sarisarkomaa

Talous ja työ ovat olleet tämän kauden ja tulevat olemaan myös seuraavan eduskuntakauden keskeisimmät asiat. Vaikka taloutta on sopeutettu, laahaavat rakenneuudistukset jäljessä. Myös työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistävät toimet ovat olleet riittämättömiä. Näistä olemme valtiovarainvaliokunnan voimin hallitusta jatkuvasti nuhdelleet. Seuraavan hallituksen on ripeästi tehtävä ratkaisuja, joissa työ ja yrittäjyys asetetaan etusijalle.

Olen kuluneella kaudella toiminut eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa sekä sen kunta- ja terveysjaoston puheenjohtajana. Valiokunnan mietinnöissämme olemme kirittäneet hallitusta tiukoilla lausumilla maamme uuden nousun nuoteiksi. Erityisesti vaadimme koulutuksen ja tutkimuksen palauttamista strategiseksi painopisteeksi. Tällä kaudella on tästä vaarallisesti hallituksen toimesta lipsuttu.

Vaikka maailma muuttuu, Suomen menestyminen perustuu aina koulutukseen, osaamiseen ja sivistykseen.

Toimiessani opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli ensimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan.

Talouden säästötalkoissa perusopetuksen voimavarat on nyt viety äärirajoille eikä enää ole varaa leikata. Onnistuimme tämän vuoden budjetista leikatut perusopetuksen kehittämisrahat palauttamaan eduskunnassa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4232

Opetusministeriaikana laitoin alulle 90-luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä vuoden 2015 budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme valtiovarainvaliokunnan edustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4249

Arkadianmäellä olemme sivistyskansanedustajien voimin pitäneet tutkimuksen puolia. Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä investointi yliopistouudistuksen toimeenpanoon ja tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Yliopistolliseen terveydenhuollon tutkimukseen lisäsimme eduskunnassa voimavaroja johtamassani jaostossa ja edellytimme, että terveydenhuollon tutkimusrahoituksen romahdustiellä oleva trendi katkaistaan. Tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4225

Joulukuussa hyväksyimme erityisvaltionosuuden uudelle Lastensairaalalle. Olen siitä erityisen tyytyväinen. Johtamani kunta- ja terveysjaosto ehdotti lausumaa, jonka eduskunta hyväksyi vuonna 2012. Lausumassa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=4338

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastot puhuvat karua kieltään: Huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Oli välttämätöntä, että sovimme lastensuojelun pelastamisohjelmasta ja lisävoimavarojen kohdentamisesta lapsiperheiden ennaltaehkäisevien ja varhaisen tuen palveluiden sekä lastensuojelun kehittämiseen. Lastensuojelutyön painopisteenä tulee olla varhainen tuki ja avopalvelut.

Lastensuojelun kipeänä haasteena on jo paikoitellen krooniseksi muuttunut kelpoisuuden täyttävien sosiaalityöntekijöiden vaje sekä liian suuret työmäärät. Olen tyytyväinen, että saimme sovittua myös voimavaroista sosiaalityön yliopistollisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen.

Tyytyväinen olen myös siitä, että jaostossa lisäsimme rahat, jotta saimme vakinaistettua hyviä tuloksia tuottaneen lapsiystävällisen sovittelumenettelyn käräjäoikeuksiin. Nyt tämä ns. Follo-malli on kaikkien saatavilla kaikissa käräjäoikeuksissa. Siinä lasten huoltoriitoja sovitellaan lapsipsykologin tai vastaavan asiantuntijan avulla. Menettelyllä voidaan vähentää varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn tulevien asioiden määrää ja riitojen pitkittymistä. Sovittelu säästää tietenkin viranomaisten resursseja mutta ennen kaikkea auttaa lapsia ja perheitä vaikeissa ero- ja huoltajuuskiistatilanteissa. http://www.sarisarkomaa.fi/?p=1450

Sotaveteraanien uhraukset tämän maan puolustamiseksi ja itsenäisyyden säilyttämiseksi ovat kunnioitettavia, mutta samalla mahdottomia korvata rahalla. On kuitenkin tärkeää, että jokainen veteraani saa itselleen tarpeidensa mukaista hoitoa. Se on samalla vähintä, mitä me voimme tehdä heidän hyväkseen. Tämän vuoksi eduskunta lisäsi ensi vuoden budjettiin määrärahoja veteraanien kuntoutukseen ja laajensimme sotainvalidien oikeuksia saada maksuttomia palveluja. Veteraanien keski-ikä on jo noin 90 vuotta, jolloin laitostyyppinen kuntoutus sopii enää harvalle. Kotona selviytymistä voidaan sen sijaan edistää monin eri palveluin, mikä helpottaa jokapäiväisistä toiminnoista selviytymistä.

