Blogi

Optikolla kävin tänään. Vahvistivat siellä sen, minkä olin itsekin huomannut, silmälaseille olisi käyttöä! Kyllä sen on huomannut nyt selvästi koulussa, kun pitää silmiä siristellä taululle katsottaessa. Kahtiajakoisesti tämänkin tiedon otin vastaan. Toisaalta silmälasit näyttävät ihan OK nenälläni, toisaalta ne maksavat suolaisia.

Mitään pakottavaa tarvettahan minulla ei laseille ole, näen ihan hyvin vieläkin, mutta kaukonäkö on hieman niin ja näin. (Oikea silmä jotain -0,5 ja vasen -0,75.) Siinä oli melkoinen ero, kun katselin optikon seinällä olevaa tekstiä ilman laseja, ja lasien kanssa, ei olisi uskonutkaan! Siitä tekstistähän sai selvää viiden metrin päästä! Koulussa hieman itseäkin harmittaa välillä, kun on melkeinpä pakko parkkeerata siihen toiseen - kolmanteen riviin, taulun lähelle, että siitä tekstistä / kalvoista saisi selvää.

Optikon kanssa katsottiin niitä kaikkein edullisimpia malleja, nyt on tarjouksessa ihan mukavan oloiset sangat ja linssit 79-99e hintaan, riippuu hieman mallista. Eihän sillä hinnalla mitään mahdottoman huimia laseja saada, mutta ihan asialliset kuitenkin. Linssit olisivat yksitehot, pinnoitetut, heijastamattomat. Mitä sitten tarkoittaakin.

Onko kenelläkään mitään käsitystä, saako opiskelija jostain tukia silmälasien ostoon? Voiko vähentää verotuksessa? Antaako kela jotain? Elämäni ensimmäisistä silmälaseista siis kyse.
Hieman kyllä houkuttaisi nyt ostaa ne..

Näinpäs viime yönä oudoimman unen pitkään aikaan.. Juuri ennen heräämistä, oikeastaan heräsin siihen uneen. Heräsin siihen, että itkin täysillä! Silmät täynnä kyyneleitä, ja hyvin surullinen olo.
Itse uni (tai se osa minkä muistan) alkoi sillä, että olin jossain kesätöissä, tai muuten vain uudessa työpaikassa, täysin tuntemattomissa paikoissa. Vieläpä, tuntui että pikkuveljeni kummisetä omisti tuon paikan, jossa olin, joten kaikki katsoivat minua jotenkin karsaasti, enkä oikeastaan tiennyt lainkaan mitä tuossa työpaikassa olin tekemässä, mikä oli toimenkuvani. Ihan outoa. :D
Jossain vaiheessa sitten jotkut vanhat työntekijät alkoivat kyselemään, että sähän tunnet tän paikan toimitusjohtajan, ja tästä puhe kääntyi TJ:n nuoruuteen, ja nuoruuskavereihin. Tätä kautta he alkoivat kyselemään isästäni. Tästä eteenpäin uni muuttui koko ajan vain surullisemmaksi. Kertoilin sitten heille sen vähän mitä asiasta tiesin, ja samalla aloin isääni muistelemaan, sekä hänen kuolemaansa.
Välimme eivät olleet koskaan mitenkään läheiset, kiitos uskonnon. Isäni ja äitini erosivat kun olin ~11 vuotias, ja tuohon aikaan koko perhe (isää lukuunottamatta) oli hyvin vahvasti uskonnossa mukana. Äitimme sumeilematta käytti uskontoa hyväkseen, se vieroitti meidät, perheen lapset, isästämme. "Isä on maailmallinen, ei se ymmärrä, se on vihollinen. Mutta pakko sitäkin on kestää, kun joka toinen viikonloppu siellä olette." Sai meidät tuntemaan pahaa omaatuntoa, jos isällä vähääkään oli joulukuusta tai joululahjoja, koska eihän (meidän) uskonnossa sellaisia pakanallisia juhlapyhiä vietetty.. Noh, kuitenkin, isä ei siis ollut kovin läheinen, joka toinen viikonloppu hänen luonaan oli välttämätön paha. (Toki ei kaikki syy äidin ollut, hieman se harmitti että isä melko usein oli alkoholia ottanut / otti alkoholia kun me hänen luonaan olimme.) Joka tapauksessa, kun vihdoin ja viimein uskonnosta itse erosin, en tätä isälleni kertonut, ettei hän olisi saanut aseita uskonnonvastaiseen propagandaansa veljeäni ja sisartani vastaan. Tämän jälkeen välimme kuitenkin hieman paranivat, kun vihdoin pystyin ajattelemaan itsekin, ja muodostamaan oman maailmankuvani, sen pakkopullan sijaan joka minulle oli aivopesty. Emme silti olleet kovin läheisiä. Joka tapauksessa, hän kuoli keuhkokuumeeseen Espanjassa, lomamatkalla tässä pari vuotta sitten.
Harmillista.. hän jäi paitsi kaikista suurista muutoksista elämässäni. Ei koskaan tavannut ensimmäistä tyttöystävääni. (Veikkaan että hän olisi asiaan suhtautunut paremmin kuin äitini). Ei päässyt näkemään, mitenkä lähdin AMK:hon. Melkeinpä hänen alallensakin jopa, hän kun oli sähköinsinööri.
Eli.. aloin siis unessa muistelemaan häntä. Tästä uni sai hyvin surullisen sävyn, mutta en sentään aivan vielä itkenyt (unessakaan). Kaikken surullinen kohta tuli vasta hetken päästä, kun tein pitsasta lohikäärmeen, ja se epäonnistui, ja tämä lohikäärme kuoli.
(What The Fuck?)
Tämän lohikäärmeen kuolemaa oli jotenkin niin surullista seurata, kun sitä vierestä katselin, ja kun tämä pitsalohikäärme vihdoin kuolin, käärin sen rullalle ja söin sen. Koko ajan itkien vuolaasti.

