alkanut kasvattamaan mustaa karvaa leikkauksen jälkeen. Karvoitus oikeassa kädessäni ranteen paikkeilla on nyt melkein tuplaten pitempää kuin vasemman käden vastaava karvoitus, ja sysimustaa verraten vasemman käden melko vaaleaan karvaan. Ero on selvästi huomattavissa kun käsiäni vertaa, mutta jos vertailukohdetta ei ole, ei asia häiritse muita kuin itseäni. (Karvaa on ilmestynyt jonkin verran myös kämmenselkääni, mutta suurin muutos on ranteesta alkaen noin kymmenen senttiä kyynärpäätä kohti.) Kun vasemman käteni karvoitus on käytännössä huomaamatonta, niin oikean käden karvoitus on nyt paljain silmin nähtävää.

Jaa-a on tässä pitänyt pitemmän aikaa taas blogia alkaa kirjoittamaan, mutta en koskaan ole jaksanut tänne tulla kertomaan miten vittumaista tuon ranteen paranteleminen oli. Joten jos suosiolla jätän sen kertomatta, riittäköön tuo kuvaukseni leikkauksesta muistoksi jälkipolville. Vieläkään ranne ei missään kovin kehuttavassa kunnossa ole kylläkään... Normaalielämässä se kyllä toimii ihan kiitettävästi jo, mutta heti jos sillä pitäisi jotain vaativampaa, tai enemmän voimaa kysyvää tehdä, epäilen että se ei toimisi odotetulla tavalla. Jopa säilyketölkin avaaminen sellaisella normaalilla, 0,8 euron metallisella avaajalla on melkein mahdoton urakka, sen verran rannetta vihloo tölkkiä avattaessa. Liikerata on melkein palautunut jo, mutta vieläkin ääriasennot ovat kivuliaita, ja toisin kuin vasemmassa kädessä, mitään selkeää stoppia liikeradan päättymisen merkiksi ei ole, vaan kättä taivutettaessa liike jatkuu niin kauas kuin kipu ja nivelsiteiden venymisen tunne antavat periksi. Lisäksi kaipaan ranteeni paukkumista! :D Vasemmassa ranteessa ääriasentoon saapuminen on selvästi havaittavissa kun nivel "paukahtaa", mutta oikeasta ranteesta tämä tunne nyt puuttuu. Noh, jos jatkan ranteen harjoittamista, ehkä se vielä palautuu! Loppujen lopuksi lääkärin mukaan ranne paranee hissuksiin about vuoden loppuun asti.

Vielä hieman koulukuulumisia, näin pitkän ajan kuluttua. Lukukauden ensimmäinen koe torstaina, juuri sain luettua aineiston ensimmäisen kerran läpi. On muuten melkoinen ero siinä, lukeeko tekstiä väsyneenä vai virkeänä! Tässä kun aineistoa metallien eri olomuodoista ja kiderakenteista kahlasin läpi hieman väsyneenä, (siis kuitenkin ihan normaalisti nukutun yön jälkeen, iltapäivällä) niin ei siitä tullut mitään. Pari kertaa melkein nukahdin aineiston ääreen, samaa kohtaa sai tahkota useamman kerran. Aina välillä havahduin kunnolla ja sain sivun luettua, ennenkuin taas tajuan tuijottaneeni samaa kappaletta useamman minuutin siitä mitään tajuamatta. Loppujen lopuksi otin kunnon torkut, taisin tunnin nukkua oikein, ja johan alkoi lukeminen sujua! Suosittelen siis kaikille kunnon torkkuja ennen tärkeän materiaalin lukemista! :)