Taivas+helvetti-blogi on samaa nimeä kantavan, Mika Mäkeläisen ja Terho Puustisen kirjoittaman, kirjan pohjalta luotu kirjoitusalusta yrittäjyydestä sekä omien unelmien sekä vahvuuksien etsimisestä ja toteuttamisesta. Blogissa esittelemme otteita kirjan 21 yrittäjän tarinoista, minkä toivomme herättävän keskustelua yrittämisestä ja työnteosta myös täällä Cityn blogimaailmassa. Tarinat voit lukea kokonaisuudessaan Taivas+helvetti-kirjasta.
Tämä neljäs osa on kertomus konepajayrittäjä Juhani Lehden unelmista ja työfilosofiasta.
+ + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + +
Juhani Lehti turhautui työnantajaansa Nokiaan, kun se oli vielä maailman suurin ja ylpein kännykkävalmistaja. Hänen tiiminsä saattoi panna kaikkensa peliin yli vuodenkin mittaisessa projektissa, joka lopetettiin yhtäkkiä, ilman ymmärrettäviä selityksiä.
”Ponnistelut eivät oikein tuoneet siellä onnistumisen tunnetta”, Lehti sanoo. ”Nokian siilomainen toimintatapa rajoitti voimakkaasti mahdollisuutta tehdä asioita fiksusti. Se kypsytti minusta yrittäjän.”
Diplomi-insinööri Lehti työskenteli Nokian it-hankkeissa johtotehtävissä. Hän näki mammuttitaudin oireet jo vuosituhannen vaihteessa. Nokialaiset eivät laiskotelleet, mutta organisaatio toimi huolestuttavan tahmeasti. Fiksut ihmiset polttivat aikaansa palaverirallissa. Tuotekehittäjien ja asiantuntijoiden armeija keksi joka päivä hyviä tai jopa loistavia ideoita. Mutta vain harvat niistä johtivat johonkin tai jonnekin.
Nokian johtoryhmä oli rohmunnut itselleen sekä vallan että tulosvastuun. Lehden kaltaisista nuorista kehittäjistä tuntui, että huippupomojen porukka uskoi kaikkivoipaisuuteensa: että se pystyy ohjaamaan lähes kaikkea, mitä valtavassa yhtiössä tapahtuu. Johtoryhmä yritti kääntää koneiston joka ikistä pyörää, ja pyöriä oli mahdottoman paljon.
”Tunsin yhden kaverin, jolla oli vastuu 2 000 henkilöstä, mutta hän ei pystynyt päättämään mitään. Tiesin jo varhain, että Nokia on kestämättömällä tiellä ja että juna menee niin kovaa, ettei mikään sitä pelasta.”
Toinen paha virhe oli Lehden mielestä alihankkijoiden kyykyttäminen. Jotkut niistä, esimerkiksi suomalainen Elcoteq, kuolivat pois. Vahvimmat nielivät ylpeytensä ja selvisivät. Nyt ne antavat entiselle mobiilitähdelle vain sen, mitä tämä ansaitsee.
Juhani Lehti sanoi itsensä irti Nokiasta vuonna 2006. Hän oli silloin 30-vuotias ja kantoi vastuuta 250 työntekijän työpanoksesta ja 60 miljoonan euron budjetista. Hän tuskin olisi päässyt yhtä vaativaan työhön missään muussa suomalaisessa yrityksessä. Jäljelle jäi siksi vain yksi vaihtoehto: oma yritys. Siihen suuntaan ohjasi myös Lehden maailmankatsomus, jonka kulmakiviä ovat koti, uskonto, isänmaa ja Tampere. Hänestä on tärkeää, että teollinen toiminta jatkuu Suomessa.
”Jonkun täytyy kantaa vastuuta muuallakin kuin juhlapuheissa, joten lähdin tekemään omaa osuuttani.”
+
Lehti halusi lentävän lähdön yrittäjäksi. Hän toivoi, että voisi ostaa valmiin oman alan firman, mutta kun hyviä it-firmoja ei ollut myynnissä järkevään hintaan, piti ostaa konepaja. Tuotannolliseen toimintaan hän suuntasi, koska halusi luoda lisäarvoa eikä vain tehdä kauppaa.
Lehti osti saman tien kaksi konepajaa.
Ensimmäisestä päivästään yrittäjänä hän ei muista juuri mitään. Hän meni luultavasti töihin ja esittäytyi, oli vähän pöllämystynyt ja ryhtyi tutustumaan asioihin, joita työntekijät toivat hänen eteensä.
