Tämän ensimmäisen blogikirjoitukseni otsikko tiivistää oikeastaan sen, minkä ympärille ajattelin tämän blogin rakentaa. Olen pian 33 vuotta nuori helsinkiläisnainen. Reilu vuosi sitten elämässäni tapahtui suuri muutos: lopetin vakituisen kokopäivätyöni ja ryhdyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Tein rohkean päätöksen ja aloin ensin suunnitella ja sitten toteuttaa pitkäaikaista unelmaani omasta vintage-tyylisestä vaatekaupasta ja sen ympärille rakentuvasta lifestyle-konseptista. Perustin Pin-Up Garagen.
Pin-Up Garage on lifestyle-konsepti, jonka ydin ja sydän on nykyään Fabianinkadulla Helsingissä sijaitseva naistenvaatemyymälämme. Kivijalkamyymälän lisäksi vaatteitamme myydään myös verkkokaupassamme. Konseptiimme olennaisena osana kuuluvat myös suositut Pin Me Up -kuvauksemme. Vuonna 2010 tein yliopistolla tutkielman pin-up-kuvien historiasta, ja mielessäni alkoin kyteä toive pin-up-kuvausten järjestämisestä. Yritykseni myötä olen saanut mahdollisuuden toteuttaa tämänkin haaveen. Lisäksi järjestämme vintage-stailauskursseja, myymälässämme on atelje-ompelimo ja teemme ajanvarauksella myös vintage-tyylisiä stailauksia asiakkaillemme.
Ajatus ja vieno haave omasta vaatekaupasta minulla on ollut jo ensimmäisestä työpaikastani lähtien, joka oli tietenkin vaatekaupassa. Sen jälkeen olen kouluttautunut somistajaksi, opiskellut vaatetusalaa ammattikorkeakoulussa ja suorittanut vestonomitutkinnon, työskennellyt vaatteiden sisäänoston parissa ja suunnitellut ja ohjeistanut myymäläkonsepteja ja niiden esillepanoja. Koko ajan takaraivossa kyti kuitenkin toive omasta itseni näköisestä yrityksestä.
Minulta kysytään usein, milloin innostuin vintagesta ja pin-up kulttuurista. En osaa oikein vastata siihen, koska oikeastaan en muista aikaa, jolloin en olisi ollut siitä innostunut. Parhaan perehdytyksen aiheeseen olen saanut omalta jo edesmenneeltä mummiltani, jonka luona puoliksi asuin lapsena 1980- ja 90-luvuilla. Hänen kotinsa esineistö oli paljolti 1890-1960-luvulta peräisin, ja se ihastutti minua muotokielellään. Saatoin viettää tuntikausia tutkien hänen vanhoja valokuva-albumeitaan ja ihailla siinä esiintyvien ihmisten laitettua olemusta. Ihmettelin, miksi ennen tehtiin niin hienoja taloja ja nykyään talojen seiniin laitettiin kaakeleita. Jälkikäteen olen kyllä oppinut arvostamaan modernismiakin, niitä kaakeleita rakennusten seinissä en tosin vieläkään. Toinen tärkeä taito minkä mummiltani opin oli kädentyötaidot. Hän opetti minulle laadun tärkeyden, jota koitan vieläkin omissa ompeluksissani vaalia. Ajattelen tämän perustamani yrityksen olevan kunnianosoitus rakkaalle Eila-mummilleni ja kaikelle sille mitä häneltä sain oppia. Teini-iässä mukaan tuli myös innostus rockabilly-musiikkia kohtaan. Olin menetetty tapaus. :)
Muistaakseni vuonna 2007 olin Pariisissa työmatkalla Nielsenin seminaarissa. Yksi puhujista oli Coffee Republic -ketjun perustaja Sahar Hashemi (http://saharhashemi.com/). Hänen inspiroiva puheenvuoronsa teki minuun suuren vaikutuksen. Sahar oli jättänyt oman työnsä lakimiehenä, koska hän ei kokenut työn sopivan itselleen. Käydessään Yhdysvalloissa Sahar ihastui paikalliseen kahvilakulttuuriin, ja hänen palattuaan kotiin hänen veljensä Bobby kannusti Saharia tuomaan konseptin heidän kotimaahansa Englantiin. Saharilla ei ollut kokemusta yrittäjyydestä eikä kahvilatyöstä, mutta pian hän oppi, että kun aidosti uskoo siihen mitä tekee ja myy, pystyy tekemään luovia ratkaisuja ja menestymään työssään. Nykyään Coffee Republic on menestynyt kansainvälinen kahvilaketju.
Muistan Saharin päättäneen puheensa näin: "Viestini teille kaikille on: jos et ole tyytyväinen työhösi, tee muutos. Me elämme vain kerran, tee sitä, mitä haluat. Minä en ole katunut päätöstäni kertaakaan. Hyppää, elämä kantaa kyllä!" Tämä jäi hyvin mieleeni, ja viisi vuotta myöhemmin totesin hänen olleen oikeassa. Minä hyppäsin tuntemattomaan, perustin Pin-Up Garagen, ja kyllä, se on todellakin kantanut. Saan tehdä juuri sellaista työtä, joka sopii minulle. Työni ei yleensä edes tunnu työltä, vaan tärkeältä tekemiseltä, mitä haluan tehdä niin hyvin kuin ikinä osaan. Ja uskon aidosti siihen, mitä teen.
Tämän lyhyen yrittäjäntaipaleeni aikana mieltäni on suuresti lämmittänyt se tuki ja kannustus, mitä olen ihmisiltä saanut. Paitsi että olen saanut läheisiltäni apua yrityksen töissä, olen erityisen ilahtunut siitä, miten positiivisesti ihanat asiakkaamme ovat ottaneet Pin-Up Garagen vastaan. Ja tietenkin osallistumisemme Leijonan luola -ohjelmaan ja sen myötä alkanut yhteistyömme uuden omistajamme Anne Bernerin kanssa on ollut yksi konkreettisimmista tunnustuksista työssäni. Lämpimät kiitokseni kaikille minua tukeneille. Tästä on hyvä jatkaa työtä.
Pari kuukautta sitten minut pyydettiin City.fi:hin kirjoittamaan pin-up-aiheista blogia. Kiireisen alkukevään, joka on mm. pitänyt sisällään myymälämme muuton Helsingin keskustaan, jälkeen olen valmis hyppäämään puikkoihin ja alkamaan kirjoittamaan itselleni rakkaasta aiheesta. Tervetuloa siis seuraamaan blogiani, jossa kirjoitan yrittämisen arjesta ja juhlasta, pin-up-tyylistä ja muista mieleeni kumpuavista ja itselleni läheisistä asioista.
Aurinkoisesti,
Heidi
6 kommenttia
Anonyymi
15.4.2013 00:53
Mä en jaksanut lukea. Missä ne kuvat oli?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tahtitytto
15.4.2013 11:14
hienoa :-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2013 12:31
Loistavaa! Innostunut asenteesi on tarttuva ja saa miettimään omiakin asenteitaan ja elämänvalintoja! Tätä lisää!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2013 16:15
Hienoa jos omat unelmat ja maailman tarpeet kohtaavat. Jos taas on intohimoinen ja lahjakas kenialaisen nykykirjallisuuden tutkija, niin kannattaa ehkä hankkia se päivätyö ja toteuttaa unelmiaan siinä ohessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MAgrippa
16.4.2013 00:43
Kiva juttu ja tervetuloa!
Vastaa kommenttiinTässäpä onkin aihe jota sopii elävöittää kuvilla!
Tulee puffia samalla...
:-)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2013 11:26
pics or...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin