Toptaste

Singer'siin saavuttuamme tupa olikin jo aivan täynnä hyväntuulisia ihmisiä ja laulu raikasi pitkin tunnelmallista karaokebaaria. Tunnelma oli erittäin kuuma ja paikalla olikin paljon tuttuja. Terassialue ei ollut vielä niin kovassa käytössä kuin mitä kesällä tulee olemaan, mutta nyt se oli Pöpsyjen pelastus kuumilta tunnelmilta. :D

Sisustuksen takana ovat Tuula Railonkoski ja Teuvo Loman. Ihania yksityiskohtia olivat mm. katosta tunnelmallisesti roikkuvat hehkulamput.

Löysimme ystävämme Jannen puuhastelemasta erikoisen laitteen äärellä. Janne tiesikin sivistää meitä Pöpsyjä ja kertoi, että kyseessä on karaokebiisien elektroninen varauslista. Nykypäivää!

Pikimmiten Pöpsyt säntäsivät ruoan pariin! Tarjolla oli mitä maukkaimpia Pöpsyjen lempparereita; mozzarellatikkuja! Lisäksi tarjolla oli muita ihania pikkusuolaisia! Siellä missä ruoka, siellä Pöpsyt!

Ovella ihmisiä ilahdutettiin drinkkilipuilla sekä pikkuisilla jekkupulloilla.

Illan karaoketarjonta oli erittäin monipuolista; iskelmästä rokkiin, räppiin ja poppiin! Laulajat olivat erinomaisia ja todellisia karaokeammattilaisia. Äänentoistoakin kehuttiin moneen kertaan.

Ilta oli erittäin kiva ja oli mukava nähdä paljon tuttuja ja kuunnella loistavia esiintyjiä. Jos Pöpsyjen karaokejalkaa alkaa vipattaa, suuntaamme ehdottomasti Singer'siin ...välittömästi!

Hyviä hetkiä karaoken parissa ja kiitos Singer'sille upeista avajaisista!

Halauksin

Pöpsyt

Elina luoma on Toptasten uusi bloggari Porista: kala- ja kasvisruuista syttyvä porilainen freelancetoimittaja, -valokuvaaja, joka jättää aina tilaa jälkiruualle. Suklaaleivonnaisten ja hampurilaisten suurkuluttaja pyrkii kotikeittiössään valmistamaan terveellistä ruokaa heittelemällä aineksia sekaisin mutu-tuntumalla ja upottamalla pelottomasti kädet taikinaan.

Hei vaan ja tervetuloa lukemaan tällaisen kolmenkympinkriisiä kuumottelevan tädin ruokaisasta elämästä!

Olen ammatiltani toimittaja, ja kun minua pyydettiin mukaan Toptaste-blogiverkostoon, ajattelin, että no mikä ettei! Enhän minä tarpeeksi vielä saakaan kirjoittaa. Heh heh! Olen elämäni aikana pitänyt niin lifestyleblogia kuin luovaan kirjoittamiseen painottuvaa sivustoakin. Haaveissa olen pitänyt myös muotiblogia, mutta valitettavasti minulla ei ole ollut ketään, joka olisi innostunut seisoskelemaan kanssani räntäsateessa asukuvia ottaen. Siispä se haave sai jäädä.

Ruokablogin pitäminen kuulosti hauskalta ajatukselta, sillä ruuanlaitto on aina ollut hyvin lähellä sydäntäni. Inhoan kaikkia muita arkiaskareita, kuten imurointia, vaatteiden viikkaamista ja varsinkin tiskaamista, mutta ruokaa laittelen mielelläni joka päivä. Olen joskus jopa suunnitellut ryhtyväni kokiksi. On mahtavaa, että ruokablogin kirjoittamisessa yhdistyvät molemmat intohimoni.

Suhteeni ruokaan on seikkailullisen kriittinen. Sairastuin 9-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen ja siitä asti olen saanut katsoa aika tarkasti mitä suuhuni laitan ja kuinka paljon. Lautasmalli on iskostunut päähäni hyvin syvälle ja 400g karkkisäkin ahmimisesta minulle tulee vain kamala olo. Minulle on hyvin tärkeää, että ruoka on terveellistä ja samalla taivaallisen herkullista. Se joka väittää, että näitä kahta asiaa ei voi yhdistää, on auttamattomasti väärässä.

Blogissani tullaan siis näkemään paljon kasvisruoka-annoksia ja -asiaa. Se ei tietenkään estä myös sekaaneja lukemasta blogiani, sillä kasvisruokapäivä sopii kenen vain ruokalistalle.

Kun kerroin, että suhteeni ruokaan on seikkailullinen, minä todella tarkoitin sitä. Inhoan ohjeita. Oli kyse sitten Ikea-hyllyn kasaamisesta tai lahjaksi saadusta keittokirjasta, tungen ne molemmat yleensä syvälle pursuilevan kaapistoni uumeniin.