Sari Sarkomaa

#63 – Ehdolla jatkamaan kansanedustajan työtä paremman arjen, Helsingin ja Suomen puolesta.

Pelloille levitettävän kipsin on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maataloudesta aiheutuvaa fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Käsittelyllä saataisiin aikaan hyviä tuloksia erityisesti Saaristomeren valuma-alueella. Helsingin yliopiston emeritus professori Erkki Auraa pidetään idean isänä Suomessa ja asiaa on sittemmin tutkittu mm. Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Näytöt ovat kiistattomat. Ideaan on tarttunut myös John Nurmisen säätiö, joka on tähänkin saakka tehnyt ansioitunutta työtä Itämeren hyväksi.

Itämeri on meidän helsinkiläisten rikkaus ja rakkaus. Kovasta suojelutyöstä huolimatta Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin merialueisiin. Rehevöityminen, öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit ja vierasperäiset lajit uhkaavat mertamme. Kaiken lisäksi rantojen virkistyskäytöstä aiheutuva roskaaminen koettelee kotimertamme.

Viime vuosien aikana Suomenlahdella on saavutettu hyviä tuloksia Itämeren suojelutyöstä, kun kansainvälisellä tasolla toteutetut jätevesien puhdistushankkeet ovat vähentäneet etenkin itäisen Suomenlahden levämääriä. Vessavesien puhdistamisessa onkin mahdollista saada aikaan nopeasti tuloksia. Sen sijaan maatalouden päästöjen kuriin saaminen on monimutkaisempaa mutta siinäkin on sitkeästi etsittävä vaikuttavia keinoja. Uusi maatalouden ympäristötuki on aiempaa parempi mutta ei valitettavasti vieläkään kohdenna tukea vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi myös suojelutoimet kohdennettava myös täsmällisemmin riskialueille.

Kipsikäsittely olisi tehokas ja nopea fosforivaluman vähentäjä. Innostavaa myös on, että koska kipsi on jätemateriaali, sen hinta on alhainen ja toimi siten erittäin kustannustehokas. Toimen avulla voidaan vähentää välittömästi peltojen fosforikuormaa jopa 150 tonnilla vuodessa vain noin 11 miljoonan euron vuosikululla, mikä on maatalouden ympäristötukeen käytetystä 330 miljoonasta eurosta vain murto-osa.

Itämeri ei odota vaan asiassa on edettävä ripeästi. Siksi ehdotan, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi seuraavalla tukikaudella. Sitä ennen kipsikäsittely on aloitettava Saaristomeren valuma-alueella laajamittakaavaisella pilotilla, jolla voitaisiin välittömästi vähentää huonossa tilassa olevan Saaristomeren fosforikuormitusta. Pilotti tarvitaan, jotta saadaan selkeä kuva viljelijöiden valmiudesta levittää kipsiä. Samalla selvitetään laajamittaisen levittämisen toteuttamismekanismit ja mittarointi, jolla nähdään huuhtoutuman lasku pilottialueella. Kipsikäsittely vähentäisi fosforin lisäksi torjunta-aineiden huuhtoutumaa ja eroosiota sekä kirkastaisi jokivesiä. Näin lisäämme myös jokiemme virkistysarvoa.

Itämeren puhtaus on tärkeä asia koko Itämeren alueen hyvinvoinnille ja talousalueen menestykselle. Yhteistyö yli maarajojen on välttämätöntä, sillä meri on yhteinen ja päästöt eivät kunnioita jäsenvaltioiden rajoja. Samalla meidän on kotimaassa kansallisella tasolla löydettävä kustannustehokkaimmat keinot Itämeren suojeluun.

