Brewniverse

Jeesus ei sylkenyt kuppiin - päinvastoin. Hän nautti hyvästä juomasta ja ruoasta. Vanhan kansan miehenä, maallisten auktoriteettien vastustajana, pitkätukkaisena hippinä ja joviaalina kansanmiehenä hän joi synttäreillään tietysti olutta.

Miksi juuri olutta?
Joku voi luulla, että koska Jeesus muutti veden viiniksi ja juotti viimeisellä ehtoollisella viiniä, hän olisi täten rypälemehuun kallellaan.

No – sen perusteella, mitä olen tutkinut alkuperäiskielellä kirjoitettuja raamatun eri osia, on selvää, että Jeesus muutti veden olueksi eikä viiniksi. Veden muuttaminen viiniksi on käännösvirhe keskiajalta. Ehtoollisjuoma on viiniä siksi, että se näyttää enemmän vereltä ja tarjoaa täten enemmän draamaa. Näin.

Sen perusteella, mitä olen tutkinut alkuperäiskielellä kirjoitettuja raamatun eri osia, on selvää, että Jeesus muutti veden olueksi eikä viiniksi.

Olutta arkena, olutta juhlassa
Jos aikoinaan halusi pysyä terveenä, kannatti juoda olutta. Veteen ei ollut luottamista, sillä se oli usein saastunutta. Olut oli turvallinen juoma. Pienikin määrä alkoholia toimii hyvänä säilöntäaineena. Lisäksi se oli ravitsevaa.

Tällaisia ominaisuuksia käsityöläisestä puhetyöläiseksi kääntynyt Jeesus osaasi arvostaa.

Millaista olutta Jeesuksen aikaan juotiin?
Pari tuhatta vuotta sitten oluet olivat enemmän tai vähemmän tummia ja sameita. Oluissa ei käytetty humalaa, niitä ei kirkastettu eikä raaka-aineita pahemmin rajoitettu lainsäädännöllä. Niissä oli niukasti hiilihappoja, koska ei siihen aikaan ei ollut kunnon paineastioita.

Kaikki oluet olivat enemmän tai vähemmän käsityöläisoluita. Varsinainen teollinen tuotanto tuli myöhemmin.

Juhlissa hyviä juomia ja ruokia - ei turhaa krääsää
Jeesus mainitsee moneen otteeseen, että maallisen materian haalinta ei ole hyväksi. Älä siis osta tavaroita, jos voit satsata herkullisiin juomiin ja ruokiin.

Juhlaoluet ovat perinteisesti arkioluita isompia, eli maukkaampia ja vahvempia. Kristinuskon syntyaikaan ei piitattu mistään keinotekoisista prosenttirajoista. Eihän alkoholin mittaamiseen ollut edes välineitä…

Näillä kriteereillä Jeesus korkkasi tänä vuonna:
1. Puuseppänä hän tuntee sympatiaa muita käsityöläisiä ja pienyrittäjiä kohtaan
2. Hän arvostaa yritystä, joka edistää yhteiskunnallisia asioita
3. Hän on tottunut juomaan niukasti humaloituja, mutta maltaisia juomia
4. Juhlan kunniaksi jotain vähän parempaa kuin massa-bisseä

Tänä vuonna Jeesuksen valinta oli Punainen Chimay. Nämä Chimayn munkit tekevät vahvoja ja herkullisia oluita. Panimon tuotot he käyttävät hyväntekeväisyyteen.

Olut tekee monella tavalla hyvää!

Lukijan vastuu tästä kirjoituksesta
Olkaamme tulevanakin vuonna kunnon kansalaisia (uskonnosta riippumatta tai sen takia): nautitaan vastuullisesti laadukkaita oluita ja pidetään huolta kaverista!

Inspiraatio kirjoitukseen tuli olutbloggareiden yhteisöstä

Tämä artikkeli on epätieteellinen ja lähteenä on käytetty toisen käden tietoa, kuten internetiä, raamattua. Maltaiset visiot ovat ihan omasta päästä.

Kirjoitus on luettavissa myös osoitteessa Brewniverse.fi

Onko sinulla panimobrändättyjä vaatteita ja/tai puetko niitä päällesi, kun lähdet kaupungille?

Ennen ajattelin, että panimon mainoslippis päässä kulkeva oli humalahakuinen ja matalasti koulutettu. Mainoslippis yhdistyi usein myös mainospaitaan, jossa brändi pullistuu houkuttelevasti keskivartalon kohdalta.

