Jani Sievinen ajatteli jo 11-vuotiaana että joskus vielä ui maailman huipulla. Muistatko sinä jotain samanlaista lapsuudestasi?
"5-6-vuotiaana sanoin jo muille että haluan Olympialaisiin, vaikka tuskin edes ymmärsin mitä se tarkoitti. Ihan pienestä asti on ollut selvää, että täysillä eteenpäin. Karsin kaikki muut harrastukset, jotta ehdin käydä luistelemassa."
Osaatko sanoa kuinka paljon 20 vuodessa vanhempasi ovat joutuneet hillitsemään omia menojaan sinun hyväksesi? Kuinka paljon rahaa on palanut?
"Sitä ei uskalla edes ajatella. Olen ihan normaalista perheestä, en mitenkään varakkaasta. Vaati vanhemmilta uskoa kun 14-vuotiaana aloin käydä kesäisin jenkeissä harjoitteluleireillä. Sellainen parin kuukauden leiri maksoi 25 000 markkaa. Siihen päälle vielä harjoittelu kotimaassa ja kilpailumatkat ynnä muut. Ehkä ne nyt ovat kuitenkin tyytyväisiä. Äiti tekee edelleen esiintymispukuni ja isosisko hieroo lihakset kuntoon. Tietysti myös isä on innokkaasti mukana. Tätä voisi sanoa Kajaksen perheyritykseksi."
Nykyisin luistelu tuottaa sinulle kuitenkin rahaa toisella tavalla kuin nuorempana?
"Pystyn rahoittamaan luisteluni ja pystyn elämään normaalia elämää. Ihan mukavasti menee, mutta koskaan sponsoreita ei ole liikaa."
Onko taitoluistelu sinun elämänurasi?
"Kyllä. Sen ympärille olen rakentanut kaiken muun. Tietysti olen aina yrittänyt pitää portteja auki myös muihin suuntiin. Viime keväänä valmistuin merkonomiksi ja parhaillaan opiskelen avoimessa yliopistossa valtio-oppia ja käyn saksankielen tunneilla. Suomessa ei amatööriurheilulla kerätä varoja eläkepäivien varalle. On pakko tehdä jotain muuta."
Vaikka sitten siirtyä ammattilaiskuvioihin?
"Se kuuluu suunnitelmiini. Se aika ei vain ole vielä käsillä. Ensin on saatava amatööriura kunnialla tyydyttävään päätökseen. Mitä korkeammalle nyt pääsen, sen parempia rooleja ja palkkaa sitten saan."
Mikä saa sinut vuodesta toiseen rääkkäämään itseäsi?
"Ehkä se on kunnianhimoa ja kilpailuviettiä. Sitä vain tähtää aina korkeampiin tavoitteisiin. Minä en vain halua jättää kesken."
Miten olet selvinnyt urasi vuoristoradasta?
"Vaikka pudotuksia ei olisi tullutkaan, olisin varmasti käynyt urheilupsykologilla. Ei sekään tietysti mikään poppamies ole. Se voi kuitenkin auttaa peikkoihin päässä. Voidaan tehdä mielikuvaharjoitteita, rentoutusta ja vastaavaa. Käyn psykologilla vaikka menisi hyvinkin."
1994 olit Olympialaisissa ja MM-kisoissa kahdestoista ja yhdestoista, sitten putositkin syvään kuiluun. Sairastuit mystiseen tautiin. Mitä se oli?
"Oma teoriani on, että Japanin MM-kisojen jälkeen lomaillessani Australiassa sain sieltä tämän taudin. Suomessa lääkärit eivät osanneet sanoa, mikä minua vaivasi. Makasin pari viikkoa sairaalassa tulehtuneena ja laihduin 8 kiloa ja se on paljon tällaiselle hoikalle ihmiselle. Nivelreuman kaltainen jälkitauti oli vielä pahempi juttu. Olin kesällä harjoittelemassa Kanadassa kun se pamahti päälle. Jalkojen nivelet alkoivat turvota, niitä särki ja liikeradat alkoivat jäykistyä. Kävelykin alkoi jo olla hankalaa ja jouduin joskus ottamaan avuksi kainalosauvat. Koko vuoden harjoittelu meni penkin alle. Söin reumalääkkeitä ja kävin tutkimuksissa. Kun fysiikka alkoi mennä alaspäin, ei psyykessäkään ollut kehumista. Vuoden se kesti. Sitten veriarvoni alkoivat palata normaaleiksi."
