sarisarkomaa

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita nousee vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Eikä ihme. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan. Siksi onkin ydinkysymys, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevalla vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn on kannatettava myös eläkkeellä.

Kannatuslukujen kärjessä keikkuvan Keskustan veropoliittisessa linjaukset sen sijaan rankaisevat kovalla kädellä työeläkettä saavia suomalaisia. Keskustan veropoliittisissa (10.3.2015) ja talouspoliittisissa (13.3.2015) linjauksissa puolue ehdottaa työtulovähennyksen korottamista 450 miljoonalla eurolla. Tämän vähennyksen saa tehdä palkkatulosta, mutta sitä ei voi tehdä eläketulosta.

Ratkaisusta hyötyisivät työssä olevat mutta työtä tehneet työeläkkeen saajat jäisivät kevennyksen ulkopuolelle. Keskustan verolinja kurittaa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti työeläkettä saavia suhteessa palkansaajiin. Mikä huolestuttavinta, linja johtaisi siihen, että palkansaajien ja eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa kärjistyisi.

Keskustan veroehdotuksessa ei esitetä minkäänlaista korjausta valtion tuloveroasteikkoon. Ei myöskään ns. inflaatiokorjausta. Näin ollen Keskusta kaiken lisäksi kiristää kaikkien valtion tuloveroa maksavien työeläkeläisten verotusta, kun eläkkeet nousevat TEL-indeksin mukaisesti.

On pakko ihmetellä, miksi Keskusta haluaa olla erityisesti työeläkeläisten kimpussa. Eläkkeensaajia oli 2013 lopussa yhteensä noin 1,5 miljoonaa, eli reilu neljännes kaikista suomalaisista. Heistä valtaosa, noin 1,4 miljoonaa, oli työeläkkeen saajia. Kyse on mittavasta joukosta Suomea työllään rakentaneita ihmisiä. Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä eläkeläisten syrjintää, eikä heidän verotuksensa kiristämistä.

On hyvä myös muistaa, että työeläkkeen saajien ostovoimalla on vahva vaikutus talouden elpymistä vauhdittavaan kotimaiseen kysyntään. Tavoite pitää olla, että omalla eläkkeellä voi tulla toimeen.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Tällainen tuloveroasteikkoon tehtävä veronkevennys kohdistuu täysin yhdenvertaisesti niin palkka- kuin eläketuloonkin. Kokoomuksen mallista, jossa työ ja sen kannattavuus asetetaan etusijalle, hyötyisivät kaikki pitkän päivätyön tehneet eläkeläiset, jotka maksavat valtion tuloveroa.

Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Yhteistä isänmaatamme rakentaneita eläkeläisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi palkansaajien kanssa. Siksi veronkevennysten on, vastoin keskustan ehdotusta, kohdistuttava myös eläkkeensaajille.

Kokoomus ehdottaa ja pitää tärkeänä, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia, vaikka talouden vaikeissa säästötalkoissa on indeksileikkauksia oltava valmis tekemään myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kipeitä ratkaisuja tehdään, jotta uutta työtä syntyisi. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun hänestä tuntuu hyvältä mennä töihin, ja kun töistä on hyvä palata kotiin.

Työelämän joustot, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työn ja vapaa-ajan sekä perheen sujuva yhteensovittaminen ovat täsmätoimia edistää hyvinvointiamme. Näillä toimilla tuetaan myös valtiontaloudellisia tavoitteita. On innostava asia, että edistämällä hyvää työelämää edistämme pidempiä työuria, työn tuottavuutta, ja mikä parasta: ihmisten sekä perheiden hyvää arkea. Siksi on viisasta tavoitella maailman parasta työelämää ja tasa-arvoa entistä sitkeämmin.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan keskeisimpiä perheiden toiveita olivat joustavat työajat. Omaan työhön halutaan vaikuttaa. Teen hartiavoimin työtä sen eteen, että hyvän ja tasa-arvoisen työelämän ja yrittäjyyden edistäminen nousee ykkösagendalle poliittisessa päätöksenteossa, mutta myös työmarkkinapöydissä ja etenkin työpaikoilla.

Työyhteisöt ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Liian usein ajatellaan, että perhe- ja kotiasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista sopia ja tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Tämä vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös työntekijöitä hyviä alaistaitoja. Myös työntekijöiden on oltava oma-aloitteisia ja joustavia. Maailma ei muutu, jos emme itse muuta käytöstämme. Kyse on myös asenteista ja arvovalinnoista.

Julkinen keskustelu junnaa liikaa on-off-asennoissa: osa- aikatyö ja erilaisen työnteon muodot ovat Suomessa edelleen lapsenkengissä. Raja työelämän ja eläkkeelle siirtymisen välillä on liian yksiviivainen. Samoin raja palkansaajan ja yrittäjän välillä. Perhepolitiikan keskustelu junnaa vieläkin osin sillä linjalla, onko kotona vai töissä, perhe vai uraihminen. Tosielämässä valtaosa meistä suomalaisista vanhemmista on ”sekä että”-ihmisiä.

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa ei ole kyse mystiikasta. Kyse voi olla esimerkiksi vain siitä, että palaverit lopetetaan ajoissa, että kerkeää viimeiseen bussiin, jotta ehtii töiden jälkeen tekemään muuta, oli kyse sitten lapsen hakemisesta päiväkodista ennen sen sulkeutumista, juoksutreeneistä tai tyttöjen illasta kaveriporukalla. Ainakin ennalta sopimattomat, jatkuvat ylityöt pitää kitkeä työelämästä työn ja vapaa-ajan balanssin säilymisen vuoksi.

Työn ja vapaa-ajan joustavan yhteensovittamisen pitää olla osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria. Työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi työpaikoilla. Hyvää johtajuutta ja lähiesimiestaitoja ei voi koskaan korostaa liikaa tässäkään asiassa.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Työaikapankkien laajentaminen, vaihteleva työaika ja yrityskohtaisten neuvottelurakenteiden syntymisen edistäminen ovat viisaita toimenpiteitä. Eikä sovi väheksyä myöskään sellaisen organisaatiokulttuurin voimaa, jossa kotiasioista puhuminen työpaikalla on sallittua tai jopa toivottua.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Hyvä johtaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää vapaita sitten isä tai äiti. Fiksu esimies tekee hyvästä työelämästä kilpailuvaltin ja luo sen avulla omaa työnantajakuvaansa. Parhaat osaajat haluavat töihin parhaisiin työpaikkoihin – joustamaton pomo tai tasa-arvosta viis veisaava työyhteisö ei houkuttele palvelukseensa osaavia työntekijöitä.

Ensi eduskuntakaudella säädettävä eläkeuudistus kaipaa rinnalleen työelämän uudistamistoimia, jotta tavoite pidemmistä ja eheämmistä työurista toteutuu mahdollisimman monen kohdalla. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä sekä työelämässä että vanhemmuudessa ja muualla yhteiskunnassa parhaalla mahdollisella tavalla. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja, THM
valtiovarainvaliokunnan jäsen
www.sarisarkomaa.fi