Päiväkoti- ja kouluruoka

Jostain täysin käsittämättömästä syystä kommenttini kirjoitukseen ”Voisota syttyi kun espoolaisäidit vaativat laatua lasten lautasille” sensuroitiin City-sivuilta. Yritettiinkö pönkittää kyseisen kirjoittajan eduskuntavaalikampanjaa, vai yleensä vihertävien aateveljien ideologiaa, en todellakaan tiedä, mutta yleensä minulla on ollut käsitys, että City-areena karttaa kaikkia irrationaalisia rajoitteita.

Kirjoituksessa kerrottiin, kuinka huolestuneet espoolaisvanhemmat ryhtyivät mestaroimaan päiväkotilastensa ruokavaliota ja pyrkivät muutamaan päivittäisiä annoksia mm. korvaamalla margariini omilla voiannoksilla.

Tällainen diletanttien (jotka kuvittelevat tietävänsä paremmin kuinka lasten ruoka tulisi tehdä) toiminta, tuskin kantaa pitkälle.

Päiväkotiruoka ei ole gourmet tasoista, vaan käypää arkiruokaa. Etenkin kun suhteutetaan tarjottavan ruoan laatu ja määrä yksikkökustannuksiin, on oikeastaan yksi nykypäivän ihmeistä, kuinka ateriat päiväkoteihin ja kouluihin loihditaan. Erikoisesti on mainittava, että useasti aterioiden osana tarjottavat salaatit ovat erinomaisia. Tosin on sanottava, että kun kasvupyrähdyksessä oleva, ehkä urheilua aktiivisesti harrastava peruskoululainen nuori saa lounaakseen pinaattilättyjä (so. värjättyä jauhoa) tai puuroa mehukeitolla, ei vatsa varmasti ainakaan pitkään tunnu täydeltä.

Edellä kirjoittaja kertoo, että espoolaisvanhemmat hankkivat omat voit lapsilleen. Mikä lienee sitten vanhempien motiivi, kun margariini halutaan korvata voilla, kenties karppaaja- ja luomuhörhöt iskevät jälleen. En itsekään pidä margariinista ja sorrun joskus panemaan sitä ”laitonta voimariinia” monimillisen kerroksen ruisleivälle, mutta kliinisin tutkimuksin on osoitettu, että jo alakouluikäisillä voi olla kolesterolin aiheuttamia muutoksia verisuonistossaan, eli on terveydelle otollista suosia tyydyttymättömiä rasvoja.

Se taas, että jotkut vanhemmat lähes hysteerisesti vaativat lisäaineetonta ruokaa, on sulaa tietämättömyyttä ja typeryyttä. Suomessa lainsäädäntö määrittelee hyvin tarkoin, mitä ja millaisia ja mihin tarkoitukseen erilaisia lisäaineita saa ja voi käyttää. Jos näitä ei käytettäsi, monet ravintoaineet eivät ehtisi tuoreina ruokapöytään. Monesti lisäaineilla saavutetaan myös makuaistimuksia, joita ilman tuote ei ”menen kaupaksi”.

Päiväkoti- ja kouluruoka-agendaan antaa hyvän tietolisän tänään (19.12.2014) ilmestynyt Yliopisto lehti, missä kirjoituksen ”Valkea viettelys” alaotsikon ”Kouluruoka tasaa eroja” alla, ravitsemustieteen yliopistonlehtori Maija-Liisa Erkkola kertoo koululaisten sokerin saannista. M-L. Erkkola lausuu mm. ”Suomalainen joukkoruokailu on aivan mahtava asia. Se tasoittaa merkittävästi väestöryhmien välisiä eroja ravitsemuksessa. On hirveän valitettavaa, että päiväkoti- ja kouluruokailua arvostellaan asiattomasti. Saatetaan kohista esim. pinaattilettujen (!) lisäaineista näkemättä laajempaa kokonaisuutta”. M-L Erkkola jatkaa lasten viikkorahojen ja sokerin nauttimisen yhteydestä: ”Mitä suurempi viikkoraha, sitä enemmän nuorilla menee rahaa virvoitusjuomiin, mikä taas lisää sokerin saantia”.

Gmo hysteriaan oli äidilläni mainio kommentti lääkäri kälynsä asiasta vaahdotessa: ”Onhan kurkussakin vihreän värin geeni, mutta et kuitenkaan ole muuttunut vihreäksi”!

Sen sijaan, että vanhemmat mestaroivat vieraalla tontilla, tulisi heidän keskittyä siihen, mitä lapset vapaa-aikanaan nauttivat. Vuosia on tiedetty, että suomalaisnuoret entisestään lihovat ja heidän kuntonsa rapistuu.

Tämä ei todellakaan ole päiväkodeissa eikä kouluissa tarjottavan ruoan aiheuttamaa.

Kirjoitettaessa soi Alexandra Stan: Lollipop