Peltojen kipsikäsittely ei ideana ole uusi, vaan siitä on puhuttu 1930-luvulta saakka. Nyt asia on kuitenkin vihdoin saatava konkreettisesti eteenpäin ja seuraavan hallituksen on otettava asia työlistalleen. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on upea suomalainen innovaatio ja askel kohti puhtaampaa merta.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Soten surullisesta kohtalosta on vaalikentillä tullut paljon kyselyjä. Minulle oli valtava pettymys, että parlamentaarisen työryhmän valmistelema ja hallituksen meille eduskuntaan tuoma esitys oli perustuslain vastainen ja monin tavoin epäkelpo. Eduskunnassa meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin antaa lain raueta. Seuraavalla eduskuntakaudella eduskunnassa tarvitaan sekä vahvaa sote-osaamista että yhteistyökykyä tehdä ratkaisut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi riitelyn sijaan.

Tyytyväinen olen siitä, että johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsin matkalta vuonna 2012 tuliaisena tuomamme raha seuraa potilasta - malli on saanut laajan kannatuksen. Ehdotimme ensimmäisenä mallia kesäkuussa 2012 (HS 16.6.2012) kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen kanssa.

Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta. Vaalien jälkeen on viisasta ratkaista ensin kipein ongelma eli laittaa perusterveydenhuollon saatavuus kuntoon. Terveyskeskukseen on päästävä ilman kohtuuttomia jonoja. Ihmisten on voitava luottaa, että julkisen varoin järjestetty terveydenhuolto toimii ja palvelun saa, kun sitä tarvitsee. Siksihän veroja maksamme.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt, joiden tavoitteena on siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Potilas voi vapaasti valita lääkärin tai terveyskeskuksen. Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua valvotaan tarkasti.

Mallissa palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä kuten terveysasemia on syntynyt runsaasti. Palveluita on tullut sinne, missä ihmiset haluavat niitä käyttää, kuten esimerkiksi hyvien julkisten liikenneyhteyksien äärelle.

Toisin kuin erityisesti vasemmiston edustajat sitkeästi väittävät, Ruotsissa malliin ollaan hyvin tyytyväisiä. Yksikään puolue ei ole valinnanvapautta purkamassa vaan päinvastoin sitä ollaan parhaillaan laajentamassa myös erikoissairaanhoitoon.

Raha seuraa potilasta -mallin vaikutuksia seurataan naapurissa tarkkaan usean tutkimuslaitoksen toimesta ja Suomessa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimesta. THL on ehdottanut mallin soveltamista Suomeenkin. Laitoksen sivuilta on luettavissa vakuuttavia virkamiesraportteja, jotka puoltavat sitä, että meillä ei ole varaa olla oppimatta hyvin onnistuneesta uudistuksesta.

Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Ero on valtava Suomeen verrattuna. Meillä perusterveydenhuollon kehittäminen on jumittunut jatkuviin erilaisiin hankkeisiin. Terveysasemille jonotetaan viikkoja, kolmannes väestöstä odottaa vähintään viisi viikkoa. Pitkät odotusajat terveysasemille ovat ikävä kyllä tuttuja myös meille helsinkiläisille.

Hoitojonot, potilaiden pallottelu ja kasvavat terveyserot tulevat kalliiksi niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Siihen meillä ei ole varaa. Siksi länsinaapurin sote-mallin vastustaminen ideologisista syistä on viimeistään nyt heitettävä roskakoriin.

Raha seuraa potilasta – mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on tehtävä niin, että palveluntuottajana voivat toimia julkisen sektorin rinnalla ketterästi sinivalkoiset suomalaiset pk-yritykset. Järjestöissä on myös mittavaa potentiaalia. Sote- kiistelyn sijaan on etsittävä ratkaisuja ja löydettävä kansallinen yhteisymmärrys Suomen mallista.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa ja vanhustenhuollon haasteet tulivat tutuiksi. Huoli hoidon puutteista koskettaa myös hoivatyötä tekeviä. Iäkkäiden ihmisten tarvitseman avun ja palveluiden puutteet on kipeä ongelma, jonka ratkaisuun tarvitaan lisävauhtia. Tällä hetkellä kotihoito on erityisen ylikuormitettua. Työntekijöiden vaihtuminen ja kiire rasittaa niin tekijöitä kuin apua tarvitsevia mutta myös heidän omaisiaan. Apua tarvitseva ihminen keskiöön, vanhustyön hyvä johtaminen sekä riittävät voimavarat ovat ydinasioita. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Monella meistä on huoli lähipiiristämme ja myös omasta ikääntymisestämme. Pidetäänkö minusta ja läheisistäni huolta sitten kun toimintakyky heikkenee?

