"Ne punaiset penkit oli niiiiin makeet, että auto oli vain pakko saada", Tero sanoo ja nauraa päälle.
Osteleminen on ilmaa, jota hengittää – oli rahaa tai ei. Pelkkiin vaatteisiin kuluu 400 euroa kuussa, ravintoloihin tuplasti saman verran. Tero on shoppailuaddikti.
"Shoppailuriippuvuuden olemus on pohjimmiltaan samanlainen kuin muidenkin riippuvuussairauksien. Riippuvuudesta kärsivä ihminen täyttää riippuvuuden kohteella jotain sisäistä tarvettaan", sanoo Mielenterveyden keskusliiton sosiaalipsykologi Tarja Heiskanen.
Ostosriippuvuus ei näy ulospäin samalla tavalla kuin päihderiippuvuus. Pakonomainen osteleminen saattaa siis jatkua pitkäänkin ilman että kukaan huomaa mitään erikoista. Pahimmillaan ostosriippuvuus ajaa luottokierteeseen ja muihin taloudellisiin ongelmiin, joiden jälkeen kulman takana vaanivatkin jo masennus ja muut köyhtymisen kerrannaisvaikutukset.
Teron autolainaa lyhentää isä, jonka kärsivällisyys on Teron analyysin mukaan taantumassa. Citymarketin hyllyntäyttäjänä työskentelevän Teron American
Express -kortti on kuivumassa ("meni kevät vähän övereihin"), mutta Mastercard ja kaikkien luottokierteisten lemmikki, Stockan kortti pelittävät vielä.
Terolla on myös 6 000 euron käyttöluotto pankista.
"Päätin kuitata laskut pankkilainalla ja ottaa samalla vähän ylimääräistä hauskanpitoon."
Rahat kuluivat muutamassa (hauskassa) päivässä.
Amexin menettämisen jälkeen Tero ei ole voinut ostaa vaatteita kolmeen kuukauteen – ja se on ikuisuus.
"Tonni vaatteisiin joululahjaksi ei olisi pahitteeksi, ei ollenkaan."
Eikä tässä vielä kaikki. Nyt Tero on löytänyt nettikasinot.
"Niissä olen voitolla… Tai siis, ainakin plusmiinus nollalla. Kai."
Kaikki shoppailu ei ole sairautta, mutta kun ihminen ei pysty kontrolloimaan itseään ostotilanteessa, diagnoosi on valmis. Suomessa ostosriippuvuuteen erikoistuneita hoitoja ei ole, mutta apua voi hakea päihdeklinikoilta ja yleisistä mielenterveyspalveluista.
Huolella meikattu Salla, 23, on opiskeleva ja työssäkäyvä yksinhuoltaja. Pienen palkan lisäksi hän elää opintotuella ja lainalla sekä lapsilisällä ja elatusmaksuilla. Vuokran jälkeen laskuihin jää 500 euroa kuussa. Sillä pärjäisi, jos Salla ei ostelisi impulsiivisesti mitä mieleen juolahtaa, esimerkiksi 50 euron edestä luomivärejä, kuten pari päivää sitten.
"Ei siinä ollut mitään järkeä, kun kotona on iso laskupino maksamatta. Mutta kun näen jotain mitä haluan, ne on vain pakko saada."
Taloushallintoa (!) opiskeleva Salla ostaa enimmäkseen meikkejä, koruja ja sisustuskrääsää.
Ostosten tuottama euforia kestää pari tuntia. Tyypillisesti ostotapahtuma lievittää riippuvaisen ahdistusta. Parin tunnin päästä ostokset jo kaduttavat, ja stressi sekä rahahuolet tuntuvat kaatuvan päälle kahta voimakkaampina.
Tuore hiustenleikkuu ja merkkivaatteet eivät ikinä kavaltaisi Sallan elävän taloudellisessa ahdingossa. Kehun Sallan puseroa.
"Kiitos. Se maksoi 75 euroa Spirit Storessa."
