Herran vuonna 1985 liikuskelin Iisalmen Ohenmäessä koska serkun perhe asui siellä, ikää meillä oli 5-9.
Pyörittiin milloin missäkin pusikossa hutkien kaupungin istutuksia. Tai mistä minä tiiän kenen ne oli. Omasta mielestäni me puutarhurit tehtiin tieteellistä tutkimusta mutta joku alueen puistokyylä puuttui leikkeihin.
Maalaisserkku eli minä olin varsin ihmeissäni kun kaupunkiserkut esittelivät alueen laitamilla sijainneen jätevesikeskuksen. Aikamme ovia repien paikalle ilmestyi lafkan huoltomies joka intoutui esittelemään laitoksen toimintaa.
Pian seistiin jätevesialtaan reunalla äimistellen, kuinka alapuolella tavara kirjaimellisesti kuohui ruskein vaahtopäin. Muistan miettineeni, mikä mahtaisi olla lopputulos jos tuonne pää edellä tippuu. Näin aikuisena kun asiaa miettii, sillä mikä pää edellä sakoaltaaseen tippuu, ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä.
Hevosharrastus oli meidän perheessä noihin aikoihin iso juttu. Isosisko oli intohimoinen heppatyttö ja tallissa oli joko Reipas- niminen suomenhevonen tai vähän vauhkompana mieleen jäänyt Mr. Wetpants.
Koljonvirran talleilla kului aika mukavasti varsinkin kesällä. 80-luvun puolessa välissä meininki oli aavistuksen alkeellisempaa kuin nykyisillä tiluksilla. Tallin oven sisäpuolella oli paksu viltti karmiin naulattuna koska siitä veti varsinkin kylmillä säillä melko voimakkaasti.
Laitumen reunaa kiersi puolin ja toisin pitkä oja jossa muhi kesä ja kärpäset.
Kaviourasta oli myös nähtävissä erittäin laadukkaan näköistä harmaata savea jota pienet kätöseni himosivat muovaamaan. Äiti oli kieltänyt erityisen tiukasti pitämään näpit erossa siitä ojan pohjan savesta koska seassa oli koninkakkaa.
Ajatus savella leikkimisestä ei jättänyt rauhaan ja tuijottelin ojaa haikeasti aina kun ohitin sen ja niin tuli se kaunis päivä kun en enää kestänyt - muorilta salaa savea kurkotellessa liu´uin suoraan sinne vetiseen kuoppaan. Paruin äitiä apuun ja paikalle riensivät hänen perässä sekä iskä että parikymmentä muuta tallin vakiokävijää.
Muistan sen että nolotti, olinhan yltä päältä ponin pississä ja cacassa koko hätääntymyksestään toipuneen ihmisrivin nauraessa katketakseen epäonniselle pikku-Sarille – kiitti vaan, en unohda sitä nöyryytyksen tunnetta ikinä, saisitte kaikki hävetä räyh.
- Sari -
Kirjoitettaessa soi Spotifyn soittolista "2019 alku"
