Heidi Willman

Case: Miss Suomi 2001 Heidi Willman. 176 cm, 59 kg, 94-67-92. 20 vuotta. Asuinpaikka Jyväskylän maalaiskunta. Ensimmäinen mallikurssi alle 10-vuotiaana. Äiti kuollut Heidin ollessa 10. Siitä lähtien isä tarkkaillut ja hoitanut tyttären ulkonäköä. Syytös: Willmanin perhettä syytetään 1. Kieroutuneesta arvomaailmasta sekä 2. Insestisestä perheilmapiiristä ja Heidi Willmania 3. Epänormaalista lapsuudesta. Tuomio: 1. Perheen kieroutunut arvomaailma: Syytön, 2. Insestinen perheilmapiiri: Syytön, 3. Epänormaali lapsuus: Osittain syyllinen.

Tuorein Miss Suomi on mennyt jokseenkin ohi, ainakin nuorisolta. Missit eivät enää oikein kiinnosta ekstravaganttien super-mallien ja seksikkäiden rokkareiden rinnalla - elleivät he sitten onnistu herättämään jonkinlaista kohua. Iltalehden julkkispörssissä reippaasti Miss Suomi 2001 Heidi Willmanin edellä keimailevat entisistä misseistä rinta-peppu-bikini-hunaja Janina Frostell, äidin-kuolema-kesken-missivuotta Jonna Kauppila ja barbi-erotiikkakuvat-turpaanotto-Niinistön-hoito Tanja Karpela.

Lola Odusoga sai sympatiat ärräviallaan, nigerialaisilla juurillaan ja vahvoilla reisillään, ja Tarja Smura pyöritti lehdistöä perässään karatessaan Renny Harlinin matkaan Hollywoodiin. Mutta Heidi Willman? Jyväskylästä? Asuu maalla? Ylpeä poikaystävä? Kiltti ja mukava? Haukotus. Ei kiinnosta.

Mutta pistetään edellinen lause sittenkin imperfektiin. Nyt on alkanut juoruilu, kun on puhuttu Heidin lapsuudesta. Ja isästä. Heidi kertoi haastatteluissa, kuinka häntä on lapsuudesta asti valmennettu missiksi. Lukijan huulet pyöristyivät etenkin kohdassa ”isä sanoi, että Heidin liian paksut reidet kaipaavat laihduttamista ja nilkat harjoitusta”.

Tarinat lähtivät laukkaamaan. Onpas perheessä outo arvomaailma. Ja isä tarkkailemassa tyttären reisiä! Mieleen tulee kieltämättä kuumottavia visioita.

Suunsa aukaisi ensimmäiseksi kukas muu kuin kieroutunutta sovinistimaailmaa vastaan taisteleva Leea Klemola. Talouselämän kolumnissa hän revitteli Willmanin isän ja tyttären suhdetta ja kirjoitti kylmästi, että näitä ympäröi insestinen ilmapiiri. Heidistä, tämän lapsuudesta ja isäsuhteesta tuli ilmiö.

Tapaan Miss Suomen 2001 ravintola Strindbergin yläkerrassa. Tilaamme molemmat vihreää teetä ja juttelemme tyttöjen kesken, mistä Heidin lapsuudessa ja isäsuhteessa onkaan kyse.

Heidin kasvot kuultavat kauniina ja silmät loistavat tummina. Valkoista hammasriviä reunustavat täydellisen muotoiset lilanpunaiset huulet. Erittäin ammattimaista meikkausjälkeä.

Sulla on todella huolelliset meikit, oletko saanut jotain meikkikoulutusta?

”En, tässä missinä ollessa oppii kyllä, kun joutuu niin paljon meikkaamaan.”

Mitä meikkiä sulla nyt on?

”Meikkivoide, puuteri ja vähän luomiväriä. Harvoin mä laitan esimerkiksi mustaa kajaalia, mä laitan ruskeata. Alussa olin tottunut laittamaan paljon meikkiä, mutta nyt sitä haluaa olla mahdollisimman luonnollinen.”