Se on melkein viidesosa Sallan vuokran yli jäävästä kuukausibudjetista. Haastattelun jälkeen hän soittaa teleoperaattorille ja ruinaa maksuaikaa puhelinlaskuun.
Myös Terolta tulee haastattelun jälkeen viesti: "Voitin nettikasinossa 130 e. Ostaisko housut? Vai paidan?"
Lukijoilta
“Vaatteisiin kului 100–200 e viikossa. Itku silmässä, sydän väpättäen lähdin eräästäkin kaupasta, kun olin päätökseni päättänyt pitää. Päästyäni yhdestä kauppakeskuksesta ulos, päätin palkita itseni ostamalla pienen, pienen huulikiillon, joka maksoi 45 e.”
Nainen, 21
“Ostan kuukausittain vaatteita, kenkiä ja asusteita 400–1000 eurolla. Kenkiä omistan toistasataa paria (suurin osa vielä laatikoissa eteisessä), vaatekaapeista löytyy pinokaupalla vaatteita, mistä en ole edes ehtinyt poistaa hintalappuja. Shoppailusta tulee loistava mieli ja se on minulle samanlainen stressinpurkukeino kuin treenaaminenkin.”
Nainen, 23
“Ostosteni määrä on aivan järjetön ja silti minun on aina ostettava lisää. Käyn joka päivä ostoksilla, oli minulla siihen varaa tai ei. Kun näen jotain mitä haluan minun on saatava se, en voi hillitä itseäni ja rauhoitun vasta kun saan tavaran ostettua. Naurettavinta tässä on se, että heti kun olen ostanut uudet kengät tai uuden laukun, ne menettävät hohtonsa ja taas on ostettava uutta.”
Nainen, 20
“Säästäväinen eläisi tuloillani hyvinkin hulppeasti, mutta minä en. Pieni yksiöni on täyttynyt golfseteistä, kuntopyörästä ym. urheiluvälineistä, sukellussetistä (en osaa edes kunnolla uida), surffilaudasta, useista laskettelusuksista ja jopa tv-shopista tilatusta vatsalihasvyöstä. Vaatekaappini ja jääkaappini pysyvät tyhjinä.”
Mies, 28
“Saatan käydä kolme kertaa päivässä shoppailemassa. Kävelen kaupoissa erittäin typerä ilme naamallani, muutaman kerran olen myös itkenyt, koska olen nähnyt jotain niin ihanaa. Raha ei ole muodostunut ongelmaksi, mieluummin jätän syömättä tai soitan puhelinyhtiöön että saisinko lykkäystä laskun maksamiseen kuin esim. jätän jotkut kengät kauppaan. Vaatteita minulla on niin paljon, etten ole edes käyttänyt kaikkia, ja kenkiäkin kolme kaapillista.”
