En kasvanut aikuiseksi

mihinkään kohtaan, jos saan pyytää ja saanhan minä. Loputtomuuksiin asti pyytää ja vaatia, ivata ja olla alhainen koska voin, haluan ja se kuuluu minulle. Kaikki kuuluu ja enemmänkin, ainakin enemmän kuin muille. Olen ollut syntymästäni asti muita ylivertaisempi, parempi, nopeampi, kauniimpi ja älykkäämpi. Tai jos en mitään noista, ainakin äänekkäämpi. Tai jos en sitäkään, niin ainakin seisoin jonossa viidentenä hyväksymässä sen, että viimeisen tuoreen sämpylän saa se minun edelläni oleva. Minä saan ne viimeiset herneet. Ne vähän liian tummanvihreät, vähän liian suolaiset ja voikin on loppu. Margariinirasian sisälle tungetut herneet herättävät huomiota palautuspisteessä. Ilmankos olenkin nyt aikuisiällä ollut palauttamatta mitään mihinkään. Traumaiset herneet vainoavat.

ja ihan turhaan kulki takaisin asiasta tiedottamaan. Monenlaista opetusta ja kertomusta varmasti jaettavana, viisaita sanoja siitä, miten itse oli nähnyt ja asiat käsittänyt. Sen sijaan piti päänsä kiinni ja tämä oli kiitollista, sillä nouseminen ja ikkunasta heittäytyminen olisi voinut olla liian dramaattista jopa hänelle. Etenkin kun kerros oli ensimmäinen ja vammoina olisi ollut pelkkää kuraa housuissa. Kuraa aivoissa, teksteissä ja puheissakin sen verran, että paras kertomus kosketti asiaa, jonka oli joskus jollekin sanonut sen sijaan, että olisi jotain jollekin tehnyt. Vastuuta vai, paskat ja vitut siitä.

kenenkään ehdoilla ja huolta pitämättä. Huolettomien pakkaamisten seurauksena puuttui osa päiväkirjoista, jotka oli huolellisesti aikoinaan päällystetty harmaalla paperilla. Sisälle oli kirjoitettu mustilla kirjaimilla paljon kaikenlaista, niitä ei enää jäljellä kahta enempää.
Tänä päivänä olisi liian myöhäistä pyyhkiä pois menneitä, kumartua ja antaa anteeksi. Niin paljon oli pyydetty, niin paljon unohdettu. Ja lopulta, kun ilta on hämärä, eikä sade enää kuljeta itkusta punaisia ajatuksia kohti maata on huomattava, ettei lähtemättä jättäminen tule kysymykseen. Samoja tarinoita kirjoittavan on syytä jättää viimeinen teksti aloittamatta.

ja ota onkeesi, olet kuitenkin sen tarpeessa. Kuten tarpeessa olet sen, että et vaan puhuisi yhtään kellekään tai millekään. Jokainen asia ja ele on täynnä sinun tärkeyttäsi ja olethan toki, kiireinenkin, kappas! Kuka olisi kiireempää täynnä kuin ihminen, jonka huolet ja murheet täyttävät päivän. Mutta minun, joutavan, päivät ovat kiireettömiä, panokseni on niin vajaamittainen, ettei sen takia kannata juosta. Juoskoot muut, kiireisemmät, tärkeitä asioita toimittamassa.