Heidin vaalea tukka on jumalattoman pitkä, paksu ja kiiltävä. Sitä kuuluisaa oljenvaaleaa väriä.

Onko sulla aidon väriset hiukset?

”Ei. Mun omat on sellaiset maantien väriset. Soitin kerran kavereille, että tuokaa väriä. Että nyt vaalennetaan. Se oli silloin uskomaton shokki. Mutta ei siitä blondiudesta voinut sitten enää luopua.”

Kauneus on ollut teidän perheessä tärkeä juttu?

”Oon mä aina ollut huolitellun näköinen ja pitänyt huolta siitä et-ten lähde ihan risaisissa vaatteissa liikenteeseen. Oikestaan koko meidän perhe on aina pitänyt ulkonäöstään huolta. Mun isä on myös hirveän nuorekas. Sitä ihmetellään, kun se kulkee nahkahouisuissaan ja siilitukassaan.”

Ulkonäkö on teille tärkeä arvo?

”Kyllä.”

Miten tämä missiksi ryhtyminen sitten alkoi?

”Kävin lapsimallikurssin vuonna 1991. Kaikki ajattelivat, että mulla olisi hyvät mahdollisuudet pärjätä joskus tulevaisuudessa. 1997 menin ammattimallikurssille. Sitten 1999 voitin Miss Jyväskylän, jonka järjesti Tarja Pölkki. Siitä asti me ollaan tehty Tarjan kanssa yhteistyötä. Lähdettiin valmentamaan mua Miss Suomi -kisoihin. On mulle perhe, tuttavat ja sukulaiset sanoneet, että joskus lähdet missiksi. Ja ajattelin, että ei siinä mitään häviä, jos yrittää.”

Kuinka vanha olit silloin, kun menit lapsimallikurssille?

”Kymmenen.”

Mutta kuinka ne kannustajat pystyivät sanomaan, minkä näköinen susta tulee isona? Mistä ne tiesivät?

”En tiedä.” Naurua.

Sun isä on ollut mukana sun missivalmennuksessa? Ja kiinnittänyt huomiota sun ulkonäköön?

”Joo, iskä on hoitanut molempien vanhempien hommat. Se on huolehtinut mun ulkonäöstä. Niin kuin äiti yleensä voi sanoa, että et lähde ulos tuon näköisenä tai laita noita vaatteita.”

Mitä siihen missivalmennukseen kuului?

”Mulla oli personal trainer, joka teki mulle kuntosaliohjelman. Ihan pienillä painoilla paljon nostoja, että kiinteyttää mutta ei tule lihaksia. Ravintoterapeutti teki dieetin. Kuusi pientä ateriaa päivässä, esimerkiksi raejuustopurkki tai ananaspurkki ja ruisleipää. Ei ollenkaan punaista lihaa eikä valkoisia jauhoja. Aika tarkkaa. Kävin myös paljon juontokeikoilla, että tulisi esiintymiskokemusta. Sitten vielä vartalonhoito, ihonhoito, meikit, hiukset ja kaikki. Se oli kovaa työtä ja rahaa meni ihan älyttömästi.”

Mutta oliko sulla sitten ylipainoa?

”Ei. Oon aina ollut luonnostani laiha, eikä mulla oo ollut ongelmia syömisen kanssa, vaikka oonkin perso herkuille. Eikä ennen kisojakaan ollut paniikkia saada kiloja pois. Se oli sellaista pientä hiomista.”

Pientä hiomista? Ja lopputuloksena täydellisen missin mittainen nainen. 176 cm, 59 kg, 94-67-92. Ymmärrän, mikä Klemolaa kenties kyrpii – eikä pelkästään häntä vaan monia muita naisia. Ei tarvitse olla feministi ahdistuakseen kadulla kävellesään: joka puolelta hyökkäävät puolialastomat missin mittaiset naiset. Niitä etsitään ympäri maailmaa, kuvataan ja laitetaan isoihin ulkomainoksiin ja lehtien kansiin bikineissä.

