Kirsi Piha

Tony’s Delin pöytä numero seitsemän sijaitsee tupakkapuolella. Kirsi Pihan vakiopöydässä voi nähdä Saku Tuomisen, Siiri Pihan tai Siirin kummisedän Wallu Valpion. Vain Valpio polttaa. Tiistaisena iltapäivänä uskomattoman hoikka ja ruskettunut Piha pyyhältää sisään FCUK:n uuden malliston vaatteissa.

Mitä kuuluu?

”Ihan hyvää. Olimme Sakun kanssa ekaa kertaa Amsterdamissa. Ihan kiva paikka. Ehkä vähän liikaa huumehöyryisiä rastalettejä.”

Tiedän. Teidän perhe on absoluuttisen mediaseksikäs! Saku liidaa Broadcastersia ja sä vedät MTV3:ssa suoraa keskusteluohjelmaa Vaarallista risteystä Pauli Aalto-Setälän kanssa. Miltä tuntui vaihtaa kokoomuksen jengi teeveeduuniin?

”Hyvältä. Yksi politiikan huonoista puolista on se, että ympärillä pyörii niin paljon paskatyyppejä ja epäreilua arvostelua. Tietysti on myös kivoja, mutta paljon myös sitä toista puolta. Teeveekuviota pyörittää pieni porukka, joka suunnittelee, miettii ja tekee ohjelmaa. Mahtava tiimi, yhdessä tekemisen meininki, kaikki tähtäävät samaan maaliin. Homma on selvää ja samalla luovaa. Politiikka ei ole kovin luovaa. Ajattele, kuinka kauan kesti ennen kuin ympäristöasiat muuttuivat puolueiden ohjelmissa joksikin muuksi kuin vain pakkomaininnoiksi. Se kesti helvetin kauan. Se ei ollut luovaa vaan hemmetin hidasta.”

Lauantain parhaaseen katseluaikaan sijoitetussa talkshowssa palaute ei voisi olla nopeampaa. Haluaisitko tehdä telkkaria pidempään?

”Katotaan miten tytön käy. Ei mulla ole pakkomiellettä olla telkkarissa. Kirjoittelen tässä samalla kolumneja Talouselämään, ja syksyllä saattaa tulla eteen muutakin. Mä hengailen.”

Kuusitoista vuotta kykypuolueessa on tosi pitkä aika. Eikö sua ikinä rassannut politiikan kaksinaamainen perseennuoleminen?

”Kyllä äänestäjä näkee heti mielistelyn. Mielistely on pahinta – ja epäreilua äänestäjää kohtaan. Yksi viime vaaleissa ehdokkaana ollut nuori tyttö kävi kyselemässä multa neuvoja. Mä sanoin sille, ettei neuvoja tarvitse, riittää kun sanoo mitä mieltä on. Ehdokkaat eivät ole usein mitään mieltä juuri siksi, että voimakkaiden mielipiteiden pelätään sulkevan jonkun potentiaalisen äänestäjäporukan itseltä pois. Pelataan peliä, jossa yritetään sulkea mahdollisimman vähän pois, kun kannattaisi saada mahdollisimman moni äänestämään itseä, koska on jotain mieltä.”

Osmo Soininvaaran setäily Markus Draken pilvenpoltosta oli paraatiesimerkki äänestäjien nuoleskelusta. Oikea anarkisti oli liikaa.

”Ne olivat ottaneet ehdokkaaksi anarkistipojan, koska luulivat saavansa itselleen jotain. Olen mä samaa mieltä siitä, että oli vähän kaksinaamaista kääntää kokonaan selkänsä. Osin se johtui siitä, että muut puolueet tarttuivat huumeisiin kammottavan näätämäisellä tavalla. Eero Heinäluoma oli esimerkiksi aivan kammottava, hurskastelevan valheellinen. Mistä kokoomus ja demarit tietävät, minkälaisia nuoria heidän järjestöissään on ja mitä ne itseensä piikittää? Huumeongelman edessä kannattaisi olla mieluummin nöyrä kuin kopea.”

Jos yksi tyyppi on jotain mieltä, mitä se ketään häiritsee? Vihreiden asenteesta tuli jenkkiläinen republikaanifiilis. Suvaitsevaisuus olisi ollut ryhdikkäämpää.

”Puolueet vittuilevat toisilleen liian usein asiasta välittämättä.”

Dokaaminen on kuitenkin isompi ongelma. Draket ovat lähinnä elämäntapaintiaaneja.