(Pitsalohikäärme = Näytti olevan ihan normaali pitsa, joka uunista ottamisen jälkeen pullistui ja muotoutui pienen lohikäärmeen muotoiseksi, vähän tyyliin keltainen muoviankka, se kylpylelu. Tämä lohikäärme näytti kuolevan siihen, että se meni keskeltä kahtia, ja sen selkäranka katkesi.)

Tähän sitten heräsin. Että ei sen kummallisempi uni... (Tässähän ei siis koko unea edes ole, vai se lopun surullinen osuus.) Toivottavasti en ainanaan kovin äänekkäästi ollut itkenyt, ettei kämppikselle asti kuulunut.

Muuten nukuin makeasti, ja taisinpa vielä tämän heräämisenkin jälkeen tunnin verran nukkua lisää. Luksusta kun herätyskello soi vasta 11:00 näin maanantaisin.

Lisää positiivisia uutisia muuten: Kuten reilu viikko sitten mainitsinkin, kävin sukupuolitautitesteissä, varmistin että Turusta ei mitään pöpöjä mukana tullut. Tänään soitin aamulla tuloksista, ja odotetusti olivat puhtaat. Jees.

Kävin taas katsomassa uusimmat yhteisöt, ja liityin pariin taas. Sitten kun ei sopivia vielä ollut, loin pari. :)
Nyt olen kolme yhteisöä luonut:
Tyylit -> Partaveikot
Menopelit -> Polkupyöräily kunniaan!
Sportti -> Sulkapallo. -Kun pyöreä pallo ei riitä!

Partaveikkoihin ja sulkapalloon ei vielä ole kukaan liittynyt lisäkseni, mutta polkupyöräilijöitä on jo kolme! Tuollahan oli sportti-osastolla jo ennestään yksi sulkapallo, yhteisö, mutta tämän perustaja oli kokenut tarpeelliseksi vaatia anomuksen liittyjille.. Kun hän ei sitten pariin päivään vastannut, niin loin oman yhteisön.
Niin, kaikki nämä luomani yhteisöt ovat tietenkin kaikille auki, tervetuloa liittymään!