Kun H&M käyttää mallina näyttelijä Salma Hayekia, mimmi poseeraa pienissä kolmiobikineissä. Kun H&M pukee Johnny Deppin mainokseensa, tämä lojuu veltosti rähjäisessä paidassa ja löysissä housuissa. Ei ihoa. Kaupunkiympäristö on täynnä naisten tissejä, häpyjä ja pakaroita. Ei miesten palleja, peniksiä tai peppuja. Musiikkivideoissa naisia kuvataan yhä pornommista kuvakulmista – tanssitytön haarojen välistä, sisään kaula-aukosta ja niin edelleen. Ja miksi tämä raivostuttaa?

Koska viesti on seuraava: tällainen nainen on seksikäs ja naisellisuus on yhtä kuin hyvältä näyttämistä. Jokainen vähänkin herkempi naispuolinen tuttavani on jossain vaiheessa masentunut ja ahdistunut kaikkien naisenkuvien keskellä, joku laihduttanut itsensä sairaalakuntoon, toinen syönyt ja oksentanut, syönyt ja oksentanut. Ja osa lähtee muotokisaan: silikonia, hiuslisäkkeitä, rakennekynsiä. Epätoivoista toimintaa.

Tässä tilanteessa tapaus ”Missiksi kasvatettu” nostaa karvat pystyyn. Pitääkö joku alistaa lapsesta asti sovinistien keksimään naisen rooliin? Ja missivalmennus: vartalonhoito, ihonhoito, meikit, hiukset – jos naisten täytyy käyttää noin paljon aikaa ja rahaa ihannenaiseuden saavuttamiseen, ei ole ihme, et-teivät he ehdi työelämässä pärjätä miehille. Onneksi me kaikki emme käytä.

Ja sitten tapaus Heidi Willmanin isä. Kun pukeutumisen vahtimiseen lisätään vielä reisien ja nilkkojen tuijottaminen, syntyy helposti kuva sovinistinatsimacho-isästä, joka alistaa kaikkia naisia kapeaan rooliin miehen miellyttäjiksi – ja mikä kauheinta myös omaa tytärtään.

Mutta ennen liian hätäisiä feministisiä johtopäätöksiä, kysytään asiasta vielä Heidiltä itseltään.

Onko sulle ikinä tullut oloa, ettet haluaisi missiksi. Oletko kapinoinut isääsi vastaan tässä ulkonäköön katsomisessa?

”Ei mulla ole koskaan ollut kapinaoloa, vaan olen aina halunnut toteuttaa tämän unelman. Olin varmaan jotain seitsemän vanha, kun ensimmäistä kertaa sanoin mun vanhemmille, että musta tulee Miss Suomi isona. Mutta silloin se oli vain semmoinen prinsessa-haave.”

Se oli sekä sinun itsesi että perheesi haave?

”Kyllä joo.”

Heidi on omien sanojensa mukaan nainen, joka ”ei voinut luopua blondiudesta”. Eikä koulu mennyt kovin hyvin, kun Heidi oli ”aina vetämässä kaikkia tapahtumia” ja teki myös huumeidenvastaista työtä jo yläasteella. Ylioppilaskirjoituksissa tuli B:tä ja C:tä, ja vahvimmat aineet – kymppejä kaikki – ovat liikunta, käsityö ja musiikki. Kun vielä tietää, että pimu on missi, tulee mielikuva sössöttävästä bimbosta. Mutta Heidi Willman on jotain muuta. Avoin, ystävällinen ja hyväkäytöksinen. Kiva muttei pätkääkään hömppä. Ja hänellä on pirun hyvä pointti.

Mitä mieltä sä oot siitä, että sun isän osallistumista sun ulkonäön paranteluun pidetään outona?

”En tiedä, oon miettinyt, että jos nuori poika pelaa jääkiekkoa ja äiti on siellä kaukalon laidalla kannustamassa, niin ei ei sitä pidetä mitenkään kummallisena tai vääränä. Mutta heti kun kyseessä on missiharrastus, ja siihen tulee mies arvostelemaan ulkonäköä ja kiinnittää huomiota vartaloon, on insestiä ilmapiirissä.”

