Lauri Nurkse

Ei, se ei ollut Peter Franzen tai Jasper Pääkkönen, joka sai Pahoista pojista eniten ihailijapostia. Leffajulisteen vasemmassa laidassa seisoi pienenpieni paidaton poika kissa sylissään. Lauri Nurkse, tyttöjen päiväunien kohde. Tuolloin Lauri oli vielä nuori mies, nyt hän on Lauri Törhösen oppipoika, joka on juuri ohjannut ensimmäisen pitkän elokuvansa. Jaana Rinne ohjasi Nurksen talk show’hunsa.

On marraskuu, kuolon kuukausi. Puu-Vallilassa tuulee, mutta kaksikerroksisessa puutalossa sijaitsevassa Ravintola Pikku Vallilassa tunnelma on kuin kotona. Pitsiverhot, viisi pöytää, vähän enemmän tuoleja.

Terve Lauri. Mitä tekee Pikku Vallilassa näyttelijä-ohjaaja Nurkse?

“Tämä on sopivan kokoinen mesta ja täällä on mainio tunnelma. Tykkään työstää käsikirjoituksia pienessä puheensorinassa. Se rentouttaa.”

Sinulla on jotain vispilänkauppaa omistajan kanssa?

“Haha. No joo. Pitkän leffan tekeminen tuli hänen kanssaan jossain vaiheessa puheeksi, ja hän kertoi vaatesuunnittelijaksi opiskelevasta tyttärestään. Pyysin tuomaan portfolion, jotta näkisin millaisia duuneja se on tehnyt. Sitä kautta Jenni tuli meille pukuharjoittelijaksi Sooloilua-leffaan.”

Saatko täällä nykyään alennusta tuopista?

“Joo...Taisin saada tuopin ilmaiseksi.”

Pikku Vallilan isäntä on persoonallinen ihminen. Hänen käytöstään voi tulkita joko äärimmäiseksi ystävällisyydeksi tai vittumaisuudeksi.

Millainen on sun Vallila?

“Nasta. Täällä asuu mukavia, rauhallisia perheitä. Ja täällä on kaunista. Varsinkin kesät ja syksyt ovat tosi nastoja. Yksi mesta on ylitse muiden. Keskellä puutaloja kohoavat kalliot. Niillä on nastaa viettää kesäpäiviä. Hienot näkymät.”

Hetkinen. Käytät nasta, ja mesta-sanoja. Et voi olla maalta. Mistäköhän olen saanut sellaista päähäni...

“Mä olen Vantaalta! Synnyin Kruununhaassa Liisankadulla, mutta asuin siellä vaan ihan pienenä. Meillä on makeita kaitafilmejä, joissa systeri juoksee Sibelius-lukion pihalla. Me muutettiin aika nopeasti Vantaalle. Armeijan jälkeen mä palasin keskustaan, Kallioon. Voin viettää kohta stadissa asumisen kymmenvuotisbileitä.”

Mikä hätä sinulle tuli pois Kalliosta?

“Vantaan jälkeen Kallio tuntui pitkään ookoolta. Siellä oli katuelämää ja grilliruoan tuoksua kellon ympäri. Alue alkoi ahdistaa vasta kun kuvioihin ilmestyi arvaamattomia huumekavereita. Ei mua kukaan ahdistellut, mutta naapuriin ilmaantui ongelmia. En halunnut ylimääräistä stressiä elämään, joten hakeuduin rauhallisemmille laitumille.”

Viisisataa metriä Vallilan suuntaan ja meno rauhoittui. Oletko nurkkapatriootti? Ullanlinnassa asuvan Andy McCoyn liikkumisen raja kulkee Uudenmaankadun Raflan kohdalla. Punavuorelainen Katja Kallio haluaa juoda kahvinsa KaffeCentralenissa.

“En ole. Omilta nurkilta pääsee kätevästi pois fillarilla. Mä poljen joka paikkaan.”

