Kaupungin paras '07

Julkihomo? Malli? Sauna? Temppupyöräilijä? Drinkki? Järjestysmies? Mainos? Bussikuski? Reilun kaupan tuote? Kännykkäkielto? Temppupaikka? Tarjoilija? Vieraskirja? Kenelle kuuluvat kaupunkikulttuurin Oscarit, Nobelit ja Pulitzerit. City-lehden kaupungin paras -numero esittelee 50 kaupungin parasta asiaa.

Näe heidät elävinä ja juhli kanssamme

Tämän kaupungin parhaan näet Cityn kaupungin paras -juhlissa Luxissa keskiviikkona 10.10. kello 22. Livenä myös Jenni Vartiainen ja Tuomo Prättälä. Vapaa pääsy.

Kaupungin paras Rock-kuvaaja

Mitä yhteistä on Nightwishilla, HIMillä, Hanoi Rocksilla, Jenni Vartiaisella, Apocalypticalla ja Amorphiksella?

1. Kaikkien viiden bändin uudet levyt ovat ilmestyneet kuukauden sisällä.
2. Jokaisen levyn kansilehdessä on Ville Juurikkalan, 27, ottamia kuvia.

Itse asiassa, jos kuluttaa vähääkään kotimaista musiikkia, on mahdotonta olla törmäämättä Juurikkalan kuviin.

Ensimmäiset promokuvat hän räpsi viisi vuotta sitten Mighty 44:sta ja Darudesta. Sen jälkeen Juurikkalan linssin edessä ovat poseeranneet niin The Rasmus, The 69 Eyes ja Ari Koivunen kuin Kaija Koo ja Hanna Pakarinenkin. Juurikkalan portfoliossa on jo yli tuhat julkaistua bändikuvaa. On hän napsinut myös tanssiorkesteri Yölinnun levyn kannen pari vuotta sitten.

“Se oli erilaista hommaa, he eivät olleet niin sinut kameran edessä. Siihen kulttuuriin ei kuulu pou-sailu”, Juurikkala kertoo ja sanoo kuvanneensa jo 69 levyn kansiotokset.

New York, Berliini, Los Angeles, Tokio, Moskova, São Paulo – ja lista jatkuu. Juurikkala kiersi viime vuonna kuvausten perässä 100 000 kilometriä ja kameran takana hän on pedantin superlatiivi.

“Mietin kuvauspaikat etukäteen, tsekkaan valot millintarkkaan ja siirrän useasti kohdetta, jos käsi on mielestäni sentinkin väärässä kohdassa. Amorphiksen kundit sanoivat minua kauheaksi natsiksi.”

17-vuotiaana äitinsä innostamana fotoilun aloittanut Juurikkala listaa maamme musiikkigenren valokuvauksellisimmiksi Ville Valon, Jenni Vartiaisen, Jussi69:n, Andy McCoyn ja Mike Monroen.

“Tosin fotogeneettisesti enemmän ratkaisee asenne kameran edessä kuin kuvaukselliset kasvot.”

Juurikkala on siirtynyt myös videopuolelle. Hanna Pakarisen uusi musiikkivideo Black Ice on Juurikkalan käsialaa.

“Jossain vaiheessa olisi kiva ohjata myös mainosspotteja.”

Juurikkalan ensimmäinen alan työpaikka oli muuten City-lehdessä.

“En osannut kehua itseäni riittävästi, joten äitini teki työhakemukseni.”

www.villeakseli.com

Kaupungin paras Toast

Vuohenjuustoa, itse tehtyä lehtipersiljakastiketta, tomaattia ja sipulia. Lisukkeena salaattia ja oliiveja.

Näistä aineksista tehtyä vuohenjuustotoastia myydään Wayne’s Coffee -kahviloissa kolmisenkymmentä päivittäin.

Kysyntä on kovin suunnuntaisin ja iltaisin.

Vuohenjuustotoast, 3,20 e

Kaupungin paras Printtipaita

“Jotain piti tehdä, koska Suomesta ei ole saanut kuin skeittivaatteita. Street on asia erikseen, vaikka moni pistää molemmat samaan laariin. Vähän kuin vertaisi surffaamista ja hiihtämistä. Meillä on graffititausta, ajatuksena on bommata seinien sijasta vaatteita”, kertoo Matti, toinen Osuma Streetwear -merkin perustajista.

Vuonna 2005 syntynyt Osuma on parissa vuodessa levinnyt jo Ouluun ja Vaasaan.

“Teemme limited edition -idealla t-paitoja

30–100 kappaleiden sarjoissa, yhtä takkia teimme vain kymmenen. Vaikka jengi ruikuttaa printtien perään, toista painosta samasta kamasta ei tipu”, toteaa Osuman Teppo.

Kaupan on 15 eri paitaa ja muutama takkimalli. Vaikka kyse on pienistä eristä, t-paidat maksavat vain 25 euroa.

“Palkka tulee falafeleina, kun on joskus varaa syödä ulkona”, Matti kertoo.

“Kulut pysyvät pieninä, kun roudaamme itse paitalaatikot liikkeeseemme julkisilla. Viime viikolla porukka katsoi pitkään metrossa, kun kannoimme mallinukkea jätesäkissä. Säkinsuusta pilkotti jalkoja ja käsiä.”

Kansa, Pengerkatu 22. www.osw05.com

Kaupungin paras Kirja-vaikuttaja

Perjantaiaamuisin hän laukoo mielipiteitään Ylen aamutelevision Jälkiviisaissa. Nyt hän istuu oikean työpaikkansa, Ajatus kirjojen, neuvotteluhuoneessa ja miettii pyynnöstäni radikaaleja mielipiteitään.

“Jos porvaripuolueet oikeasti ottaisivat naisalat ja pätkätyösukupolven asiat hoitaakseen, vasemmisto jäisi vuosikymmeniksi oppositioon.”

Kustantaja, ex-toimittaja, Jan Erolalla, 37 on mielipide, eikä hän pelkää sanoa sitä. Ja samanlainen on Erolan kolme vuotta pyörittämän Ajatus kirjojen kustannusohjelma. Ajatuksen kirjoja ovat muun muassa Osku Pajamäen Ahne sukupolvi ja Marko Hamilon Älkää säätäkö päätänne – Häiriö on todellisuudessa. Ensimmäisessä piiskattiin suuria ikäluokkia ja toisessa psykoterapeutteja.

Ajatuksen kustannusohjelma on muutenkin moninainen. Syksyllä ihmettelemme niin Hiltonin suvun käänteitä kuin Suomen sotiakin. Keväällä Ajatus julkaisee Tina Brownin prinsessamyytin murtavan kirjan Dianasta.

Erolan ajatuksia Kustantajan kulmassa: www.ajatuskirjat.fi

Kaupungin paras Vege-burgeri

Kaksi paahdettua ruispalaa, väliin salaattia ja tomaattia sekä rapea soijapihvi, jonka maku ja koostumus huijaisi paatuneimmankin jauhelihafriikin. Komeuden kruunaavat paahdettu sipulirouhe ja majoneesi.

Vegemestan soijahampurilainen ja juoma maksavat kuusi euroa. Jos käteinen on vähissä, maksaa voi myös tekstiviestillä.

Vegemesta, Vaasankatu 6

Kaupungin paras Reilun kaupan tuote

Banaania ja kahvia, kahvia ja banaania... Reilun kaupan tuotteiden valikoima on kovin kapoinen ja tuotteet epäreiluja kalliimpia.

Toisin on Ben&Jerry’sin jäätelökiskalla. Reilun kaupan jäätelöpallo maksaa saman verran kuin muutkin pallot. Ben&Jerry’sin nettisivuilla kerrotaan, kuinka suuri osuus jäätelöstä koostuu reiluista aineksista. Hippijäätelönä tunnettu herkku on satsannut muutenkin eettisyyteen. 7,5 prosenttia firman voitosta menee hyväntekeväisyyttä tekevälle säätiölle.

Ben&Jerry’s, Kamppi

Kaupungin paras Vieraskirja

“Tyylipuhdas huone, vaimo avoin, minä yhtä kovana kuin ennenkin.”

“We were making love everywhere. In the shower, in the bed, on the table, on the chair, even on the windows.”

Kerrankin vieraskirja, jossa ei ole tyhjänpäiväistä jaarittelua, vaan tiukkaa asiaa. Koko vieraskirjan voi lukea Sokos Hotel Tornin 11. kerroksen valkoisessa luksushuoneessa 1103. Kirjan selaaminen maksaa arkisin 196 euroa ja viikonloppuisin 120 euroa.

Sokos Hotel Torni, Yrjönkatu 26

Kaupungin paras Tatuoija

“Ostin 18-vuotiaana ensimmäiset tatuointivehkeeni, ne maksoivat 3 000 markkaa. Alkuun tussasin kavereilleni tatuointeja mummoni keittiössä. Mummoni keitteli kahvia ja teki leipiä frendeilleni, joita alkoi pyörryttää”, kertoo Paradise Tattoon Kalle Kärkkäinen.

32-vuotiaan Kärkkäisen luona käy niin rokkareita kuin lätkätähtiäkin. Esimerkiksi Disco Ensemblen laulaja Miikka Koiviston ja Jokereita sekä HIFK:ä

edustaneen Roman Vopatin ihoilla on Kärkkäisen työnäytteitä. Yhteensä Kärkkäinen on tehnyt jo yli 5 000 tatuointia.

“Nykyään pyrin tekemään vain mielenkiintoisia kuvia, enkä pelkkää peruskauraa. Minulla on horror-tyylinen ote, pääkalloja ja muita vähän ilkeämpiä kuvia.”

Oma iho on koristeltu muun muassa 14 pääkallolla.

“Ja muita kuin pääkalloja en enää suostu ottamaan. Ei niitä tarpeeksi ole, tilaa on vielä.”

Uusia ideoita Kärkkäinen hakee kansainvälisiltä tatuointimessuilta. Viimeksi suunta oli Moskova, sitä ennen hän piipahti Espanjassa. Uusia tatuointimalleja syntyy paperille päivittäin.

“Koulussa opettaja sanoi, että jos kuvaamataidosta voisi antaa 11, saisin sen.”

Paradise Tattoo & Piercing, Kalevankatu 4, 3. krs. www.fabulousparadise.com

Kaupungin paras Trashionista (=roskamuotihullu)

Outi Pyy on päivisin farkkufirman muotityöläinen, mutta vapaa-ajalla muodin anarkisti. Hän kuolaa kaikenlaisen rumana pidetyn romun perään, ja hänen mielestään jokainen voi luoda huippumuotinsa itse.

“Kaikelle materiaalille voi keksiä uuden käyttötarkoituksen. Legoista tulee nappeja, vanhoista tyynyliinoista ostoskassi, avaimenperästä korvakoru, jne.”

Viime keväänä Outi, ammatiltaan ompelija, sai tilaisuuden tehdä muotinäytökseen kaksi iltapukua. Yhden hän teki kuudestakymmenestä kravatista, toisen neonvärisistä suojatyöliiveistä. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa rikkinäisten sateenvarjojen kangas, maalarien suttuiset haalarit, heijastimet ja c-kasettien ja videokasettien nauha...

”Vaatetta voi värjätä, koristella, kuluttaa ja muokata sen mallia ompelemalla. On mahtavaa, että mun garderoobi muuttuu fiiliksen mukaan. Sillä on oma evoluutio.”

Ennen Outi luuli olevansa yksin tee-se-itse-juttujensa kanssa, mutta nyt hän on löytänyt heimonsa – ja ollut perustamassa sitä netissä, esimerkiksi kuvayhteisö Flickrissä sekä tuoreessa Trashionista-blogissaan. Motivaatio on trashion-filosofian levittäminen. Oleellista on ensin näyttää, miten hienon luomuksen teki – ja kertoa sitten miten.

“Suomen DIY-skene kaipaa lisää punk-asennetta. Käsityöt ja kierrätysmateriaalit koetaan edelleen mummojen jutuksi, koska suurin osa käsityölehtien aiheista on samoja kuin 70-luvulla. Mulla löytyy ideoita enemmän kuin ehdin tekemään, joten jaan ylimääräiset maailmalle netissä.”

Kaupungin paras Alko

Kaksi kerrosta, 12 neliön viinikaappi, 3 000 tuotetta, joista sataa ei saa mistään muualta. Jep, tämä se on, huhtikuussa avattu Alkon lippulaivamyymälä.

“Meillä käy oluen harrastajia ja viskikerhon jäseniä”, kertoo myymäläpäällikkö Timo Susi.

Entusiasteja bongaa Alkosta maanantaisin, kun

6 000 asiakasta viikossa keräävä liike saa uuden erikoistuotelähetyksen.

“Pienimmät erät ovat kolme pulloa.”

Avajaisiin saatiin kolme pulloa Remy Martin Louis XIII Black Pearl -konjakkia. Pullot kävivät kaupaksi hetkessä, vaikka lestistä sai pulittaa 7 000 euroa.

Harvasta Alkosta voi ostaa hyllystä Veuve Clicquot’n kuuden litran samppanjapulloa tai Hennessyn Ellipse -konjakkia (3 500 e). Huikean valkkari- ja punkkuvalikoiman lisäksi portviinejä on yli 40.

Paitsi valikoimaan, Arkadian Alko panostaa myös palveluun: aktiivista muttei päällekäyvää. Tuotetietous on ajantasalla, työntekijät saavat koulutusta viikoittain. Lisäksi kuka tahansa voi varata ajan maksuttomaan juhlajuomaneuvontaan. Myyjä on tällöin asiakkaan käytössä tunnin.

Arkadian Alko, Salomonkatu 1

Kaupungin paras Bussikuski

Jos olet joskus matkustanut hölmistyneenä bussissa numero 506, kun kuljettaja on toivottanut hyvää huomenta ja moikannut kaikkia matkustajia heidän poistuessaan, olet ollut Jonna Rätön kyydissä. Etelä-Suomen Linjaliikenteen leivissä neljä vuotta ollut Rättö saa yli 80 prosenttia linja-autoyhtiön saamasta positiivisesta palautteesta. Aluepäällikkö Heikki Laine listaa naiskuskin parhaiksi ominaisuuksiksi, hyvän asiakaspalvelutaidon lisäksi, hyvän autonkäsittelytaidon, kielitaidon, esiintymiskyvyn ja sen että Rättö on nätti.

“Ajoin viime jouluna linjaa tonttulakki päässä ja viimeksi sain asiasta kiitosta kolme viikkoa sitten”, nauraa Jonna Rättö.

Tärkeintä kuskille on saada asiakkaat hyvälle tuulelle ja unohtamaan kiireensä edes hetkeksi.

“On minullakin huonoja päiviä, mutta ammattiini ei kuulu tartuttaa sitä asiakkaisiin.”

Kaupungin paras Vanhantavarankauppa

Claudio Evangelista on pitänyt yli kahdeksan vuotta kauppaa, jonka näyteikkunan edessä parveilee aina ihmisiä.

“Katso tuotakin lamppua! Onpa hieno Aku-Ankka- hiustenkuivain!”

Emalisia astioita, purkkeja, leluja, keramiikkaa, lamppuja ja paljon klassikoita, jotka tuovat mieleen mummolan. Eräs norjalainen turisti ehdotti Claudiolle, että ihmisiltä voisi periä pääsymaksua Wanhaan Kaarleen, sillä kauppa on kuin museo.

“1950-luvulla värit pääsivät valloilleen muotoilussa”, tuumaa Claudio ripustaessaan punaista muovilamppua näyteikkunaan. Brasiliassa antikvariaattia pitänyt kauppias seisoo myös kierrätysideologian takana:

“Koko ajan ei tarvitse tuottaa uutta. Hienoja tavaroita pitää osata käsitellä oikein ja ne säilyvät. Vanhoja purkkeja ei saa laittaa tiskikoneeseen.”

Wanha Kaarle, Kaarlenkatu 12

Kaupungin paras Mainos

Costo on suloinen. “Sinun jätteesi on meidän matskumme” -periaatteella toimiva Costo valmistaa eri yritysten ylijäämämateriaaleista laukkuja ja hattuja. Riippumatot on ommeltu vanhoista kuumailmapalloista ja pakattu armeijan vanhoista laskuvarjoista tehtyihin kasseihin. Ei tämä vielä mitään. Teemu Kammonen on kuvannut tuotteet Costo-katalogiin alkuasukkaiden yllä Länsi-Papuassa.

Ja näin se kävi: Coston suunnittelijat sekä Kammonen matkasivat kuvia varten Wamenaan, anoivat Indonesian armeijalta luvan lähestyä alkuasukkaita ja vaelsivat paikallisen oppaan kanssa 300 kilometriä vuorten taakse kivikautiseen ympäristöön.

“Ajatus lähti erään laittoman yökerhon tiskiltä. Linjaus kuvastolle oli yksinkertainen: enemmän totta, vähemmän bullshitia. Halusimme välttää kauniiden ihmisten kuluneita naamoja ja tylsiä studioshotteja. Päädyimme samana iltana alkuasukkaisiin“, Kammonen toteaa.

Costo, Mannerheimintie 104, www.costo.fi

Kaupungin paras Lähiö-ravintola

Ripeä ja iloinen palvelu, maistuvaa espanjalaista ruokaa, näköala Aino Acktén huvilalle ja vierasvenesatama käytössä. Ei tule yllätyksenä, että jopa kantakaupunkilaiset vaeltavat syömään Herttoniemen Del Mariin. Asiakaspaikkoja on alle 50, joten varsinkin viikonloppuisin kannattaa varata pöytä etukäteen. Ja espanjalaisen keittiön tyyliin valkosipulin, tomaatin ja oliiviöljyn käytössä ei kitsastella.

Del Mar, Benktankuja 1, Herttoniemi

Kaupungin paras Palveluasenne

Humac store Kamppi -liikkeen mielestä IT-ratkaisujen hankkimisen pitää olla yhtä helppoa kuin niiden käyttäminen. Ostopäällikkö Olli-Pekka Jäntin mukaan myyjillä pitää olla ammattitaidon lisäksi oikea asenne.

“Emme halua vain myydä megahertzejä ja gigabittejä.”

Sitten todisteet: Humacin myyjän, Kari Ollilan, on tiedetty vastanneen asiakkaiden kysymyksiin sähköpostitse tai puhelimitse työajan ulkopuolella sekä viikonloppuna. Hän on jopa saapunut aamulla asiakasta odottamaan, vaikka hänellä olisi ollut iltavuoro. Humacissa olet kuin lontoolaisessa räätäliliikkeessä.

Humac store Kamppi, Ruoholahdenkatu 8

Kaupungin paras Rumpali

“Näkymä tästä kaljusta kaapista rumpujen takana huitomassa kuin vieteri-ukko herätti minussa pelonsekaista kunnioitusta ja vilunväreitä”, kirjoittaa CerpinTaxt rumpufriikkien Rumpalit.net-sivustolla.

Kalju kaappi on 32-vuotias Mikko Kaakkuriniemi. Hän on huolehtinut Von Hertzen Brothersin, Quintessencen ja Tuomo Prättälän rumpukompeista. Hän on soittanut Ari Koivusen levyllä, paukutellut freejazzia ja kiertänyt Eurooppaa Timo Kotipellon bändissä.

“Minulla on isot korvat, pystyn mukautumaan moniin musiikkityyleihin.”

Kaakkuriniemi sai 11-vuotiaana omat rumpunsa. Sitä ennen hän hakkasi kotona tyynyjä ja kattiloita. Hi-hatina toimi pöydän kulmassa roikkuva Aku Ankka -lehti. Vuodesta 1999 rumpujen soitto on ollut ammatti. Kaakkuriniemi on myös vuoden 2006 pöytärummutuksen Suomen mestari.

“Ei ollut promillerajaa. Tuomarit heltyivät, kun otin paidan pois”, 130-kiloinen Kaakkuriniemi sanoo.

Kaakkuriniemi soittaa Tuomo Prättälän yhtyeessä Kaupungin Paras -juhlissa 10.10.

Kaupungin paras Pukeutuja

“Ei ole totta! Ihanaa!” hihkuu valinnastaan La Perse -kollektiivin Jean-Mic alias Pietari Kaakkomäki.

Kotimaisen klubipukeutumisen aateliin kuuluva La Perse koostuu viiden hengen ydinryhmästä, hangaroundeja on kertynyt jo kymmeniä. La Perse juhlii vähintään kerran kuukaudessa. Samaa asua ei toista kertaa käytetä.

“Pari viikkoa aikaisemmin varaamme meikkaajat ja miettimme asukokonaisuuksia. Muoti vaihtuu päivittäin, joskus inspiroidumme luolamiehistä, joskus scifistä tai animesta.”

Mistä he löytävät asunsa?

“Wunder Viiskulmassa on mainio vaatepaikka, vanhoja koruja kannattaa tsekata Desseinistä ja Punanaamiosta saa mielettömiä neon-peruukkeja, Cyber Shopista värillisiä piilolinssejä.”

La Perse -kollektiiviin törmää myös kirpputorilla. Jean-Mic on tehnyt lasten himmelistä kaulakorun, joka viimeisteltiin Wunderista ostettujen vaatteiden hintalapuilla.

“Omistan valintamme edesmenneelle Isabelle Blow’lle, joka edusti avantgardistista pukeutumista. Blow sanoi Alexander McQueenille kuolinvuoteellaan, että muoti on tärkeämpää kuin mukavuus.”

www.clublaperse.com

Kaupungin paras Malli

usein mallien ulkonäöistä kiistellään kaunis–ruma-akselilla. Sofia Moreliuksen, 19, kohdalla arvuuttelua ei tarvitse tehdä. Suomenruotsalainen iltalukiolainen yksinkertaisesti vaan on kaunis. Malliemo Laila Snellman ei epäröi nimetessään gasellisilmäisen suojattinsa vahvuuden: meikkikuvaukset.

Kun täydelliset kasvot yhdistetään loistavaan bodyyn, lopputuloskin on ilmiselvä: kirjoitusten jälkeen Sofia lähtee Pariisiin. Sieltä häntä kovasti jo kysellään. Tähän mennessä uran huipennus on ollut britti-Ellen muotikuvaukset.

Sofia ottaa mallin uransa kunnianhimoisesti, muttei turhan vakavasti:

“Kaikki asiat tulevat minulle iloisina yllätyksinä. En juuri suunnittele tulevaa. Ehkä voisin työskennellä kätilönä. Pidän hirveästi lapsista.”

Sofian voi buukata Paparazzista.

Kaupungin paras Parturi

“En ole koskaan nähnyt näin paljon kampaamoja, satoja vieri vieressä, mutta kaikki vaikuttavat olevan naisille suunnattuja”, kertoo miesten parturointiin panostaneen The Barber Shopin Rody Maher, 39.

Viime kesäkuussa Lontoosta Helsinkiin muuttanut Maher on parturoinut jo 16-vuotiaasta asti. Käsi on vakaa, vaikka suu käy tauotta. Taustalla soi rokki, ska ja rockabilly.

“Hyvää Viiskulmassa on, että täällä ei käy kahta samanlaista asiakasta.”

Aika kannattaa varata etukäteen, sillä 25 euron kyninnälle on kysyntää.

“Täällä käy kuulemma paljon julkisuuden henkilöitä, mutta en tunnista niitä.”

The Barber Shop, Fredrikinkatu 19, 09-671 197

Kaupungin paras Viinibaari

Ei se vielä mitään, että viinibaarilla on valikoimissaan 80 viiniä. Eikä se, että niistä neljää viidestä saa myös laseittain. Mutta uniikkia on se, jos lasiviinit voi tilata senttilitran tarkkuudella.

“Suurin osa tilaa perusmitan mukaan, mutta meillä on tietty asiakaskunta, joka tulee tastingille. He maistavat esimerkiksi neljä senttiä yhtä viiniä”, kertoo Foxy Wine Housen toinen osakas Ester Himonas.

Viime marraskuussa avattu 40 asiakaspaikan Foxy Wine House on onnistunut keräämään yhteen niin viinidiggarit kuin asiaan vihkiytymättömätkin.

“Lähestymme viinejä rennolla meiningillä. Viini ei ole kikkailua, vaan juotavaksi tarkoitettu maataloustuote.”

Foxyn lista uudistuu parilla viinillä viikossa, pääpaino on pienissä tuottajissa. 40 prosenttia viinilistasta on muuten luomukamaa.

“Isoja kaupallisia viinejä on turha ängetä listalle, niitä saa muualtakin.”

Foxy Wine House, Iso Roobertinkatu 3–5, sisäpiha

Kaupungin paras Alter ego

R’n’b-räppäri istuu ylväänä hevosen selässä uuden levynsä kansikuvassa. Päällä doorag-huivi, kasarisilmälasit, silkkinen aamutakki ja amisviikset. Nyt ei olla Los Angelesissa vaan Kalliossa.

Neljä vuotta sitten keksitty valtavirta-hiphopin kliseitä parodioiva hahmo Stig Dogg on omituinen ilmestys. Tavaramerkiksi ovat muodostuneet yltiöpäisen seksistiset sanoitukset – ja tietenkin ne viiksihaituvat.

“Olen huomannut, että viiksien takia moni hiphop-kammoinen diggaa musta, ja jotkut väittävät samaistuvansa minuun, mikä on huolestuttavaa. Toisaalta teinit eivät tule koskaan ottamaan mua omakseen. Viikset toimivat puskurina”, Stig kertoo.

Jos julkisia esiintymisiä ei ole, viikset saavat kasvaa vapaasti.

“Trimmaan ne aina ennen tärkeitä kuvauksia tai keikkoja. Jos on tosi pitkä tauko, saatan ajaa ne kokonaan pois. Saa hengitettyä vapaasti ja naamioiduttua kaupungilla.”

Ensimmäistä keikkaa varten Stig Dogg lainasi päähuivin kaveriltaan ja vanhat silmälasit isältään. Nykyään esiintymisasut ovat Bisquit Stash -liikkeestä (muuten Kaupungin Paras vaatekauppa). 195-senttiselle hiphopparille kun ei kokoja irtoa ihan joka putiikista.

“Pitäisi vielä saada nahkavaatesponssi. Tarkoitus olisi pukeutua kokovartalonahkaan R. Kelly -tyyliin.”

Päässä kiiltävät uudet, kullatut silmälasit.

