Brewniverse

Jeesus ei sylkenyt kuppiin - päinvastoin. Hän nautti hyvästä juomasta ja ruoasta. Vanhan kansan miehenä, maallisten auktoriteettien vastustajana, pitkätukkaisena hippinä ja joviaalina kansanmiehenä hän joi synttäreillään tietysti olutta.

Miksi juuri olutta?
Joku voi luulla, että koska Jeesus muutti veden viiniksi ja juotti viimeisellä ehtoollisella viiniä, hän olisi täten rypälemehuun kallellaan.

No – sen perusteella, mitä olen tutkinut alkuperäiskielellä kirjoitettuja raamatun eri osia, on selvää, että Jeesus muutti veden olueksi eikä viiniksi. Veden muuttaminen viiniksi on käännösvirhe keskiajalta. Ehtoollisjuoma on viiniä siksi, että se näyttää enemmän vereltä ja tarjoaa täten enemmän draamaa. Näin.

Sen perusteella, mitä olen tutkinut alkuperäiskielellä kirjoitettuja raamatun eri osia, on selvää, että Jeesus muutti veden olueksi eikä viiniksi.

Olutta arkena, olutta juhlassa
Jos aikoinaan halusi pysyä terveenä, kannatti juoda olutta. Veteen ei ollut luottamista, sillä se oli usein saastunutta. Olut oli turvallinen juoma. Pienikin määrä alkoholia toimii hyvänä säilöntäaineena. Lisäksi se oli ravitsevaa.

Tällaisia ominaisuuksia käsityöläisestä puhetyöläiseksi kääntynyt Jeesus osaasi arvostaa.

Millaista olutta Jeesuksen aikaan juotiin?
Pari tuhatta vuotta sitten oluet olivat enemmän tai vähemmän tummia ja sameita. Oluissa ei käytetty humalaa, niitä ei kirkastettu eikä raaka-aineita pahemmin rajoitettu lainsäädännöllä. Niissä oli niukasti hiilihappoja, koska ei siihen aikaan ei ollut kunnon paineastioita.

Kaikki oluet olivat enemmän tai vähemmän käsityöläisoluita. Varsinainen teollinen tuotanto tuli myöhemmin.

Juhlissa hyviä juomia ja ruokia - ei turhaa krääsää
Jeesus mainitsee moneen otteeseen, että maallisen materian haalinta ei ole hyväksi. Älä siis osta tavaroita, jos voit satsata herkullisiin juomiin ja ruokiin.

Juhlaoluet ovat perinteisesti arkioluita isompia, eli maukkaampia ja vahvempia. Kristinuskon syntyaikaan ei piitattu mistään keinotekoisista prosenttirajoista. Eihän alkoholin mittaamiseen ollut edes välineitä…

Näillä kriteereillä Jeesus korkkasi tänä vuonna:
1. Puuseppänä hän tuntee sympatiaa muita käsityöläisiä ja pienyrittäjiä kohtaan
2. Hän arvostaa yritystä, joka edistää yhteiskunnallisia asioita
3. Hän on tottunut juomaan niukasti humaloituja, mutta maltaisia juomia
4. Juhlan kunniaksi jotain vähän parempaa kuin massa-bisseä

Tänä vuonna Jeesuksen valinta oli Punainen Chimay. Nämä Chimayn munkit tekevät vahvoja ja herkullisia oluita. Panimon tuotot he käyttävät hyväntekeväisyyteen.

Olut tekee monella tavalla hyvää!

Lukijan vastuu tästä kirjoituksesta
Olkaamme tulevanakin vuonna kunnon kansalaisia (uskonnosta riippumatta tai sen takia): nautitaan vastuullisesti laadukkaita oluita ja pidetään huolta kaverista!

Inspiraatio kirjoitukseen tuli olutbloggareiden yhteisöstä

Tämä artikkeli on epätieteellinen ja lähteenä on käytetty toisen käden tietoa, kuten internetiä, raamattua. Maltaiset visiot ovat ihan omasta päästä.

Kirjoitus on luettavissa myös osoitteessa Brewniverse.fi

Keskiviikko.

Huomaan, että veroton olut on halvempaa. Miksi siis maksaisin alkoholiveroa, jos ei ole pakko?