Nainen, 21
16 kommenttia
realisti79
2.2.2006 15:38
Asiapaskaa! Ei kai se muille kuulu miten ihmiset rahansa, on ne sitten palkan tai lainan muodossa tienattu, niin käyttävät. Pitäkää ihmiset hauskaa kun kerran siihen on mahdollisuus! Omassa kaveriporukassa on sama meininki, että rahaa poltetaan vaikkei olisi varaakaan. Entäs sitten?! Kannattaa nyt muistaa edes toki syödä ja velat hoitaa alta pois jollakin aikataululla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ei-materialisti
3.2.2006 11:05
Tuollainen pinnallinen materialismi tuppaa jo kääntämään hiukan vatsassa. Tottakai itsekin panostan laatuun vaatteissa ja harrastusvälineissä, mutta ostaminen ei ole pakkomielle, eikä rahani kulu turhuuksiin. Harrastukseni ovat kyllä kalliita ja tärkeitä, mutta ravinnonsaanti menee niistäkin edelle. Shoppaajille kehotan uusien harrastusten hankkimista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jep44
3.2.2006 13:11
Mulla on ystävä, joka käy töissä pari kertaa viikossa eli palkkakin on sitten sen mukainen..ei mitenkään päätä huimaava. Palkkapäivän jälkeen menee muutama päivä ja ystävä tulee valittamaan kun ei ole rahaa vuokraan, ruokaan ja laskuihin. Niinpä hän sipsuttelee uusissa kuteissaan itkemään vanhemmilleen sitä kun ei ole rahaa. Todella aikuismaista!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JärkiKuluttaja
3.2.2006 16:06
Oho....jopas oli artikkeli.Itse en voi ymmärtää alituista shoppailua, pukeudun kyllä tyylikkäästi, ostan aina laadukkaita merkkejä niin päälleni kuin kotiinkin, mutta yritän välttää turhan tavaran ja krääsän keräämistä kaappiini.Ostan vain silloin kun todella tarvitsen jotain, tuo 45€ huulikiilto ei kyllä eksy ostoskoriini :)
Vastaa kommenttiinNuorten pitäisi kyllä ajatella myös enemmän huomista, lainaraha ei ole ilmaista ja mitäs sitten kun luottotiedot meneekin miinukselle hoitamattomien maksujen takia?
On myös todella lapsellista sysätä maksut vanhempien maksettavaksi, pitää elää niin että omin pienin likaisin käsin hankitut rahat riittävät elämiseen.Ensin kaikki vuokrat, puhelin, sähkö, ruoka ja velkalaskut maksuun ja sit katsotaan mitä jää kuussa ylimääräistä käytettäväksi johonkin mukavaan.
Te joilla kaapit pursuavat ylimääräistä kamaa ja vaatteita niin myykää ne pois, ei kukaan tarvitse sataa paria kenkiä, eikä uimataidoton sukellusvälineitä.
Pankin kanssa voi myös sopia siitä kuinka paljon kortilla saa vuorokaudessa nostaa rahaa, se voisi olla ensimmäinen keino hillitä shoppailuholismia, kannattaisi myös luopua kaikista sellaisista korteista joissa on luotto tai mahdollisuus siihen.
Jokainen on kuitenkin itsensä herra ja tekee omat päätöksensä, mutta joskus olisi hyvä miettiä myös huomista, isoista veloista yms. voivat kärsiä myös oma perheesi, vaimo, mies, lapset ja isovanhemmatkin kun joutuvat makselemaan vanhoja velkoja alta pois.
Vastaa kommenttiin
20000euroa
3.2.2006 20:45
Mullon jotain kakskyt tuuzaa velkaa jotka olen polttanut dokaamiseen, takseihin, matkoihin jne. Laina on onneksi opintolainaa ja opintotuella ja vanhempien visalla maksan vuokran ja ruoat.
Vittu jos joutuisin itse ansaitsemaan käyttämäni rahat! Valitettavasti opinnot vetävät viimeisiään, jonka jälkeen pitäisi löytää duuni ja ottaa vastuuta. Synkkää!
On hienoa olla varakkaasta perheestä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MissGlamour
3.2.2006 22:47
Heti kun omat tulot pamahti isoiks, aloin tuhlata. Toisaalta, osasin säästääkin ohella, joten eipä ole koskaan tullut ylitettyä mitään varoja. Tiedä sitten sitä, olenko luokiteltavissa shopaholiciksi...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Babyblue
4.2.2006 14:02
Hassua, että suht köyhä Tero on myös tyhmä.
Vastaa kommenttiinAlle 2 donaa tienaavan ei juuri kuulusi ajaa autolla ollenkaan, koska lopulta se tullaan hakemaan häneltä pois kuitenkin- suomessa noila tuloilla siihen ei nimittäin ole varaa, edes lyhyen matikan mukaan.
Itse olen varmaan sokeutunut, koska reilut EUR 4500 nettona tienaavana en osaa ajatella, että nuorisomerkki ja suht edullinen Diesel olisi jotenkin hienoa, tai että jokin viidenkympin meikki olisi erityisen kallis.