Pitkällisen pohdinnan jälkeen liityin fantasiayhteisöön. Ei mitään kovin hyvää mainosta, kun yhteisössä oli ennestään kaksi jäsentä, ja näistä toinen on aloittanut keskustelun, jossa kertoo "myös roolipelit <3". Noh, liityinpä kuitenkin jäseneksi, ja tarjosin sinne omat ehdottomat suosikkikirjani. Ei mitään peruspullamössöä haltioineen. Kannattaa käydä lukemassa!
http://www.city.fi/yhteisot/39/keskustelu/449/#comment

Edit: Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kyseinen fantasia-yhteisö löytyy "Luku, luki" -osastolta, ei "Rakkaus ja suhteet" -osastolta. Tulipa näin jälkeepäin mieleen, että tämänkin tekstin voi ehkä kahdella tavalla tulkita..

Jokos se päivä meni? Näemmä. Ja mitäs tänään sain aikaiseksi? En mitään.
Käytännössä koko päivä meni uuden laskimen kanssa leikkiessä. :D
http://www.ticalc.org/pub/89/asm/games/
Tuoltahan niitä huipputarpeellisia "apuohjelmia" löytyy! Jokunen ihan OK sieltä on löytynyt, mutta myöskin jonkin verran tavaraa mikä ei vain toimi.. Lisäksi näemmä myöskin tavaraa, joka aiheuttaa paniikkia. Äsken asensin jonkun pinball-pelin sieltä, ja tämän jälkeen laskin ei enää käynnistynyt. Vaikka paristot otti irti, niin aina palasi samaan ruutuun, näppäimet eivät toimineet. Hetken verran iski paniikki jo, mutta onneksi tähän ongelmaan auttoi back-up pariston poisto. Nyt näyttää laskin taas pelaavan, mutta ehkäpä jätän laskimella leikkimisen tältä erää.. Yksi pelästyminen päivässä riittää.

Torstaina se saapui! Ikioma Texas Instrument TI-89 Titanium! Tästähän mainitsin jokunen aika sitten, että sellaisen huusin Ebaystä, ja nyt se saapui Suomeen. Pikaisen tarkistuksen jälkeen voin ilokseni sanoa, että kauppa oli onnistunut! Laskin on hyvässä kunnossa, ja toimii. Ainoa miinus tulee siitä, että paketista jäi puuttumaan laskin - laskin yhteyskaapeli, vaikka se valokuvassa olikin. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään suuri miinus, joten annoin myyjälle positiivisen merkinnän Ebayhyn. Jos joskus haluan antaa laskimeni yhtyä toiseen laskimeen, luotan siihen että toinen laskin tuo tarvittavan piuhan mukanaan. (Toisin kuin "oikeasti".) Tietokoneen ja laskimen väliin tuleva piuha sentään oli mukana, se se tärkeämpi onkin. Muuten paketissa olikin kaikki: Laskin, ohjelma-CD, manuaali, USB-piuha. Paristotkin olivat paikalla.

Nyt olen Ebaystä ostanut kahdesti. Tämä laskin, sekä pari kirjaa jotka menivät samassa paketissa. Kumpikin ostos oli onnistunut, ja tavarat saapuivat turvallisesti perille. Pitääpi vastaisuudessakin muistaa Ebay, kun tulee tarvetta tehdä investointeja. Dollari on halpaa, ja palvelu toimii. :)
Uutena tuo laskin olisi maksanut sen 230e. Käytettynä sellaista ei Suomesta löytynyt. Nyt maksoin laskimesta postikuluineen sen 134$, eli ~94e. Tosin nyt manuaali oli odotetusti englanniksi, vaikka Suomesta ostettuna manuaali kuulemma on käännetty.
Noh, olen tyytyväinen!

Päivitys: CD:llä on näemmä manuaali suomeksi kuitenkin.

