Itämeren raivo!

Kuulutuksessa kerrotaan, että olemme noin tunnin myöhässä. Istun pika-aluksessa matkalla Tallinnaan. Tai oikeastaan keinun. Vatsanpohjassa tuntuu ikävältä ja kahvikuppi jää juomatta.

Pian keinun kunnolla. Laiva heiluu puolelta toiselle, ylös ja alas. Baarimikko kerää pulloja pois hyllyltä. Käytävillä kävelevät ihmiset heiluvat seinältä toiselle ja henkilökunta istuu jo alas. Viereisessä pöydässä istuva nainen ryntää vessaan.

Kuulutus numero kaksi: "Kovan merenkäynnin takia tulemme olemme ainakin puolitoista tuntia myöhässä".

Tänään avomerellä tuulee puuskissa 21 metriä sekunnissa, ja keskituuli on kovimmillaan 16,5 metriä sekunnissa. Jos tuulen nopeus on 14–15 metriä sekunnissa, kantosiipialukset jäävät satamaan. Aallon- korkeudessa tuo tarkoittaa kolmea metriä.

Suurimmat myrskyt Suomenlahdella koetaan marraskuusta tammikuuhun. Kunnon puhureita talvessa on noin kaksi. Myrskyn alaraja on 21 metriä sekunnissa ja hirmumyrskyn 32. Tuohonkin lukuun on Suomessa kerran päästy. Korkeimmat aallot Suomenlahdella nähtiin 15.11.2001, kun merellä seilasi välillä jopa yhdeksän metrin aaltoja. Vertailun vuoksi, Estonian onnettomuuspaikalla keskimääräinen aallonkorkeus oli neljä metriä, kun tuon myrskyn aikana aallot olivat keskimäärin viisi metriä korkeita.

Baarihenkilökunta naureskelee vielä keskenään, ja yritän olla huolestumatta. Onneksi en ole koskaan tullut merisairaaksi. Viereisen pöydän nainen palaa paikalleen, mutta joutuu juoksemaan vessaan uudelleen.

Kuulutusääni soi taas. Ystävällinen miesääni pyytää kaikkia matkustajia siirtymään laivan takaosaan ja istumaan alas. Takaosaan, koska siellä liike on pienempää, minulle kerrotaan myöhemmin. Kun tämän jälkeen laivan henkilökuntaan kuuluva nainen näyttää pahoinvoivalta ja siirtyy wc:n puolelle, huolestun. Meri pauhaa ikkunoiden ulkopuolella valkoisena. Mieleen tulee väistämättä Estonia. Merivesi on nyt 13-asteista, joten siinä kuolee hypotermiaan pahimmillaan jo tunnissa, ja jos hyvä tuuri käy, kuudessa tunnissa. Selviytyminen riippuu paljon yleiskunnosta ja siitä, kuinka paljon vaatteita on päällä.

"Laiva evakuoidaan puolessa tunnissa, jos onnettomuus sattuu. Ja kapteeni on edelleen viimeinen, joka laivasta lähtee. Johtoryhmä kuuluu viimeiseen pelastusveneeseen. Työntekijät ovat koulutettuja: pelkästään päästäkseen laivalle töihin pitää olla perusturvallisuuskoulutus", kertoo Birgitta Öhman Tallink Siljalta minulle myöhemmin.

Laiva heiluu villisti joka ilmansuuntaan, mutta kiipeää kerta toisensa jälkeen aallon harjalle. Sitten kuuluu kova pamaus. Kaikki katselevat ympärilleen. Odotan kauhulla kuulutusta. Selitystä ei tule.

Mielenkiintoista on se, että tax free on edelleen auki. Ne eivät kuulemma mene koskaan kiinni tuulen vuoksi.

Suomenlahdella ollaan aina jonkun meripelastuskeskuksen alueella, joten apua on saatavilla. Onnettomuuksia tai vaaratilanteita sattuu vuosittain kymmenen, mutta ne yleensä ovat esimerkiksi roskispaloja laivalla tai törmäyksiä satamassa.

"Helikopteri on päivystysaikana välittömässä lähtövalmiudessa. Päivystysajan ulkopuolella kopteri saadaan ilmaan 35 minuutissa. Ja mikä tahansa merellä kulkeva alus voidaan määrätä mukaan pelastustoimintaan", kertoo Helsingin meripelastuslohkokeskuksen varapäällikkö Jukka Harmainen.

Naapuripöydän nainen palaa paikalleen valkoisena ja istuu hiljaa. Hän ei ole ainoa, joka näyttää pahoinvoivalta. Kun vihdoin pääsemme lähemmäs rantaa, merenkäynti rauhoittuu. Pika-alusten lähdöt on peruttu loppupäivältä, joten illalla paluumatka sujuu keinuvissa merkeissä suuremmalla laivalla.

Hiiuli, hei!

Myrsky nojatuolissa

Elokuvia:

• Titanic
• Meren Raivo
• The Day After Tomorrow
• Baltic Storm - Itämeren arvoitus
• Pirates of the Caribbean
• Maailman laidalla
• Paroni Münchausenin seikkailut
• Navaronen tykit
• Master and Commander -
• Maailman laidalla
• Myrskyn Todistajat
• The Poseidon Adventure

Kirjoja:

• Tove Jansson:
  Muumipappa ja meri
• Orvokki Annala:
  Sulkakäärme.
• Erik Hansen:
  Viimeiseen soittoon
• Sebastian Jugner:
  Meren Raivo
• Juha Lehtonen:
  Ristiaallo-kossa: Kertomuksia meriltä
• Walter Lord:
  Titanicin kohtalonyö
• Susan Madison:
  Toivon väri