Tänään Facebookia selatessani törmäsin Elle-lehden artikkeliin, jossa oli kuva La Perla -alusvaatemerkin New Yorkin myymälässä kohua herättäneestä mallinukesta. Nukke näytti tältä:

Muistan kun aikanaan Suomessa nousi kohu siitä, kun jonkun liikkeen mallinukeilla oli nännit jotka saattoivat näkyä vaatteen profiilissa. Samanlaisen kohun on nyt saanut aikaan tämän mallinuken kylkiluut.

Mielestäni on oikeastaan mielenkiintoista, millaisella intohimolla mallinukkeihin suhtaudutaan. Ne eivät ole pelkästään ihmistä muistuttavia hahmoja, joiden tehtävä on esitellä kaupassa myynnissä olevia vaatteita. Kohun perusteella tulkitsen, että mallinukkien on myös edustettava jotain hajutonta ja mautonta naisihannetta, jotta se ei vain loukkaisi ketään.

Mallinukella näkyvät kylkiluut ovat saaneet ihmiset niin raivoihinsa, että he ovat perustaneet #NotBuyingIt hashtagin boikotoimaan La Perlaa. Luonnollisesti nämä mallinuket poistuivat asian saaman julkisuuden kautta näyteikkunasta aika rivakasti.

Käsitän, että raivo syntyi siitä, että pelätään sen lisäävän ulkonäköpaineita ja ohjaavan kauneusihannetta anorektiseen suuntaan. Mutta millaisen viestin se antaa luonnostaan hoikille ihmisille, naisille joiden kylkiluut näkyvät, että heidän kaltaisia mallinukkeja ei saa pitää näyteikkunassa, koska se koetaan loukkaavana ja uhkaavana?

Edelleen vaan mielestäni tämä naisen vartaloon liittyvä kauneusihanneasia ja se, minkälainen naisen pitää olla on... miten sen sanoisin... jännä juttu. Se todella kuumentaa tunteita puoleen ja toiseen. Lihavia haukutaan, laihoja haukutaan, liikaa treenanneita haukutaan. Jokaisen perusteena on se, että naisen pitää näyttää terveeltä. Mutta kun. Lihava voi olla terve, laiha voi olla terve, treenattu voi olla terve. Nainen, jonka kylkiluut näkyvät voi olla terve. Jos terveys todella olisi ainoa kauneusihanne, aika moni saisi huokaista helpotuksesta ja unohtaa ulkonäkökompleksinsa. Niinkuin mielestäni pitäisi ollakin! Kas kun me olemme kaikki erilaisia. Joillain näkyy kykiluut, joillain on iso vatsa, joillain on pienet rinnat, joillain on on tatuointeja. Ei ole olemassa yhtä ihannetta joka kaikkia miellyttäisi, on vain erilaisuutta ja erilaisia ihanteita.

Vaikka makuja on monia, voi mielestäni erilaisuutta arvostaa. Kuitenkin jopa missejä näkee haukuttavat ihan surutta. Mistä tämä kumpuaa? Jos ei misstkään ole tarpeeksi upeita, miten meidän tavallisten naisten olisi mahdollista tuntea itsemme kauniiksi ja riittäviksi? Itse ajattelen että kyky nähdä kauneutta kumpuaa ihmisen sisältä. Kaunis sielu pystyy nähdä kauneutta sielläkin mikä ei oman ihanteen kanssa ihan kohtaakaan. Ja viisas ei pahoita toisen mieltä rumilla kommenteilla.

Olen jossain kohtaa työssäni käynyt monen mallinukkevalmistajan mallistoja läpi. Voin kuvitella, että yksi maailman vaikeimmista ammateista on mallinuken suunnittelijan ja muotoilijan työ. Voiko siinä ikinä onnistua täysin, jos mallinuken tehtävä on edustaa jotan mystistä naisihannetta, jota ei edes ole? Valikoimaa nukeissa silti on ja paljon: on olemassa plus-kokoisia mallinukkeja, tatuoituja mallinukkeja, tummaihoisia mallinukkeja, mutta mitään niistä ei käsittääkseni koeta loukkaaviksi. Mutta mitä Sinä olet mieltä mallinukesta, jonka kylkiluut näkyvät?