Erittäin osuva vertaus: onko Teemu Selänne alistettu mies, kun häntä on lapsesta asti valmennettu jääkiekkoilijaksi? Onko hän sen vuoksi nyt onneton? Tuskin. Ja onko jääkiekko sen syvällisempi harrastus kuin malliharrastus?

Itse asiassa, en löydä urheilukilpailuista sen hienompia arvoja kuin missikilpailuista. Ongelmaksi molemmat nousevat vasta siinä vaiheessa, kun lapsia pakotetaan harrastamaan lajeja, joista he eivät itse pidä, tai kun liian nuorena piiskataan huippusuorituksiin. Mutta Heidi Willmanin kohdalla on selvää, että hän todella pitää kauneudesta ja missikisoista. Kai on ihan yhtä sallittua pitää niistä kuin jääkiekosta tai urheilusta? Ja jos koko perhe sattuu arvostamaan ulkonäköä esimerkiksi matemaattisen lahjakkuuden sijasta, ei kai se ole rikos?

Se kuitenkin ärsyttää jumalattomasti, kun koko miehisyyden malliksi nostetaan urheilijat tai koko naiseuden ihanteeksi missit. Silloin alkaa kaikkia muita kuin missejä, urheilijamiehiä ja heitä fetisseinään pitäviä ahdistaa. He eivät mahdu raameihin.

Oletko ikinä ajatellut, että yhteiskunnassa kauneus on liian tärkeää, että missi on huono esikuva?

”No en. Mun mielestä on hyvä, että missit valitaan. Suomalaiset ovat missikansaa. Pienille tytöille me ollaan esikuvia, ja varsinkin vanhemmat ihmiset tulevat juttelemaan ja hakemaan nimikirjoituksia. He ovat kauhean kiinnostuneita meidän elämästä.”

Missikansa taitaa olla se sama kansa kuin lottokansa. Missit ovat Suomen prinsessoja kuninkaallisten puuttuessa. Heitä ihailevat pienet tytöt ja ikäihmiset. Loppujen lopuksi missikilpailut ovat kesyä leikkiä nykyajan kauneusbisneksessä.

Mitä Miss Suomi saa palkinnoksi?

”Mä sain 10 000 markkaa ja sitten kauheasti tuotepalkintoja. Kaikkea hyödyllistä, meikkejä ja hiustuotteita. Sitten tietenkin sen Miss Universum -matkan. ”

Mitä se missin työ sitten on?

”Kaikenlaisia PR-keikkoja, kahvinkaatamista ja muotimessuja.”

Tykkäätkö sä siitä?

”Kyllä, mä oon tykännyt hirveästi, ei oo mitään negatiivista sanottavaa koko vuodesta. Kaikki on mennyt tosi hyvin.”

Kate Moss ei antaisi varvastakaan kuvattavaksi kymppitonnista. Ja tuskin kaataisi hymyillen kahvia yhdessäkään tilaisuudessa. Misseille on helppo naureskella – kuten tässäkin lehdessä on tehty - mutta miksemme naura supermalleille? Kate Moss on alkoholisti ja luuhun asti rasvaton, mutta silti kyseinen brittipimu on yksi suurimmista kauneus- ja tyyli-ikoneista. Ja tuhat kertaa vaarallisempi teinitytön idoli kuin yksikään suomalainen missi.

Miss Universum -kisat ovat sen sijaan raakaa actionia, ainakin Miss Suomi -luomukisoihin verrattuna. Heidi ei päässyt Puerto Ricossa pidetyissä Miss Universum -kilpailuissa kymmenen parhaan joukkoon.

Et pärjännyt Miss Universum -kisoissa hirveän hyvin?

”En. Kun menin sinne, kaikki sanoivat, että olet varmasti kymmenen parhaan joukossa. Totta kai mä tein parhaani ja kaikki mitä pystyin. Mutta sitten kun ei päässytkään siihen joukkoon, niin ei elämä kuitenkaan siihen päättynyt. Se oli niin upea reissu se kolme viikkoa, että ei sellaista toista tilaisuutta tule.”