Kohti panoluolaa

Suuntaan kohti panoluolaa. Olen menneiden päivien ja viikkojen aikana pistänyt monta olutta käymään. Tänään on aika tehdä jatkokäsittely viikonloppuna tehdylle hunajaoluelle. Lisään käymisastiaan pari kiloa hunajaa. Hunajalle tulee hieman hintaa, mutta itse tekemällä välttää kaikenlaiset turhat alkoholiverot. Hah tätä oveluuden määrää!

Otan keskenkäyneestä oluesta maistiaiset. Vaikuttaa lupaavalta. Varmuuden vuoksi maistan vielä toisen kerran.

Illalla juhlistetaan isäni synttäreitä. Koska hän on sivistynyt ihminen, tiedän hänen arvostavan olutlahjaa. Ja koska olen veronsäästötunnelmissa, otan mukaan annoksen omatekemää olutta.

Olutta vai viiniä?

Perille saavuttuamme nautimme juhlan kunniaksi lasit kuohuviiniä ennen kuin pääsemme taas laatujuomien eli oluiden pariin.

On yleisesti tunnustettu tosiasia, että oluet ovat monipuolisempi ja hienostuneempi juoma kuin viini. Viineistäkin toki löytyy punainen, valkoinen ja kupliva, mutta muuten ne ovat aika yllätyksettömiä.

Suurin osa viininjuonnista on tapajuomista. Aivan kuten tupakoitsijoista suurin osa on tapapolttajia. Olen ajatellut tehdä tästä tutkimuksen, jossa todistan kuinka viininjuojat siirtyvät laatuoluiden pariin, kunhan heitä valistetaan asiasta. Kalenteri näyttää sen verran tiukalta, että tutkimus taitaa mennä ensi viikkoon. Ehkäpä OlutExpossa olisi otollisia tutkimuskohteita.

Löytyisiköhän vapaaehtoisia, jotka suostuisivat osallistumaan tutkimukseen? Täytyypä aloittaa vastaantulijoiden profilointi.

Ilta

Ilta-aterialla on hirvipataa ja täytämme lasit maltaisella juomalla. Laitilan Agricola Belgian Ale on sopivan monipuolinen, tummanruskea olut ruoan seuraksi. Jos miettii oluen yhdistämistä ruokaan, niin belgi-tyyliset oluet ovat usein helppo valinta.

Olen kylässä, eikä tästä oluesta tarvitse täten maksaa killinkiäkään! Muistiin palautuu vanha vantaalainen sanonta: ”Verottoman oluen voittaa vain ilmainen olut!”. Alkossa tämän oluen hinta olisi ollut 3,96 €.

Maistan ruoalla myös punaviiniä, mutta sen kontribuutio makuelämykseen on mitäänsanomaton.

Avaamme lahjan ja säästämme heti monta kymmentä €

On aika korkata syntymäpäivän kunniaksi tuotu olut. Tämä on itse pantu pale ale. Vaalea 5,3 –prosenttinen olut on mitä mainiointa seurustelujuomaa.

Onneksi olutta on mukana koko kegillinen, eli 18 litraa. Alkoholivero tästä olisi 1,70 € per litra, eli yhteensä 30,60 €. Puhumattakaan, ALVeista, TyElleistä, pelleistä jne.

Omatekoisen pale alen raaka-ainekulut olivat noin euron per litra. Teoreettinen hinta olisi täten ollut noin 20 €.

Vaimo on sitä mieltä, että tämä pitäisi laskea mukaan viikon olutbudjettiin. Se ei kuitenkaan olisi reilua, sillä se kuluttaisi budjettiani kohtuuttomasti. Ja kyseessä on kuitenkin lahja! Ja kaikki olut, mitä isäni lahjastaan minulle tarjoilee, on tietysti minulle osoitettua vieraanvaraisuutta.

Päivän saldo
Tarkistuslaskennan jälkeen voin ilokseni todeta, että kulutus oli tänään tasan 0 €. Jäljellä on keskiviikon jälkeen vielä 31,16 €. Jos huomennakaan ei kulu yhtään, alan laskea pääomalle korkoa!

Päivän oluet

Hunajaolut, joka ei ollut vielä valmista. Joku kävi eilen tykkäämässä Brewniversen facebook-sivuista, niin käyn jossain vaiheessa lisäämässä tämänkin reseptin sinne jakoon.