Konepajojen väki seurasi hiljaa uuden toimitusjohtajan tekemisiä. Jotkut alan kollegat sanoivat sen sijaan epäilyksensä ääneen. He arvelivat, ettei herra Lehti voi osata konepajabisnestä, koska hän tulee Nokialta. Että nuorella miehellä on jalat irti maasta, koska it on hypetystä ja riekkumista. Konepaja-ala on toista maata, arkista ja karuakin puurtamista.
”En välittänyt muiden mielipiteistä”, Lehti sanoo. ”Enkä nähnyt sellaista mahdollisuutta, että voisin epäonnistua. Nollasin sen pois mielestäni.”
Molemmat konepajat alkoivat saada uusia asiakkaita. Myynti kasvoi rajusti ja tulos parani.
Vuonna 2011 Lehti osti vielä kaksi muuta konepajaa, jotka liitettiin emoyhtiö Tampereen Konepajat Oy:n suojiin. Lehden konepajojen myynti on noussut jo yli 20 miljoonaan. Ne tarjoavat työtä 200 ihmiselle ja niiden kannattavuus on selvästi alan keskiarvoa korkeampi. Syksyllä 2012 Juhani Lehti nousi tuntemattomuudesta Aamulehden kanteen, meriittinään paikka Pirkanmaan suurimpien veronmaksajien listalla.
Tampereen Konepajat tekee alihankintana koneen osia ja rakenteita suurille metallialan yrityksille. Lehden työntekijät sorvaavat, hitsaavat, koneistavat ja asentavat.
Pelkästään Pirkkalan pajalla on kolmisenkymmentä konetta, joilla pystytään jalostamaan metallista noin 5 000 erilaista tuotetta. Yrityksen omistaja esittelee ylpeänä pajan tuottamia erikoisnippoja, kaukolämmön läppäventtiileiden karoja, kivenmurskaukseen tarkoitettujen jauhinmyllyjen akseleita ja suurikokoisia suppiloita, joiden läpi sellu sukeltaa. Lehti muistaa jokaisen hinnat, ominaisuudet ja tilaajan vaatimukset. Hän tietää, miksi koneet suhahtelevat ja miksi yksinäinen metallilastu laskeutuu kuulijan kaljuuntuvalle päälaelle.
”Minä opin kyselemällä, kävelemällä ympäriinsä. Ei ihmisen oppimiskyvyllä ole rajaa. Jos eteen tulee uutta, niin kyllähän se sen ymmärtää.”
Lehden mielestä pomon pitää tuntea asiat, jotta hän voi auttaa työntekijöitä ja asiakkaita. Kun pomo tietää, hän pystyy sanomaan heti, voiko valmistusvirheen korjata vai pitääkö se susittaa eli luokitella sudeksi.
Juhani Lehti on ostanut kaikki neljä konepajaansa omistajilta, jotka ovat joutuneet myymään firmansa ikääntymisen ja sukupolvenvaihdoksen vuoksi. Omasta perheestä ei ole löytynyt kyvykästä tai edes halukasta jatkajaa.
Lehden mielestä sukupolvenvaihdokset tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia uusille yrittäjille.
Firmojen hinnat eivät päätä huimaa. Suhdanteet ovat jo jonkin aikaa olleet heikkoja, ja ostajia on vähän. Myyntiin tulevat tapaukset ovat tyypillisesti sellaisia, joita on johtanut sama mies 30 vuoden ajan. Hän saattaa olla firman paras sorvari, mutta yrityksen kehittäjänä hän on väsähtänyt jo viime vuosituhannen puolella. Siitä huolimatta firma on ehkä kasvanut sellaiseen sarjaan, johon yrittäjän kyvyt eivät enää riitä.
”Tällä alalla on yhä miehiä, jotka tyytyvät odottamaan sitä, että faksi sylkee tilauksen. Ei näissä firmoissa myydä paljoakaan, ei varsinkaan noususuhdanteessa. Laskusuhdanteessa se on pelkkää hinnanvingutusta, ei muuta.”
Suomalaisten suhdanteiden huipulla, joskus vuoden 2008 keväällä, riitti kun tuli aamulla töihin ja pani koneet käyntiin. Tilauskirjat olivat täynnä merkintöjä. Nyt laiskat konepajamiehet ovat suurissa vaikeuksissa. Tampereen Konepajat kasvaa niiden kustannuksella, koska Juhani Lehti teki sitkeästi myyntityötä jo hyvinä vuosina. Lehti yritti ja pääsi päämiesten iholle.