Tämän olisin kirjoittanut jo eilen, mutta kun ei ehtinyt! Tässä kuitenkin keskiviikosta hieman.
Keskiviikkona baarissa! Oikeastaan sain siinä kuuden maissa viestin luokkakaverilta, että olenko tänään menossa mihinkään, ja kutsui sitten minut kämpilleen aloittelemaan. Mikäs siinä, ei mitään muutakaan ohjelmaa! Aluksi katsoin kartasta, että paikka on aivan toisella puolella Seinäjokea, ei mitään toivoa sinne päästä pyörällä! Sitten muistin, että kyse on Seinäjoesta, ei Turusta. :) Paikka löytyi, melkoisen eksymisen jälkeen. Hyvin meni, kun tämä luokkakaveri soitti, että missä menen, niin vastasin olevani tällä hetkellä pienellä polulla keskellä metsää. Melkoinen saavutus, ottaen huomioon että "oikea" reitti hänen luokseen kulki kaupungin läpi. :D Hyvin sinne pääsin, ja se metsäreitti oikeasti oikaisi. Olin yhdessä risteyksessä jatkanut suoraan, kun piti jo kääntyä, tuli pari kilsaa ylimääräistä ennenkuin seuraava silta tuli vastaan.
Noh, perille pääsin. Alun perin oli muitakin pitänyt tulla, mutta lopulta siellä olin sitten minä vain ja luokkakaveri. Kyllähän siinä hetken oli hieman outo olo, mutta äkkiä se siitä lähti, kun ensimmäiset siiderit korkattiin! Luokkakaverin tyttöystäväkin tuli pian paikalle ystävänsä kanssa, olihan meitä siellä sitten 4 jo! Ihan hauskaa oli, ja sieltä jatkettiin Onnelaan. Siellä viivyin valomerkkiin asti, oli pari muutakin luokkakaveria siellä sitten, oli ihan mukava pieni porukka jo. Ketään en vain saanut edes loppuillasta vedettyä tanssilattialle, joten kävin sitten siellä yksin pyörähtämässä reilun puolen tunnin verran. :)

Torstaina sitten heräsin tunnin myöhässä, ja saavuin kouluun vasta kymmeneksi. Yhdeksältä olisi alkanut tunnit, mutta mitään en menettänyt, toimisto-ohjelmia käytiin läpi, edellisen tunnin kertausta. Opettajakaan ei tainnut huomata että saavuin vasta tuolloin, ainakin täydet paikallaolomerkinnät sain. :) Krapulaa ei ollut oikeastaan lainkaan, eikä kauheasti väsyttänytkään. Oli onnistunut ilta keskiviikkona! Kaulurin tosin hukkasin loppuillasta, ennen Onnelaan saapumista.. varmaan siinä vaiheessa kun taksista nousimme. Kävin torstaina ja perjantaina taksiaseman löytötavaroissa katsomassa, mutta ei näkynyt. Harmillista, se kun oli oikein kunnollinen ja lämmin, mallia SA-INT. :)

Eilen oli postilaatikkoon tipahtanut saapumisilmoitus paketista, kuten eilisen merkinnässä mainitsinkin. Otin aamulla lapun mukaan, ja koulun jälkeen poljin (-3 astetta) pääpostiin hakemaan pakettiani. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli heti pääpostissa, jossa minulle ystävällisesti kerrottiin että paketti ei suinkaan ole täällä, vaan jossain S-marketin yhteydessä olevassa postissa. Eipä siinä mitään, oma moka, en ollut tarkistanut mistä paketin voi noutaa. En edes tiennyt että minua lähempänä olisi postin toimipistettä ollutkaan. Enkä tiedä vieläkään.
Tämä postin toimipiste oli sitten jossain jumalan selän takana, ainakin siltä se tuntui kun sinne pyöräili. Puolen kaupungin halki ensiksi rautatieasemalta Citymarkettiin, ja sieltä äkkikäännös vasemmalle. "Siellä se sitten tulee eteen" olivat ainoat ohjeet, jotka olin saanut. Valo alkoi pikkuhiljaa häipymään, ja pimeys saapui. Sentään lunta oli maassa jo, ei aivan säkkipimeää ollut. Siltikin, kun Citymarket jäi selän taakse, ja edessä avautui piiiitkä suora valotonta 4-kaistaista tietä, joka jatkui horisonttiin, alkoi epätoivo iskemään.. Siis missä ihmeessä se S-market on? Olenko oikealla tiellä? Kaulaliinaakaan ei mukana ole, tässähän tulee kylmä! Pitkän suoran jälkeen mäen päällä alkoi tilanne saamaan jo koomisia piirteitä, kun vieläkään ei näkynyt mitään. En kuitenkaan matkalla jäätynyt kuoliaaksi, kauppa löytyi melko pian parin puun takaa. Vieläkään en kyllä ole varma kumpi posti on minua lähempänä, pääposti vaiko tämä.. ainakin pääpostissa mieluummin kävisin, se kun on lähempänä jos on koulupäivä. Noh, ei voi mitään.