Laitilan Agricola Belgian Ale on paketoitu 100-vuotiaan Suomen juhlaolueksi. Maltainen ja monipuolinen olut, jossa on tosi niukasti humalaa. Sopii siis hyvin juojille, jotka kammoavat katkeriksi humaloituja oluita.

Oma Pale Ale on tosi helposti juotava herkku. Laitan tämänkin reseptin sinne facebook-sivuille jakoon.

Mutta ensin poikkean oluelle. Cheers!

Tiistai

Vaimo lukee maanantaita koskevan kosken kirjoituksen. Hän on huolissaan, että annan väärän kuvan olutharrastuksestani.

Pysähdyn miettimään: annanko rahan määritellä olutvalintojani? Ei – minä olen kuluttaja ja minä päätän! Vaikka tämän viikon budjetti onkin tiukka 50 €, niin vannon lähestyväni olutta raikkaan hedonistisista lähtökohdista.

Ei – minä olen kuluttaja ja minä päätän!

Aamupäivä menee etätöissä läppäriä hakatessa. Laskuja lähtee, laskuja maksetaan, tarjouksia sinkoilee moneen suuntaan ja kahvia kuluu. Mutta olutbudjetti kestää – senttiäkään ei kulu!

Lounas

Tiistain lounaalla syön hernekeittoa. En ole erityisesti punssin ystävä, joten sitä ei hernekeittooni lirahda. Joku vahva, täyteläinen ja makeahko olut sopisi hyvin hernekeiton kanssa, mutta iltapäivällä on edessä autoilua. Valintani on siis Koffin alkoholiton tumma lager Crisp. Sen makean maltainen maku toimii yllättävän hyvin hernekeiton ja ruisleivän kanssa!

Luokitellaanko alkoholitonta juomaa olueksi ollenkaan? Eli tarvitseeko sitä laskea 50 € budjettiin mukaan. Kyllähän purkissa lukee ’olut’, joten lisään listalle 1,45 €.

Ilta

Kotona näkyy koulujen syysloman vaikutus. Keittiön kaaoksen keskellä maistelen italialaisen CRAK Breweryn White Rabbit Double Blanchea. Kyseinen olut on melko helppo juotava ja kannustaa kepeään siivoustunnelmaan keittiössä.

Tämä blanche on lojunut kellarissa jo puolitoista vuotta ja mitä ilmeisimmin maun kärki on pyöristynyt. En siis anna itselleni ruokasuositusta vaan juon sellaisenaan. Hintaakaan en löydä, joten olkoon sama 4 €, mitä tuli käytettyä maanantaina.

Ruoaksi teemme fetapiirakkaa, jonka kanssa korkkaan itse tehdyn APAn. Maltaiden ja aromihumaloiden yhdistelmästä tulee mukava makeus. Humalan katkera puraisu leikittelee kivasti piirakan ja fetajuuston rasvaisuuden ja suolaisuuden kanssa.

Itse tekemällä oluen raaka-ainekulut ovat noin euron per litra.

Tämä APA on itse tekemäni, eikä täten maksa juuri mitään. Itse tekemällä oluen raaka-ainekulut ovat noin euron per litra. Puolen litran laatuoluesta merkkaan täten vain 0,50 €.

Tai mietitäänpä hetki! Jos Alkosta ostettu vastaava olut olisi ollut 5 €, niin minun pitäisi oikeastaan kirjata säästöksi 4,5 €! Pistän tämän muistiin, jos 50 € budjetti alkaa loppuviikosta käydä tiukaksi.

Vaikka en anna rahan määritellä olutvalintojani, niin itse tekemällä saa jokaisesta 5-kymppisestä enemmän irti. Miksei tällaisia säästövinkkejä jaeta enemmän? Sellaisia medioita minä lukisin.

Päivän saldo

Päivän olutsaldo on vaivaiset 5,95 €. Kahden päivän jälkeen olen käyttänyt 18,84 €. Enkä ole käyttänyt edes 4,50 € säästö-valttikorttia, jonka sain juomalla itse tekemäni oluen.

Päivän oluet

Crisp tumma lager on Koffin alkoholiton olut. Sopii tilanteeseen, jossa alkoholia ei voi nauttia. Maun takia valitsen mieluummin perinteisen oluen.

