Secret Comedyn salainen comedy reviewer kävi meidän omassa Secret Comedy Clubissa, koska se oli ainut komediaklubi mihin saimme järkättyä ilmaiseksi sisään.
Secret Comedy Club 5.12.2015
Secret Comedy Clubilla on toimintaa tasaisesti sekä Helsingissä, Turussa että Porvoossa. Kävin Helsingissä Bar Basen Jaloviina-kellarissa joulukuun alussa järjestetyssä stand up –illassa.
Paikka on pieni, ja jo 30 henkeä täyttää tilan mukavasti. Tosin järjestäjien mukaan tilaan saa mahtumaan jopa 70 huumorinnälkäistä kuulijaa. Näin oli käynnyt pariinkin kertaan, Kun maailman hauskin mies Ismo Leikola ja Kumman kaa – Heli Sutela saivat väen liikkeelle.
Koska tila on pieni, on ei yleisö ole kaukana koomikosta ja tunnelma on intiimi – halusi sitä tai ei. Illan isäntänä toimi Henric Chezek. Henric saa yleisön pikkuhiljaa lämpenevään. Etenkin kun hän ottaa kontaktia aivan vieressään olevaan seurueeseen, jotka ovat hyvin juonessa mukana. Näin muukin osa yleisöstä on ennen pitkää valmiina illan koomikoita varten.
Ensimmäisenä mikrofonin saa käteensä klubin toinen vetäjä, Skotlannin lahja suomalaiselle komiikalle Ray Zambino. Ray on tehnyt komiikkaa Pohjan perukoilla jo hyvän matkaa päälle pari vuotta, ja on tänä aikana reivannut tyyliään paremmin meikäläiseen yleisöön uppoavaan suuntaan. Aiemmin hän perusti huumorinsa sanaleikeille ja one linereille, mutta se saattoi olla liian vaativaa suomalaisten ymmärtää. Etenkin vahvalla skottilaisella aksentilla. Nyt Ray kertoilee elämästään Suomessa sekä valottamalla oloista karussa Glasgow’n kaupungissa. Nyt ei naurusta ole pulaa. Zambino osoittaa tuntevansa lajin todella hyvin. Jään odottamaan milloin hän siirtyy seuraaville ja vaativimmille tasoille tuoden mukaansa poliittisiakin aiheita, jotka tuntuvat olevan Suomessa harvinaisia.
Toisena yleisön eteen saapuu illan ainoa kauniimman sukupuolen edustaja Tuula Kolehmainen. Viaton ja herttainen ulkonäkö usein pettää komiikassa, ja niin on myös Tuulan kohdalla. Varmoin lavaottein hän kertoilee omia totuuksiaan parisuhteista, tai niiden puuttumisesta, deittailusta Tindereineen sekä siitä, että pomon pitäisi pitää tarkempaa vahtia. Kolehmaista on miellyttävä kuunnella, vaikka juttuja voisi ehkä viedä vielä pidemmällekin.
Leo Holmströmin tyyliä on kuvattu ilmaisulla meta-komiikka, ja tuo varmasti pitää paikkansa. Ainakin osittain. Hänen tyyliinsä on istua baarijakkaralla ja lukea lunttia siekailematta. Monet koomikot pitävät tukenaan lunttia, mutta pyrkivät hoitamaan sen luvun huomaamattomasti. Aina sen silti huomaa. Mutta tosin on Leon kanssa. Hän on tehnyt tästä jopa taidetta. Aiemmin hän ei niinkään ottanut juurikaan kontaktia yleisöön, mutta nykyään tuokin on mahdollista. Leon itsemollaus ei käänny myötähäpeäksi, vaan naurattaa.
Ensimmäisen puoliskon viimeisenä tilan ottaa haltuunsa suurenkin yleisön tuntema Ali Jahangiri. Hän ei koskaan päästä yleisöä helpolla, vaan haastaa sitä siekailematta. Välillä jopa aggressiivisestikin, mutta ei ikinä uhkaavasti, ja lopulta hän päättää juttunsa hymyssä suin. Tällä kertaa Ali keskittyy kertomaan reissustaan halki Euroopan pakolaisia seuraten ja siitä dokumenttia tehden. Kaikesta päätellen matka on ollut tapahtumarikas niin hauskoine kuin traagisine puolineen. Toisen osan hänen setistään täytti koulumuistot. Lähinnä ainevihko ja kontaktimuovi. Äidin Take That –bändin alusvaatekuvalla päällystämä ainevihko toi nuorelle Alille homon maineen.
Väliajan jälkeen saimme seurata Eero Korsoa. Hän lähti liikkeelle myös, kuten niin monet, parisuhteesta, mutta vei huumorinsa pian aivan toisille vesille. Tyyliinsä hän on selvästi ottanut vaikutteita Robert Pettersonilta aihepiiriltään ja jopa tauotuksineen. Silti Eero piti settinsä omanaan, eikä mistään ryöstöretkestä ollut kyse. Kyllä mukaan mahtuu ”Roopen” lisäksi toinen yhtä poliittisesti epäkorrekteja juttuja kertova koomikko. Itselleni Eero Korso oli uusi tuttavuus, mutta miellyttävä sellainen.
Nuori Isak Rautio on jo varsin kokenut komiikan saralla. Tyttöystävällä lähdettiin nytkin liikkeelle. Onneksi pian päästiin Isakin uuden bravuurin, eli japanilaisen hentai-pornon imitaation pariin. Siinä hän on ilmiömäinen ja hämmentää sillä yleisöä. Mikäli eivät ole kuulleet sitä aikaisemmin. Me jotka olemme, saamme siitä aina hyvät naurut.
Illan pääesiintyjän paikalla oli aina suvereeni Aatu Raitala. Olen kuullut Aatua monia kertoa, ja lähes aina hän tuo jotain uusia elementtejä settiinsä. Enpä ollut tiennyt hänellä olleen 17-vuotiaana joukkoampumisfantasioita. Osansa saivat niin huippu-urheilun doping kuin taideapurahatkin. Ja toki myös perhe-elämä, joka on saanut toisen lapsen myöstä uusia ahdistaviakin suuntia. Aatun lavaesiintymisessä on roima annos rauhallisuutta ja äijämäistä energiaa.