Weird shit.
Vastaa kommenttiin
Perhonen81
4.2.2006 16:18
Oon 24 vuotias, shoppailuaddiktioni takia asun nyt vanhempieni luona, maksan pankkilainaa 750€/kk, jonta isä haki ja äiti takasi. Velkaa on jäljella vielä 27 000 e. Suurimmat maksut tulee tietysti perintäoimistojen koroista, palvelumaksuista ja oikeuskuluista.
Vastaa kommenttiinMulla on luottohöiriömerkintä, kuinkas muuten, en saa pankista edes Visa Electron-korttia tai netti-tunnuksia. Mulla on Prepaid.
Lainan takia en voi mennä opiskelemaan vielä moneen vuoteen, vaikka haluaisin. Perheen perustaminen on mahdotonta näillä menoilla.
Ja mä tiiän että tän kertominen ei auta ketään. Kaikkien on tehtävä omat virheensä itse.
Vastaa kommenttiin
ihmettelen suuresti
11.2.2006 13:44
mitas sit ovat tyottomat jos alle 2000 euroo ansaitsevat ovat koyhia??? jotkut ovat tyytyvaisempia vahempaan,jokaiselle suotu oma onni! 2000 e on ihan sopiva palkka!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shoppausaddikti nro 1
12.2.2006 20:49
Been there, done that... Tämän alan holismi on tuttujuttu... Makselen koko ajan velkoja pois uusilla veloilla ja teen lisää velkaa ostelemalla vaatteita, sisustustavaraa, meikkejä ihan mitä tahansa. Aina kun ahdistaa, masentaa, vituttaa, ilostuttaa, itkettää, mitä tahansa on aivan pakko päästä tuhlaamaan. Mitä enemmän rahaa palaa ja tavaraa tulee sen parempi mieli. Illalla sitten sängyssä velkahelvetti alkaa painamaan päälle... Liian iso asunto, liian kallis auto jne jne...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kokki 78
13.2.2006 14:05
Voi perse teitä kaikkia!
Vastaa kommenttiinOlen nyt vaihtanut autoani (halvempaan molemmilla kerroilla) kahdesti koska vaimo on hankkinut itsensä kuseen luottojensa suhteen. Onneksi on ollut auto mitä myydä, vaikka senkin olen itse kovalla työllä hankkinut... On vitun kivaa katso vierestä kun joku ei vaan tajua että elämän tarkoitus ei ole ostaminen. Kaikki se taloudellinen hyvinvointi minkä olen omalla säästäväisyydellä ja työllä hankkinut valuu hiekkaan koska hän ei vaan tajua...
Hauskin yhtälö tässä on se että jos lähden menemään, hän voi saada poikamme huoltajuuden ja minä joudun tietysti maksamaan siitä ilosta että saan nähdä kun hän syytää elatusmaksut luottokunnille ja vaatekaupoille poikamme hyvinvoinnin kustannuksella...
HURRAA KULUTTAMINEN!
Vastaa kommenttiin
Jebutin
17.2.2006 02:12
Voi venaja.
Taa tulos vs. menot yhtalo ei luulisi voivan olla nain vaikea painittavaksi. Mutta jos ei mene jakeluun, niin ei auta paljon valittaa.
Rasittaa lukea naita teksteja, varsinkin kun on nahnyt lahelta tata saman kaltaista toimintaa. Sita ei kuitenkaan voi muuta kuin ihmetella. Vahan niinkuin alkoholismi, ei perkele jarkipuhe auta jarruttamaan ongelmien paisuttamista.
Vastaa kommenttiinHalolla otsaan. Jos rahat painaa taskussa lahettakaa vaikka vanhemmille tai jollekin jarki ihmiselle, etta panee jemmaan... siihen saakka kun laakitys alkaa toimia. Nyky-yhteiskunta luo uusavuttomia taysia pelleja.
Vastaa kommenttiin
eräs vaan
20.2.2006 14:21
Kokki78!
Elatusmaksut menevät lapsen hyvinvointiin. Jos epäilet että ei mene, voit tehdä valituksen lastensuojeluviranomaisiin, jotka tutkivat asian varmasti. Poikasi äiti saattaa joutua tarkkailun alle tai voit saada huoltajuuden itsellesi vastuuntunnottomalta äidiltä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_nea82_
19.12.2007 00:51
Oletko shoppailu-addikti?
Tuntuuko sinusta, että ostamisesi on ylenpalttista ja hallitsematonta? Onko ostamisestasi koitunut sinulle taloudellista velkaa tai muita vahingollisia seurauksia?
Teen Pro gradu –tutkielmaani pakonomaisesta ostamisesta ja etsin haastateltavaksi nuoria (18-35 –vuotiaita) naisia. Jos koet shoppailusi ongelmaksi, toivon sinun ottavan minuun yhteyttä tammikuun 2008 loppuun mennessä.
s-posti: nea.valenti@helsinki.fi
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leticia
17.2.2010 14:21
Mun shoppailuaddiktio meni niin pitkälle, että musta tuli prostituioitu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jSinnemaa
10.5.2012 17:11
Kurjaa luettavaa tämäkin artikkeli. Kulutusyhteiskunta korjaa mitä on kylvänyt. Nuorten taloudellisen hallintakyvyn ja mielenterveyden kustannuksella porskuttaa yhteiskunta, jota ohjaavat mainonta, myyntihenkisyys ja kaikkinainen henkinen tyhjyys. Tässä oltiin muutama vuosi sitten.
Ja ei kyllä ole tilanne helpottanut pätkääkään viimeisen muutaman vuoden aikana. Etenkin nuorten velkakierteeseen joutuneiden määrä kasvaa kasvamistaan. Maksuhäiriömerkinnät lisääntyvät. Yhä useammat nuoret joutuvat temppuilemaan saadakseen edes vakuutusta tai nettiliittymää ilman huikeita ennakkomaksuja.
Rahoitusalan asioihin jonkin verran perehtyneenä haluaisin antaa kaikille talousasiansa kuralle ajaneille nuorille (ja miksei muillekin ihmisille) pari vaihtoehtoa. On kaksi hyvää keinoa estää velkakierre, etenkin pikavippikierre, joka on tätä nykyä oikea koko kansan vitsaus.
Ensimmäinen vahtoehto on koota pienet korkeakorkoiset lainat yhden ison lainan alle. Käyttöluotot (ks. esim. infosivua http://www.lainainfo.com/kayttoluotto/ ) ovat tällaiseen soveltuva työkalu. Monet pankit ovat valmiita neuvottelemaan tällaisesta järjestelystä, jos tulotaso on riittävä jäljelle jäävän yhden isomman lainan lyhentämiseen eikä maksuhäiriömerkintää ole ehtinyt käräjäoikeus vielä langettaa.
Toinen vaihtoehto on sosiaalinen luotto. (Lue perustiivistelmä wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_luototus ) Se on lainatyyppi, jota tarjoavat ikävä kyllä vain osa Suomen kunnista. Onneksi yhä useampi on tarjoamassa tätä. Sosiaalista luottoa on mahdollista hakea kenen vain vähävaraisen, jonka selviytymistä pitkällä tähtäimellä helpottaisi matalakorkoinen laina. Sosiaalisen luoton maksuaika ja korko ovat hyvin hillityt, mutta hakijan on hyväksyttävä tavallisesti henkilökohtaisen taloustilanteen läpivalaisu. Jos tähän ei suostuta, hakemus evätään. Mutta tämä on todellakin vaihtoehto, johon kaikkien maksuongelmiin joutuneiden nuorten kannattaisi tarttua mitä pikimmin, niin pääsevät taas jatkamaan oikeaa elämää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin