Toptaste

Bistro Gustaf on melko tuore ravintola historiallisessa rakennuksessa Porvoon vanhankaupungin rajamailla. Odotukset ovat korkealla, sillä Bistro Gustafin keittiö on ranskalainen ja kyseinen paikka lupaa palan Pariisia Porvoossa.

Ravintolan miljöö on rauhallinen ja elegantti, mutta myös kotoisa. Ystävällinen tarjoilija kertoo, että pinkkiin vivahtava rakennus on alun perin rakennettu 1800-luvulla sokeritehtaaksi, mutta tiloissa on vuosien varrella toiminut apteekki ja useita eri tyylisiä ravintoloita 1980-luvulta lähtien. Tarjoilijan ote on huomaavainen, henkilökohtainen ja kiireetön, mikä antaa odottaa miellyttävää ravintolaelämystä.

Päätämme ottaa alkuun lasillisen kuplivaa ja giniä. Skål!

Ravintolan edessä on mukavan kokoinen terassi, johon paistaa ilta-aurinko. Vaikka terassi on vilkkaasti liikennöidyn Mannerheiminkadun varrella, on etäisyyttä katuun sen verran, että terassilla näyttävät viihtyvän myös ruokailijat. Ravintolan sisälle liikenne ei kuulu paksujen kiviseinien ansiosta lainkaan ja taustalla vaimeasti soiva ranskalainen musiikki luo juuri oikeanlaisen tunnelman.

Tutkaillessamme ruokalistaa, tarjoilijamme kertoo, että Bistro Gustaf on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut asemansa Porvoon ravintolakentässä ja saanut hyviä arvoita mm. Trip Advisorissa. Suosituimpia annoksia ovat sinisimpukat, tartarpihvi ja paahdettu karitsa. Sinisimpukat toimitetaan bistroon tuoreina ja moni asiakas soittaa jo etukäteen, onko niitä saatavilla.

Olen päätymässä alkuruuan osalta paistettuun Camembertiin hunajan kera, mutta onneksi tarjoilijamme varoittaa, että se on todella runsas (seuraavaan ruokalistaan lisätään juustokiekon koko), joten valitsen kylmäsavustettua lohta, marinoituja kantarelleja ja piparjuuriranskankermaa. Kuvaajan on helppo valita tartarpihvi, piparjuurta ja tillimajoneesia. Hän nimittäin kertoo maistaneensa Puolassa taivaallisen tartarpihvin, jonka veroista hän ei ole vielä Suomesta saanut. Odotukset ovat korkealla.

Pöytään kiikutetaan söpö pussukka talon leipää hummuksen ja tapenaden kera. Tapenade ei ole liian suolaista, hummus tuoretta ja leipä maukasta. Tarjoilija kertoo, että leivän koostumus vaihtuu sen mukaan kuka on keittiössä. Nyt tarjolla on mukavan sitkoa leipää, jonka päällä on seesaminsiemeniä. Hyvää!

Miten ilta jatkui ja lunastiko Bistro Gustaf odotukset myös ruuan suhteen? Lue Mia Heiskasen kuvaus loppuun osoitteessa https://www.toptaste.fi/blogi/ilta-ranskalaisten-makujen-aarella-porvoossa/

Iida Ruohonen on ammattibarista, joka innostuessaan unohtaa juoda tarkkaan tehdyn pour over-kahvinsa ja lämmittää sen sitten mikrossa uudelleen

Turun ravintolamaailma antoi taas yhden hyvän syyn karata Helsingistä pitkälle lounaalle.

On rauhallinen lauantai-iltapäivä Turussa. Taivaalta sataa lunta kämmenen kokoisina rätteinä ja vappuun on enää muutama päivä. Olen viettämässä laatuaikaa äitini kanssa. Ravaamme pitkin Aurajokirantaa kuin maatuskat perunapellolla.

Olen saanut käsiini Visit Turun Food Walk-kortin. Lipareessa esitellään 10 ravintolaa, joista saan valita viisi. Listalla ovat Brahen Kellari, Café Art, Café Brahe, di Trevi, Grill it! Marina, Panimoravintola Koulu, Pinella, Sevilla & Co, Smör ja Svarte Rudolf.

Suuntaamme ensimmäisenä entuudestaan tuttuun Panimoravintola Kouluun. Food Walk-kortilla saa kustakin kuppilasta ennalta määritellyn annoksen. Joissain paikoissa saa alkuruokaa, jossain pääruokaa ja jossain jälkiruoan. Juomat eivät kuulu kortin tarjontaan.

