En kasvanut aikuiseksi

Jos ei kirjoita nimeään mihinkään ja on muutenkin olematta olemassa millään tasolla muulla kuin ulospäin näkyvällä, voi rauhassa hengitellä ja ottaa askeleita. Askeleet on entistä kevyempiä ja mitä kevyemmäksi käy, sitä läpinäkyvämpää ja syvemmin mustaa valuu kirkkaasti kynsien alta. Siihen ei auta itku ei valitus, sillä maailmankaikkeudelta ei jää kuulematta mitään ainutkertaista tai elävää. Kuolleita tavuja taivutettuina kuolleiden sävelten joukossa ja ne on kaikki ennenkin tehty. Niele vaan itsesi ja ole olemassa. Niele ja kiitä päälle.

mihinkään kohtaan, jos saan pyytää ja saanhan minä. Loputtomuuksiin asti pyytää ja vaatia, ivata ja olla alhainen koska voin, haluan ja se kuuluu minulle. Kaikki kuuluu ja enemmänkin, ainakin enemmän kuin muille. Olen ollut syntymästäni asti muita ylivertaisempi, parempi, nopeampi, kauniimpi ja älykkäämpi. Tai jos en mitään noista, ainakin äänekkäämpi. Tai jos en sitäkään, niin ainakin seisoin jonossa viidentenä hyväksymässä sen, että viimeisen tuoreen sämpylän saa se minun edelläni oleva. Minä saan ne viimeiset herneet. Ne vähän liian tummanvihreät, vähän liian suolaiset ja voikin on loppu. Margariinirasian sisälle tungetut herneet herättävät huomiota palautuspisteessä. Ilmankos olenkin nyt aikuisiällä ollut palauttamatta mitään mihinkään. Traumaiset herneet vainoavat.

ja ihan turhaan kulki takaisin asiasta tiedottamaan. Monenlaista opetusta ja kertomusta varmasti jaettavana, viisaita sanoja siitä, miten itse oli nähnyt ja asiat käsittänyt. Sen sijaan piti päänsä kiinni ja tämä oli kiitollista, sillä nouseminen ja ikkunasta heittäytyminen olisi voinut olla liian dramaattista jopa hänelle. Etenkin kun kerros oli ensimmäinen ja vammoina olisi ollut pelkkää kuraa housuissa. Kuraa aivoissa, teksteissä ja puheissakin sen verran, että paras kertomus kosketti asiaa, jonka oli joskus jollekin sanonut sen sijaan, että olisi jotain jollekin tehnyt. Vastuuta vai, paskat ja vitut siitä.

kenenkään ehdoilla ja huolta pitämättä. Huolettomien pakkaamisten seurauksena puuttui osa päiväkirjoista, jotka oli huolellisesti aikoinaan päällystetty harmaalla paperilla. Sisälle oli kirjoitettu mustilla kirjaimilla paljon kaikenlaista, niitä ei enää jäljellä kahta enempää.
Tänä päivänä olisi liian myöhäistä pyyhkiä pois menneitä, kumartua ja antaa anteeksi. Niin paljon oli pyydetty, niin paljon unohdettu. Ja lopulta, kun ilta on hämärä, eikä sade enää kuljeta itkusta punaisia ajatuksia kohti maata on huomattava, ettei lähtemättä jättäminen tule kysymykseen. Samoja tarinoita kirjoittavan on syytä jättää viimeinen teksti aloittamatta.

ja ota onkeesi, olet kuitenkin sen tarpeessa. Kuten tarpeessa olet sen, että et vaan puhuisi yhtään kellekään tai millekään. Jokainen asia ja ele on täynnä sinun tärkeyttäsi ja olethan toki, kiireinenkin, kappas! Kuka olisi kiireempää täynnä kuin ihminen, jonka huolet ja murheet täyttävät päivän. Mutta minun, joutavan, päivät ovat kiireettömiä, panokseni on niin vajaamittainen, ettei sen takia kannata juosta. Juoskoot muut, kiireisemmät, tärkeitä asioita toimittamassa.

en pidä sinusta. Älä soita. Menen Viidalle.

joka paikassa pitää olla aurinkoa ja vitamiinia, hymyä ja huolestuneisuutta ja jaksamisen nostattamista. Tähän maailmaan kuulumattomille ei anneta kuin mielipiteitä ja suuria kertomusnivaskoita siitä, miten väärässä olevia ei haluta näyttämään nurjaa naamaansa. Naamari naaman, heti! Minua ei tämä maailma naurata eikä se tosiasia poistu, vaikka joku täällä jaksaakin naurattaa. Ehkä se on suuri määrä tyhjiä tölkkejä, ehkä se on aamuinen marjasato tai varaamaton aika turhuuden ylläpitämiseksi.

muuttumattomiin tekoihin tai uusiin ajatuksiin taustoilla. Edessä ajettuna, valoihin asetettuna nostaa katsettaan ylös ja heti luovuttaa, mitätön selittäjä. Kuinka monella eri otteella voidaan käsitellä samoja tunteita, istua pöytien ääreen toteamaan tyhjyys ja silti uskottella muille, ettei tyhjää näe? Voima nousemiseen ei tule sieltä, mihin kaikki valutetaan. Minulla on tilaa tunnelissa huutaa.

Jättäminen tai toimittaminen tai hiljaiset kengät väärillä reiteillä. Pitkiä linjoja muodostavat kiireiset ja siteettömät öiset sattumat. Millaisina sattumina makaan, olen punainen ja sininen ja valkoinen. Hangen alla tai alempana sitä. Edellä aikaansa ja toisen ajan jättämänä samaan aikaan. Taistelut, ne ei ala. Ja turhat kirjaimet eivät muodosta jonoja. Palavat koskaan syttymättä.

tein listan asioista joista pidän:
Ihmiset, jotka ovat kodeissaan eivätkä poistu niistä
Ihmiset, jotka eivät käytä metroa
Ihmiset, jotka käyvät kuntosalilla ennen klo 20.00
Eläimet, jotka ovat jääneet auton alle
Rasvaton maitorahka
Pähkinät
Internetyhteys
Tietokone
Pehmeä nojatuoli
Jaloviina pieninä annoksina
Valkoinen keittiönjakkara
Tupakointi
Kävely
Mp3-soitin
Skullcandyn kuulokkeet
Vanhat maiharit

Aika paljon hyviä juttuja siis, joten ei tää ole niin paskaa kun ensin tuntui.