Postiin saavuin siis. Kello oli jotain 16:30. Astelin saapumisilmoituksen kanssa tiskille, jossa ei sentään jonoa ollut. Ojensin lapun virkailijalle, joka katsoi siitä viivakoodin. Aikansa hyllyä selailtuaan, ilmoitti että kyseistä pakettia ei ole hyllyssä, mutta että hän löysi toisen minulle osoitetun paketin. (Ajattelin että ilmeisesti kumpikin ebayn ostoksistani oli nyt saapunut, mutta toinen oli saapunut vasta tänään eikä siitä vielä ollut tullut saapumisilmoitusta.) Koska minulla ei tähän pakettiin ollut mitään saapumisilmoitusta, hän ei heti meinannut pakettia minulle luovuttaa, koska en osannut varmaksi sanoa keneltä paketti oli. Luovutti kuitenkin lopulta, kun oli ajokorttini tarkistanut. Pakettia tunnustelemalla päättelin että sen sisällä on kirjatilaukseni. Ja sitten alkoi operaatio kadonneen paketin etsintä! TI-89 laskimeni oli jossain kadoksissa! (Tosin en missään vaiheessa maininnut mitä tämä paketti sisältää, ei ollut tarvetta.) Kävin välissä kaupassakin, ja jätin hänet etsimään. Ei tulosta. Puolisen tuntia siinä sitten norkoilin, ja odottelin rauhassa kun virkailija kävi jokaisen kolon lävitse, ja etsi pakettia, soitteli puheluita ja koetti tavoittaa ihmisiä. Ei tulosta. Jossain vaiheessa siihen ilmestyi toinenkin virkailija, hänkin auttoi etsinnöissä.
Aikani tätä katselin, ja harmittelin että minulla ei ollut MP3 soitintani mukana. Lopulta en enää jaksanut, ja päätin avata tuon jo saamani paketin ja vaikka aloittaa toisen kirjan lukemista. Otin siis tämän paketin käsiini, ja revin siitä pakkaukset pois. Tässä vaiheessa tämä uusi virkailija tulee, ja katsoo tuota avaamaani pakkausta, ja homma alkaa selviämään.. Paketissa oli kaksi erillistä viivakoodia, tämä ensimmäinen virkailija oli lukenut vain toisen (väärän)! Olin sittenkin jo saanut tuon saapumisilmoituksen mukaisen paketin! Vaikka vielä nimenomaan olin pariin otteeseen kysynyt tältä virkailijalta, että onko nyt varma että tämä paketti ei ole tuo saapumisilmoituksen paketti. :D No sehän oli sittenkin se.
Sain sitten paketin teetä, (tarjosi ensin kahvia, mutta sitä en juo), kun olin kiltisti ja kärsivällisesti odotellut ylimääräiset puoli tuntia. :)
Ihan hyvä palvelu, plussaa siitä!

Laskin ei siis vielä saapunut, mutta se saapuu sitten kun saapuu. Kirjat saapuivat Ebaysta, ja ovat ihan mainostetussa kunnossa. Toimivat osto ainakin niiden osalta.

Lisää positiivisia uutisia, eilinen yskäkin on jo melkein kokonaan hävinnyt.