Tilaamme Koulussa Food Walk-annoksen lisäksi pienen oluen. Tajuan samalla, että tulimme Kouluun todella typerään aikaan. Kello on neljä iltapäivällä. Iltapäivän luminen ja kirkas valo paljastaa paikan nuhjuisuuden ja koko henkilökunta näyttää olevan ruokatauolla samaan aikaan.

Saamme tovin odottelun jälkeen pöytäämme makkaralautasen, jossa on kaksi haaleaa makkaraa, sinappia, hapankaalia ja kotitekoista perunasalaattia. Pettyneinä koko paikan tunnelmaan syömme pian kylmettyneet makkarat vaitonaisina. Toteamme, että Kouluun pitäisi tulla illalla, kun valaistus on hämärä ja tunnelma oikea. Huuhtelemme viimeiset oluet ja suolakurkut alas ja rynnistämme Aurakadulle di Treviin.

Miten Iidan ruokakävely Turussa jatkuu? Kääntyykö fiilis haaleista makkaroista ja räntäsateesta huolimatta positiiviseen? Lue juttu loppuun...

Elina luoma on Toptasten uusi bloggari Porista: kala- ja kasvisruuista syttyvä porilainen freelancetoimittaja, -valokuvaaja, joka jättää aina tilaa jälkiruualle. Suklaaleivonnaisten ja hampurilaisten suurkuluttaja pyrkii kotikeittiössään valmistamaan terveellistä ruokaa heittelemällä aineksia sekaisin mutu-tuntumalla ja upottamalla pelottomasti kädet taikinaan.

Hei vaan ja tervetuloa lukemaan tällaisen kolmenkympinkriisiä kuumottelevan tädin ruokaisasta elämästä!

Olen ammatiltani toimittaja, ja kun minua pyydettiin mukaan Toptaste-blogiverkostoon, ajattelin, että no mikä ettei! Enhän minä tarpeeksi vielä saakaan kirjoittaa. Heh heh! Olen elämäni aikana pitänyt niin lifestyleblogia kuin luovaan kirjoittamiseen painottuvaa sivustoakin. Haaveissa olen pitänyt myös muotiblogia, mutta valitettavasti minulla ei ole ollut ketään, joka olisi innostunut seisoskelemaan kanssani räntäsateessa asukuvia ottaen. Siispä se haave sai jäädä.

Ruokablogin pitäminen kuulosti hauskalta ajatukselta, sillä ruuanlaitto on aina ollut hyvin lähellä sydäntäni. Inhoan kaikkia muita arkiaskareita, kuten imurointia, vaatteiden viikkaamista ja varsinkin tiskaamista, mutta ruokaa laittelen mielelläni joka päivä. Olen joskus jopa suunnitellut ryhtyväni kokiksi. On mahtavaa, että ruokablogin kirjoittamisessa yhdistyvät molemmat intohimoni.

Suhteeni ruokaan on seikkailullisen kriittinen. Sairastuin 9-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen ja siitä asti olen saanut katsoa aika tarkasti mitä suuhuni laitan ja kuinka paljon. Lautasmalli on iskostunut päähäni hyvin syvälle ja 400g karkkisäkin ahmimisesta minulle tulee vain kamala olo. Minulle on hyvin tärkeää, että ruoka on terveellistä ja samalla taivaallisen herkullista. Se joka väittää, että näitä kahta asiaa ei voi yhdistää, on auttamattomasti väärässä.

Blogissani tullaan siis näkemään paljon kasvisruoka-annoksia ja -asiaa. Se ei tietenkään estä myös sekaaneja lukemasta blogiani, sillä kasvisruokapäivä sopii kenen vain ruokalistalle.

Kun kerroin, että suhteeni ruokaan on seikkailullinen, minä todella tarkoitin sitä. Inhoan ohjeita. Oli kyse sitten Ikea-hyllyn kasaamisesta tai lahjaksi saadusta keittokirjasta, tungen ne molemmat yleensä syvälle pursuilevan kaapistoni uumeniin.

Minusta ruuanlaitosta tekee hauskaa juuri se, että voi soveltaa. Vain kokeilemalla, erehtymällä ja onnistumalla voi tulla hyväksi ruuanlaittajaksi. Hyvä esimerkki tästä on se, kun eilen tein melonisalaattia, johon hetken mielijohteesta tungin kasan mausteita muun muassa mustapippuria. Ajattelin, että nyt mentiin varmaan metsään, mutta ei. Salaatti oli todella hyvää!

Koska minusta tuntuu, että jonkun tuntemattoman löpinät eivät aivan kaikkia niinku ihan hirveästi kiinnosta, ajattelin tarjota teille pääsiäisen kunniaksi Kinder-valkosuklaakakkua, koska ah suklaa! Nappaa resepti Toptaste.fi-sivustolta!

