Yhtään ei pysty tunnistamaan

itsessään olevaa jotain kummaa ja äkkiä päähän tulee soimaan vanhaa Leskistä ja että häntä rakastin paljon ja ajattelenkin sen ihan uudelleen. Että sitä jotain rakastin paljon ja tässä hetkessä se olen minä itse jossain kummallisessa metsässä ja pääsen siihen samaan tunnelmaan itseni kanssa, näen itseni vuosien takana ja kuinka tärkeä olen ollut silloinkin. Tähän päivään verraten tärkeä ja rakas ja tulee suuri halu mennä sen tytön luokse ja kertoa, kuinka ne kaikki asiat tulee mennä juuri niin. Joo, näitähän on, mutta ei sitä jaksa aina muistaa. Ja repullinen nakkeja <3