“Ne ovat tarkkaan ottaen kullitetut. Sain vähän alennusta, kun annoin optikkoliikkeelle levyni nimmarilla varustettuna.”

Stig Doggin kahta ensimmäistä levyä on myyty 3 000, joten sillä ei juuri rikastu. Mikä saa jatkamaan hiphop-parodiointia?

“Taustalla on se karu tosiasia, että haluaisin oikeasti olla rap-tähti. Onhan sekin jotain, jos rillipäämuusikkonörtti pystyy rakentamaan tällä edes jonkinlaisen soolouran.”

Siviilissä Stig Dogg on ujo 3rd Rail -levylafkan 29-vuotias studiovastaava Pasi Siitonen.

Stig Dogg: Stigidilaatio ilmestyi 29.8.

Kaupungin paras Järjestysmies

Ensimmäisenä huomaat hymyn. Lämpimän ja valloittavan. Väkijoukosta erottuu hyväntuulinen mies, joka vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa. Kyseessä ei ole Isä Teresa, vaan järjestysmies Antti Merilehto.

11 vuotta järjestysmiehenä toimineella Merilehdolla on aito asiakaspalveluasenne, herrasmiesmäinen olemus ja hyväntuulinen ote, joka tarttuu alaisiin ja lopulta asiakkaisiinkin. Kollegat kiittävät Antin mittaamattoman pitkää pinnaa ja huumorintajua. Yksi Antin ensimmäisistä työnantajista, Pianon ovella toimiva Mara, kehuu Merilehdon tilannetajua:

“Kun on tehnyt muutakin kuin turvallisuusalan töitä, ei ole niin yksipuolinen näkemys asioista.”

Tangomarkkinoilla Merilehto turvautui näyttelijänlahjoihinsa. Kello neljän jälkeen anniskelualueella oli ihmisiä, jotka eivät meinanneet lähteä kotiin. Antti kuiskasi muille järkkäreille ‘Pidätelkää mua’ ja tuli silmät leiskuen murisemaan asiakkaille ’menkää pois’. Työkaverit totesivat, että ehkä on parasta nyt poistua paikalta. Homma tuli hoidettua.

Merilehto partioi festareilla ja yritysjuhlissa sekä ravintola Feverin ovella.

Harleylla huristeleva järjestysmies opiskelee kauppakorkeakoulussa ja taitaa salsan askeleet.

Kaupungin paras Kännykkäkielto

“Koska ulkomailla puhelimeen vastaaminen on kallista, ja Sveitsissä erityisen kallista, pyydämme sulkemaan matkapuhelimen.”

Näin pyydetään katsojia sulkemaan kännykkänsä Pasi Lampelan käsikirjoittaman Geneve-näytelmän aluksi Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Teatraalinen kielto sen iänikuisen sulkekaa matkapuhelimenne kiitos -sijasta.

Teatterinjohtaja Asko Sarkolan nelisen vuotta sitten ideoimat räätälöidyt kännykkäkiellot pyörivät muun muassa Mestariluokka, Pekka Töpöhänta ja America -näytelmissä.

Mestariluokassa Stalin opettaa huippuluokan neuvostosäveltäjiä tekemään musiikkia ja kiellossakin todetaan suunnilleen näin:

“Sosialistististen neuvostotasavaltojen liiton viestintätoimikunnan päätös numero 123: ne, jotka pitävät esityksen aikana matkapuhelinta auki, poistetaan katsomosta.”

Helsingin kaupunginteatteri, Ensi linja 2

Kaupungin paras Temppupyöräilijä

“Sain ensimmäisen BMX-pyöräni vuonna 1993. Sitä ennen tuhosin Tunturi Poniani ojien pohjilla. Faijani joutui ostamaan pyörään ainakin kymmenen uutta takavannetta, kun ne olivat aina solmussa”, kertoo Oath-tiimin BMX-ajaja Mikko Lehto, 28.

Kampi BMX -yhdistyksen puheenjohtajalla on taskussaan Rippin’ Corpse Jam ’05:n voitto, King Of Finland ’06 -kisojen kakkossija, tämän vuoden SM-pronssi sekä trikkejä ja niiden variaatioita yli 300.

“Haluan kokeilla temppuja, jotka ensisilmäyksellä kuulostavat mahdottomilta. Edustan jyräävää tyyliä. Uusi temppu kokeillaan heti täysillä loppuun asti”, siviilissä tietoliikenneasiantuntijana toimiva Lehto kertoo.

Lehtoon ja hänen kustomoituun Mirraco-pyöräänsä törmää varmimmin Savelan skeittipuistossa tai Kontulan skeittihallissa.

“Lisää saisi olla treenipaikkoja. Kontulassa kun voi tulla pää kipeäksi. Katto tulee vastaan jo neljän metrin korkeudessa. Parhaita objekteja ovat sellaiset, joita ei ole tarkoitettu ajamiseen, esimerkiksi tilataideteokset.”

Uutta temppua opetellessa joutuu usein keräämään kamojaan kymmeniä kertoja, mutta Lehto on välttänyt loukkaantumiset pieniä luunmurtumia ja venähdyksiä lukuun ottamatta.

“Käytän kaikkia suojia: kypärää, polvi-, kyynär- ja säärisuojia ja ajohousuja. Jos nykymeininkiä katsoo, en ole kovin muotitietoinen.”

oath.bmx.fi

Kaupungin paras Baaripeli

Markku Uusipaavalniemi teki siitä suosittua, mutta Sport’s Academy teki siitä hauskaa. Sporttibaarin vippitilassa curlingia pelataan pöydällä, jalat vankasti maan kamaralla ja lasi kädessä.

Sport’s Academy, Kaivokatu 8

Kaupungin paras Kauppa

Taidegalleria, blogi, verkko-,

kirja-, levy-, vaate- ja tossukauppa. 1-vuotias street wear -kauppa Bisquit Stash ottaa listoilleen vain harvinaisimpia merkkejä, kuten Hellz Bellz ja Triumvir.

No, on sinne Nikenkin tossut mahtuneet mukaan.

Pursimiehenkatu 3, bisquitstash.com

Kaupungin paras Talo

Tämä on poliittinen kannanotto. Helsinki ja Espoo kieltäytyivätkin kelluvista kylistä ja nyt Suomen sellainen rakennetaan Poriin!

Marina Housing ehti jo rakentaa malliksi Villa Helmen Keilalahteen Nokian ja Koneen edustalle, mutta emme vieläkään asu ja kellu.

Kaupungin paras Leipä

Vehnäleipää, pähkinäleipää, yrttileipää tai hedelmäleipää. Pitkulaista ja pyöreää. Leipäkorissa makaa keittiömestari Toni Erikssonin suosikki: ankanrasvaleipä (nam!). Illallisen kylkiäisenä tarjottavat leivät valmistuvat tietenkin omasta uunista.

Palace Gourmet, Eteläranta 10

Kaupungin paras Vitriini

Ravintola Savoyn eteisessä komeileva Aino ja Alvar Aallon suunnittelema vitriini toimii nykyään suomalaisen designin alttarina. Aiemmin vitriiniä koristivat pelkät Aallon maljakot, tänä vuonna siinä on esitelty myös Artekin ja Harri Koskisen luomuksia. Koskisen 15 taidonnäytettä ovat pysäyttäneet asiakkaat eteiseen kesäkuusta alkaen.

“Moni ei tiedä Koskisen suunnitelleen pulloa Finlandia Vodkalle tai Issey Miyakelle”, kertoo ravintolapäällikkö Terhi Oksanen-Alén.

Koskinen viihtyy vitriinissä lokakuun loppuun asti, sen jälkeen lasikaapin täyttävät Fiskarsin tuotteet.

Savoy, Eteläesplanadi 14

Kaupungin paras Kitarantekijä

Rollareiden Ron Woodilla on yhdeksän hänen kitaraansa. Kaikki erilaisia ja henkilökohtaisesti Lontooseen toimitettuja. Niiden näyttävyyttä ja sointia ihailtiin kesällä Olympiastadionilla, kun Wood pelasti Stadionin täyden keikan palmusta pudonneen Keith Richardsin toilailuilta.

Suomessa hänen kitaroillaan soittaa maan ehkä tyylikkäin kitarataituri Riku Mattila.

Versoul-kitaramaestro Kari Nieminen tajuaa, että kitara ei ole vain esine. Sähkökitarassakin puulaji vaikuttaa valtavasti sointiin. Ja onhan tuo ulkoasu tyylikäs. Aivan kuten Giorgio Armanin puvuissa, jotka omalla milanolaisella tavallaan edustavat nekin konservatiivista rock’n’rollia.

Niemisen työhuone sijaitsee Pitäjänmäessä. Samassa osoitteessa kuin legendaariset Finnvoxin studiot. Ja yhtä legendaariset Suomi-rockia luoneet mutta edesmenneet levy-yhtiöt Love Records ja Scandia-Musiikki takavuosikymmeninä.

www.versoul.com

Kaupungin paras Julkkisbongauspaikka

Hei tuollahan on Sedu ja tuolla Kimi ja tossa tulee Teemu!

Kamera kädessä, Gin Tonic edessä ja hiki kainaloissa. Missä muualla julkkiksia ja heidän seurueitaan voisi paparazzata näin lokoisasti ja vielä a-oikeuksin? Katajanokan kasinon terassilta on suora näkymä satamaan, jonne suomalaiset julkkisrikkaat parkkeeraavat veneensä.

Bonuksena mahdollisuus iskeä venäläinen uusrikas.

Katajanokan kasinon terassi

Kaupungin paras Suklaapuoti

Kaikki alkaa suklaasta. Mukaan liitetään chiliä, appelsiinia, tyrniä, mansikkaa ja esimerkiksi yrttejä. Raaka-aineet vaihtuvat kausittain, mutta suklaa jää.

“Eniten ostetaan käsintehtyjä Baileys- ja mokkakonvehteja. Niitä pitää olla aina esillä. Asiakkaiden uusi suosikki on chili”, kertoo Chjokon myymäläpäällikkö Laura Gröndahl.

Liisankadun Chjoko on toiminut nykyisissä tiloissaan alle vuoden, mutta yksilöllinen palvelu, suklaataivaaseen lähettävät maut ja punavalkoinen kivilattia yhdistettynä klassiseen sisustukseen ja kattokruunuun ovat tehneet tehtävänsä.

“Meiltä voi tilata suklaata Suomeen ja ulkomaille. Kerran lähetimme suklaata Sveitsiin asiakkaan ystävälle. Kortissa luki: Kyllä Suomessakin osataan”, nauraa Laura Gröndahl.

Chjokon perustaja, pastissier Mika Gröndahl, on aiemmin työskennellyt Georgessa ja Ravintola Palacen Rannassa. Hän opiskeli itsensä chokolatieriksi Ranskassa ja Belgiassa ja toteutti unelmansa pienestä suklaapuodista. Lisätilat jälkiruoka- ja suklaakursseja varten valmistuvat syksyllä, joten unelma kasvaa syödessä.

Chjoko, Liisankatu 9. www. chjoko.com.

Kaupungin paras Curry

Maku on autenttinen, huulet tunnottomat ja chilin laukaisemat endorfiinit tuovat taivaallisen raukeuden. Thaimaalainen maalaiscurry tehdään kookosmaidon sijasta veteen, joten se on tulisempi ja kevyempi vaihtoehto kuin perinteinen punainen curry. Tätä pohjoisthaimaalaista herkkua saa Thai Manohrasta ohi menyyn, kunhan osaa pyytää. Ja jos haluat, että takaraivosi lentää chilin voimasta maata kiertävälle radalle, lausu taikasanat “phet, phet”. Thaiksi se tarkoittaa erityisen tulista.

Thai Manohra, Mannerheimintie 21–23.

Kaupungin paras Sauna

Sauna ship eli kelluva sauna seilaa jo viidettä vuotta pääkaupunkiseudun vesiä, mutta kuka keksii laittaa putkiponttonien päälle puulämmitteisen saunan?

“Idea tuli vuosituhannen vaihteessa, kun Ruotsissa asuva pikkuserkkuni ei saanut lupaa rakentaa saunaa järven rannalle. Sauna rakennettiin lautalle. Kävin sitä kerran kokeilemassa ja elämys jäi mieleen”, kertoo kapteeni Jari Voutilainen.

Kelluvaa saunaa alettiin tehdä hyvän kaveriporukan kanssa pelkästään omaan käyttöön.

“Homma lähti käsistä.”

Viidakkorumpu teki tehtävänsä ja ihmiset halusivat vuokrata kulmikasta kiukaalla ja savupiipulla varustettua kummaa kulkuvälinettä.

“Moni hieraisee silmäänsä ohittaessaan”, Voutilainen nauraa. Yhteistyössä Ison Vasikkasaaren Gula Villan kanssa saunasession saa cateringillä. Vaihtoehtoisesti voi tuoda omaa evästä: varustukseen kuuluu myös grilli. Kelluvan saunan saa vaikka matalaan lahteen hyville onkipaikoille.

Sauna Ship liikennöi lokakuun loppuun asti. www.saunaship.com 170 e/tunti

Kaupungin paras Drinkki

Kun Vinyl Cocktail Loungen ravintolapäällikkö, aiemmin keittiömestarina työskennellyt Oscar Borges, esitti ravintolan omistajille kehittämäänsä drinkkireseptiä, oli tuomio tyly: ei asiaa baarin drinkkilistalle. Oscar ei antanut kuitenkaan periksi, sillä hän oli pitkään miettinyt, miten saisi muutettua legendaarisen jälkiruoan – karpaloita ja kinuskikastiketta – drinkin muotoon. Mies rakensi malliksi yhden Massive Attackiksi ristimänsä juoman ravintolan omistajiin lukeutuvalle Matti Sarkkiselle ja kas, vastarinta oli nujerrettu sillä siemauksella. Ja sitkeys kannatti, sillä puoli vuotta listalla oltuaan Massive Attack on edelleen Vinylin himoituin drinkki. Normaalina viikonloppuiltana niitä myydään kymmenittäin, hintaan 7,5 euroa.

Mikäli haluat valmistaa Massive Attackin kotikons-tein, varaa tekotarpeiksi seuraavia ainesosia:

• 2 lusikallista puolukoita
• 1 cl toffeekastiketta
• 6 cl pehmisjäätelöä
• 2 cl Cranberry-votkaa
• 2 cl raparperilikööriä
• riittävästi jäämurskaa
• Sekoita blenderissä ja tarjoile isosta viinilasista.

Vinyl, Yliopistinkatu 8

Kaupungin paras Talviaktiviteetti

Jos olet pohtinut, mitä pitää sisällään se Olympiastadionin vieressä oleva punatiilellä eristetty alue, älä pohdi enää. Muurien sisältä löytyy ympäri vuoden toiminnassa oleva Töölönlahden ulkoilukeskus. Kun lumi sataa maahan, täältä voi vuokrata itselleen lumikengät ja lähteä liikkumaan

lähimaastoon tai miksei pidemmällekin.

“Lumikenkien ideana on, ettei mäkiä kierretä vaan ne kiivetään, ylös ja alas. Kengissä on pitoa.” kertoo ohjaaja Sami Halén. Rankempaa lenkkiä kaipaavat voivat juosta lumikengillä.

Perusohjeistuksen saa vuokrauksen yhteydessä. Laji on myös hyvin nivel-ystävällinen, koska alusta on pehmeämpi kuin vaikka asvaltti. Sami Halén

vakuuttaa, että Helsingissä on joka vuosi ollut tarpeeksi lunta, ihan

Töölönlahdellakin. Luontoelämyksiltäkään ei voi välttyä.

“Onhan täällä poluilla törmätty Bubi-huuhkajaan jo muutamana vuonna.”

Töölönlahden ulkoilukeskus, Mäntymäentie 1, ark. 12–18, la 12–16, 4776 9760 www.ulos.fi/toolo. Lumikengät 10 eur/päivä.

Kaupungin paras Tarjoilija

Poninhäntä, lököttävät farkut ja tennarit. Partakin rehottaa. Ei kuulosta ihan Michelin-ravintolan perustarjoilijalta.

“Teemu (Aura) ja Tommi (Tuominen) ovat sanoneet, että ole oma itsesi. Ja minähän olen. Kyllä asiakkaat tajuavat, onko joku aito vai ei”, toteaa ravintola Demon salia hoitava Antti Paasonen, 26.

Demoon kaksi vuotta sitten tulleen, Nuevossa kokemusta hankkineen Paasosen suusta tulevat päivän menu ja viinisuositukset asiantuntevasti, mutta rennolla otteella.

Hänellä riittää aikaa pysähtyä hetkeksi varmistamaan pöytäseuruiden viihtyvyys ja pistää väliin small talkia ilman, että palvelu kärsii sekuntiakaan. Vaikka harvoin yksikään Demon 42 tuolista jää tyhjäksi.

“Haluan olla asiakkaiden kanssa, enkä vain kaadella viiniä. Ihmiset menevät jäykiksi liian formaalista palvelusta, eivätkä uskalla puhua edes omassa pöydässään. Palvelen muita niin kuin haluaisin itse tulla palvelluksi. Suomessa käsitetään tarjoilu vain välineeksi saada jotain eteensä eikä ymmärretä, että se on myös myyntityötä.”

Paasosella pelaa asiantuntemuksen ja palvelun lisäksi myös muisti. Hän esimerkiksi muistaa, minkä näköinen seurue joutui odottamaan juustolautasta kymmenen minuuttia liikaa. Kolme viikkoa sitten keskiviikkona.

“Nimimuistini on surkea, mutta naamamuisti mainio. Meillä on kanta-asiakkaita, jotka käyvät kolme kertaa kuukaudessa syömässä. Muistan, millaisen menun he edellisellä kerralla söivät.”

Paasonen saa asiakkailta ilta toisensa jälkeen kehuja palvelusta, mutta yksi tapahtuma on ylitse muiden.

“Yksi nainen liikuttui kyyneliin viinin ja ruoan kombinaatiosta. Se oli aika hiljentävää.”

Ravintola Demo, Uudenmaankatu 9–11

Kaupungin paras Temppupaikka

Missä sijaitsee Helsingin paras temppupaikka? Kysymme asiantuntijamielipidettä Duudsoneilta. Vastaus tulee sekunnin murto-osassa: “Eruskuntatalon portaat!”

Portaat ovat aiheuttaneet nelikolle useammankin mustelman vuosien varrella. Ja paljon hupia! Jarppi ajaa tottuneesti autonsa portaiden eteen ja kaivaa takapenkiltä kovia kokeneen stigan.

“Jaaha, täälähän on poliisiautoki jo valmihiksi paikalla.

Joku on tainnu juoruta että ollahna tulos kuvaamaan!” Jarppi heittää kelkan olalle ja alkaa kivuta portaita ylös.

“Kyllä tänne pitääs hiihtohissi saara niin ei tarvisi lihavan kiivetes hikoolla.!”

Mutta Jarppi Leppälä, kerrataanpa vielä hyvän temppupaikan ominaisuudet.

1. Korkeuserot: “Näitä portaita voi laskia millä vehkeellä tahansa, rattikelekasta Saabin konepeltiin.”
2. Piilokameramahrollisuus: “Portaat voi jääryttää talvella ja sitte puskasta kuvata ku kansanerustajat tuloo pyörien alaha.”
3. Yllättävät käänteet: “Täälon aika heleppo saara vartiat perään mikä lisää jännitystä entuurestaan.”
4. Hyöty: “Jos haluaa saara mielipiteensä kuuluviin, sen voi tehrä temppuilun ohessa.”

Kaupungin paras Pala

“Kuule ei siinä ole kuin kevätkäärylekuori, vuohenjuusto ja sweet chili -kastike”, naurahtaa Wrong Noodle Barin omistaja Sebastian Björksten, kun kyselemme kaupungin parhaan palan Wrong Noodle Barin Chevre Spring Rollsien salaista reseptiä.

Vuonna 2003 kehitetty herkku on nuudelibaarin suosituin alkupala, ja se maistuu erityisesti naisille.

Maistuis varmaan sullekin.

Chevre Spring Rolls, 2,50 e, Wrong Noodle Bar, Yliopistonkatu 5 avaa lokakuun puolessa välissä.

Kaupungin paras Maksa-annos

Maksa on vaikea ruokalaji. Tämä johtuu siitä, että suhtautuminen maksaan pilataan jo nuorena. Koulun maksapata, maksalaatikko ja jauhemaksapihvit tekevät kammottavuudellaan lapsista maksan vihaajia. Jos ei pidä maksasta, ei vain ole syönyt Ravintola Sea Horsen kokki Janne Jääskeläisen valmistamaa pariloitua maksaa.

16 euroa maksavan maksa-annoksen salaisuus piilee kastikkeessa, joka valmistetaan freesamalla puolukoita, porkkanoita ja sipulia. Kastikkeessa käytetään punaviiniä ja runsaasti sokeria. Annokseen kuuluva perunamuusi on tehty pelkällä voilla ja kermalla. Ei maitoa, ei vettä!

Sea Horsen maksa muuttuu mestarin käsissä taivaalliseksi nautinnoksi, joka sopisi kuninkaidenkin pöytään. Ravintolan menu on ollut iät ja ajat lähes sama. Kokit tulevat ja menevät, mutta lista ja resepti pysyvät. If it’s not broken, don’t fix it!

Sea Horse, Kapteeninkatu 11, 09-628169

Kaupungin paras Kravatintekijä

Enää et voi väittää, ettet löytänyt omalle asukokonaisuudellesi sopivaa kravattia: nimittäin Jenni Ahtiainen joko designaa kanssasi tai puolestasi sellaisen.

“Suunnittelen kravatin asiakkaalle kuin visuaalisen ilmeen yritykselle. Piirrän ja hahmottelen sen, jonka jälkeen lähetän luonnokset asiakkaalle maililla. Kun materiaalit, malli ja detaljit on päätetty, alkaa valmistusvaihe”, Ahtiainen kertoo.

gTIE-asusteet ovat korkealuokkaista suomalaista käsityötä. Mallistoon kuuluu kravatteja ja plastroneita, joiden käyttäjät ovat enimmäkseen miehiä, mutta tarjolla on myös naisten suosimia kaulakkeita ja chokereita.

Vuoden 2006 linnan juhlissa Ville Valo ihastutti gTIE kaulassa, sen jälkeen Ahtiaisen palveluita ovat käyttäneet Kwanin Mariko, Ari Koivunen, Jone Nikula, Vappu Pimiä ja Eero Heinäluoma.

“Vielä kun näkisi GTIEn Tarja Halosen tai Marilyn Mansonin kaulassa.”

gTIE, Nordenskiöldinkatu 3, www.gtie.fi

Kaupungin paras Risotto

“Kuin italialaisessa pizzeriassa”, sanoo pakastepitsamainos. Ihan kuin joku puhuisi paskaa! Todellinen italialainen makuelämys on Coman tattirisotto. Syödessä voi maistaa eri makujen vivahteita. Risotto on kostea, mehukas ja al dente.

Syntyjään jordanialainen, Italiassa asunut Munir Jaber kertoo asiakkaiden tilaavan yhtä paljon risotto- kuin pasta-annoksia.

“Oikea Italian touch. Raaka-aineet ovat parasta laatua, riisi on italialaista, yrtit tuoreita ja kaikkea on annoksessa oikea määrä.”

”Ja annokset ovat reilun kokoisia”, vaimo Maire Silander lisää.

Ravintola Coma, Museokatu 18. Tattirisotto 13,90 e.

Kaupungin paras Pesula

Kaikilla on kodissaan oma pesukone. Onhan? Ei ole! Ei ainakaan työläiskaupunginosasta taiteilijoiden valtaamassa Punavuoressa.

Kyllä: kaupungissa löytyy vielä itsepalvelupesula, jossa koneet hurraavat seitsemänä päivänä viikossa. Ja rokki soi. Aikamatka 1950-luvulle. Jos Aki Kaurismäki asuisi Karkkilan ja Portugalin sijasta Helsingissä, hän kävisi täällä.

Eikä hintakaan kukkaroa pakota. Itsepalvelukoneen käyttö kustantaa kilomääristä riippuen 4,5–9 euroa. Koneen rullatessa voi piipahtaa kupilliselle naapurikorttelin ravintola Toriin. Ja on täällä myös pesulapalvelut. Kun haluaa pidentää kauluspaitojensa elinikää kotikoneelta, homma hoidetaan. Silitettyinä. Kuten myös mattojen kaltaiset suururakat. Valmiiksi silitetyt paidat keventävät lompakkoa vain 2,50 euroa kappaleelta.

Rööperin palvelupesula, Punavuorenkatu 3.

Kaupungin paras Julkihomo

“Olemme Suomen ensimmäinen, ainut ja paras homokuoro”, toteaa Out’n’Loud-kuoron puheenjohtaja Pasi Risberg.

Gaykuoro perustettiin 2004 SETAn keskustelufoorumilla. Mukaan saa tulla, vaikka ei homo olisikaan.

“Jos ei pelkää leimautumista”, Risberg toteaa.

“Kukaan ei toistaiseksi ole tullut ulos heterokaapista”, nauravat kuorolaiset Mikko Autio, Sami Hult ja Markku Norovuori. Virallisesti kuorolaiset ovat siis homoja, kaikenikäisiä ja kaikista ammateista.

“Ex-kuoronjohtajamme sanoi, että tämä on heterogeenisin kuoro, jota hän on johtanut”, Risberg kertoo.

Tampereen teatterikesässä keikka oli loppuunmyyty.

“Ihmiset kuuntelivat teltan ulkopuolella, koska eivät mahtuneet sisään”, myhäilee Norovuori. Hyvin toimivat ulkopuolellakin kuoron hitit Sata salamaa ja Prinssini saapuu.

www.outnloud.fi

Kaupungin paras Muotiteko

Elokuussa merkkiuskovaiset huokasivat onnesta, kun Manskulle muuttanut Provokante sai valikoimiinsa Pradan ja Guccin laukut.

“Syksyn mallit ovat menneet sitä mukaan, kun niitä on tullut”, kertoo myymälästä vastaava Petra Rouru. Ainakin yli kymmenen mallia on myyty loppuun.

Liikkeen kanta-asiakkaat ovat 40–50-vuotiaat naiset ja kaksikymppiset pojat.

“Yksikin nuori pukeutuu yltä päätä Gucciin.”

Provokante, Mannerheimintie 2