Sitten tuli craft beer. Pienpanimon vaateen ylleen pukeva oli kuin maltaisen vastarintaliikkeen edustaja, joka taistelee isoja brändejä vastaan. Olutta hän juo ensisijaisesti maun vuoksi ja ostaa panimon paidan omalla rahalla.

Koffin Karhu lukeutuu selkeästi massalagerien kategoriaan. Nyt Sinebrychoff on yhdistänyt voimansa kotimaisten design-talojen kanssa ja on tuomassa markkinoille Karhu-brändättyjä tuotteita. Ensimmäisen satsin on tehnyt kierrätysmateriaaleja käyttävä Costo.

Maksaisinko Karhu-brändätystä esiliinasta 89 euroa? Ehkä, mutta ostopäätökseen minulla vaikuttaa enemmän Costo kuin Karhu. Esiliinassa on hauskoja yksityiskohtia, kuten tölkkitasku ja se on muutenkin hyvin tehty.

Kierrätysmateriaaleista vaatteita tekevän Coston liikevaihdosta puolet tulee yritysyhteistyöstä. Lisäksi Koff aikoo lahjoittaa tuotemyynnin voiton hyväntekeväisyyteen. Koff ei siis ole ryhtymässä vaatebisnekseen, vaan tukee kotimaista design-työtä ja pyrkii samalla muuttamaan käsitystä Karhu-lippiksestä.

Katsoin omaan vaatekaappiini ja sieltäkin löytyy panimobrändättyjä vaatteita. Ihan kovalla rahalla ostettuja…
Ja tietysti olen teettänyt omalla Brewniverse-merkillä vaatteita.

Poikani Otto (nimi ei muutettu) oli tekemässä kanssani olutta jo ennen kuin oppi lukemaan. Oton ollessa ensimmäisellä luokalla osallistuimme koululla järjestettyyn perhetapahtumaan. Keskustelimme toisen isän kanssa oluen valmistuksesta ja kiinnostava keskustelunaihe houkutteli muitakin aikuisia porukkaan.

Eräs paikalle saapuneista kysyi miten olutta valmistetaan kotona. Hämmästys paistoi kysyjän kasvoilta, kun Otto porukan nuorimpana alkoi kuvata prosessia: ”Ensin ne maltaat pitää rouhia sellaisella myllyllä. Sitten ne mäskätään, että niistä maltaista saadaan sokerit ulos. Se makea neste on vierrettä ja se pitää keittää. Kun se vierre kiehuu, niin sinne lisätään humalaa…”. Kun Otto oli kertonut tarinansa loppuun, saatoin vain todeta: ”Just noin.”

Ekaluokkalaiseni tiesi oluen valmistuksesta enemmän kuin valtaosa aikuisista kyseisessä tilaisuudessa. Olinko opetuksillani altistanut hänet alkoholin haitoille?

Fakta: Alaikäiset juovat alkoholia

Muistelepa tässä kohtaa omaa teini-ikääsi: joitko itse tai kaverisi koskaan alkoholia päihtymistarkoituksessa? Kävele kaupungilla perjantai-iltana ja katsele ympärillesi. Suurimmalla osalla on humalahakuisia kokemuksia alaikäisenä.

Ettei vain jää epäselväksi, niin alkoholi on erityisen haitallista lapsille ja nuorille ja meidän aikuisten tehtävänä on suojella heitä! Tilasto nuorten juomisesta osoittaa onneksi positiivisia merkkejä. Esim STM 2015 sivut 41-46.

Oikea kasvatuksellinen tapa ei kuitenkaan ole kieltolakiin verrattavat keinot, kuten mainonnan kieltäminen, alkoholin käyttö lapsilta salassa tai oluen demonisoiminen automaattisesti rappioon johtavana myrkkynä. Kieltolakia on kokeiltu mm. Suomessa ja Yhdysvalloissa ja molemmat kokeilut epäonnistuivat surkeasti!

Mitä opetan teineilleni

Neuvokas nuori saa alkoholinsa aivan varmasti. Kun nuori päihtyy, ei suurin välitön vaara ei ole maksan tuhoutuminen tai aivojen surkastuminen. Konkreettisempia vaaroja ovat onnettomuus, väkivalta tai ryöstetyksi tuleminen.