Voi vain kuvitella kuinka epätoivoisessa ja ristiriitaisessa tilanteessa olit sairastellessasi.
"Olin kadottanut tavallaan kaiken: taidot, lihakset ja uskon. Harjoittelusta tuli epämiellyttävää ja kisat menivät huonosti. Viime kauden jälkeen olin valmis lopettamaan. Nyt voin kuitenkin taas ajatella että vaikeuksien kautta voittoon."
Vieläkö kaiken tämän jälkeen uskallat matkustaa Australiaan?
"Usko tai älä, mutta olen jo suunnittelemassa lomaa sinne nyt kevääksi. Ystäviäni asuu siellä. Jos se tauti tulee uudestaan niin sitten on kohtalolla jo sormensa pelissä."
Treenaa, tyttö, treenaa
Treenaat jäällä talvisin 20-25 tuntia viikossa ja kesäisin 30 tuntia. Talvet Lahdessa, kesät myös osittain jenkeissä. Sinulla on suomalainen valmentaja Eeva-Liisa Bayraktar. Siis Lahdessa?
"Minulla tämä toimii ihan hyvin näin. Eivät ne valmentajat ole taikureita ulkomaillakaan. Eeva-Liisa on hyvä valmentaja. Olen kesäisin ollut nimekkäilläkin valmentajilla ja voin sanoa, että kyllä Suomestakin löytyy ammattitaitoa."
Osaatko arvioida kuinka monta kilometriä luistelet treenien aikana?
"Joku urheilutoimittaja laski että vapaaohjelman aikana luistelisin noin 2500 metriä. Itse en osaa arvioida sitä yhtään. Onhan se yllättävän rankkaa."
Miten olet valmistautunut tuleviin MM-kisoihin?
"Olen pyrkinyt nostamaan ohjelmakuntoa tekemällä useamman ohjelman peräkkäin. Kuntosalilla tosi rankkoja juttuja. Olen tehnyt myös yksittäisiä kolmoishyppyjä saadakseni tekniikan kisakuntoon."
Mitkä ovat tällä hetkellä ne riskialtteimmat kohdat ohjelmissasi? Mokasit EM-skaboissa lyhyessä ohjelmassa kaksoisaxelin, joka tuntuu omituiselta, etenkin kun kolmoset menevät nätisti.
"Se on varmaan se kaksoisaxel. Luistelijoiden rankingissa kolmoisshalkov on helpoin ja kolmoislutz vaikein. Minulle helpoin on kuitenkin juuri kolmoislutz."
Vapaaohjelmasi on suunnitellut amerikkalainen Philippe Mills. Mikä siinä on nimenomaan sinua itseäsi?
"Siinä on räväkkyyttä. Musiikki on elokuvasta Frankenstein. Aikaisemmin olen luistellut Joutsenlammet ja Prinsessa Ruususet ja siitä halusin nyt päästä eroon. Jos olen luonnossakin kämeä, kiukkuinen ja tuittupää niin miksei sitä voisi tuoda esille myös jäällä."
Pää tyhjänä
Käytetäänkö taitoluistelussa piristeitä, dopingia?
"Siitä ei ole ainakaan tutkitusti mitään hyötyä meidän lajissa. Ehkä niin että jaksaisi treenata väsymättä. Minulle tehtiin dopingtesti SM-kilpailuissa ja kerran haastemies koputti ovelle ja vei minut yllätystestiin. Muistaakseni vain yksi taitoluistelija on jäänyt kiinni. Se oli venäläinen jäätanssija ja sekin painettiin villaisella. Muka väärä tulos."
Onko sinulla isoissa kisoissa rituaaleja ennen jääareenalle menoa?
"On aika paljonkin. Se alkaa jo aamun heräämisestä. Teen kaikki tietyssä järjestyksessä. Minulla on 7-vuotiaana saatu maskotti, jota aina paiaan kun lähden pukukopista. Ja aina vähän ennen nimenkuuluttamista varmistan että luistinten nauhat ovat lujasti kiinni."
Missä vaiheessa jännittäminen on huipussaan?