Tsekkasin netistä ohjaamasi Sooloilua-leffan trailerin. Pätkä vaikuttaa hauskalta.

“Nastaa. Hienoa jos tunnelma välittyy. Tosi pitkälle henkilöhahmoille ja dialogille perustuvan elokuvan juju oli aika haasteellista saada mahtumaan 90 sekuntiin.”

Jännittääkö?

“Jännittää ihan pirusti. Kritiikki ei jännitä, vaan se löytääkö jengi leffan. Totta kai sitä haluaa, että mahdollisimman moni näkisi ja tykkäisi elokuvasta.”

Oletko nähnyt ranskalaisen elokuvan Kimpassa, joka perustuu Anna Gavaldan romaaniin? Se pyöri pari viikkoa sitten elokuvateattereissa. Siinä ja Sooloilussa on molemmissa aika merkittävässä roolissa vanha nainen?

“En ole nähnyt. Olen kyllä katsonut yhden Kimpassa-elokuvan, mutta se oli ruotsalaisen Lukas Moodyssonin... ”

Ranskalaisessa on pääosassa Audrey Tautou. Luin jostain, että tykkäsit Ameliesta. Ranskalaiset tekevät hienoja romanttisia komedioita. He osaavat puhua ja nauraa itselleen.

Suomessa romanttisia komedioita tehdään vähän. Miten päädyit ohjaamaan sellaisen?

“Sooloilua lähti melkein sataprosenttisesti käsikirjoituksesta. Mulle tarjottiin luettavaksi muutamia käsiksiä, ja Katjan juttu nousi heti yli muiden. Hahmot ja asetelma olivat herkulliset. Mukana oli myös sopivasti huumoria ja koskettavuutta. Niille, jotka eivät ole lukeneet leffan käsikirjoituksen äitiä eli Sooloilua-romaania, voisi valaista tarinan kertovan kolmikymppisestä Emmasta, toimittajasta, joka rakastuu haastattelemaansa kapellimestariin. Emman ja Joelin suhde etenee vauhdilla. Yhtäkkiä Emma huomaa muuttaneensa keskustan humusta askeettisiin puutaloon pitämään huolta Joelin äidistä.”

Katja on jo kerran onnistunut kirjoittamaan kassamenestysleffan, Aku Louhimiehen ohjaaman Kuutamolla. Kuinka paljon tosiasia painoi?

“Ei tietoisesti. Ehkä alitajuisesti...”

Myönnä pois...

“Katja oli yksinkertaisesti muita parempi. Hyvää dialogia on tosi vaikea kirjoittaa. Se muuttuu helposti paperisen oloiseksi ja pelkästään informatiiviseksi. Parhaimmillaan dialogi on nokkelaa ja hauskaa ja kertoo samalla henkilöhahmoista. Ehdottomana etuna oli se, että Katja oli kirjoittanut Sooloilusta kirjan. Luulisi, että kirjaa olisi vaikea lähteä vääntämään jonkun ohjaajaplantun kanssa elokuvan muotoon, mutta ei. Katja oli ihana työkaveri, valmis kokonaisuuden vaatiessa muuttamaan ja parantamaan käsistä.”

Nyt lopetetaan Katjan kehuminen ja puhutaan suuresta ohjaajasta ja hänen näyttelijävalinnoistaan. Kari-Pekka Toivonen näyttelee kapellimestari Joelia, mutta miksi valitsit Emmaksi aika tuntemattoman Saija Lentosen?

“Saijan luontainen energia ja näyttelemistyyli istuivat luontevasti Emman hahmoon.”

Lentosesta tulee mieleen Renee Zellweger. Kerro lisää.

“Emmasta olisi helposti voinut lähteä tekemään herttaista nättiä tyttöä, joka alistuu kohtaloonsa. Mulle oli kuitenkin tärkeää, että Emmassa on munaa.”

