Gangsteri puhelimessa

Vuodesta 1970 lähtien Frank Lucas oli itärannikon kovin huumeparoni. Viiden vuoden ajan hän välitti New Yorkin halvinta ja vahvinta heroiinia. Sanotaan, että blue magic oli parasta pollea, jota kadulta sai. Maalaispojasta tuli ökyrikas.

Ennen kuin Richie Roberts ja FBI onnistuivat ajamaan Lucasin selkä seinää vasten, tämä oli koskematon. Väitetään, että kymmenet ihmiset saivat surmansa hänen käskystään. Samalla huumepoliisi tanssi hänen pillinsä mukaan. Kaiken aikaa Lucas itse pysytteli poissa vaikeuksista ja keskittyi bisneksen pyörittämiseen. Hän oli häikäilemätön, älykäs ja lain kouran tavoittamattomissa – kuin hippiajan Al Capone. Vai mitä, herra Lucas?

“Mitä? En minä ole... Olen aivan eri sakkia! Hän oli toisenlainen kaveri, aivan toisenlaista liiketoimintaa. Tuo on typerä ajatus.”

Frank Lucas hermostuu puhelimessa heti kättelyssä. Hän kähisee kiihtyneenä ja käskee minua keskittymään tärkeämpiin asioihin. Miksi yksi läppä sai miehen noin pois tolaltaan?

“En ole sellainen, en yhtään sellainen. Kadun nykyään monia asioita, joita silloin tein. Ne olivat pahoja asioita. Olen hyvin katuvainen.”

Uskotaan. Kuitenkin, kun Lucas esittelee entistä bisnestään, hänen äänestään huokuu ylpeys. Parhaimmillaan hän teki voittoa yli miljoona dollaria päivässä. Mikä oli avain menestykseen?

“Tein homman kunnolla. Päätin leikata välikädet pois kaupasta, se oli koko jutun ydin. Menin itse viidakkoon ja järjestin ensimmäisen kuljetuksen Amerikkaan. Halusin vain saada enemmän rahaa. Rikkauksista siinä oli koko ajan kyse. Ostin monenlaisia mukavia asioita. Mukavia asioita, asioita perheelleni. Eniten kuitenkin sijoitin rakennuksiin. Olin tietyllä tapaa aivan tavallinen liikemies.”

Lucas on toisaalla väittänyt olleensa niin opportunistinen, että toi heroiinin maahan vaikka Vietnamissa kuolleiden sotilaiden arkuissa. Monien mielestä tämä on kuitenkin pelkkää legendaa. Seisooko Lucas arkkutarinan takana?

“Joo, on se totta, tosin tein niin vain yhden kerran. Laitoimme arkkuihin valepohjan, ja kama suljettiin sinne. Sitten kerran se tuotiin Henry Kissingerin lentokoneessa. Kuka katsoisi Kissingerin koneeseen, häh? Se oli kaikkein paras tempaus.”

Lucas nauraa hidasta, pihisevää nauruaan. Se on pikkuisen pelottavaa.

Joutuiko Lucas koskaan likaamaan käsiään ja pistämään itse miehiä kylmäksi?

“Ei, en oikeastaan joutunut,” Lucas vastaa nopeasti.

“Minulla oli kahdeksan alaista, jotka tottelivat käskyjäni suoraan. Siispä minun ei tarvinnut kuin delegoida. Jos yksi heistä oli poissa pelistä, minulla oli yhä seitsemän miestä jäljellä hoitamassa hommat. Organisoiminen oli kaiken avain. Minun tarvitsi vain olla se fiksu tyyppi. Olin kuin toimitusjohtaja.”

Lucas kohtasi kuitenkin fiksumpansa. Hän jäi kiinni ja bisnes meni alta. Mittavan omaisuuden menettäminen valtiolle kaivelee miestä vieläkin.

“FBI vei minun rahani”, Lucas sadattelee, kun kyselen pidätyksestä.

“Se oli minulle aikoinaan todella rankkaa. Hallitus nappasi minut ja vei minulta kaiken pois. Ensin omistin kaiken, hetken päästä en yhtään mitään. Tämä vaikuttaa yhä minun ja perheeni taloudelliseen tilanteeseen.”

Lucas on nykyään vanha mies, jo 77-vuotias. Miten hän viettää päivänsä?

“En ole vetäytynyt syrjään. Esiinnyn paljon julkisuudessa. Vierailen kouluissa ja muissa paikoissa. Osallistun erilaisiin ohjelmiin ja puhun säätiöstäni.”

Mistä säätiöstä?

“Se on minun oma järjestöni, Frank Lucas -säätiö. Se on vielä kansallinen, mutta siitä on tulossa kansainvälinen. Haluan mennä suurkaupunkeihin ja pikkukyliin ja antaa nuorille positiivisia, rakentavia mahdollisuuksia. Koulutusta, harrastuksia. Haluan antaa jotain, auttaa ihmisiä. Näytän nuorille, että heillä on mahdollisuus toisenlaiseen elämään. Sellaiseen elämään, jossa voi tehdä hyviä asioita.”

Frank Lucas kuulostaa vahvalta ja päättäväiseltä. Hän on todella innostunut hankkeestaan. Hänellä on todistettavasti myös taitoa hallita mittavia projekteja.

“En halua, että minut muistetaan huumeparonina tai gangsterina”, Lucas tilittää.

“Suurin osa elämästäni on ollut jotain aivan muuta.”

Lucasilla on työn alla myös toisenlainen projekti, johon siihenkin liittyy halu karistaa gangsterin maine. Yksi leffa ei ollut nimittäin Lucasille kylliksi.

“American Gangster oli hieno leffa. Siitä 80 prosenttia oli täyttä totta. Se kuitenkin käsittää vain pienen osan elämästäni. Minulla on tarinaa jäljellä 65 vuoden ajalta. Minulla on ollut rikas elämä. Aion pistää käyntiin uuden leffahankkeen, jossa kerrotaan koko elämästäni, ei vain pahoista asioista. Tuotanto on nyt vasta alkutekijöissään.”

American Gangster julkaistaan dvd:llä 7.5.2008.