Oliko siellä jotain kärhämää ehdokkaiden kesken?

”Olin kuullut Suvilta (Miinalalta) ja muilta, että jotkut olivat olleet ilkeitä toisille. Mutta mulla oli tosi hyvä porukka. Meillä oli yksi tai kaksi tyttöä, joilta tuli pari kertaa kyynerpäästä, kun ne halusivat eturiviin. Se oli vähän inhottavaa. Mutta muuten tulin tosi hyvin toimeen muiden kanssa.”

Siellä oli kuulemma tosi paljon silikonia?

”Mulle tuli tunne, että ihan kun siellä ei pärjäisi ilman leikkauksia ja silikonia. Mun mielestä varmaan kaikilla kymmenen parhaan joukossa olleella oli silikonia huulissa tai rinnoissa; rasvaimua, kylkiluita poistettu tai jotain muuta. Ei siitä puhuttu, mutta kyllä sen näkee.”

Heidi Willman hoitaa kaunista missin rooliaan myös puheissaan: hän ei ei helposti sano mistään tai kenestäkään suttuista sanaa. Kun tuli missikilpailijoilta kyynärpäästä, Heidiä ”vähän inhotti, mutta muuten oli hyvä porukka.” Ja kun hän ei päässyt jatkoon, ”oli reissu kuitenkin niin upea.” Myös missivuodesta ”ei oo mitään negatiivista sanottavaa.” Jos kliseitä vielä etsitään, Heidi muistaa haastattelun aikana myös mainita, että ”sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää”. Luulen, että asenne on kuitenkin luontainen. Vaikka Klemolan kolumnin insestikommentit saivat Heidin ja tämän isän harkitsemaan oikeusjuttua Klemolaa vastaan, on missityttö kolumnista selkeästi enemmänkin hämmentyneen loukkaantunut kuin raivoissaan.

Leea Klemola kirjoitti teidän perheestä kolumniinsa, että sua ja sun isää ympäröi insestinen ilmapiiri. Mitä mieltä olet siitä?

”Onhan sitä hirveän paljon puhuttu meidän perheen läheisistä suhteista toisiinsa, mutta toi meni mun mielestä pikkuisen yli. Että puhutaan tuollaiseen, suorastaan sikamaiseen sävyyn! Kyllä se satutti mua ja iskää molempia. Mua vielä kaksin verroin, kun surin iskänkin puolesta. Eikä se Klemola ole suostunut pyytämään anteeksi tai mitään! Sille on ihan sama.”

Klemolan heitto oli kieltämättä paksu. Jos Willmanin perhe on epänormaali, on se sitä korkeintaan, koska perheen äiti sattui kuolemaan syöpään Heidin ollessa kymmenenvuotias. Huono tsäkä. Tapahtuma, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsiin ja puolisoon. On paha kyseisen tapahtuman jälkeen mennä ulkopuolisena arvostelemaan loppujen perheenjäsenten läheistä suhdetta toisiinsa.

Teidän äidin kuolema toi sut, veljesi ja isäsi lähemmäksi toisianne?

”Kyllä. Mä puhun hirveän paljon iskälle ja veljelle kaikista asoista. Me puhutaan keskenämme kaikesta mitä meidän elämässä tapahtuu, hyvää ja pahaa. Me luotetaan niin paljon toisiimme.”

Sun äiti oli kuulemma tosi kaunis?

”Joo, moni on sanonut, että olen suoraan kuin mun äiti. Mutta en halua äidin kuvaa julkaista, enkä muutenkaan halua tuoda mun äitiä enempää julkisuuteen. Se on perheen sisäinen juttu.”

Heidillä on paljon kultakoruja. Yksi sormus on saatu poikaystävältä, mutta muut ovat äidin, yksi niistä vihkisormus. Voisi tietenkin spekuloida, että Heidi toimii kieroutuneessa perheessä jonkinlaisena äidin inkarnaationa. Mutta niin ei Heidin tarinaa kuunnellessa ilmiselvästi ole. Joten antaa olla.

