Ei mitään kohtuutta kiitos

mihinkään kohtaan, jos saan pyytää ja saanhan minä. Loputtomuuksiin asti pyytää ja vaatia, ivata ja olla alhainen koska voin, haluan ja se kuuluu minulle. Kaikki kuuluu ja enemmänkin, ainakin enemmän kuin muille. Olen ollut syntymästäni asti muita ylivertaisempi, parempi, nopeampi, kauniimpi ja älykkäämpi. Tai jos en mitään noista, ainakin äänekkäämpi. Tai jos en sitäkään, niin ainakin seisoin jonossa viidentenä hyväksymässä sen, että viimeisen tuoreen sämpylän saa se minun edelläni oleva. Minä saan ne viimeiset herneet. Ne vähän liian tummanvihreät, vähän liian suolaiset ja voikin on loppu. Margariinirasian sisälle tungetut herneet herättävät huomiota palautuspisteessä. Ilmankos olenkin nyt aikuisiällä ollut palauttamatta mitään mihinkään. Traumaiset herneet vainoavat.