Kenellä on oikeus ravintolakritiikkiin?

Helsinkiläisravintoloitsija Henri Alénin Muru on yksi ravintoloista, joka on kieltänyt arvioidensa näyttämisen Eat.fi-ravintolapalvelussa, kertoi Helsingin Sanomat pari päivää sitten. Maikkarin omistaman Eat.fin Annika Brander kertoo Hesarille, että arvostelumahdollisuuden poistaneita ravintoloita on muutamia kymmeniä.

Alén ei todellakaan ole yksin kritiikkinsä kanssa. Cityn tietojen mukaan useissa ravintoloissa on ilmaistu tyytymättömyytensä Eat.fihin.

Eat.fi-palvelussa käyttäjät voivat jättää arvostelunsa ravintoloista. Kuten arvata saattaa, osa kritiikistä on täysin yliampuvaa, osa puolestaan raa’an totuudellista. 10 000 ravintolaa listaavan Eat.fin tarkkaa merkitystä ravintolabisnekselle on vaikea arvioida, mutta se voi olla yllättävänkin suuri, sillä hyviä vaihtoehtoja ei ole tarjolla ja kansainväliset kilpailijat eivät ole ottaneet meillä jalansijaa.

Kun uusi ravintola aukeaa, se nousee helposti esiin myös Eat.fissä. Ravintoloitsijat varmasti tajuavat arvioiden merkityksen. Ehkä juuri siksi moni uusi ravintola saakin epäilyttävän paljon positiivisia arvioita aloittaessaan matkansa Eat.fissä. Kun kaverit, sukulaiset ja puolisot ovat jättäneet kommenttinsa, alkaa löytyä ravintolan todellinen taso.

Henri Alén avasi Hesarille omaa näkemystään Eat.fin kritiikin heikkouksista ja riskeistä:

“Ei haluta ravintolasta huonoja arvosteluja, ollaan vahvasti eri mieltä esimerkiksi negatiivisen arvostelun todenmukaisuudesta tai ei koeta, että sivusto hyödyttää ravintolaa millään tavalla.”

Vaikka lausunnoissa olisi perääkin, kuulostaa gastronomisesti pätevien kriitikkojen perään huuteleminen Alénin suusta snobahtavalta eikä netin maailmaan sopivalta.

"Arvostelulta menee pohja, kun sitä voi tehdä kuka tahansa. Jos joku käy neljän euron nepalilaisessa ja se on hänen mielestään maailman paras makumatka, ja sitten haukkuu tähtiravintolan paskaksi, niin silloin se jälkimmäinen vain oli hänelle väärä paikka”, Alén kommentoi.

Ravintolakriitikoiden pitäisi Alénin logiikan mukaisesti käydä läpi vähintään aiheelle omistetun wikiHow:n ensimmäiset vaiheet: hankkia uskomaton kirjoitustaito, tutustua ravintolabisnekseen perinpohjaisesti (mielellään oman ravintolan kautta), laajentaa ja kehittää omaa makupalettia äärettömyyksiin sekä tulla ruoan ravintoaineiden, sanaston ja viinilaatujen mestariksi. Sitten, ja vasta sitten, on pätevöitynyt kirjoittamaan arvostelun.

Pisteet Alénille puolestaan siitä, että hän myöntää Hesarille tuittupäisyytensä ja sen, että kestää heikosti arvostelua. Ajatus itsensä ja työntekijöidensä suojelusta voi olla järkevä, jos tiedostaa tilanteen uhkat jo etukäteen.

Eat.fin kansainväliset esimerkit Yelp ja Foursquare ovat olleet myös kritiikin kohteena. Kitchenette listaa tapauksia, joissa asiakas on selkeästi lähtenyt kostoretkelle saamansa kokemuksen perusteella. Jokainen voi päätellä, ovatko arviot kohtuullisia.

Robert S. veti herneen nenään, kun eräs ravintola ei tarjonnut hanavettä, vaan laskutti vedestä kaksi ja puoli dollaria. Robertin ruoska lauloi ja hän jätti Yelpiin yhden tähden arvostelun. Se ei riittänyt ja asia jäi kaivelemaan ilmeisen pitkäksi aikaa, sillä hän vaivautui kahden, neljän ja viiden vuoden jälkeen kirjoittamaan uudet arvostelut, joissa pohti, miten paljon ravintola on menettänyt, kun hän ei ole käynyt siellä. Mazen M. puolestaan oli yrittänyt täyteen baariin sisään ja poke oli käännyttänyt hänet ovelta. Yksi tähti.

Ongelma on siinä, että ihmiset reagoivat helpommin negatiivisesti kuin positiivisesti. Jos oma raflareissusi menee pieleen syystä tai toisesta, olet helpommin valmis jättämään asiasta mielipiteesi. Jos kaikki menee niin kuin pitää ja ruoka on hyvää, et kommentoi mitään.