Kun ikäihmisiä on enemmän on myös palveluja ja koko Suomea kehitettävä sen mukaisesti. Olen ollut vahvasti ajamassa ja mukana säätämässä vanhuspalvelulakia, jossa on määritelty hyvän hoidon tavoitteita. Lain tavoite on vahvistaa ikäihmisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta. Laki on tullut tänä vuonna täysimääräisesti voimaan. Lain laadukas toimeenpano kunnissa on perusta sille, että oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja mahdollisuus elää itsenäistä, mielekästä sekä turvallista elämää toteutuu. Vanhuspalvelulain tavoite on luoda uusia keinoja edistää ikäihmisen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä, osallisuutta sekä oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Laki sisältää takuun siitä, että toivoessaan jokaiselle 75 vuotta täyttäneelle tehdään räätälöity palvelu- tai hoitosuunnitelma.

Jokaisella ikäihmisellä on oikeus saada henkilökohtainen vastuuhenkilö, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että suunnitelman mukaiset palvelut myös toteutuvat. Palveluiden ja tiedon on tultava lähelle ihmistä. Olennaista on, ettei kukaan jää yksin ja että avun löytää tarvittaessa. Tämä on erityisen tärkeää Helsingissä, missä varsin moni asuu yksin. Liian usein myös puolisoaan tai läheistään hoitava jää yksin arvokkaan mutta vaativan hoitovastuun kanssa.

Toimintakyvyn heiketessä tai muistisairauden edetessä on ikäihmiselle hänen niin halutessaan turvattava sujuva pääsy esimerkiksi yhteisökotiin, viimeistään silloin, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti. Kohtuuhintaisia ja matalan kynnyksen vaihtoehtoja, senioriasuntoja ja palvelutaloja tarvitaan lisää ja nopeasti, jotta laitoshoidolle tai vastentahtoisesti kotona asumiselle on oikeasti saavutettavissa olevia vaihtoehtoja. Olennaista on, että palveluja saa tarpeen mukaan niin, ettei toimintakyvyn muuttuessa tarvitse muuttaa paikasta toiseen.

Vanhuspolitiikka on osin ajautunut on/ off -keskusteluun. On aivan oikein, että sairaalan ei pitäisi olla kenenkään koti mutta ei myöskään kotiin yksin jääminen vastoin tahtoaan pidä olla kenenkään kohtalo.

Yhteisökodissa (mm. tehostetun palveluasumisen yksikkö) ihmisellä on oltava edelleen oikeus elää oman näköistä elämää. Kun ihminen tarvitsee lääketieteellisin syin tai turvallisuutensa vuoksi laitoshoitoa, se on hänelle järjestettävä. On tärkeää, että elämän turvallisuus ja arvokkuus sekä puolisoiden mahdollisuus asua yhdessä ja hoitojärjestelyjen pysyvyys toteutuvat. Myös omaistaan hoitavan on voitava luottaa siihen, että apua ja tukea on tarvittaessa saatavilla.

Oli tärkeää, että onnistuimme säästötalkoiden lomassa eduskunnassa lisäämään 10 me tämän vuoden valtion budjettiin omaishoitajien terveystarkastusten aloittamiseksi ja jaksamisen tukemiseksi. Kun omaistaan hoitaa yötä päivää, on äärimmäisen tärkeää, että välillä on tilaisuus pysähtyä ja kerrankin joku kysyy, miten itse voi. Säännöllisellä terveystarkastuksella on iso merkitys ennaltaehkäisevänä, toimintakykyä ja terveyttä edistävänä toimena. Omaishoitajan väsyminen on havaittava ajoissa ja apua on oltava tarjolla.

Yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus on yksi suurimpia vanhusten huolenaiheita. Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen lapsia ja lapsenlapsiaan vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Virallinen vanhuspolitiikka on edelleen yksinäisyyttä lisäävää. Tarvitaan korjausliike, jolla lisätään yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa sekä saada tietoja. Ketään ei saa jättää yksin. Tavoitteet on vahvasti kirjattu vanhuspalvelulakiin, jonka toimeenpanossa on Helsingissä pitkä tie kuljettavana. On hyvä asia, että Helsingissä on juuri valmistunut vanhuspalvelulakia vauhdittava Stadin ikäohjelmaehdotus (http://www.hel.fi/static/sote/stadinikaohjelma/index.htm ) , jonka tavoite on hyvän elämän edellytys. Ohjelmaa käydään läpi alueellisissa asukasilloissa, joissa yhdessä pohditaan, miten tehdä Helsingistä hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Epävarmassa taloudellisessa tilanteessa on lohdullista, että ainakin kolmesta asiasta voimme olla täysin varmoja.

Ensinnäkin, mitä kestävämmin tasapainotamme taloutemme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Emme saa yli varojen elämällä ahnehtia lapsiemme mahdollisuuksia. Toiseksi, Suomi pärjää vain työllä ja yrittämisellä sekä osaamisella. Siksi niiden edistäminen on oltava politiikan painopiste. Kolmanneksi, toimet, joita teemme lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat kullanarvoisia.

Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Mutta kasvava joukko voi huonosti. Lasten pahoinvoinnin kitkeminen ja ehkäiseminen on asia, johon on pysähdyttävä.

Ydinkysymys on, missä on menty pieleen.

Apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Olemme lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla pyrkineet ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet kuten huostaanotot lisääntyvät. Eduskunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että lasten huostaanoton ja sijoittamisen kustannukset ovat niin suuret, että yhdenkin huostaanoton välttämiseksi melkein mikä tahansa määrä ehkäisevää tai avohuollon työtä on kannattavaa. Inhimillisistä kustannuksista puhumattakaan.

Tällä vaalikaudella säätämämme sosiaalihuoltolaki mahdollistaa perheille niiden tarvitseman tuen ja palvelut ilman, että perheeltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta. Avuntarve on usein konkreettista apua arjen asioissa kotona; ei loputtomia keskusteluja ja lähetteitä asiantuntijalta toiselle. Lakiesityksen mukaan lapsiperheille taataan oikeus saada kotipalvelua silloin kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltaja ei sairautensa vuoksi kykene huolehtimaan lapsistaan ilman apua. On tärkeää, että tieto lakimuutoksesta saavuttaa perheet.

Olen tyytyväinen, että saimme kuluvan vuoden valtion talousarviokäsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueiden kansanedustajien kesken neuvoteltua lasten arkea merkittävästi parantavia muutoksia.

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on huutava vaje lastentarhanopettajista ja päivähoitopaikoista. Onnistuimme toistamiseen lisäämään voimavaroja yliopistolliseen lastentarhanopettajien koulutukseen. Päiväkoteja on oltava siellä missä lapsiakin. Huoli perheissä lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetuksen ja päivähoidon laatuun on ollut suuri. Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa valmisteilla olevan päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi. Yhtä lailla vauhditimme lisärahalla sosiaalityöntekijöiden koulutusta, jotta lastensuojelussa olisi riittävästi päteviä tekijöitä. Osaavat ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Toimiessani opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli esimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestäänselvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan. Tätä työtä jatkettava. Oppimisympäristöjen ja opettajien osaaminen on viisasta tulevaisuustyötä.

Opetusministerinä laitoin alulle 90-luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä kuluvan vuoden budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme sivistyskansanedustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. Vanhemmuuden tukeminen ja tasapuolisten edellytysten luominen olla lapsi, joka voi kasvaa turvallisesti aikuisuuteen on kansakunnalta viisas investointi.

Olen tavattavissa Lapsimessuilla Messukeskuksessa 10.-12.4.
Mukana messuhumussa, osastolla nro 6h168:
pe klo 10-14,
la klo 12.30-15.30 ja
su klo 10-14.

Tervetuloa tapaamaan ja vaihtamaan ajatuksia!

Sari Sarkomaa
kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.
www.sarisarkomaa.fi

Eduskunnassa linjasimme loppuvuodesta 2014, että päihdeäitien hoitorahojen pallottelulle on tultava loppu.
Pelastimme päihdeäitien palvelut jo viidettä kertaa peräkkäisinä vuosina, kun kohdensimme valtion talousarvioon valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa voimavarat Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnalliseen päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän turvaamiseen.

Hoitomallin perusajatus on äitiyden ja vanhemmuuden vahvistaminen samanaikaisesti päihdekuntoutuksen kanssa. Pidä kiinni -järjestelmän toiminta on ollut tuloksellista, sillä kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluissa olleista äideistä kuntoutuu niin hyvin, että lapsen huostaanottoa ei tarvita.

Hallitukselta on kaikki nämä vuodet edellytetty, että asia hoidetaan pikimmiten kuntoon. Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä.

Valtiovarainvaliokunnan jaostossa saamassamme selvityksen mukaan päihdeäitien kuntoutustoimintaa ei pystytä jatkamaan ilman pysyvää perusrahoitusta. Ennen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen toteutumista Pidä kiinni -hoitojärjestelmän lisärahoitukselle on selvät perusteet. On siksi välttämätöntä, että seuraava hallitus ottaa asian agendalleen.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa.

Päihdeäitien hoidossa on kyse fiksusta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka huonosti hoidettuna aiheuttavat mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Sikiön suojelu ja vauvan hyvinvointi ovat ensisijaista. Päihteetön vanhemmuus ja vauvaperheiden arki on asioita, joita kannattaa tukea.

Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita nousee vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Eikä ihme. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan. Siksi onkin ydinkysymys, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevalla vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn on kannatettava myös eläkkeellä.

Kannatuslukujen kärjessä keikkuvan Keskustan veropoliittisessa linjaukset sen sijaan rankaisevat kovalla kädellä työeläkettä saavia suomalaisia. Keskustan veropoliittisissa (10.3.2015) ja talouspoliittisissa (13.3.2015) linjauksissa puolue ehdottaa työtulovähennyksen korottamista 450 miljoonalla eurolla. Tämän vähennyksen saa tehdä palkkatulosta, mutta sitä ei voi tehdä eläketulosta.

Ratkaisusta hyötyisivät työssä olevat mutta työtä tehneet työeläkkeen saajat jäisivät kevennyksen ulkopuolelle. Keskustan verolinja kurittaa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti työeläkettä saavia suhteessa palkansaajiin. Mikä huolestuttavinta, linja johtaisi siihen, että palkansaajien ja eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa kärjistyisi.

Keskustan veroehdotuksessa ei esitetä minkäänlaista korjausta valtion tuloveroasteikkoon. Ei myöskään ns. inflaatiokorjausta. Näin ollen Keskusta kaiken lisäksi kiristää kaikkien valtion tuloveroa maksavien työeläkeläisten verotusta, kun eläkkeet nousevat TEL-indeksin mukaisesti.

On pakko ihmetellä, miksi Keskusta haluaa olla erityisesti työeläkeläisten kimpussa. Eläkkeensaajia oli 2013 lopussa yhteensä noin 1,5 miljoonaa, eli reilu neljännes kaikista suomalaisista. Heistä valtaosa, noin 1,4 miljoonaa, oli työeläkkeen saajia. Kyse on mittavasta joukosta Suomea työllään rakentaneita ihmisiä. Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä eläkeläisten syrjintää, eikä heidän verotuksensa kiristämistä.

On hyvä myös muistaa, että työeläkkeen saajien ostovoimalla on vahva vaikutus talouden elpymistä vauhdittavaan kotimaiseen kysyntään. Tavoite pitää olla, että omalla eläkkeellä voi tulla toimeen.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Tällainen tuloveroasteikkoon tehtävä veronkevennys kohdistuu täysin yhdenvertaisesti niin palkka- kuin eläketuloonkin. Kokoomuksen mallista, jossa työ ja sen kannattavuus asetetaan etusijalle, hyötyisivät kaikki pitkän päivätyön tehneet eläkeläiset, jotka maksavat valtion tuloveroa.

Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Yhteistä isänmaatamme rakentaneita eläkeläisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi palkansaajien kanssa. Siksi veronkevennysten on, vastoin keskustan ehdotusta, kohdistuttava myös eläkkeensaajille.

Kokoomus ehdottaa ja pitää tärkeänä, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia, vaikka talouden vaikeissa säästötalkoissa on indeksileikkauksia oltava valmis tekemään myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kipeitä ratkaisuja tehdään, jotta uutta työtä syntyisi. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun hänestä tuntuu hyvältä mennä töihin, ja kun töistä on hyvä palata kotiin.

Työelämän joustot, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työn ja vapaa-ajan sekä perheen sujuva yhteensovittaminen ovat täsmätoimia edistää hyvinvointiamme. Näillä toimilla tuetaan myös valtiontaloudellisia tavoitteita. On innostava asia, että edistämällä hyvää työelämää edistämme pidempiä työuria, työn tuottavuutta, ja mikä parasta: ihmisten sekä perheiden hyvää arkea. Siksi on viisasta tavoitella maailman parasta työelämää ja tasa-arvoa entistä sitkeämmin.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan keskeisimpiä perheiden toiveita olivat joustavat työajat. Omaan työhön halutaan vaikuttaa. Teen hartiavoimin työtä sen eteen, että hyvän ja tasa-arvoisen työelämän ja yrittäjyyden edistäminen nousee ykkösagendalle poliittisessa päätöksenteossa, mutta myös työmarkkinapöydissä ja etenkin työpaikoilla.

Työyhteisöt ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Liian usein ajatellaan, että perhe- ja kotiasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista sopia ja tehdä vain työpaikkakohtaisesti. Tämä vaatii työnantajilta hyviä esimiestaitoja mutta myös työntekijöitä hyviä alaistaitoja. Myös työntekijöiden on oltava oma-aloitteisia ja joustavia. Maailma ei muutu, jos emme itse muuta käytöstämme. Kyse on myös asenteista ja arvovalinnoista.

Julkinen keskustelu junnaa liikaa on-off-asennoissa: osa- aikatyö ja erilaisen työnteon muodot ovat Suomessa edelleen lapsenkengissä. Raja työelämän ja eläkkeelle siirtymisen välillä on liian yksiviivainen. Samoin raja palkansaajan ja yrittäjän välillä. Perhepolitiikan keskustelu junnaa vieläkin osin sillä linjalla, onko kotona vai töissä, perhe vai uraihminen. Tosielämässä valtaosa meistä suomalaisista vanhemmista on ”sekä että”-ihmisiä.

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa ei ole kyse mystiikasta. Kyse voi olla esimerkiksi vain siitä, että palaverit lopetetaan ajoissa, että kerkeää viimeiseen bussiin, jotta ehtii töiden jälkeen tekemään muuta, oli kyse sitten lapsen hakemisesta päiväkodista ennen sen sulkeutumista, juoksutreeneistä tai tyttöjen illasta kaveriporukalla. Ainakin ennalta sopimattomat, jatkuvat ylityöt pitää kitkeä työelämästä työn ja vapaa-ajan balanssin säilymisen vuoksi.

Työn ja vapaa-ajan joustavan yhteensovittamisen pitää olla osa henkilöstöjohtamista ja organisaatiokulttuuria. Työelämän joustoja tukevia käytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä riittävästi työpaikoilla. Hyvää johtajuutta ja lähiesimiestaitoja ei voi koskaan korostaa liikaa tässäkään asiassa.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Työaikapankkien laajentaminen, vaihteleva työaika ja yrityskohtaisten neuvottelurakenteiden syntymisen edistäminen ovat viisaita toimenpiteitä. Eikä sovi väheksyä myöskään sellaisen organisaatiokulttuurin voimaa, jossa kotiasioista puhuminen työpaikalla on sallittua tai jopa toivottua.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Hyvä johtaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää vapaita sitten isä tai äiti. Fiksu esimies tekee hyvästä työelämästä kilpailuvaltin ja luo sen avulla omaa työnantajakuvaansa. Parhaat osaajat haluavat töihin parhaisiin työpaikkoihin – joustamaton pomo tai tasa-arvosta viis veisaava työyhteisö ei houkuttele palvelukseensa osaavia työntekijöitä.

Ensi eduskuntakaudella säädettävä eläkeuudistus kaipaa rinnalleen työelämän uudistamistoimia, jotta tavoite pidemmistä ja eheämmistä työurista toteutuu mahdollisimman monen kohdalla. Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä sekä työelämässä että vanhemmuudessa ja muualla yhteiskunnassa parhaalla mahdollisella tavalla. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja, THM
valtiovarainvaliokunnan jäsen
www.sarisarkomaa.fi