Yhtenä päivänä rappusilla oli vain poltettuja savukkeita.
muuttumattomiin tekoihin tai uusiin ajatuksiin taustoilla. Edessä ajettuna, valoihin asetettuna nostaa katsettaan ylös ja heti luovuttaa, mitätön selittäjä. Kuinka monella eri otteella voidaan käsitellä samoja tunteita, istua pöytien ääreen toteamaan tyhjyys ja silti uskottella muille, ettei tyhjää näe? Voima nousemiseen ei tule sieltä, mihin kaikki valutetaan. Minulla on tilaa tunnelissa huutaa.
Jättäminen tai toimittaminen tai hiljaiset kengät väärillä reiteillä. Pitkiä linjoja muodostavat kiireiset ja siteettömät öiset sattumat. Millaisina sattumina makaan, olen punainen ja sininen ja valkoinen. Hangen alla tai alempana sitä. Edellä aikaansa ja toisen ajan jättämänä samaan aikaan. Taistelut, ne ei ala. Ja turhat kirjaimet eivät muodosta jonoja. Palavat koskaan syttymättä.
