Olen venynyt!

Missä mahtaa olla vika, kun olen näemmä kasvanut kaksi senttimetriä? Muistaakseni ainakin olin vielä armeijassa 181 cm, mutta eilen kun olin kavereiden kanssa pokeria pelaamassa, (huima kahden euron panos), niin ennen baariin lähtöä alettiin sitten pituuksia vertailemaan, (kuulostaa terveeltä, mutta ihan siis kantapäästä päälakeen pituudesta oli kyse), ja loppujen lopuksi kaivettiin rullamitta esille absoluuttisen totuuden selvillesaamiseksi. kyllä se 183 cm koetti antaa pituudekseni se rullamitta! Pariin kertaan piti oikein mitata, mutta samaa tulosta antoi kummallakin kerralla. Kaksi senttiä lisää pituutta tullut jostain, pitäisikö huolestua?

Asiasta kolmanteen, kun nyt tässä aloin muutoksista puhumaan, mainittakoon tällainen kuriositeetti, että oikean käteni kämmenselkä, ranteen kohdalla, leikkausarven kohdalla mutta toisella puolella kättä, on alkanut kasvattamaan mustaa karvaa leikkauksen jälkeen. Karvoitus oikeassa kädessäni ranteen paikkeilla on nyt melkein tuplaten pitempää kuin vasemman käden vastaava karvoitus, ja sysimustaa verraten vasemman käden melko vaaleaan karvaan. Ero on selvästi huomattavissa kun käsiäni vertaa, mutta jos vertailukohdetta ei ole, ei asia häiritse muita kuin itseäni. (Karvaa on ilmestynyt jonkin verran myös kämmenselkääni, mutta suurin muutos on ranteesta alkaen noin kymmenen senttiä kyynärpäätä kohti.) Kun vasemman käteni karvoitus on käytännössä huomaamatonta, niin oikean käden karvoitus on nyt paljain silmin nähtävää.

Jaa-a on tässä pitänyt pitemmän aikaa taas blogia alkaa kirjoittamaan, mutta en koskaan ole jaksanut tänne tulla kertomaan miten vittumaista tuon ranteen paranteleminen oli. Joten jos suosiolla jätän sen kertomatta, riittäköön tuo kuvaukseni leikkauksesta muistoksi jälkipolville. Vieläkään ranne ei missään kovin kehuttavassa kunnossa ole kylläkään... Normaalielämässä se kyllä toimii ihan kiitettävästi jo, mutta heti jos sillä pitäisi jotain vaativampaa, tai enemmän voimaa kysyvää tehdä, epäilen että se ei toimisi odotetulla tavalla. Jopa säilyketölkin avaaminen sellaisella normaalilla, 0,8 euron metallisella avaajalla on melkein mahdoton urakka, sen verran rannetta vihloo tölkkiä avattaessa. Liikerata on melkein palautunut jo, mutta vieläkin ääriasennot ovat kivuliaita, ja toisin kuin vasemmassa kädessä, mitään selkeää stoppia liikeradan päättymisen merkiksi ei ole, vaan kättä taivutettaessa liike jatkuu niin kauas kuin kipu ja nivelsiteiden venymisen tunne antavat periksi. Lisäksi kaipaan ranteeni paukkumista! :D Vasemmassa ranteessa ääriasentoon saapuminen on selvästi havaittavissa kun nivel "paukahtaa", mutta oikeasta ranteesta tämä tunne nyt puuttuu. Noh, jos jatkan ranteen harjoittamista, ehkä se vielä palautuu! Loppujen lopuksi lääkärin mukaan ranne paranee hissuksiin about vuoden loppuun asti.

Vielä hieman koulukuulumisia, näin pitkän ajan kuluttua. Lukukauden ensimmäinen koe torstaina, juuri sain luettua aineiston ensimmäisen kerran läpi. On muuten melkoinen ero siinä, lukeeko tekstiä väsyneenä vai virkeänä! Tässä kun aineistoa metallien eri olomuodoista ja kiderakenteista kahlasin läpi hieman väsyneenä, (siis kuitenkin ihan normaalisti nukutun yön jälkeen, iltapäivällä) niin ei siitä tullut mitään. Pari kertaa melkein nukahdin aineiston ääreen, samaa kohtaa sai tahkota useamman kerran. Aina välillä havahduin kunnolla ja sain sivun luettua, ennenkuin taas tajuan tuijottaneeni samaa kappaletta useamman minuutin siitä mitään tajuamatta. Loppujen lopuksi otin kunnon torkut, taisin tunnin nukkua oikein, ja johan alkoi lukeminen sujua! Suosittelen siis kaikille kunnon torkkuja ennen tärkeän materiaalin lukemista! :)

Kirjoitettaessa soi Metallica - Fade to Black