Jos alaikäinen lapseni kielloista huolimatta juo itsensä huonoon kuntoon, niin miten toivon hänen toimivan? Haluanko hänen hengailevan kaupungilla tai ties missä kunnes pää sen verran selviää, että uskaltaa tulla kotiin? En tietenkään, vaan toivon hänet omaan turvalliseen sänkyynsä nukkumaan.

Koska en sulje silmiäni totuudelta, en odota kaikkien viiden lapseni olevan absolutisti täysi-ikäisyyteen asti. Miten edes pystyisin valvomaan sitä?

Totalitaarisen valvonnan sijaan haluan opettaa heitä tekemään oikeita päätöksiä ihan omilla aivoillaan. Opetan, että aina voi soittaa. Oli tilanne tai kunto mikä tahansa, niin aina voi tarttua puhelimeen ja pyytää apua.

Nuoren ensimmäinen oma olut

Jos laki sallisi, maistattaisin lapsillani olutta jo hyvissä ajoin, jotta he tottuisivat kohtuuteen ja laatujuomien makuun halpojen kännien sijaan. Koska laki kieltää kaiken alle 18 vuotiaille tapahtuvan tarjoilun, en tietenkään näin tee.

Tietysti halusin panna esikoiselleni oman oluen hänen 18-vuotisjuhlien kunniaksi. Iso juhla tarvitsee vertaisensa juoman. Samalla, kun onnittelin täysi-ikäistä tytärtäni, pääsin levittämään laatuoluiden ilosanomaa joukolle 18-20- vuotiaita.

Olut on osa arkea - myös lasten kanssa

Nautin olutta lähes päivittäin. Yleensä yhden ja silloin tällöin kaksi. Kehun ääneen, kun löydän hyvän uutuuden ja mielelläni kommentoin sen ominaisuuksia. Erityisesti iloitsen, kun joku kotimainen panimo onnistuu. Tämän seurauksena olut on osa arkea, eikä jotain hävettävää ja salassa pidettävää.

Kun tarjoamme absolutismia ja kieltolakia ratkaisuksi alkoholihaittojen ehkäisemiseen suljemme silmämme totuudelta.

Suomeen kaivataan sivistynyttä alkoholikulttuuria. Se ei tapahdu kieltämällä nuoriltamme kaikki mahdollinen alkoholiin liittyvä 18 vuoden ajan ja sitten kuvitella heidän yhdessä yössä olevan sivistyneitä kuluttajia. Kasvatus (myös alkoholikasvatus) on meidän vanhempien vastuulla. Se on pitkä prosessi ja se tapahtuu nuorena!

Cheers!

JuhaS.

Pienpanimobuumin yhteydessä moni on intoillut, kuinka pienet panimot haastavat maukkailla oluillaan suurten panimoiden tylsät bulkki-lagerit. Viimeisen vuoden aikana olen kuullut tällaisia kommentteja kuitenkin yhä vähemmän. Sille on syynsä.

Viime viikolla tuoppiin kaadettiin tuore Koffin APA. Tänään nostin huulilleni Olvin saman kategorian tuotteen. Arvio maistiaisesta jutun lopussa.

Mutta pohditaanpa ensin isojen panimoiden suhdetta erikoisoluisiin. Tiedän, että olutliiton Heikki Kähkönen hymähtää käyttämälleni termille ’erikoisolut’. Ja syystä. Mutta siitä toisella kertaa.

Ison panimon etu on määrässä, hinnassa ja tasaisessa laadussa

Suurilla panimoilla on monia ylivoimaisia etuja pieniin panimoihin. Isot yksiköt voivat tuottaa olutta kustannustehokkaasti. Niillä on varaa (ja pakko) panostaa laaduntarkkailuun. Kiitos näiden vahvan markkinoinnin ja jakelukanavien, on olutta saatavilla helposti ja järkevään hintaan.

Panimoiden koko kasvoi sotien jälkeen. Pienet katosivat ja isot paisuivat. Valitettavasti tämä johti helposti juotavan lagerin dominointiin. Suomen ja USA:n markkinat ovat tästä hyviä esimerkkejä: Oluet olivat teknisesti huippuluokkaa, mutta todellista valikoimaa oli vähän.