Minusta ruuanlaitosta tekee hauskaa juuri se, että voi soveltaa. Vain kokeilemalla, erehtymällä ja onnistumalla voi tulla hyväksi ruuanlaittajaksi. Hyvä esimerkki tästä on se, kun eilen tein melonisalaattia, johon hetken mielijohteesta tungin kasan mausteita muun muassa mustapippuria. Ajattelin, että nyt mentiin varmaan metsään, mutta ei. Salaatti oli todella hyvää!

Koska minusta tuntuu, että jonkun tuntemattoman löpinät eivät aivan kaikkia niinku ihan hirveästi kiinnosta, ajattelin tarjota teille pääsiäisen kunniaksi Kinder-valkosuklaakakkua, koska ah suklaa! Nappaa resepti Toptaste.fi-sivustolta!

PS. Runsassuklaisuutensa lisäksi tässä kakussa on hyvää se, että sen tekemiseen ei tarvita liivatetta. Toki kakun olisi voinut tehdä hieman enemmän kasvispainotteisemmin esimerkiksi kasviskermaa käyttämällä, mutta laitapa mies kauppaan niin käy näin ;) Onneksi pääsiäisenä tulee sukuloitua, joten kakkua voi tuputtaa heillekin.

Tätä iltaa on odotettu. Vuorossa on illallinen Ragussa. Rakastan italialaista ja skandinaavista keittiötä. Ludviginkadulla sijaitsevassa kolmevuotiaassa ravintolassa yhdistyvät molemmat. Toinen Ragun keittiömestareista, Antti Asujamaa, on luvannut juttutuokion, vaikka ravintola tulee olemaan täynnä.

Olen ensimmäistä kertaa Ragussa, joten haluan tutustua miljööseen, ennen kuin pääsen nauttimaan viiden ruokalajin illallista. Hetkessä selviää, että viinit ja taide ovat suuressa roolissa tässä arvokiinteistössä. Eri taiteilijoiden teoksia roikkuu seinillä toistakymmentä. Taide tuo kaivattua lämpöä muutoin neutraaliin sisustukseen. Tarjoilijat hymyilevät huvittuneina, kun säntäilen ympäriinsä kameran kanssa.

On aika istahtaa alas ja siirtyä itse asiaan, ruokaan. Illallinen aloitetaan proseccolla. Heti käy ilmi, että Ragussa viini otetaan hyvin tosissaan. Suurin osa viineistä tuodaan itse Italiasta. Kuulen myös, että annokset suunnitellaan viinin ympärille, ei toisinpäin. Tämä antaa odottaa illalta paljon.

Jos minulta kysytään mikä on suomalaisten kansallisruoka, vastaan leipä. Leipää mussutetaan noin 40kg vuodessa. Ragussa tämä tiedetään, joten leipäsortimentti levitteineen lasketaan itseoikeutetusti pöytään. Silmät kiiluen valitsen parmesaanimuffinssin korista. V o i j e s t a s. Tarjoilija hymähtää reaktiolleni ja kertoo, että herkku on yksi ylistetyimmistä. Jos muffinssi maistuu tältä, mitä tapahtuu kun ensimmäinen ruokalaji tuodaan?

Ensimmäinen ruokalaji on luomulampaanlihasta valmistettu tartar. Tartarin kanssa tarjoillaan verilettu. Eniten minua miellyttää annoksen tasapaino. Liha on pääroolissa, kaikki tukee toisiaan, eikä mikään maku jyrää muita. Annos tarjoillaan puhdaspiirteisen ja heleän punaisen Lambruscon kanssa. Vahva startti. Pieni kehu on annettava myös henkilökunnalle. Kysyn raaka-aineiden alkuperää, joka kerrotaan minulle hetkessä. Hyvästä ravintolakokemuksesta palvelu on vähintään puolet.

Kukapa ei rakasta vohveleita. Seuraava annos on niin kaunis, etten meinaa malttaa syödä sitä. Perunavohvelia, muikunmätiä, maa-artisokkaa ja pikkelöityä omenaa. Kylkeen sylvaner-rypäleestä valmistettua viiniä. Sylvaneria sanotaan usein hieman persoonattomaksi. Niin tai näin, tähän annokseen se sopii loistavasti.

Pääruokaa varten pöytään raivataan tilaa. Tilaa tarvitaan, sillä pöytää lasketaan kokonainen kukonpoika, nokkosrisottoa, maustekurkkumajoneesia ja kevätkaalisalaattia. Kokonaisuus näyttää rustiikkiselle. Jostain syystä odotin jotain erilaista, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Kukon kumppaniksi on valikoitu Eisacktaler Kellerein Blauburgunder. Kokonaisuus toimii. Erityisesti risotto miellyttää omaa makupalettiani.