PS. Runsassuklaisuutensa lisäksi tässä kakussa on hyvää se, että sen tekemiseen ei tarvita liivatetta. Toki kakun olisi voinut tehdä hieman enemmän kasvispainotteisemmin esimerkiksi kasviskermaa käyttämällä, mutta laitapa mies kauppaan niin käy näin ;) Onneksi pääsiäisenä tulee sukuloitua, joten kakkua voi tuputtaa heillekin.

Tätä iltaa on odotettu. Vuorossa on illallinen Ragussa. Rakastan italialaista ja skandinaavista keittiötä. Ludviginkadulla sijaitsevassa kolmevuotiaassa ravintolassa yhdistyvät molemmat. Toinen Ragun keittiömestareista, Antti Asujamaa, on luvannut juttutuokion, vaikka ravintola tulee olemaan täynnä.

Olen ensimmäistä kertaa Ragussa, joten haluan tutustua miljööseen, ennen kuin pääsen nauttimaan viiden ruokalajin illallista. Hetkessä selviää, että viinit ja taide ovat suuressa roolissa tässä arvokiinteistössä. Eri taiteilijoiden teoksia roikkuu seinillä toistakymmentä. Taide tuo kaivattua lämpöä muutoin neutraaliin sisustukseen. Tarjoilijat hymyilevät huvittuneina, kun säntäilen ympäriinsä kameran kanssa.

On aika istahtaa alas ja siirtyä itse asiaan, ruokaan. Illallinen aloitetaan proseccolla. Heti käy ilmi, että Ragussa viini otetaan hyvin tosissaan. Suurin osa viineistä tuodaan itse Italiasta. Kuulen myös, että annokset suunnitellaan viinin ympärille, ei toisinpäin. Tämä antaa odottaa illalta paljon.

Jos minulta kysytään mikä on suomalaisten kansallisruoka, vastaan leipä. Leipää mussutetaan noin 40kg vuodessa. Ragussa tämä tiedetään, joten leipäsortimentti levitteineen lasketaan itseoikeutetusti pöytään. Silmät kiiluen valitsen parmesaanimuffinssin korista. V o i j e s t a s. Tarjoilija hymähtää reaktiolleni ja kertoo, että herkku on yksi ylistetyimmistä. Jos muffinssi maistuu tältä, mitä tapahtuu kun ensimmäinen ruokalaji tuodaan?

Ensimmäinen ruokalaji on luomulampaanlihasta valmistettu tartar. Tartarin kanssa tarjoillaan verilettu. Eniten minua miellyttää annoksen tasapaino. Liha on pääroolissa, kaikki tukee toisiaan, eikä mikään maku jyrää muita. Annos tarjoillaan puhdaspiirteisen ja heleän punaisen Lambruscon kanssa. Vahva startti. Pieni kehu on annettava myös henkilökunnalle. Kysyn raaka-aineiden alkuperää, joka kerrotaan minulle hetkessä. Hyvästä ravintolakokemuksesta palvelu on vähintään puolet.

Kukapa ei rakasta vohveleita. Seuraava annos on niin kaunis, etten meinaa malttaa syödä sitä. Perunavohvelia, muikunmätiä, maa-artisokkaa ja pikkelöityä omenaa. Kylkeen sylvaner-rypäleestä valmistettua viiniä. Sylvaneria sanotaan usein hieman persoonattomaksi. Niin tai näin, tähän annokseen se sopii loistavasti.

Pääruokaa varten pöytään raivataan tilaa. Tilaa tarvitaan, sillä pöytää lasketaan kokonainen kukonpoika, nokkosrisottoa, maustekurkkumajoneesia ja kevätkaalisalaattia. Kokonaisuus näyttää rustiikkiselle. Jostain syystä odotin jotain erilaista, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Kukon kumppaniksi on valikoitu Eisacktaler Kellerein Blauburgunder. Kokonaisuus toimii. Erityisesti risotto miellyttää omaa makupalettiani.

Antti saapuu paikalle. Herra on paitsi mielettömän hyvä kokki myös mukava persoona. Kysyn pääruoan esillepanosta. Antti kertoo, että haluaa asiakkaan näkevän sekunnissa, että kyseessä on pääruoka. Annos saa olla rustiikkinen ja yksinkertainen ulkoasultaan. Ennen kaikkea hän haluaa tarjota suunmukaista, tasapainoista ruokaa, jota ei kuitenkaan kaikki osaa tehdä kotona. Hintalappu pitää aina olla selitettävissä laadukkailla raaka-aineilla ja valmistustekniikoilla.