Oluet, yksiavioisuus ja pienpanimot

En ole oluiden suhteen lainkaan yksiavioinen. Päinvastoin. Lennän mielelläni humalakukinnosta humalakukintoon uusien makuelämysten perässä. Maistelen innolla uusia herkkuja ja innostun kokeellisista mallasjuomista. Maksan olutpullosta helposti 10 euroa, jos pääsen testaamaan jotain uutta.

Juuri erikoisuuksissa on pienpanimon ylivoima. Kun pienpanimo tekee muutaman sada litran keiton, on se helppo työntää tällaisten uteliaiden kurkusta alas. Kun Sinebrychoff pistää tulille 70 000 litran kattilansa, on pienin käytännöllinen tuotantoerä 40 000 litraa.

Ison panimon on vaikea taipua kokeellisiin oluihin: Jos tekee valtavirrasta poikkeavaa olutta 40 000 litraa, pitää yksittäinen kohderyhmän kuluttaja saada ostamaan enemmän kuin yksi annos! Mainitsin maksavani maltaita kokeellisesta oluesta. Totuus kuitenkin on, että tällaisia oluita tulee ostettua yleensä vain yksi. Joskus toinen kaverille.

Massa-erikoisoluet tulevat

Olvin viime vuonna markkinoille tuoma IPA osui loistavasti markkinaan, jossa ’vähän erikoisempi olut’ alkaa olla jo massojen juomaa. Samaan lokeroon osuu Koffin uusi APA, jonka arvioimme viikko sitten. Muita tähän onnistuneeseen isojen massojen kotimaiseen erikoiskategoriaan kuuluu esimerkiksi Nokian Panimon EloWehnä, Stadin Panimon American Session IPA ja saman panimon American Lager.

Pitäisikö hienostuneen olutmaistelijan karttaa isojen panimoiden erikoisbulkkeja ollakseen uskottava? Oma mielipiteeni on, että mikä kullekin maistuu ja hyvältä tuntuu, niin antaa mennä vaan! Itselläni on näitä edellä mainittuja tuttuja ja turvallisia oluita aina kylmiössä. Kun haluan nauttia oluen ruoan kanssa tai palauttaa nestetasapainoa 20 km lenkin jälkeen, niin silloin en tietenkään valitse imperial stoutia tai tupla-IPAa. Niiden paikka on toisessa hetkessä.

Miten maistui Olvin APA? Vai voittiko vuotta vanhempi veli IPA?

Otin Olvin APAn rinnalle jääkaapista löytyneen saman panimon IPAn ja päätin vertailla veljeksiä keskenään.

Väriltään APA on hieman vaaleamman keltainen ja rahtusen sameampi. Varsin vaaleita kummatkin ja suurta eroa ei ole. IPAn aavistuksen tummempi kultaisuus kuitenkin vetoaa enemmän ja ensimmäisen erän voitto täten IPAlle.

Tuoksussa onkin jo huikea ero. APAsa on amerikkalaisten humalien kukkainen tuoksu, joka saa tämän hop headin suun hymyyn ja kielen kostumaan. IPAn tuoksumaailma jää vertailussa vienoksi henkäykseksi. Olut on kaikkien aistien leikkikenttä, eikä koko ottelua ole mahdollista voittaa yhden erän tyrmäyksellä. Tuoksusta kuitenkin ylivoimainen voitto APAlle.

Viimeisenä tärkein erä, eli maistaminen. APA valuu helposti kieleltä kurkkuun. Humala maistuu selkeästi, muttei hyökkäävän voimakkaasti. Katkera jälkimaku on maltillinen. Tämä on selkeästi olut, jota mielellään haistelee ja sitten helposti maistelee tölkin, jos toisenkin. Joskus kolmannen. Onnistunut.

IPA ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan taistoa ja on vuorollaan valmis täyttämään suuni. Sen katkero on selkeästi voimakkaampi ja maku jää asumaan suuhun pidemmäksi aikaa. IPA haastaa juojaansa enemmän ja täten enemmän minulle mieleen.

Minun arviossa Olvin IPA päihitti saman tallin tulokkaan, Olvin APAn. Rookiella on kuitenkin paikkansa olutkartalla ja voisin hyvin kuvitella ottavani APAn mukaan johonkin tasting-koulutukseen tai kesämökille juuri sen mahtavan tuoksun ja helpon juotavuuden ansiosta.

Olutharrastajan tuomio: PANISIN.

Kirjoittajana JuhaS.