Parisen viikkoa nyt tätä blogia olen kirjoittanut, on ihan mukavaa puuhaa. :) Vielä en oikein ole täysin tottunut, että tätä joku oikein lukeekin, harkinnut olen jo pariin kertaan josko siirtyisin jollekin muulle sivustolle, jossa ei olisi pelkoa että tätä blogia voitaisiin minuun niin helposti yhdistää. Mutta mitäpä suotta. :D Nythän tuo tunnistamiseni on melko helppoa, valokuvani on melko hyvin esillä profiilissani, samoin nimeni ja paikkakuntani. Jopa ohjeet miten saa tekstaria pistettyä. (Eipä ole kukaan onneksi sitä vielä käyttänyt.)
Luokkakaveri oli käynyt ainakin yhden blogimerkintäni lukemassa, kun oli Googlessa etsinyt hakusanalla TI-89, niin oli tuo merkintäni aiheesta sitä kautta löytynyt. :)

TI-89 laskimesta puheenollen, tänään tuli postitse lappu että on paketti noudettavissa postista. Jännittää! Luultavasti tuo ei ole vielä se laskin, vaan pari kirjaa jotka samalla kerralla huusin Ebaysta, mutta eihän sitä koskaan tiedä! Jos huomenna koulun jälkeen kävisi paketin noutamassa.

Tänään kävin kirjaostoksilla, vihdoin ja viimein sain fysiikan kirjani! Suomalaisesta ne olitiin jo pari viikkoa sitten tilattu, mutta kaikkia ei silloin saapunut. Kämppiksen kirjan kanssa nyt olen pärjännyt, mutta nyt on oma. Tosin, ehtisin tällä välillä jo kaatamaan kirjan päälle kunnon annoksen teetä, pitää huomenna sopia miten voin sen hänelle korvata. (Viime viikon keskiviikkona, lukukaudenaloitusbileiden jälkeen oli heti kahdeksalta koulua, ajattelin selviäväni päivästä paremmin ottamalla termospullollisen teetä mukaani. Aamulla se ainakin virkisti päivääni, kun pääsin sadattelemaan sitä, se kun oli repussa vuotanut ihan reippaasti kaikkien kirjojen ja papereiden päälle...)

Noh, mitäpä tässä muuta. Katselin juuri pari jaksoa Lostia, kolmosseasonin jaksot 18 ja 19. Mielenkiintoisia paljastuksia. :) (Tosin olin jo jotain tuollaista kautta rantain lukenut täältä jostain Cityn nikseistä, kun joku neropatti oli mennyt spoilaamaan.)

Sitten päivittelin hieman profiiliani, Match-profiilini tein aivan alusta alkaen uudestaan, näemmä olivat vastaukseni hieman muuttuneet! Mielenkiintoista. :) Kaipa sitä jonkin sortin kehitystä on luonteessa tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Parempaan vai huonompaan suuntaan, mene ja tiedä.. Sanoisin että pitkällä tähtäimellä ainakin parempaan.
Jos tässä joku päivä tuohon profiiliin jaksaisi paneutua paremmin.. kovin on lyhyt nyt. Noh, ehkä sitten jossain vaiheessa.. Katsotaan kuukauden tai parin päästä, kun alkaa olla ajankohtaista tuon seuran etsiminen vakavemminkin.. Toki, jos nytkin tapaisin mukavan paikallisen tytön, niin en lainkaan pistäisi pahitteeksi vaikka siitä jotain vakavempaakin tulisi. Mutta en vielä ole tehnyt tästä löytämisestä elämäni prioriteettia numero yksi, sitä se oli jo Turussa reilut 25 vuotta, vailla suurempaa menestystä. (Ennen viime vuotta, ja silloinkin vasta kun olin luopunut tuosta idealismistani, että "seuraava tyttö jonka kanssa menen treffeille on THE ONE").
Ja nythän olen opiskelija, kai sitä pitää opiskelijaelämästä edes hieman nauttia! (Yeah, right, eipä ole näkynyt kovin pitkää jonoa kämpän oven takana vielä..) :D

Yskän olen tässä kehittänyt.. toivottavasti menee pois. Ei mitenkään paha vielä, eikä muita oireita, mutta pahaa pelkään nuhan olevan tulossa.

