4 huomiota Birdman-elokuvasta

Alejandro Gonzalez Inarritun ohjaama Birdman palkittiin neljällä Oscarilla (paras elokuva, ohjaus, alkuperäiskäsikirjoitus, kuvaus). Tässä neljä päällimmäistä huomiota elokuvasta.

1. Michael Keatonin paluu

1980- ja 1990-luvuilla pinnalla ollut Michael Keaton tekee huiman paluun Birdmanin pääosassa. Hän näyttelee unohdettua näyttelijää, joka on muinoin tehnyt hittirooleja Birdman-supersankarina, ja nyt yrittää pelastaa uraansa teatterissa. Eddie Redmayne voitti parhaan miespääosan Oscarin elokuvasta Kaiken teoria, mutta ei olisi ollut ollenkaan väärin myöntää sitä Keatonille.

2. Birdman kuin Batman

Birdman vertautuu elokuvassa Batmaniin, Keatonin esittämä näyttelijä Riggan Thompson häneen itseensä. Elokuva on kuin räätälöity Keatonille. Keaton muistetaan erityisesti Batmanin roolista, mutta sen jälkeen hänen uransa on ollut laskukiitoa muutamaa poikkeusta (mm. Jackie Brown) lukuunottamatta. Riggan Thompson on samassa tilanteessa: kaikki muistavat hänet vain vanhoista Birdman-elokuvista. Hän kuulee Birdmanin äänen päässään, ei pääse menneisyyttään pakoon. Vaikea kuvitella kenelle tämä rooli sopisi paremmin kuin Keatonille, vaikka hän onkin kiistänyt yhteydet Birdmanin ja Batmanin välillä.

Birdmanin sisarelokuva viime vuosilta on The Wrestler, jossa Michael Keatonin aikalainen Mickey Rourke nostettiin takaisin huipulle vapaapainijana. Nyt kun Keaton ja Rourke on kaivettu naftaliinista, niin jää nähtäväksi, ovatko he 2010-luvun tähdenlentoja vai saako heidän uransa uutta nostetta.

3. Taidetta virtuaalimedian varjossa

Keatonin esittämä Riggan Thompson yrittää pelastaa uransa tekemällä Raymond Carver -näytelmää Broadwaylla. Hän yrittää tehdä suurta ja merkittävää taidetta, mutta ei oikein saa huomiota. Birdmanin varjo on liian suuri. Thompson ei ole Facebookissa eikä Twitterissä, eikä ymmärrä sosiaalisen median lainalaisuuksista mitään. Kerran hän jää kalsarit jalassa pihalle ja joutuu kävelemään kaupungin halki. Ihmisten kuvaamat videot alkavat levitä netissä. Birdman alasti sateessa -videot keräävät satoja tuhansia katseluja, ja saavat näin moninkertaisen huomion verrattuna Thompsonin teatteriesitykseen.

Kuinka tavallista nykyään. Suurissa ja pienissä nyrkkipajoissa tehdään paljon merkittävää taidetta, jota kukaan ei huomaa, koska se ei saa huomiota sosiaalisessa mediassa ja sitä ei voi jakaa. Tässä mielessä Birdman on myös kelvollista some-analyysia.

4. Yhden otoksen elokuva

Birdman on kuvattu ikään kuin yhdellä otoksella. Toteutustapa on hyvin jännittävä, vaikkakaan ei mitenkään uusi. Tunnetuin "yhden otoksen" elokuva lienee Hitchcockin Köysi. Birdmanissa on leikkauksia, joten se ei todellisuudessa ole yhdellä otoksella kuvattu, vaikka sellaisen vaikutelman haluaa antaakin. Tapa on haastava kuvaajan lisäksi näyttelijöille, joille ajoitus on yhtä tärkeää kuin teatterissa. Lisää haastetta katsojille puolestaan tulee siitä, kun alkaa bongailla mahdollisia leikkaussaumoja.

Elokuvan kuvannutta Emmanuel Lubenzkia ei turhaan palkittu parhaan kuvauksen Oscarilla.

Tässä vielä elokuvan traileri:

Kirjoitettaessa soi Freud, Marx, Engels & Jung: Lintumies.