Erikoisruokavalioiden, dieettien ja huuhaalla varustetun terveystiedon aikakautena ihminen voi mennä sekaisin sen suhteen, mitä oikeasti kannattaa suuhunsa pistää. Tätä tarkoitusta selkeyttääkseen skeptikkojen Skepsis ry järjestää marraskuun alussa yleisöluennon, jossa Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm luennoi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tuoreista kotimaisista ravitsemussuosituksista.
Luennolla on tarkoitus saada vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä ravitsemussuositukset sisältävät? Minkälaisiin tutkimuksiin ravitsemussuositukset perustuvat? Minkälaisia haasteita ravitsemustutkimuksessa on? Mitä asiasta voidaan sanoa suurimmalla varmuudella, ja mitkä asiat ovat vielä “kiikun kaakun”? Millä tavalla suositukset ovat muuttuneet ajan saatossa, ja mihin suuntaan ollaan menossa? Lisäksi käydään läpi yleisempiä myyttejä ja harhaluuloja.
Aiheen vaikeutta kuvaa hyvin se, että tapahtumasivulle syntyi välittömästi kriittinen keskustelu, jossa jutun aloittavan kuvan ruokapyramidi kyseenalaistetaan. Pyramidin huipulta löytyvien “sattumien” tarpeellisuus koko kuvassa kiistetään ja kritiikin kohteeksi joutuvat myös maitotuotteet. Samassa keskustelussa heitetään ilmaan hataralle pohjalle jääviä epäilyksiä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kytköksistä ja motiiveista.
Uusien suositusten mukaan muun muassa vaalean viljan sijaan pitäisi käyttää täysjyväviljaa, punaista lihaa ja makkaraa pitäisi kuluttaa vähemmän, D-vitamiinia suositellaan enemmän kuin aiemmin ja pähkinöitä voisi napostella enemmänkin. Rasvoissa on tärkeämpää keskittyä rasvan laatuun kuin määrään. Sokerin käyttöä tulisi rajoittaa entisestään.
Luennon pitäjä, ravitsemustieteen professori Fogelholm avaa ravitsemussuositusten merkitystä ja syntyä Trainer4you.fi-sivun artikkelissa. Helposti väärinkäsityksiä aiheuttava seikka on se, että ravitsemussuositukset eivät ole tarkoitettu toimivaksi niinkään yksilökohtaisesti, vaan työkaluna, jolla hahmotetaan, mikä on terveellistä ruokaa koko yhteiskunnan tasolla.
“Niiden yksi keskeinen käyttökohde on väestötason seuranta. THL tekee viiden vuoden välein tutkimuksen suomalaisten ruoan käytöstä ja ravintoaineiden saannista. Mikäli tutkimuksen tuloksia ei voitaisi verrata mihinkään suosituksiin, olisi vaikea ymmärtää, onko suomalaisten ravinnon saanti hyvällä vai huonolla tasolla”, Fogelholm sanoo.
“Maidon D-vitaminointi on erinomainen esimerkki siitä, miten ravitsemussuositukset toimivat. Ensiksi tunnistettiin, että väestössä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät saa riittävästi D-vitamiinia. Sitten pohdittiin, mitä pitäisi tehdä, jotta tilanne paranisi. Päädyttiin siihen, että paras vaihtoehto on vitaminoida maitotuotteet ja esimerkiksi margariini. Tilanne tarkastettiin uudelleen muutaman vuoden päästä ja huomattiin, että homma toimii ja väestön D-vitamiinin saanti on noussut merkittävästi.”
Fogelholmin mukaan ravitsemussuositusten pohjalta suunnitellaan oppilaitoksille, sairaaloille ja kouluille ruokatarjonta.
Skepsis ry:n yleisöluento: Mikael Fogelholm – Kotimaiset ravitsemussuositukset, mitä sisältävät, mihin perustuvat, ja yleisimmät harhakäsitykset. 5. marraskuuta Tieteiden talo, Helsinki.