Noh, hyvää yötä!

Niin se on viikko taas vierähtänyt. Perjantain ohjelmasta kirjoitinkin jo, voisin vain lisätä sen verran, että perjantai oli erittäin mukava päivä oikeastaan. Paljon mukavaa puuhastelua. :) Lauantai oli sellainen kotipäivä, jolloin aamulla oli vain mukava makailla sängyllä puolisen tuntia, silmät kiinni, ja kuunnella sadepisaroiden tippumista ikkunalaudalle. Ihmeen rauhoittavaa ja rentouttavaa ääntä pitävät. Siihen pitäisi vierelle vain saada joku muukin.. :)

Muuten meni lauantai kotona. Civilization 4 tuli pari peliä pelattua, sitten syventymistä matikan ja fysiikan tehtäviin. Siinähän se päivä sitten menikin! Oikeastaan olin ihan tyytyväinen, matikka nyt meni ihan OK, ei siinä mitään ihmeempää (vielä näissä perusasioissa ainakaan), mutta siitä olen tyytyväinen että vihdoin taisin fysiikassa hoksata sen mitä opettaja taululle piirsi. (Huom, ei opettanut, hän vain kävi asiat pikavauhtia läpi, oletti että on kaikille tuttua asiaa, ja kun pyysin että hieman selventäisi, laskisi toisenkin esimerkin, niin vastasi vain että ei pysty, liian kiire aikataulu.) Nyt sitten kotona läksyjä tehdessä, ja rauhassa kirjaa lukien, sen taisin tajuta vihdoin. (Heittoliikkeen mekaniikkaa.) Hyvä olo tuli. :) Siinä vaiheessa oli kello jo päälle 22:00, ja vielä oli yksi (pitkähkö) tehtävä laskematta. Päätin suosiolla jättää sen huomiseksi (täksi päiväksi), ja lähteä ulos Onnelaan! Ei sitä oikein muutakaan tekemistä keksinyt. :D Jotenkin vain oli hieman latistunut tunnelma koko illan.. en ottanutkaan kuin yhden siiderin koko iltana, mitä nyt pari shottia "Leijona Pastilli Shottia" ennen Onnelaan lähtöä.
(Vinkki: Ei mitään kovin hyvää tavaraa. Piti kuitenkin kokeilla, kun sen Alkossa näin. Todellakin on vahvan makuista! Triplasti enemmän makua kuin niissä Leijona pastilleissa. En tiedä, miten sen maun saisi siedettävämmäksi, ehkä pitäisi kokeilla sekoittaa johonkin?)
Noh, onnelassa oli tosiaan itsellä melko vaisu meininki.. ei oikein pystynyt panostamaan. Eipä sitten tullut edes tilannetta, jossa olisin päässyt kenenkään tytön kanssa juttelemaan, ja ketään tuttuja (luokkalaisia) ei paikassa näkynyt. Kasaripuolen tanssilattialla sitten heiluin melko suuren osan ajasta, tulipahan liikuttua. :)

Tänään sitten toinen kotipäivä. Taloyhtiön pyykkitupa oli näemmä vapaa, ei ollut lainkaan varauksia, joten tänään taitaa olla pyykkipäivä! Ensimmäinen koneellinen menossa jo, pian pitäisi käydä tyhjentämässä.

Lisäys 15:15
Pyykinpesun mystiikkaa! Miten on mahdollista, että jos yksi pestävistä vaatekappaleista on pussilakana, niin kun pyykit poistaa pesukoneesta, joka ikinen muu vaatekappale, sukista paitoihin, on ajautunut pussilakanan sisään? :D

Siivota pitäisi. On taas astioita hieman kertynyt tiskialtaaseen, olisi korkea aika hieman niiden pinoa pienentää. Jos vielä läksyjäkin jaksaisi tehdä.
Tuossa 12-13 välissä olisi tarkoitus käydä vielä terveydenhoitajalla, jotta antaisi lähetteen laboratoriolle. Olisi taas aika käydä testauttamassa sukupuolitaudit, etten Turusta mitään ole mukanani tuonut. :) Ei ole mitään aihetta epäillä, että jotain olisi, eipä noita kumppaneitakaan ole ollut kuin yksi sitten tyttöystäväni, mutta onhan se mukava aloittaa elämä täällä Seinäjoella varmasti puhtaana. Eli perus Klamydia ja HIV testit tarkoitus ottaa.