Antti saapuu paikalle. Herra on paitsi mielettömän hyvä kokki myös mukava persoona. Kysyn pääruoan esillepanosta. Antti kertoo, että haluaa asiakkaan näkevän sekunnissa, että kyseessä on pääruoka. Annos saa olla rustiikkinen ja yksinkertainen ulkoasultaan. Ennen kaikkea hän haluaa tarjota suunmukaista, tasapainoista ruokaa, jota ei kuitenkaan kaikki osaa tehdä kotona. Hintalappu pitää aina olla selitettävissä laadukkailla raaka-aineilla ja valmistustekniikoilla.

Tykkään Antin suorapuheisuudesta. Kysyn ruokafilosofiasta ja Anttia naurattaa. Heillä ei ole tiettyä ruokafilosofiaa, Ragussa keskitytään tekemään puhtaasti pirun hyvää ruokaa. Asiakaslähtöisyys ei ole heille pelkästään sana. Se on kaiken lähtökohta. Jos kehuja ruoasta ei kuulu, se menee vaihtoon. Egoilu on paitsi tyhmää myös turhaa. Asiakkaan takia keittiössä ollaan.

Ruoasta puhuttaessa viini nousee väkisinkin esiin. Antista villinmakuiset alkuviinit ovat usein asiakkaan ja ruoan aliarviointia. Ragussa valitaan elegantteja ja aromikkaita viinejä, jotka ovat tasapainossa ruoan kanssa. Makusillat rakennetaan, mikäli niitä ei heti löydy.

Puhumme vielä hetken kasvisruoasta. Antti tekee kotona paljon kasvisruokaa vaimon ja lasten kanssa. Ihmettelemme kumpikin, kuinka vähän kasvisruokaa edelleen menee ravintoloissa. Ragussa on odotettu vaa’an kallistumista kasvisruoan puoleen, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Asiakkailla on jo mahdollisuus tilata viisi ruokalajia kasvisversiona tai täysin vegaanisena.

Antti kiiruhtaa takaisin keittiöön ja me jatkamme jälkiruoan parissa. Valkosuklaa-pannacotta saa kaverikseen lakkasorbeeta, marenkimuruja ja kinuskikastiketta. Siemailen lasin pohjalta viimeisen tilkan Pieropanin viinitalon Le Colombare Recioto di Soavea. Täydelliselle illalle täydellinen lopetus.

-Reetta

Pöpsyt ottivat Skohanin VIP-avajaisissa selvää, millainen tunnelma on Cheekin kohutussa yökerhossa.

Perjantaina 31.3. juhlittiin Skohanin avajaisia Makkaratalossa. Olimme jo hyvissä ajoin klo 21.45 Skohanin edessä punaisella matolla odottamassa ovien aukeamista. Heti törmäsimme tuttuihin; Hunksien Juccihan se siinä! Portsari ihmetteli hetken aikaa, kun Pöpsyillä ei ollut asiaankuuluvia kutsuja mukana, mutta päästi meidät onneksi hymyillen peremmälle ja toivotti hauskaa iltaa.

Ylös saavuttuamme tunnelma olikin jo katossa ja pöydät oli täytetty kuplivilla juomilla ja erilaisilla drinkeillä. Baari täyttyi todella nopeasti bilekansasta ja mukaan oli kutsuttu paljon julkisuudesta tuttuja henkilöitä, kuten Pete Parkkonen, Elastinen, Elias Kaskinen, Janni Hussi, Brädi, Jasper Pääkkönen ja Samu Haber.

Baarin sisustus oli yksinkertaisen tyylikäs ja huoliteltu. VIP-puoli oli yllättävän tilava ja täynnä kivoja pieniä yksityiskohtia. Vipissä oli myös Balmuirin erilaisia tuotteta, kuten tyynyjä, vilttejä, käsisaippuaa ja rasvoja, jotka loivat ylellisen tunnelman. Terassitilaa oli paljon ja se oli oikein tunnelmallinen ja Helsinkiläiset varmasti arvostavat näkymää suoraan Rautatieasemalle.

Ihmiset tuntuivat viihtyvän ja tunnelma kävi varsin tiiviiksi loppuyöstä. Suuresta väenpaljoudesta huolimatta henkilökunta jaksoi koko illan hymyillä ja olla hyvällä tuulella.

Helsinkiin ei ole avattu viiteen vuoteen uutta yökerhoa, joten Skohan on oikein raikas tuulahdus yöelämään. Kokemattomammat bilettäjät joutuvat vielä odottamaan muutaman vuoden sisäänpääsyä, sillä Skohanin ikäraja on 24. Tähän hulppeaan yökerhoprojektiin on käytetty noin kaksi miljoonaa euroa.

Jos mietit minne suunnata ensi viikonloppuna niin suosittelemme piipahtamaan Skohanissa.

Halauksin

Pöpsyt