Joka tapauksessa, myösHeidin äiti oli perso kauneudelle ja vähintään yhtä paljon missi-innostuksen takana kuin isä. Äiti myös vei Heidin ensimmäiselle mallikurssille.

Onko missiharrastus vienyt sun kaiken ajan lapsena ja nuorena?

”Ei, lapsena mulla oli muitakin harrastuksia. Oli poneja, joilla ratsastin. Soitin pianoa ja laskettelin. Lapsena laitoin aina koulun etusijalle.”

Sulla on myös kavereita?

”Joo, mulla on tosi laaja ystäväpiiri. Kaverit on olleet tosi suurena tukena. Varmaan ilman niitä ei olisi tämä missin työkään onnistunut.”

Kun menette kavereiden kanssa diskoon tai baariin, kiinnitetäänkö suhun enemmän huomiota kuin muihin? Huomaako sen, että olet kaunis?

”No okei, kyllä sen ehkä huomaa, että miehet tulee pyytämään tanssimaan ja juttelemaan ja yrittämään ottaa kontaktia. Mutta en oo antanut sen vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Mun kaverit sanoo, että Heidi ei oo muttunut yhtään mitenkään.”

Sulla on vielä edessä noin puolet missivuodesta. Mutta mitä sen jälkeen?

”Mallin töitä voisin tehdä ehkä pari vuotta, mutta sen jälkeen lähden opiskelemaan matkailualalle.”

Pääseeko sinne kouluun sun ylioppilastodistuksella, B:n ja C:n papereilla?

”Pitää olla työkemusta ennen kuin pääsee matkailua opiskelemaan. Mulla on Jyväskylässä yksi matkatoimisto ja Tikkakosken lentokenttä luvannut harjoittelupaikkaa. Eli on paikkoja tiedossa.”

Hyvin on tytöllä asiat. Mutta koitetaan nyt vielä kepillä jäätä. Kysytään suoraan Se kysymys.

Monen mielestä reidet ja nilkat ovat seksuaalisia alueita. Eikö siinä sun mielestä ole jotain seksuaalista, kun isä tarkkailee reisiä?

”Ei todellakaan. Iskä ei katso reisiä seksuaalisin silmin vaan missikisaa ajatellen. Katsoo vain sillä silmällä, että mitä niille pitää tehdä, että ne saa paremmiksi, laihemmiksi.”

Sulla ei ole ollut mitään ongelmaa sen kanssa?

”Ei. ”

Sun isä on kiinnostunut ulkonäöstä ja ruoanlaitosta, hoitaa päiväkoti- ja kouluruokailua Jyväskylässä. Ei mikään perinteinen mies?

”Ei ollenkaan. Ja on iskä itsekin nuoruudessaan tehnyt jotain pieniä muotinäytöksiä. Se on tottunut arvostamaan sellaisia asioita jo nuorempana. ”

Entä miten paljon seksiä ja erotiikkaa missikilpailuissa sun mielestä on?

”No on siellä vähän, mutta en mä pidä missijuttuja mitenkään kauhean eroottisina. Onhan meitä seksikkäitäkin, oikein seksisymboleitakin, mutta en mä itse koe olevani mikään seksisymboli.”

Haluaisitko olla?

”No oikeastaan en. En haluaisi.”

Heidi ei ole sitä tyyppiä. Hän on missi perinteisessä mielessä. Kaunis, mukava hyväkäytöksinen tyttö. Tähän haastatteluun hän on pukeutunut turvalliseen beessiin ja vaaleansiniseen. ruutuliiviin ja pitkään peittävään samettihameeseen. Heidi on jokaisen lätkänpelaajan ja suomalaisen perusmiehen unelmanainen. Muttei kuitenkaan niin kovin kiinnostava julkisuuden suhteen.

Missit tunnetaan usein jostain räväköistä kohuista. Sulla ei ole muuta kuin tämä Klemolan kolumni?

”Ei niin. Ja kyllä moni on sanonut, että miten sä luulet, että ihmiset jaksavat kiinnostua susta, kun et aiheuta mitään skandaalia. Mutta kun ei ole mitään, mistä saisi sellaisen skandaalin!”