Turussa oli tämä testi kyllä järjestetty esimerkillisesti, sitä varten oli oma siipensä oikein, jonne sai kävellä aivan ilman ajanvarausta. Lyhyt haastattelu, ja sitten samantien testit. Ilmaistakin oli. Noh, seinäjoki on sen verran pienempi paikka, että täällä ei ilmeisesti ole ollut resursseja sellaiseen, ja pitää tosiaan terveydenhoitajan kautta käydä.
Ensimmäisen (ainoan) kerran kun Turussa tuolla klinikalla kävin, (silloinkin ihan varmuuden vuoksi, hieman sen jälkeen kun tyttöystäväni olin löytänyt), niin jännitti siellä käyminen melkoisesti.. Ajattelin että mitäköhän muut siellä odotussalissa istuvat nyt minusta miettivät.. Mutta sitten vaihdoin näkökantaa ja suhtautumista. Enhän siellä olisi käynyt, ellen olisi vihdoinkin päässyt harrastamaan seksiä! Ei minulla ollut mitään hävettävää siellä, ylpeä ennemminkin voin olla, kun teen velvollisuuteni ja varmistun että kaikki on kunnossa.

Koska SINÄ kävit viimeksi tarkistuttamassa itsesi, että kaikki on kunnossa? Luulo ei ole tiedon väärtti. Testeihin vain!

Lisätty 15:00 tienoilla.
Terkkarilla käyty, ja samantien testeissäkin. Melko nopeaa toimintaa, ei ollut pitkiä jonoja ja kaikki sujui hyvin. Terkkarista ei ehkä kaikkein parasta kuvaa jäänyt.. :D Tämä tuntui olevan siinä päälle 50-vuotias nainen, ei oikein vakuuttanut. Tuntui, että hän siellä se häveliäs oli, puoliääneen melkeinpä sanoja nieleskellen koetti jotain kysellä, että "oliko kyseessä vakikumppani vai yhdenyön". Siis mitä ihmeen kyseessä.. Missä kyseessä? Sitten viime testien? Hänellä ei ollut mitään tietoa koska viimeksi testeissä olin käynyt, eikä hän sitä kysynyt. Mitä ihmettä hän oikein halusi tietää? Kysymyksestä sai sellaisen kuvan, että hän ei itsekään tiennyt mitä hänen olisi pitänyt kysyä.. Mitään hän ei muistiin laittanut edes, hieman jäi epäammattilainen kuva, että hän omasta uteliaisuudesta tuonkin kysymyksen kysyi.
Noh, joka tapauksessa, tuo oli ainoa kysymys jota hän oikeastaan kyseli, antoi sitten lähetteen labraan. Olisi itse tarjonnut vain klamydiatestiä, piti HIV-testi itse kysyä että lisäisi sinne lähetteeseen. Hieman jäi huono maku käynnistä. Kysyin vielä, että pystyisikö hän lisäämään sinne testin, josta kävisi ilmi veriryhmäni. Tämä on jo pitempään minua askarruttanut, kun en sitä tiedä. Noh, hänen mukaansa toimenpide on täysin mahdoton, hän ei mitenkään voi sellaista lähetettä tehdä. Suositteli vereluovutusta jossa selviäisi. Noh, kuitenkin, lopputulos ratkaisee, sain lähetteet, ja kävin samantien labrassakin ottamassa ne. Ovatpahan alta poissa. Ainoa huono puoli on se, että pitää ensi viikolla soittaa tuolle terveydenhoitajalle, kuulemma tulokset hänelle menevät. Eivät siis minulle. Huono järjestely, mutta minkäs teet.
Onpahan tämäkin nyt alta pois!