Kevytaktivistit

Uuden ajan aktivisti on sitoutumaton. Kevytaktivisti vaikuttaa kaupassa, bussissa, lounaalla ja suhauttaessaan setelin keräyslippaaseen. Joidenkin mielestä hän poimii rusinat kansalaisjärjestöjen pullasta. Toisten mielestä hän tekee vaikuttamisen helpoksi ja mielekkääksi. Ehkä siksi heitä on yhä enemmän.

Vuonna 1998 joukko työntekijöitä paljasti Manhattanilla hikipajoja, joissa Donna Karan New York valmistutti muotivaatteita. Kiinalaisten ja meksikolaisten maahanmuuttajien työolot olivat huonot ja palkat maksamatta. Yhtiö ilmoitti, ettei se ole vastuussa alihankkijan tehtaan toimintatavoista.

Sana kiersi. Postituslistat kävivät kuumina ja lehdet alkoivat kirjoitella. Brändi himmeni.

Vaiheittain DKNY taipui. Ensin yhtiö maksoi palkat korkoineen. Vaatteiden valmistus siirrettiin ensin muutaman korttelin päähän ja myöhemmin Aasiaan. Kampanja jatkui. Parin viime vuoden aikana työntekijäjärjestöt ovat kuitenkin saaneet useita neuvotteluvoittoja ja boikottikampanja on lopetettu.

Tosin kun boikottikampanja on alkanut, sitä voi olla vaikea pysäyttää. Vaikka amerikkalaiset työntekijät ovat tyytyväisiä, Karania syytetään monesta muusta rikkeestä, kuten turkisten suosimisesta ja työntekijöiden huonoista oloista Aasian-tehtailla.

DKNY-kampanjassa uusi ja vanha aktivismi kohtasivat. Kampanja alkoi perinteisen, järjestökeskeisen kansalaistoiminnan hengessä. Uusien joukkoviestimien ansiosta se levisi välittömästi paitsi kaikkialle Yhdysvaltoihin myös muualle maailmaan. Ihmiset, joilla ei ollut mitään järjestösitoumuksia tai aktivistisia harrasteita, tekivät omat päätelmänsä ja asettuivat arjen keskellä yhteiseen rintamaan newyorkilaisten duunareiden kanssa.

Aktivismi light!

“En koe itseäni aktivistiksi”, sanoo Jepa Pihlainen, 34-vuotias sekatyöläinen Helsingistä.

Silti Jepa ohjailee elämäntapaansa eettisin ja ideologisin perustein. Hän yrittää parantaa maailmaa arjen valinnoilla. Hänen kauppakassiinsa ei päädy lihaa eikä espanjalaisia vihanneksia. Syynä ovat ympäristökysymykset ja tuotantoon liittyvät sosiaaliset ongelmat.

“Meitä asuu kaksi ihmistä 19:ssä neliössä. Kotoamme pääsee kävellen ja pyörällä joka paikkaan keskustassa. Viljelemme vuokrapalstalla osan vihanneksistamme. En omista autoa.”

Jepa myös pitää kerran kuussa kokoontuvaa keskustelupiiriä Dodo ry:ssä.

Tutkija Leo Stranius kutsuisi Jepaa kevytaktivistiksi.

“Toisin kuin aiemmin, nykyään ei sitouduta elinikäisesti järjestöön tai vaikuttamisen tapaan. Kevytaktivismi on kevyttä etenkin byrokraattisesti. Osallistutaan projektiin hetken aikaa tai liikutaan useiden järjestöjen välillä miten itselle sopii. Kevytaktivismi on vahvasti yksilökeskeistä.”

Stranius tyypittää kevytaktivistin 20–30-vuotiaaksi urbaaniksi, hyvin koulutetuksi aikuiseksi. Ikäluokasta kevytaktivisteja voi olla jopa yli puolet.

Uuden ajan aktivismi saattaa olla yhtä hyvin sovinnaista kuin radikaalia. Ja se voi olla myös sisällöllisesti kevyttä:

“Vältetään lihansyöntiä kerran viikossa, hankitaan diesel-auto tai yhtenä päivänä vuodessa ei osteta mitään. Sekin on kevytaktivismia, jos joskus kaupassa tekee tietoisia valintoja tai sanoo, että olisi kiva mennä pyörällä töihin.”

Alasajajat

Elämäntavan yksinkertaistaminen ja kulutuskarkuruus edustavat tyypillistä kevytaktivismia.