”Eikä se ollut hahmonakaan niin karismaattinen, että se olisi saanut isoa jengia taakseen tai käyttämään jotain. Vihreiden olisi vaan kannattanut sanoa, että ‘kamoon, puhutaan oikeista vaaliasioista’. Sitä ne eivät uskaltaneet tehdä. Tavallaan mä ymmärrän sen. Puolueen puheenjohtajan asema on kaksipiippuinen juttu.”

Kaksipiippuinen. Haa, taas mennään... On aika uskomatonta, että sä olet se jakkupuku-Kirsi kokoomuksesta.... Benin tallin villiintynyt ja rikkaruohoksi siistille konservatiivinurmelle kasvanut ruusu. Kuinka paljon se, että kokoomuksesta oli selkeästi tulossa luuseripuolue, vaikutti sun lopettamispäätökseen?

”Luuseripuolue? Kokoomuksesta? Ei siitä ollut tulossa luuseria eikä siitä tule. Kokoomuksen viime kauden konservatiinen eduskuntaryhmä vaikutti motivaatioon. Jossain vaiheessa joutui kysymään itseltään, kuinka järkevää oli roikkua mukana, häiriköidä ja olla eri mieltä, nostaa asioita ryhmäkokouksissa esiin, jos ne eivät näkyneet puoleen politiikassa. Tavan vuoksi roikkuminen ei ollut mun mielestä hyvä idea. Ei ollut riittävästi ihmisiä, joiden kanssa olisi voinut tehdä jotain. Ehkä joskus tulevaisuudessa on, who knows. Politiikassa ei tee yksin yhtään mitään. Ehkä mä olen nyt teini-iässä ja vihaan vanhempiani...”

Hyvä! Kalervo Kummola ja Ike Kanerva henkisinä faijoina tekisi varmaan aika monesta nuoriso-kriminaalin. Ketkä ovat kokoomuksen karmeimmat, ketkä parhaat tyypit?

”En mä karmeimmista ja parhaimmista tiedä. Ahdasmielisen mielipiteen paljastuessa sama ihminen voi hetkessä muuttua kivasta karmeaksi. Meillä oli mukana 60-lukulaisten oma porukka. Ne aktiivit olivat hyviä tyyppejä!”

Kokoomukselta jäi viime vaaleissa naiskortti käyttämättä, ja miten kävi? Keskustalla on naispääministeri ja Miss Suomi kulttuuriministerinä ja hallituksessa toteutuu täydellinen sukupuolten tasa-arvo. Se on coolia, mutta herättävätkö nämä kimmat niin suurta haloota maailmalla kuin iltapäivälehdissä toitotetaan? Mitä vanha kiintiöiden vastustaja sanoo?

”Mä en ole täysin vakuuttunut tosta pr-kortista. Se on erikoisuus, okei, ja monien eurooppalaisten naispoliitikkojen mielestä se on coolia, mutta millä tavalla se kortti lunastaa itsensä? Onko siitä loppujen lopuksi naisille tai Suomelle mitään hyötyä?”

Jos siitä olisi sama hyöty, joka iltapäivälehtijulkisuudesta on ollut Tanja Karpelalle, ne pääsisivät suoraan eurooppalaisen vallan ytimeen kaveeraamaan korkean tason päälliköiden kanssa...

”Naiskorttia on vaikea lunastaa. Loppupeleissä ei ole mitään väliä, onko asialla mies tai nainen, tyypin pitää olla fiksu ja pätevä. Pääministeri joutuu perhanan koviin paikkoihin. En mä pidä itseisarvona sitä, että miehiä ja naisia pitäisi olla tasan yhtä monta. Hei, mitä väliä sillä on? Oikeasti?”

Mun mielestä se on siistiä.

”Ehkä suomalaiset tytöt kasvavat ajattelemaan, että hei, mustakin voi tulla pääministeri...Mutta ulkomailla ei lunasteta pääministerin asemaa muulla kuin asiantuntemuksella.”

Ettei Annelista ole Lipposeksi? Karismaattiseksi ja filosofiseksi isoksi nalleksi?

”Lipposella on valtava kiinnostus EU-asioihin... Mä tykkään kanssa Paavosta erittäin paljon... Ulkomailla meitä arvioidaan sen mukaan, miten me hoidetaan oman maan talous ja sen, millaisia me ollaan Eurooppa-vaikuttajina. Ensimmäisellä kerralla se voi olla eksoottista tyyliin ‘Vau, teille tuli naispääministeri.’ No, mennäänkö bisnekseen? Ehkä Jäätteenmäki on hyvä pääministeri, se jää nähtäväksi.”