CRAK White Rabbit Double Blanche on vaalea vehnäolut, jossa on käytetty mm. korianteria ja Balin pippuria. Perinteisiä belgialaisia versioita hieman enemmän alkoholia. Tästä johtuen nimessä on ’double’.

Brewniversen APA. Oma olut paras olut. Tai ainakin tähän olen kovin tyytyväinen ja mielelläni jaan reseptin halukkaille. Laitan loppuviikosta Brewniversen facebook-sivuille, jos joku sattuu sinne eksymään.

Bloggari Hilppa Alanko teki ennakkoluulottoman kokeilun ja päätti pärjätä viikon 50 euron ruokabudjetilla. Tästä inspiroituneena päätin selvittää, onko mahdollista selvitä koko viikon käyttämällä vain 50 euroa olueen. Päätin, että en laske mukaan teetä, viiniä, kahvia, väkeviä tai muita nautintoaineita. Vain olut lasketaan.

En ole koskaan pysähtynyt miettimään miten paljon rahaa menee olueen, joten tästä tulee itsellekin jännittävää. Pyrin välttämään tilanteita, joissa voisi tulla ylilyöntejä. 50 euroa on kelpo raha, mutta isompiin juhliin siitä ei riitä.

Maanantai

Aamupäivä

Aamupäivä menee työn merkeissä ja kahvia hörppiessä. Ei olutta.

Lounas

Lounasaikaan törmään tuttuun ja päätämme käydä lounaalla Perhon ravintolassa. Otan lounaalla vain pienen oluen Perhon omasta panimosta. Kohteliaana miehenä tarjoan kaverille kanssa. Yhden pienen Perhon Rohkean hinta on 3,50 €, joten olen kuluttanut tähän mennessä 7 €.

Ilta

Iltapäivä menee taas työn merkeissä. Illalla pyörittelemme perheen kanssa lihapullia iltaruoaksi. Ruoanlaitto-oluena nautiskelen ruotsalaisen Mohawkin Gosen. Kyseinen olut on mainio aperitiivi, sillä sen on hapan maultaan ja mieto alkoholiltaan.

Otan Gosen kellarivarastosta, joten se ei maksa tällä kertaa mitään.

Hetken jo ilakoin, että haasteesta tulee helppoa. Vaimon mielestä on kuitenkin itsensä pettämistä kirjata olut ilmaiseksi, kun olen siitä kuitenkin maksanut. En halua haastaa perheriitaa, joten päätän kirjata oluen ostohinnan. En kuitenkaan löydä tietoa oluen oikeasta hinnasta. Koska kyseessä on erikoisempi olut, arvioin sen hinnaksi tasan neljä €.

Ruoka on valmista. Ruokajuomaksi otan Brewcatsien Laitilan panimossa paneman Brewolucion- oluen. Tämän oluen ostin kauppareissulta paikallisesta K-Marketista hintaan 1,89 €. Pienpanimo-olueksi varsin kohtuullinen hinta!

Päivän saldo

Päivän olutsaldo 12,89 euroa, joten viidestä kympistä on jäljellä vielä 37,11 €. Jäljellä on enemmän kuin mitä käytin, joten eiköhän tämä luokitella onnistuneeksi maanantaiksi!

Päivän oluet

Perhon Rohkea on Helsingin vanhimman toiminnassa olevan pienpanimon Perhon Panimon nimikko-olut. Se on miedosti humaloitu ja täyteläisen makuinen, joten se toimii mainiosti päivän lounasbuffan kanssa.

Gose on perinteinen (Itä-) Saksalainen oluttyyli. Se on hapatettu ja siinä on hieman suolaa. Mohawk Anything Gose on kelpo versio kyseisestä tyylistä.

Brewcartsien Brewolucion on tumma, brittityyliseksi mainittu ale. Tumman makeat sävyt ja reippaat brittihumaloinnit täydensivät hyvin mausteisten lihapullien ja perunamuusin makua.

Cheers!

Onko sinulla panimobrändättyjä vaatteita ja/tai puetko niitä päällesi, kun lähdet kaupungille?

Ennen ajattelin, että panimon mainoslippis päässä kulkeva oli humalahakuinen ja matalasti koulutettu. Mainoslippis yhdistyi usein myös mainospaitaan, jossa brändi pullistuu houkuttelevasti keskivartalon kohdalta.

