Olin taannoin töissä kirppiksellä, joka möi lahjoituksina saatuja tavaroita. Olin ainoa palkollinen, muut työntekijät olivat vapaaehtoisia, heitä oli yhteensä 30 ja kaikkina aukiolopäivinä oli eri tiimi töissä.
Lahjoituksia tuli ovista ja ikkunoista. Ainoita uusia tuotteita myymälässä olivat uudet käsityöt, joita sinne eräästä käsityökerhosta toimitettiin.
Työni oli hektistä ja stressaavaa jopa niinkin, että joinakin päivinä tulin töihin vaikka se oli merkitty vapaapäiväksi. Myös vapaapäivinä puhelin soi ja minua vitutti.
Joka päivä sammuttelin sata tulipaloa, ihmettelin kun katosta tuli vedet läpi ties mistä ja vessa meni tukkkoon alvariinsa niin että piti kutsua imuauto avamaan röörit. Varsinkin tuo vessahomma sattui aina minuuttia ennen työajan loppua.
Alla on muistin varasta kirjoitettu keskustelu eräästä sattumuksesta asiakkaan kanssa.
* * *
Miesasiakas:
- Onko teillä nahkahousuja?
- *selaa kalenteria ja etsii erästä kadonnutta puhelinnumeroa* Öääääööääää... eeeeenpäs nyt osaa sanoa, aika harvoin tulee vastaan...
- Nii teillä ei oo nahkahousuja?
*jättää kalenterin ja puhelimen käsistään*
- Todennäköisesti ei. Ne ei oo niin kovin suosittuja olleet enää moneen vuoteen ettei niitä meillekään tule enää kovin usein. Satuitko katsomaan tuolta miesten osastolta. Hiukan kyllä epäilen...
- Ei siellä ollu. Millon teille tulee nahkahousuja?
- ...Ei voi tietää milloin mitäkin tulee. Kaikki tavara, paitsi uudet käsityöt on lahjoitettua käytettyä tavaraa. Kaikenlaista tulee mutta ei säännöllisesti mitään tiettyä tuotetta.
- Eli nahkahousuja ei ole siis tulossa vähään aikaan?
- *vuittoni* En tiedä tuleeko vai eikö tule. Voi tulla tai voi olla tulemattakin. En tiedä.
*asiakas kirjoittaa oman puhelinnumeronsa lapulle* - Voitko soittaa sitten kun tulee nahkahousuja?
- Valitettavasti en voi ottaa numeroasi koska meillä ei riitä resurssit tämänkaltaisiin varauksiin...
- Miksi muka?
- *VITTU!* Koska en yksinkertaisesti _voi_ muistaa tämmöistä ja meillä on täällä joka päivä eri henkilöt töissä. En voi laittaa numeroasi seinälle näkyviin ja olettaa että kaikki 30 vapaaehtoista sen lukevat ja muistavat toiveesi.
- Sinäkö et voi soittaa?
- *SAATANA!* Koska en todennäköisesti muista koko asiaa enää hetken kuluttua. Kuulostaa nyt ehkä tosi karkealle mutta meillä ei ole kellään resursseja ottaa vastaan tilauksia tietyistä tuotteista.
Ainoa keino on että käyt täällä usein ja tiedä vaikka löydätkin nahkahousut joku päivä *hymyillen*
- Vai niin. Eli et siis pysty ottamaan numeroa ja soittamaan mulle jos tulee nahkahousut? Juu, käsitän sulla on varmaan _paljon tärkeämpääkin_ tekemistä ettet vaan tämmöstä ehdi tekemään, joo kuule ymmärrän hyvin ettei sua huvita tehdä töitä...
*Raivotautisella äänellä* - Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi. Kyse on siitä etten ehdi tai muista. En juurikaan ole myymälässä töissä, en tiedä mitä kaikkea tänne tulee myytäväksi ja kuten sanoin, en voi muistaa tämmöisiä. En halua luvata sinulle asioita, joita en voi toteuttaa. Kyse ei siis ole siitäkään etteikö huvittaisi tehdä tiettyä asiaa, kyse on siitä etten _voi_ muistaa tällaista ja etten yksinkertaisesti _ehdi_.
- ... jaa... no onhan se selitys tuokin... *vilkaisemattakaan minua*
- *nyrkki pöytään* Tämä ei ollut selitys. Tämä oli faktaa.
Tämän jälkeen asiakas totesi että muutkin varmaan saattavat haluta vastaavaa palvelua ja ettei meillä riitä resurssit, käyhän se järkeen.
* * * *
Esimerkiksi tuossa on syy, miksen enää ikinä aio mennä asiakaspalvelutyöhön. Monen vuoden ja erilaisten asiakaspalvelutöiden jälkeen sain tarpeeksi paskasankona olemisesta ja nyt teen mitä teen ollen suht ok.
Joistakin kokemuksista tunnen katkeruutta vieläkin kuten setämiehistä, jotka ottivat oikeudekseen koskea minuun ilman lupaa ehdotellen seksiä.
- Sari -