"Kaikkein kaameinta on se kun vielä jumppaa ja odottaa pääsyä kuuden minuutin verryttelyyn. Se tuntuu ikuisuudelta. Kun on alkuasennossa, jännitys on jo poissa."
Liikkuuko mitään mielessä itse ohjelman aikana?
"On huono juttu jos mielessä liikkuu paljon asioita, jos alkaa kuunnella yleisön taputuksia tai miettiä miten käden tai jalan laittaa. Paras suoritus tulee silloin kun päässä ei liiku kerta kaikkiaan mitään."
Tyydyttikö Sofian tämän vuoden EM-kisojen kymmenes sija sinua?
"Kyllä. Olen aina lähtenyt hakemaan kisoista parasta omaa suoritusta ja onnistuin hyvin."
Minä olisin sijoittanut sinut neljänneksi. Jälleen tuomaripeliä!
"Yksi tuomareistakin kai sijoitti minut neljänneksi. Vapaaohjelmassa olin kuudes. Kymmenes sija oli teoreettinen tavoite. Suomi saa nyt 15 vuoden jälkeen kaksi naista seuraaviin EM-kisoihin."
Mitkä ovat mahdollisuutesi Edmontonin MM-kisoissa?
"Minulla on edelleenkin taitotavoite. En pysty kauheasti vaikuttamaan siihen millaisia pisteitä tuomarit lätkivät. 15 luistelijan kärkikaarti on tosi tasainen. Parhaimmillani olen ollut yhdestoista MM-kisoissa, joten sitä sijoitusta on lähdettävä parantamaan."
Jääerotiikkaa
Taitoluistelu on hyvin visuaalinen laji. Ulkoisilla seikoilla on merkitystä. Se joka sanoo, ettei taitoluistelussa ole erotiikkaa, puhuu puppua.
"Ihan totta. Kyllä sitä voi noinkin ajatella."
Miten paljon sinä ajattelet ulkonäköäsi?
"Suhteellisen paljon. Kun kilpaillaan kymmenyksistä, ei imagoa kannata väheksyä. Jopa kilpailujen treeneissä haluan olla huoliteltu, sillä tuomarit seuraavat myös niitä. Positiivinen yleiskuva voi muodostua sitäkin kautta."
Millaisella puvulla tulet hurmaamaan tuomarit Edmontonissa?
"Se on uusi valkoinen, jossa on kirkkaanpunaisista paljeteista "verinoroja". Sopii hyvin Frankensteiniin."
"Hah, hah... Siitä tulee mieleen enemmänkin joku Carmen Mäkinen. Minä en ole koskaan kuullut tuollaista, mutta olisin kyllä imarreltu jos kuulisin. Fanipostiakin tulee oikeastaan vain 12-vuotiailta pikkutytöiltä, jotka eivät käytä tuollaista terminologiaa. Sotapojilta tulee joskus kuvapyyntöjä ja ne puhuttelevat minua kaupungilla Jääprinsessaksi."
Taitoluistelijoiden joukosta löytyy varmasti sinunkin katseesi vangitsijoita? Ketkä ovat seksikkäimpiä?
"No esimerkiksi ranskalainen Philip Candeloro, koska se on miehekäs. Se menee karskilla miehentyylillä. En silti ottaisi taitoluistelijaa miehekseni. En pidä muuten miehistä, jotka luistelevat naisellisesti."
Onko taitoluistelussa mukana homoja?
"On niitä aika paljon. En ole tehnyt kyselytutkimusta, enkä kurkistellut sänkykamareihin, mutta onhan niitä. Ei se häiritse minua, ne ovat ihan mukavia tyyppejä."
Mitä muuten tapahtui Oula Jääskeläiselle?
"Oula on erittäin hyvä kaverini. Hän on ollut nyt pari vuotta Englannissa ammattilaisena. Luulen, että se show sopii hänelle kuin nakutettu ja hän viihtyy myös siellä."
Myös Susanna Rahkamo ja Petri Kokko ovat hyviä ystäviäsi. Entä keitä voit kutsua frendeiksesi kansainvälisissä kuvioissa?
"Monienkin kanssa on tullut tehtyä sitä sun tätä. Yksi kesä olin kaksinkertaisen maailmanmestarin Kristi Yamaguchin perheen vieraana. Me molemmat olimme samalla leirillä. Meistä tuli silloin hyvät ystävät."