Sitten tuli craft beer. Pienpanimon vaateen ylleen pukeva oli kuin maltaisen vastarintaliikkeen edustaja, joka taistelee isoja brändejä vastaan. Olutta hän juo ensisijaisesti maun vuoksi ja ostaa panimon paidan omalla rahalla.

Koffin Karhu lukeutuu selkeästi massalagerien kategoriaan. Nyt Sinebrychoff on yhdistänyt voimansa kotimaisten design-talojen kanssa ja on tuomassa markkinoille Karhu-brändättyjä tuotteita. Ensimmäisen satsin on tehnyt kierrätysmateriaaleja käyttävä Costo.

Maksaisinko Karhu-brändätystä esiliinasta 89 euroa? Ehkä, mutta ostopäätökseen minulla vaikuttaa enemmän Costo kuin Karhu. Esiliinassa on hauskoja yksityiskohtia, kuten tölkkitasku ja se on muutenkin hyvin tehty.

Kierrätysmateriaaleista vaatteita tekevän Coston liikevaihdosta puolet tulee yritysyhteistyöstä. Lisäksi Koff aikoo lahjoittaa tuotemyynnin voiton hyväntekeväisyyteen. Koff ei siis ole ryhtymässä vaatebisnekseen, vaan tukee kotimaista design-työtä ja pyrkii samalla muuttamaan käsitystä Karhu-lippiksestä.

Katsoin omaan vaatekaappiini ja sieltäkin löytyy panimobrändättyjä vaatteita. Ihan kovalla rahalla ostettuja…
Ja tietysti olen teettänyt omalla Brewniverse-merkillä vaatteita.

Poikani Otto (nimi ei muutettu) oli tekemässä kanssani olutta jo ennen kuin oppi lukemaan. Oton ollessa ensimmäisellä luokalla osallistuimme koululla järjestettyyn perhetapahtumaan. Keskustelimme toisen isän kanssa oluen valmistuksesta ja kiinnostava keskustelunaihe houkutteli muitakin aikuisia porukkaan.

Eräs paikalle saapuneista kysyi miten olutta valmistetaan kotona. Hämmästys paistoi kysyjän kasvoilta, kun Otto porukan nuorimpana alkoi kuvata prosessia: ”Ensin ne maltaat pitää rouhia sellaisella myllyllä. Sitten ne mäskätään, että niistä maltaista saadaan sokerit ulos. Se makea neste on vierrettä ja se pitää keittää. Kun se vierre kiehuu, niin sinne lisätään humalaa…”. Kun Otto oli kertonut tarinansa loppuun, saatoin vain todeta: ”Just noin.”

Ekaluokkalaiseni tiesi oluen valmistuksesta enemmän kuin valtaosa aikuisista kyseisessä tilaisuudessa. Olinko opetuksillani altistanut hänet alkoholin haitoille?

Fakta: Alaikäiset juovat alkoholia

Muistelepa tässä kohtaa omaa teini-ikääsi: joitko itse tai kaverisi koskaan alkoholia päihtymistarkoituksessa? Kävele kaupungilla perjantai-iltana ja katsele ympärillesi. Suurimmalla osalla on humalahakuisia kokemuksia alaikäisenä.

Ettei vain jää epäselväksi, niin alkoholi on erityisen haitallista lapsille ja nuorille ja meidän aikuisten tehtävänä on suojella heitä! Tilasto nuorten juomisesta osoittaa onneksi positiivisia merkkejä. Esim STM 2015 sivut 41-46.

Oikea kasvatuksellinen tapa ei kuitenkaan ole kieltolakiin verrattavat keinot, kuten mainonnan kieltäminen, alkoholin käyttö lapsilta salassa tai oluen demonisoiminen automaattisesti rappioon johtavana myrkkynä. Kieltolakia on kokeiltu mm. Suomessa ja Yhdysvalloissa ja molemmat kokeilut epäonnistuivat surkeasti!

Mitä opetan teineilleni

Neuvokas nuori saa alkoholinsa aivan varmasti. Kun nuori päihtyy, ei suurin välitön vaara ei ole maksan tuhoutuminen tai aivojen surkastuminen. Konkreettisempia vaaroja ovat onnettomuus, väkivalta tai ryöstetyksi tuleminen.

Jos alaikäinen lapseni kielloista huolimatta juo itsensä huonoon kuntoon, niin miten toivon hänen toimivan? Haluanko hänen hengailevan kaupungilla tai ties missä kunnes pää sen verran selviää, että uskaltaa tulla kotiin? En tietenkään, vaan toivon hänet omaan turvalliseen sänkyynsä nukkumaan.

Koska en sulje silmiäni totuudelta, en odota kaikkien viiden lapseni olevan absolutisti täysi-ikäisyyteen asti. Miten edes pystyisin valvomaan sitä?

Totalitaarisen valvonnan sijaan haluan opettaa heitä tekemään oikeita päätöksiä ihan omilla aivoillaan. Opetan, että aina voi soittaa. Oli tilanne tai kunto mikä tahansa, niin aina voi tarttua puhelimeen ja pyytää apua.

Nuoren ensimmäinen oma olut

Jos laki sallisi, maistattaisin lapsillani olutta jo hyvissä ajoin, jotta he tottuisivat kohtuuteen ja laatujuomien makuun halpojen kännien sijaan. Koska laki kieltää kaiken alle 18 vuotiaille tapahtuvan tarjoilun, en tietenkään näin tee.

Tietysti halusin panna esikoiselleni oman oluen hänen 18-vuotisjuhlien kunniaksi. Iso juhla tarvitsee vertaisensa juoman. Samalla, kun onnittelin täysi-ikäistä tytärtäni, pääsin levittämään laatuoluiden ilosanomaa joukolle 18-20- vuotiaita.

Olut on osa arkea - myös lasten kanssa

Nautin olutta lähes päivittäin. Yleensä yhden ja silloin tällöin kaksi. Kehun ääneen, kun löydän hyvän uutuuden ja mielelläni kommentoin sen ominaisuuksia. Erityisesti iloitsen, kun joku kotimainen panimo onnistuu. Tämän seurauksena olut on osa arkea, eikä jotain hävettävää ja salassa pidettävää.

Kun tarjoamme absolutismia ja kieltolakia ratkaisuksi alkoholihaittojen ehkäisemiseen suljemme silmämme totuudelta.

Suomeen kaivataan sivistynyttä alkoholikulttuuria. Se ei tapahdu kieltämällä nuoriltamme kaikki mahdollinen alkoholiin liittyvä 18 vuoden ajan ja sitten kuvitella heidän yhdessä yössä olevan sivistyneitä kuluttajia. Kasvatus (myös alkoholikasvatus) on meidän vanhempien vastuulla. Se on pitkä prosessi ja se tapahtuu nuorena!

Cheers!

JuhaS.

Pienpanimobuumin yhteydessä moni on intoillut, kuinka pienet panimot haastavat maukkailla oluillaan suurten panimoiden tylsät bulkki-lagerit. Viimeisen vuoden aikana olen kuullut tällaisia kommentteja kuitenkin yhä vähemmän. Sille on syynsä.

Viime viikolla tuoppiin kaadettiin tuore Koffin APA. Tänään nostin huulilleni Olvin saman kategorian tuotteen. Arvio maistiaisesta jutun lopussa.

Mutta pohditaanpa ensin isojen panimoiden suhdetta erikoisoluisiin. Tiedän, että olutliiton Heikki Kähkönen hymähtää käyttämälleni termille ’erikoisolut’. Ja syystä. Mutta siitä toisella kertaa.

Ison panimon etu on määrässä, hinnassa ja tasaisessa laadussa

Suurilla panimoilla on monia ylivoimaisia etuja pieniin panimoihin. Isot yksiköt voivat tuottaa olutta kustannustehokkaasti. Niillä on varaa (ja pakko) panostaa laaduntarkkailuun. Kiitos näiden vahvan markkinoinnin ja jakelukanavien, on olutta saatavilla helposti ja järkevään hintaan.

Panimoiden koko kasvoi sotien jälkeen. Pienet katosivat ja isot paisuivat. Valitettavasti tämä johti helposti juotavan lagerin dominointiin. Suomen ja USA:n markkinat ovat tästä hyviä esimerkkejä: Oluet olivat teknisesti huippuluokkaa, mutta todellista valikoimaa oli vähän.