Tuomas Korkalainen, 25, on irroittautunut kulutusyhteiskunnan nuorasta. Käytetyt huonekalut ja vaatteet vaihtavat kaveriporukassa kerkeästi omistajaa. Myös kirpputorit ovat Tuomakselle tuttuja.

“90 prosenttia vaatteistani on hankittu käytettyinä”, hän kertoo.

Downshifting eli vapaaehtoinen vaatimattomuus on erityisen yleinen ilmiö Atlantin toisella puolella. Monet ihmiset kokevat, että tienaaminen ja kuluttaminen eivät ole hyvän elämän määreitä. Halutaan kestävämpiä elämyksiä. Perhe, vapaa-aika ja tasapainoisuus ovat tärkeämpiä. Ironisesti käsitteestä on tullut niin suosittu, että sen nimellä myydään läjäpäin elämänhallintaoppaita.

Vajaa vuosi sitten henkilöstöhallinnossa työskennellyt 43-vuotias suomalainen mies jätti taakseen kiristävän solmion, ylityötunnit, Helsingin metelin ja stressioireilut. Hän vaihtoi osa-aikaduuniin ja muutti Tuusulaan.

“En kaipaa mitään entisestä elämästäni. Kamalaa mitä ihminen tekee itselleen, kun ajattelee sen kuuluvan siihen, miten täällä pitää elää. Suosittelen jokaiselle, jos vain on mahdollista. Vaimokin pysyy tyytyväisempänä”, downshiftaaja nauraa.

Porkkanamafia tulee!

Porkkanamafia on hyvä esimerkki uuden ajan aktivismista. Siis anteeksi mikä?

“Ideana on koota suuri ryhmä kuluttajia ja käyttää sen ostovoimaa neuvotteluvalttina. Yritykset tekevät mitä vain rahasta”, kertoo mafiaa organisoiva Olli Alanen. Hankkeen pisti liikkeelle ajatushautomo Demos Helsingin tutkija Roope Mokka, joka taas sai idean yrittäjä Mika Peltolalta. Innoittajana toimi Carrotmobin perustajan, sanfranciscolaisen Brent Schulkinin video.

Ensimmäinen kuluttajaisku on 27. päivä syyskuuta. Sitä ennen Porkkanamafia on “kilpailuttanut” Helsingin keskustan alueen ravintoloita, mutta nyt ei haetakaan halvinta hintaa, vaan ekotehokkain ravintola saa asiakkaakseen ison porukan.

Porkkanamafian ydinryhmässä toimii tällä hetkellä 15 ihmistä, mutta kuluttajatempauksia varten tavoitetaan jopa 3 500 light-aktivistia.

“Emme missään nimessä halua perinteistä aktivismin leimaa. Tässä ei tuomita, vaan tämä on positiivinen tapa toimia.”

Boikotointi on passé

Boikotit ovat perinteinen aktivismin muoto. Ne nousivat suosioon 80-luvulla Nestlé-kampanjan myötä. Straniuksen mukaan boikotointi alkaa kuitenkin olla passé.

“Boikotoiminen on so last season. Se kuului 1990-luvulle, jolloin oli isoja boikotteja, muiden muassa Shelliä, Nikeä, Coca-Colaa ja McDonald’sia vastaan. Valistuneen kuluttajan piirteisiin kuuluu aktiivisten valintojen tekeminen, mutta boikottikampanjoita on vähemmän.”

Haastateltavat vahvistavat tutkijan käsityksen. Negatiivisen boikotoinnin sijaan aktivistit painottavat ratkaisuja. Reilun kaupan tuotteet, vihreä sähkö ja kierrättäminen nousevat esiin kerta toisensa jälkeen.

26-vuotias yhteisöviestinnän opiskelija Kirsi Ahonen Jyväskylästä noudattaa samaa reseptiä. Hänen kulutuskäyttäytymisensä on yhdistelmä reiluutta, ympäristöystävällisyyttä ja kierrättämistä. Banaanit valitaan tarkasti, keittiökalusteet hankitaan vanhoina ja sähkö on vihreää. Kiihkeimmin Kirsi boikotoi city-maastureita.

“Olen hirveän tuomitseva ihminen niitä koskien”, hän tilittää ja nauraa itselleen.

Kyynikko kysyy

Mitä vaikutusta on yhden ihmisen kulutusvalinnoilla? Vastauksia tulee monenlaisia.

“Uskon, että pienetkin teot merkitsevät”, sanoo Tuomas.

Kirsi kokee, ettei hänen valinnoillaan ole itsessään suurta yhteiskunnallista painoarvoa. Siksi tarvitaan valtion ohjausta. Samaa painottaa Maan ystävien ilmastohankkeessa työskentelevä Meri Pukarinen.

“Vastuuta muutoksesta ei pitäisi sysätä yksittäiselle ihmiselle. On kohtuutonta odottaa, että raskaan työpäivän jälkeen ihmiset syynäisivät tarkasti kaikki ostokset kaupassa. Ihmisten ohjauksen kohti parempia vaihtoehtoja on lähdettävä lainsäädännöstä.”

Jepaa ei erityisemmin kiinnosta politiikka.

“Kyynisille voi huomauttaa, etten halua pakottaa toisia tekemään samoja valintoja kuin itse teen. Muutokset tapahtuvat lopulta yksilötasolla.”

Kevytaktivismissa ei ole kyse vain ympäristöön ja yhteiskuntaan vaikuttamisesta. Oman elämäntavan ja minäkuvan muovaaminen voi olla yhtä tärkeää.

“Moraalikäsitykseni ja itsekunnioitukseni heilahtaisivat aika paljon, jos en kiinnittäisi huomiota siihen, mitä valintoja teen”, Jepa selittää.

“Suurin vaikutus on itseeni. Voin kokea olevani hyvä ja tiedostava kuluttaja”, toteaa 34-vuotias naistoimittaja.

Rusinat pullasta?

“Ostoskoriaktivismi voi muodostaa hankaluuksia, jos kansalaisjärjestö yrittää pitää yllä tiettyä toiminnan tasoa. Järjestöillä ei välttämättä riitä voimavarat jatkamaan hyvin aloitettua työtä”, pohtii Maan ystävien Pukarinen. Myös Pukarisen osallistuminen järjestönsä toimintaan on kevyttä siinä mielessä, että se on projektisidonnaista.

“Ilmastonmuutokseen liittyvät teemat kiinnostavat. Maan ystävät on tarjonnut tarpeeksi tähän liittyviä hankkeita. Jos ei enää tarjoaisi, niin hakisin niitä muista järjestöistä.”

Stranius katsoo kevytaktivismin liittyvän yhteiskunnan pirstoutumiseen.

“Jengi sukkuloi verkostojen välillä vapaasti. Kielteisestä näkökulmasta katsottuna kevytaktivismissa otetaan rusinat pullasta. Poimitaan itseä kiinnostavat jutut ja muut asiat jätetään huomiotta. Tämä haastaa perinteiset järjestöt, niin kuin Suomen luonnonsuojeluliiton, jossa jäsenyys on olennainen osa koko järjestötoimintaa. Kansalaisjärjestöjen toiminta myös ammattimaistuu koko ajan. Nykyään palkataan usein työntekijöitä hoitamaan töitä, jotka ennen kuuluivat vapaaehtoisille.”

Niitä on Kaikkialla

Eräs haastateltavista on kolmikymppinen, mainosalalla työskentelevä nainen. Hän ei halua nimeään julkaistavan, koska pelkää leimautumista työpaikalla. Töiden ulkopuolella hän harjoittaa kevytaktivismia.

“En tee kauheasti numeroa mielipiteistäni. Ne näkyvät kulutusvalinnoissa. Olen kasvissyöjä, eikä minulla ole autoa. Puolison kanssa pyritään ostamaan luomua ja kierrätetään.”

Naistoimittaja ei pelkää leimautumista työpaikalla:

“Tärkeintä on, niin kuin uskonnossakin, ettei tuputa mielipiteitään tai hurmaannu omasta aatteestaan. Työpaikalla ihmiset syövät reilun kaupan tuotteita ja luomua, mutta ei sitä kukaan ajattele aktivismina.”

Ole sinäkin kevytaktivisti

1. Hanki polkupyörääsi “yksi auto vähemmän” -tarra.
2. Vaihda lentokone junareissuun ja valitse lomakohde, johon pääset helposti kävellen, pyörällä tai junalla.
3. Ryhdy vegaaniksi ja askeettiseksi hedonistiksi. Lopeta alkoholin, makeisten, limsojen, sipsien, keksien ja pullien syönti kokonaan.
4. Ehdota pomollesi, että haluat palkankorotuksesi mieluummin vapaana. Lähde sapattivapaalle tai kirjaudu opiskelemaan ja ota töistä opintovapaata.
5. Miksi lähteä autolla mökille? Vietä viikonloppu vallatussa talossa tai valtaa itse tyhjä talo kaveriporukalla.
6. Eikö sinulla ole aikaa osallistua? Ei hätää. Ryhdy kaikkien mahdollisten järjestöjen kuukausittaiseksi tukilahjoittajaksi.