Tykkään Antin suorapuheisuudesta. Kysyn ruokafilosofiasta ja Anttia naurattaa. Heillä ei ole tiettyä ruokafilosofiaa, Ragussa keskitytään tekemään puhtaasti pirun hyvää ruokaa. Asiakaslähtöisyys ei ole heille pelkästään sana. Se on kaiken lähtökohta. Jos kehuja ruoasta ei kuulu, se menee vaihtoon. Egoilu on paitsi tyhmää myös turhaa. Asiakkaan takia keittiössä ollaan.

Ruoasta puhuttaessa viini nousee väkisinkin esiin. Antista villinmakuiset alkuviinit ovat usein asiakkaan ja ruoan aliarviointia. Ragussa valitaan elegantteja ja aromikkaita viinejä, jotka ovat tasapainossa ruoan kanssa. Makusillat rakennetaan, mikäli niitä ei heti löydy.

Puhumme vielä hetken kasvisruoasta. Antti tekee kotona paljon kasvisruokaa vaimon ja lasten kanssa. Ihmettelemme kumpikin, kuinka vähän kasvisruokaa edelleen menee ravintoloissa. Ragussa on odotettu vaa’an kallistumista kasvisruoan puoleen, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Asiakkailla on jo mahdollisuus tilata viisi ruokalajia kasvisversiona tai täysin vegaanisena.

Antti kiiruhtaa takaisin keittiöön ja me jatkamme jälkiruoan parissa. Valkosuklaa-pannacotta saa kaverikseen lakkasorbeeta, marenkimuruja ja kinuskikastiketta. Siemailen lasin pohjalta viimeisen tilkan Pieropanin viinitalon Le Colombare Recioto di Soavea. Täydelliselle illalle täydellinen lopetus.

-Reetta

Friends & Brgrsin ovet ovat olleet avoinna 5 minuuttia, mutta jonoa on ehtinyt kertyä jo 25:n ihmisen verran. Ensimmäinen lounastaja upottaa hampaansa Aioli Burgeriin. Takaan, että hänen silmänsä ummistuivat hetkeksi tyytyväisyydestä samaan aikaan. Viereisestä pöydästä vilkuillaan kateellisena ja tuijotetaan pick up -luukkua, josta seuraava burgeri putkahtaa esiin hetkenä minä hyvänsä.

Jotta voisin syvästi ymmärtää ovesta sisään tunkevaa massaa, on syytä istahtaa alas Suomen maapäällikön Isakin ja Mikonkadun ravintolapäällikkö Michellen kanssa sekä tietysti muiden paikalle juuri saapuneiden vieraiden tapaan nauttia tuhti lounas.

Niille, joille Friends & Brgrsin tarina ei ole tuttu kerrottakoon: Friends & Brgrs on suomalainen burgerketju, joka sai alkunsa Pietarsaaressa, kun kuuden hengen kaveriporukka tajusi, ettei jenkkiläisen Shake Shackin kaltaisia rentoja ja tuoreuteen nojaavia burgeripaikkoja löydy vielä Suomesta. Ajatus muuttui ravintolaksi. Toinen ravintola avattiin Helsinkiin Aikataloon vuonna 2015. Näiden muutaman vuoden aikana on avattu yhteensä viisi ravintolaa ja jatkoa on luvassa noin 1-2 ravintolan vuositahdilla. Muun muassa Pasilan Mall of Triplassa maistellaan Friends & Brgrsin burgereita vuonna 2019. Suunnitelmissa on myös ravintolan avaaminen Kööpenhaminan lisäksi jonnekin muualle päin Eurooppaan, sillä kunnianhimoinen joukkorahoituskampanja toi hurjat miljoona euroa. Vauhti on niin kova, että heikompaa hirvittää.

Takaisin Mikonkadun perjantailounaalle, jossa lounasjono kasvaa. Muutaman minuutin juttelu Isakin ja Michellen kanssa paljastaa, että he ovat vähintään yhtä innoissaan Friends & Brgrsistä kuin taustalla mutustavat lounastajat. On pakko kysyä, miksi paikasta on tullut niin suosittu heidän mielestään.