”Seuloin asiakaskunnasta tulevaisuuden menestyjiä, hajautin asiakkaisiin liittyviä riskejä ja ostin tehokkaampia koneita.”
Juhani Lehden kilpailuvietti on aina ollut hirmuinen. Nokian vuosina hän yritti käydä töissä polkupyörällä, mutta siitä ei tullut mitään. Hän ei voinut sietää sitä, että joku kovempikuntoinen kaveri ajoi ohi.
Pienenä poikana Lehti kyseli paljon. Hän opetteli kaikki astronautit ja autot. Hän omistaa edelleen paksun nipun 1980-luvun alun vene-esitteitä ja Tekniikan Maailman vuosikirjoja. Teollisuustalouden ja konepajatekniikan diplomi-insinööriksi hän lähti lukemaan siksi, että Tampereen teknilliseen korkeakouluun pääsi siihen aikaan ylioppilastutkinnon matematiikan arvosanalla, jos se oli tarpeeksi hyvä.
DI-tutkintoa Lehti ei pidä saavutuksena vaan lähtöpisteenä. Se on ollut hänelle lähinnä passi, jota näyttämällä on voinut hakea töitä. Silti hän on jollakin tavalla ylpeä insinööriydestään – siitä miten loogisesti insinöörit pyrkivät hahmottamaan maailmaa.
”Insinööri laittaa ongelmat jonoon ja ryhtyy selvittämään asioita”, Lehti kuvaa.
Analyyttiset ihmiset saattavat olla hitaita, mutta Juhani Lehti on hyvin nopea. Hän sanoo olevansa jo menossa vuorenrinteen puolivälissä, kun toiset vasta pakkailevat varusteitaan perusleirissä. Kaikki tekevät virheitä, mutta nopea saattaa ehtiä korjaamaan virheet ajoissa.
Yrittäjänä Lehti hyötyy myös hyvistä hermoistaan. Ne näkyivät jo varusmiespalveluksen aikana Laskuvarjojääkärikoulussa, jonne teollisuustalouden teekkari yllättäen pääsi vaikka ei ollut kovassa fyysisessä kunnossa. Syynä oli erinomainen paineensietokyky.
Sadan kilometrin marssilla jääkärit oppivat, että ihminen jaksaa vielä pitkään sen jälkeen, kun se luulee kuolevansa. Tai että varpaat eivät ole jäässä, ne ovat vain kylmät ja lämpenevät varmasti, kun niitä liikuttaa. Laskuvarjokin kääntyy lopulta, kun hihnoja vääntää sitkeästi.
”Sen jälkeen uskalsi hypätä, kun oli ennen hyppyä katsonut, että soljet ovat varmasti kiinni. Niiden kokemusten jälkeen ei tarvitse enää jäädä katsomaan, että onko ovi lukossa tai onko kahvinkeitin jäänyt päälle.”
Omien ja muiden yrittäjien kokemusten perusteella Lehti ei voi suositella yrittäjyyttä kaikille:
”Päinvastoin. Heikkohermoisten on parempi jäädä palkkatöihin suuriin yrityksiin tai julkiselle sektorille.”
Hän tietää yhden miehen, joka osti yrityksen ja menetti toimintakykynsä täysin, jähmettyi koppiinsa. Se yrityskauppa peruttiin kuukauden jälkeen. Hän tuntee myös toisen tapauksen, joka johti itsemurhaan.
”Yönsä pitää nukkua hyvin. Ei hyvä, jos on sellainen ihminen, jota huolet valvottavat. Taipumusta masennukseen ei saa olla yhtään.”
Yrittäjän pitää myös ymmärtää, ettei hänen takanaan ole enää ketään. Yrittäjä on maalivahti, joka pysäyttää kiekot.
”Tässä on yksi suurimmista eroista yrittämisen ja Nokian välillä. Nokiassa iso osa ongelmista ratkesi odottamalla, odotti vaan että joku hoitaa sen pois. Jos joku ei jaksanut, hänet siirrettiin toiseen tehtävään. Jos minun firmassani lattialle jää roska, se ei lähde siitä ennen kuin otan sen itse pois.”
+ + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + +
Miten tarina jatkuu? Juhani Lehden ja 20 muun suomalaisen yrittäjän tarinat löydät Taivas+helvetti-kirjasta.