Sähän voisit olla nyt hallituksessa, jos kokoomuksessa ei olisi mokattu. Vituttaako?

”Ei, ei vituta. Musta tuntuu, että oppositio tekee meille terää. Itäläkin on kuin uudestisyntynyt. Mitä ministeriyteen tulee, ihmettelen kiihkoa ruveta jos jonkinlaiseksi ministeriksi kokemuksen puuttuessakin.”

Miksi naisia ei ole haluttu kokoomuksen johtopaikoille?

” Aika monessa politiikassa mukana olevassa miehessä taitaa asustaa sisällä pieni sovinisti. Vaativat tehtävät annetaan liian helposti miehille. Naisen on ihan okei olla varapuheenjohtaja, mutta puheenjohtaja ei. Ville Itälä nimitettiin aikoinaan ministeriksi, koska haluttiin testata miehen kykyjä. Miksi silloin ei valittu vaikkapa Sari Sarkomaata? Tai jotain muuta naista? Naisia pitää kasvattaa koviin paikkoihin.”

Ainoa girlpower, joka kokoomuksesta löydettiin, oli Riitta Uosukaisen sinänsä mahtavan karismaattinen mummoenergia.

”Vihreiden politiikasta voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta heidän systeemissään ryhmän puheenjohtaja vaihtuu. Jossain vaiheessa paikkaan pärähtää Janina Andersson, ja kaikki ovat sitä mieltä, ettei hommasta tulee mitään, mutta tuleepas, hah hah haa. Aika usein tyyppi kasvaa tilanteen mukana. Nainenkin osaa sen. Uuden keksiminen on kokoomuksessa ollut monesti hankalaa.”

Uuden hallituksen ja eduskunnan kokoonpano on isoa viihdettä. Kyllä Tony Halmekin siellä sivistyy, kutistuu tehtäviensä mukana...

”Tony Halme on eduskunnassa hyvää viihdettä. Heitettiin tuollainen tyyppi kahdensadan edustajan joukkoon ja katsotaan mitä tapahtuu.”

Mitä sanoisit, jos kuulisit jonkun sun entisen äänestäjän antaneen nyt äänensä Tonylle??

”Äänestäjät ovat vapaita ajattelijoita... Ihmettelisin, ettei kai se kuvittele meidän olevan samalla asialla. Ei todellakaan olla! ”

Vaikutit yhden kauden EU:ssa. Joku Hesarin toimittaja kertoi, miten Kirsi Piha äänesti aina toisin päin kuin jakkupukukonservatiivi. Sielläkö sä aloit muuttua, tavatessasi ympäristöliikkeiden lobbaajia?

”Kaikille poliitikoille tekisi hyvää käydä katsomassa, mistä Euroopassa puhutaan. Kauhea puoli on takaisinpaluu, se, että täällä puhuttiin edelleen samasta eläkkeen indeksikorotuksesta kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Vaikka Euroopan parlamentti ei ole vallankäyttäjänä niin merkittävä kuin eduskunta, keskustelupaikkana se on mainio... Entiset pääministerit ja muut mukana korkealentoisessa keskustelussa. No joo, sekin meni realiteettien unohtuessa joskus överiksi.”

Nyt sulla on oma keskustelumesta televisiossa, ja olet näyttänyt lyhyessä ajassa keskustelijan teräviä hampaita. Kuka on ollut ohjelman vastenmielisin vieras?

”Inhoimpia ovat ne, jotka ennen ohjelmaa ovat jotain mieltä, mutteivät ohjelmassa uskalla sanoa mielipidettään. Vastenmielisiä ei olekaan. Räväkkä keskustelu, jossa on paljon mielipiteitä, on mun mielestä haastavaa ja hemmetin nastaa. Mä tykkään ‘tavallisista’ ihmisistä, joilla on mielenkiintoisia näkökulmia. Meillä saa huutaakin – ja vaikka suuttua, jos siltä tuntuu!”

Olet tunnettu stadilaisuuden puolestapuhujana. Kerro, mihin kaupungin paheisiin olet tutustunut? Pyöritkö pienenä jengeissä?

”Olin kiltti tyttö. En edes tiennyt, missä jengit olivat.”

Synnyit Naistenklinikalla.

”Joo, äiti käveli mäen alas, ja oltiin kotona Töölössä. Mä olen asunut myös Pakilassa, Oulunkylässä ja Munkkiniemessä. Sakun kanssa me asuttiin ensin Meilahdessa ja nyt asutaan Käpylässä.”

Helsinki on aina ollut sulle tärkeä. Miten stadilaisia kohdellaan Arkadianmäellä?

”Eduskunnassa on synti puhua Helsingin puolesta. Vihamielisyys. Ihmisten mielestä meillä menee hyvin. Ei meillä mene hyvin. Täällä on rikollisuutta enemmän kuin muualla, me tarvitsemme turvaa, päiväkoteja, kouluja, vaikka mitä. Kun alkaa laskemaan uimahallitiheyttä, joka perhanan maaseutupaikkakunnalla on uimahalli... Alkukaudesta meillä oli keskustelu, jossa mä puolustin Helsinkiä. Siihen yksi keskustan kansanedustajakääpä toitotti opettavaisella, alentuvalla äänensävyllä, että ‘Elämää on Kehä kolmosen ulkopuolella.’ No minä siihen äkkiä, että ‘Niin varmasti onkin, mutta ei yhtä laadukasta.’ Siitähän soppa syntyi. Kuinka voikin helsinkiläinen olla noin arrogantti. Jos lappilainen edustaja olisi sanonut elämän Lapissa olevan laadukkaampaa kuin Helsingissä, oltaisiin sitä mieltä, että hän on kotiseuturakas.”

Jos Helsingistä sanoo samaa, on kusipää....

”Helsinkiläiset ovat muka kauhean töykeitä ja epäystävällisiä. Jokaisessa uudessa paikassa tuntuu ulkopuoliselta. Joo, on totta, ettei täällä tervehditä jokaista, joka tulee liikennevaloissa vastaan. Mun mielestä se on ihanaa. Mä rakastan sitä, että voi liikkua kaupungissa anonyyminä, ettei tarvitse pysähtyä jokaisen kohdalla vain siksi, ettei vaikuttaisi epäkohteliaalta. Mä tykkään siitä, että voi pahalla tuulella ollessaan mennä kotiin puhumatta naapureille mitään. ”

Voi valita. Maalaiset kauhistelevat, miten surkeaa on leikkiä betonipihoilla tajuamatta, että se on suuri seikkailu. Kun ne muuttavat stadiin, ne muuttavat suoraan Punavuoreen, siksi niiden mielestä lähiöt eivät ole Helsinkiä. Onko Käpylä idylli?

”On kivaa, kun talosta pääsee suoraan ulos. Ratikka tulee lähelle. Pääsee nopeasti keskustaan ja takaisin omaan maailmaan. Jos mun pitäisi valita lempikaupunginosa, se olisi Munkkiniemi. Asuin Primulaa vastapäätä ja pystyin hakemaan vaniljaviinerin kahvin kanssa. Sellainen on kaupunkia parhaimmillaan. Munkkiniemessä yhdistyy kaikki hyvä.”

Kaupunkia pitää käyttää estottomasti, ottaa oma mesta stadista. Kaupunkilaisuuteen kuuluu tyhjäkäynti, käveleminen, kahvilat, kirjat.

”Pidän erityisesti kirjakaupoista, korkeista puuhyllyistä hämärässä. Akateeminen voi olla vielä tunnelmallisempi. Olikohan se San Franciscon Barnes & Noblesissa, missä kirjat melkein kaatuivat päälle. Ihanaa!”

Makasiineista olisi saanut mielettömän hienon kirjaston. Sä luet paljon. Mikä on viimeisin romaani, joka on kolahtanut kunnolla?

”Mä luen viisi kirjaa viikossa. Melkein jokainen on omalla tavallaan hyvä...No, Arno Kotron esikoinen Sanovat sitä rakkaudeksi on oikeasti todella hieno. Hanne Örstavikin Rakkaus oli tosi kammottavan pelottava. Virpi Hämeen-Anttilan esikoinen Suden vuosi oli myös lukemisen arvoinen. Jose Saramago on aina ok, uusin eli Luola myös. Ja kohta ilmestyy Merete Mazzarellan uusin!”

File: Kirsi Piha

Ikä: 35
Kello: Kännykässä
Kengät: Hanna Sarénin puukengät
Perhe: Mies ja 3-vuotias tyttö
Tuoksu: Calvin Klein Truth
Juoma: Viini