Oluet, yksiavioisuus ja pienpanimot

En ole oluiden suhteen lainkaan yksiavioinen. Päinvastoin. Lennän mielelläni humalakukinnosta humalakukintoon uusien makuelämysten perässä. Maistelen innolla uusia herkkuja ja innostun kokeellisista mallasjuomista. Maksan olutpullosta helposti 10 euroa, jos pääsen testaamaan jotain uutta.

Juuri erikoisuuksissa on pienpanimon ylivoima. Kun pienpanimo tekee muutaman sada litran keiton, on se helppo työntää tällaisten uteliaiden kurkusta alas. Kun Sinebrychoff pistää tulille 70 000 litran kattilansa, on pienin käytännöllinen tuotantoerä 40 000 litraa.

Ison panimon on vaikea taipua kokeellisiin oluihin: Jos tekee valtavirrasta poikkeavaa olutta 40 000 litraa, pitää yksittäinen kohderyhmän kuluttaja saada ostamaan enemmän kuin yksi annos! Mainitsin maksavani maltaita kokeellisesta oluesta. Totuus kuitenkin on, että tällaisia oluita tulee ostettua yleensä vain yksi. Joskus toinen kaverille.

Massa-erikoisoluet tulevat

Olvin viime vuonna markkinoille tuoma IPA osui loistavasti markkinaan, jossa ’vähän erikoisempi olut’ alkaa olla jo massojen juomaa. Samaan lokeroon osuu Koffin uusi APA, jonka arvioimme viikko sitten. Muita tähän onnistuneeseen isojen massojen kotimaiseen erikoiskategoriaan kuuluu esimerkiksi Nokian Panimon EloWehnä, Stadin Panimon American Session IPA ja saman panimon American Lager.

Pitäisikö hienostuneen olutmaistelijan karttaa isojen panimoiden erikoisbulkkeja ollakseen uskottava? Oma mielipiteeni on, että mikä kullekin maistuu ja hyvältä tuntuu, niin antaa mennä vaan! Itselläni on näitä edellä mainittuja tuttuja ja turvallisia oluita aina kylmiössä. Kun haluan nauttia oluen ruoan kanssa tai palauttaa nestetasapainoa 20 km lenkin jälkeen, niin silloin en tietenkään valitse imperial stoutia tai tupla-IPAa. Niiden paikka on toisessa hetkessä.

Miten maistui Olvin APA? Vai voittiko vuotta vanhempi veli IPA?

Otin Olvin APAn rinnalle jääkaapista löytyneen saman panimon IPAn ja päätin vertailla veljeksiä keskenään.

Väriltään APA on hieman vaaleamman keltainen ja rahtusen sameampi. Varsin vaaleita kummatkin ja suurta eroa ei ole. IPAn aavistuksen tummempi kultaisuus kuitenkin vetoaa enemmän ja ensimmäisen erän voitto täten IPAlle.

Tuoksussa onkin jo huikea ero. APAsa on amerikkalaisten humalien kukkainen tuoksu, joka saa tämän hop headin suun hymyyn ja kielen kostumaan. IPAn tuoksumaailma jää vertailussa vienoksi henkäykseksi. Olut on kaikkien aistien leikkikenttä, eikä koko ottelua ole mahdollista voittaa yhden erän tyrmäyksellä. Tuoksusta kuitenkin ylivoimainen voitto APAlle.

Viimeisenä tärkein erä, eli maistaminen. APA valuu helposti kieleltä kurkkuun. Humala maistuu selkeästi, muttei hyökkäävän voimakkaasti. Katkera jälkimaku on maltillinen. Tämä on selkeästi olut, jota mielellään haistelee ja sitten helposti maistelee tölkin, jos toisenkin. Joskus kolmannen. Onnistunut.

IPA ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan taistoa ja on vuorollaan valmis täyttämään suuni. Sen katkero on selkeästi voimakkaampi ja maku jää asumaan suuhun pidemmäksi aikaa. IPA haastaa juojaansa enemmän ja täten enemmän minulle mieleen.

Minun arviossa Olvin IPA päihitti saman tallin tulokkaan, Olvin APAn. Rookiella on kuitenkin paikkansa olutkartalla ja voisin hyvin kuvitella ottavani APAn mukaan johonkin tasting-koulutukseen tai kesämökille juuri sen mahtavan tuoksun ja helpon juotavuuden ansiosta.

Olutharrastajan tuomio: PANISIN.

Kirjoittajana JuhaS.