Olet ohjannut televisiolle räävitöntä komediaa, muun muassa Kumman kaa -sarjaa. Julie Delpyn Kaksi päivää Pariisissa oli ihanan räävitön. Kuinka räävitön Sooloilua on?

“Tarpeeksi. Räävittömyys tuo särmää. Kyllä sitä täytyy olla. Katherine Hepburn oli 1940-luvulla melko paha suustaan. Mimmi pyöritti jätkiä huolella.”

Olet näyttelijä-ohjaaja. Olet käynyt Taideteollisen korkeakoulun ohjaajalinjan ja näyttelijänä itseoppinut. Kumpaa sinussa on tällä hetkellä enemmän?

“Ohjaajaa. Välillä on ollut hauskan skitsofreenisiä päiviä, jolloin olen päivisin ohjannut Sooloilun kuvauksia ja kaahannut illaksi näyttelemään Rajan vittumaista luutnanttia. En osaa ajatella hommia täysin erillisinä, koska näyttelijä on ohjaajan paras kaveri. Ohjaajana saa olla mukana alusta asti, kaavailla kokonaisuutta.”

Ohjaajana olet diktaattori ja kuningas, näyttelijänä Lauri Törhösen paras kaveri?

“On hauska seurata muiden ohjaajien työskentyä. Laurin ohjauksessa oli turvallista. Sitä paitsi, oli ihana näytellä vittumaista tyyppiä.”

Eräs nainen kuvailee sinua turmeltumattomaksi.

“Oho. No, en ole pessimisti.”

Naurat paljon. “Nurkse paljastaa Rajassa sisäisen hirviönsä.” Sen, joka vittuilee ja haluaa tehdä toimintaleffan. Koska teet sen?

“Tykkään selkeistä genre-elokuvista, mutta toiminta on vaikea genre. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on yksi lempielokuvistani. Katsomiskokemus oli niin voimakas, että mua vitutti leffan jälkeen, että se on tehty. Se oli niin hemmetin, liian hyvä. Tunteet olivat pinnassa.

Toisaalta romanttinen komedia on myös älyttömän vaikea laji. Katsojat tykkäävät tosi paljon romanttisista komedioista, mutta tunteiden herättäminen ei ole helppoa. On vaikeaa olla samaan aikaan koskettava ja hauska. Mikä on mun mielestä maailman paras romanttinen komedia? Brittiläiset Notting Hill ja Neljät häät ja yhdet hautajaiset ovat suosikkeja.”

Haahuilit jo pikkupoikana videokamera kädessä. Miten kiinnostuit leffoista?

“Canonilla duunissa oleva faija toi viikonlopuiksi himaan videokameran ja antoi mun leikkiä sillä. Värväsin mutsin ja faijan näyttelemään ja kuvaamaan mun kanssa. Siitä leikki muuttui vähitellen harrastukseksi ja harrastaminen opiskeluksi. Voisi sanoa, että Steven Spielberg on toiminut mun lapsenvahtina. Olen ahminut älyttömästi leffoja. Mutsi ja faija eivät koskaan kieltäneet katsomasta televisiota ja elokuvia, eli olen elänyt visuaalisesti hedelmällisessä ympäristössä.”

Sinua on ruokittu kuvilla. Hyvä.

“Joo. Faija harrastaa kuvaamista, joten sieltäkin on tullut pelkkää tsemppiä. Visuaalisuus on tarinan ohella mulle tärkeä juttu elokuvassa. Elokuvan pitää tarjota ruokaa myös silmälle.”

Pedro Almodovarin elokuvista ei välttämättä tajua missä mennään, mutta niitä voi katsella kuin herkullisia lavastuksia.

”Siihen kun yhdistää vielä hyvän tarinan niin...”

Nykyään on tapana lykätä hittibiisi elokuvan mukana ulos. Kuka on Sooloilua-leffan artisti?

“HMC:n Chisu. Chisu on uusi artisti, parikymppinen tyttö, joka tekee itse musiikkinsa. Chisu on huikea tyyppi. Siltä on kolme biisiä leffassa. Mun koti ei ole täällä on ensimmäinen, joka leffassa soi. Meillä oli hyvä tuuri, että saimme Christel Sundsbergin mukaan.”

Onko Chisu suomenruotsalainen?

“Kyllä me ollaan puhuttu ihan suomea.”

Sinut muistetaan parhaiten Aleksi Mäkelän Pahoista pojista. Kissanpentu toi ystäviä?

“Se oli niin iso elokuva, että mä päätin keskittyä sen jälkeen ohjaajaopintoihin.”

Olet tehnyt myös musiikkivideoita. Mistä musavideosta olet ylpeä?

“En mä voi sanoa, koska olen tehnyt niitä vasta niin vähän. Olen tehnyt yhden Jipulle ja yhden Somalle.”

Somaleille? Somalit olisi hyvä bändinimi. Virkamiehet ja Somalit. Somaleissa soittaisi vaan somalialaisia jätkiä.

“Hahaha. En ole tehnyt muita musavideoita. Niissä ei liiku raha. Ne ovat rakkauden töitä.”

Eikö niitä pidä juuri tehdä? Rakkauden tekoja. Rakkaudesta ei makseta. Häpeätkö jotain tekemääsi mainosta?

“En. Ei ole sellaista.”

Et edes Axen Boom chic-a-wow-wowta?

“En mä ole sitä ohjannut. Hahaha. En mä mitään häpeä.”

Jos häpeäsit, ne eivät antaisi enää töitä.

Raja 1918 elokuvateattereissa 30.11. Sooloilua elokuvateattereissa 28.12.

Oikolukija

Elokuvaohjaaja Lauri Törhönen esiluki artikkelin

“Sovittiin RAJA 1918 -elokuvaa tehdessä, että Nurksen esittämästä Suutarista tehdään oikea bitch. Kun se tehtiin, paljastui Laurin todellinen minä, siis hän. Onneksi Nurkse – egollaan! – ei ole Espoosta vaan Vantaalta. Vantaa on vain ympäristövaurio, Espoo on ympäristörikos. Ja Lauri on väärässä: pääkaupunkiseudun kaupungit pitää yhdistää. Hänen pitäisi tietää, ettei kukaan teini-ikäinen halua olla vantaalainen.

Mutta pitäisikö Nurksen tehdä muutakin kuin elokuvia? Jos mies sanoo musavideoita “rakkauden töiksi” ja että “kello on aina liian vähän”, kannattaisiko esimerkiksi vaihtaa siviilisäätyä, ettei tarvitse sanoa olevansa “naimaton”?

Nimeni on Törhönen, Lauri Törhönen. Nurksen on Nurkse, Lauri Nurkse, eikä mikään “Törhösen oppipoika” vaan yliopistossa elokuvaohjaajaksi koulutettu taiteen maisteri, ja sellaiseksi lahjakas. Käykää katsomassa molempien elokuvat.”

File Lauri Nurkse

• Syntynyt 11.5.1978
• Pituus 175 cm
• Paino 74 kg
• Tuoksu nuotio
• Auto mieluummin fillari
• Juoma maito / fisu

Jaa/ei/poissa

Paljastamme Lauri Nurksen yhteiskunnallisen vakaumuksen

• Pääkaupunkiseudun kaupungit yhdistettävä EI
• Väkevien alkoholien mainonta sallittava EI
• Perintövero poistettava JAA
• Turkistarhaus kiellettävä POISSA
• Skientologialle annettava uskonnon asema POISSA
• Alkoholiveroa korotettava EI
• Seksin alaikärajaa laskettava (nyt 16 vuotta) EI
• Nuuskan myynti sallittava JAA
• Kirjojen alv:tä laskettava JAA
• Subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettava EI
• Kaupunkijoukkoliikenne ilmaiseksiJAA
• Televisiolupamaksu poistettava EI