Tuoreus tulee ensimmäisenä esiin. Tuoreus on tuotu kaikkien nähtäväksi. Lasin takaa voit katsella, kuinka kokit valmistavat ruoka-annoksia. Avokeittiössä ja tuoreudessa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, joten on pureuduttava syvemmälle. Tuoreus tarkoittaa heille parhaita raaka-aineita, jotka ovat 98% suomalaisia ja mahdollisimman paljon lähituotettua. Sämpylät leivotaan itse paikan päällä joka päivä. Suomalainen liha jauhetaan itse paikan päällä. Kastikkeet valmistetaan itse paikan päällä. Ranskalaiset - sama juttu. Esillä olevista perunapusseista voit tarkistaa perunan alkuperän. Suomalaista on. Ja kaikki on suurimmaksi osaksi lisäaineetonta. Pakko sanoa, että olen vakuuttunut, etenkin kun miettii annosten edullista hintaa.

Paikan nimen alkuosa paljastaa toisen syyn suosioon. Friends. Tunnelma ravintolassa on rento, kuten kavereiden kesken kuuluukin. Palvelu on aina ystävällistä, kaverillista. Asiakkaat otetaan kaverille kans -mentaliteetin mukaisesti mukaan Euroopan valloitukseen joukkorahoituskampanjan avulla. Asiakkaat puhuvat kavereilleen hyvistä burgereista ja kaverit tulevat myös maistamaan, jonka jälkeen heidän kaverinsa tulevat maistamaan. Kavereita on niin paljon, että lisäravintoloille on aidosti tarvetta.

Kolmantena syynä on mainittava reagointikyky ja jatkuva kehitys. Kun puhun valmiista tuotteesta, minua korjataan välittömästi: “burgeri on todella hyvä, mutta siinä on pari pikkujuttua, joita voisi kehittää eli se ei ole vieläkään täysin valmis.” Asenne josta tykkään. Jos ravintolan porukka toteaa, että majoneesi kaipaa ripauksen lisää suolaa, sitä on kaikissa heidän majoneeseissa heti huomenna. Kuinka voisikaan kehittyä, jos todetaan, että kaikki on jo riittävän hyvää?

Neljäs pointteri: maku. En lähde poikkeuksellisesti erittelemään jokaisen annoksen makua, mutta sanotaanko, että ymmärrän jo toista tuntia jatkuneen lounasryysiksen loistavasti. On tunnustettava, että myös minun silmäni ummistuivat (ihan vain hetkeksi) upottaessani hampaani omaan suosikkiini Veganiin.

Jätän nämä kuvat tähän loppuun. Toivottavasti ei ole nälkä ;)

-Reetta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Friends & Brgrs Helsinki

Mikonkatu 15

Facebook

Instagram

Kiva kun löysit meidät! Tervetuloa ihmettelemään ruokatrendejä, tapaamaan mielenkiintoisia ravintola-alan ihmisiä, viihtymään ja nauttimaan herkullisista ruokakuvista. Tämä on Toptaste.fi blogi, joka asustaa nyt myös täällä Cityn ytimessä.

Ai mikä Toptaste? Toptaste.fi on tuore ravintola- ja ruokamedia, joka nostaa framille ravintolat, keittiömestarit, uutiset ja ilmiöt sekä ravintolamaailman taiteilijat. Ideamme on tuoda esille ravintoloita, jossa ruokaelämykset vastaavat asiakkaiden odotuksia.

Tällä hetkellä palvelusta löytyy ravintoloita mm. Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Kotkasta Tallinnasta, Tukholmasta, Göteborgista ja haemme lisää uusia tuttavuuksia palveluun koko Suomesta ja maailmalta. Jos tiedät ravintolan, joka mielestäsi kuuluu Toptaste-kategoriaan, ilmianna se meille osoitteessa toptaste.fi/ilmianna

Tarinat edellä

Ravintolamaailman tiskin takaa löytyy runsaasti mielenkiintoisia tarinoita ja siksi haluammekin esitellä ravintolat tarinat ja tekijät edellä. Tiesitkö, että James Bond 007 on yrittänyt olla huomaamaton ravintola Savoyssa, mutta kuinkas sitten kävikään? Minkä Tallinnan ravintolan asiakkaana on ollut itse presidentti Kekkonen? Mikä ravintola saa jopa Mick Jaggerin tyytyväiseksi?

Toptaste-blogissa on puolestaan tutustuttu ruokabloggaaja Reetta Kallion johdolla Helsingin ravintolatarjontaan, ihmetelty ruokatrendejä, maisteltu hurmaavia annoksia ja nautittu herkullisista ruokakuvista. Jatkossa bloggaajarintama laajenee, joten pysythän kuulolla!

Ja hei, jos törmäät milloin tai missä tahansa kivaan paikkaan, tyyppiin tai aiheeseen, josta haluaisit meidän kirjoittavan, lähetä ihmeessä viestiä mia@toptaste.fi, titti@toptaste.fi

Maukasta viikkoa kaikille - palataan pian!

Mia