Aniara

Kaukalopallo, on nykyään hyljeksitty ja lähes unhoon jäänyt jääkiekon pikkuveli, ellei velipuoli.
Nopea, vikkelyyttä ja kevyttä kosketusta sekä herkkää tuntumaa vaativa pallopeli on jäänyt pienoisten puulaakiharrastajien sekä vanhojen herrojen peliksi.
Suuri ero isoveli jääkiekkoon on se, että kaukalopallossa ei ole paitsiota eikä taklauksia sallita, koko pelin voi patsastella vastustajan maalivahdin luona odottaen mahdolliseen maaliin johtavaa syöttöä.
Tämä ominaisuus tekee kaukalopallosta kiekkoakin nopeamman (riippuu tietysti myös pelaajista) jääpelin.
Ja tietysti kun vauhdit kasvavat, etenkin amatööreillä myös loukkaantumisriski, mitä myös vähäinen suojavarustus edistää.
Niinpä viime pelissä, edellisen menestyksekkään vaihdon, missä kaveri toi pallon ylös oikeaa laitaa ja itse kiirehdin täysin potkuin vasemmalla maalin viereen ja ehdin juuri työntämään mailan lapani, kaverin vastustajan mailan yli maalivahdin editse kulkeneen kaaripallon putoamiskohdan viereen ja pallo ponnahti mailani lavasta iloisesti vastustajan maaliin.
Seuraavassa vaihdossa taas pitkin vasenta laitaa kohti palloa tavoittelevaa vastustajaa kun rysähti. Tuntui kuin koko rintakehä olisi isketty kasaan ja hengittäminen tuntui mahdottomalta vain epätoivoista yskää ja tuskaa. Kamoja keräillen vaihtoaitioon ja ensi sanoiksi: rintalasta on poikki!
Ambulanssikyyti hallilta näytti varmalta. Jotenkin sain koottua itseni ja riisuin kopissa varusteet ja ilman suihkua suoraan Jorvin päivystykseen.
Mutta, mutta tuolla oli aika pysähtynyt. Lasikopin ja kahden luukun takana oli kaikkiaan kuusi naishenkilöä. Kaksi oli mielenterveyspuolen luukun takana, yksi akuuttipuolella, yksi näpelöi tietokonetta näkymättämät silmälaput silmillään ulkomaailmaa huomioimatta ja kaksi muuta olivat syventyneet tietokoneen ihmeellisen vetovoimaiseen sisältöön.
Kun ainut vastaanottohenkilö lähti opastamaan ulkomaalaistaustaisia asiakkaita jonnekin sairaalaan sokkeloihin, pysähtyi kaikki toiminta. Kukan ei tullut pois lähteneen tilalle, kukaan ei kysynyt asiakkaiden vointia, jatkotoimenpiteiden tarvetta tms..
Niinpä aikani odoteltua, lähdin pois ja menin yksityiselle lääkäriasemalle tutun lääkärin luo. No hän paineli rintakehää ja kuunteli keuhkot, sanoi kestävän aikansa ja antoi kahdenlaisia vahvoja kipulääkkeitä.
Niin meni pari viikkoa ja jätin kipulääkkeet pois ja elelin lähes normaalisti, mutta kun alkoi taas vaivata, menin toisen yksityisen lääkäriaseman vastaanotolle ja sain lähetteen magneettikuvaan.
Ja kuvasta selvisi rintalasta poikki, kestää kuukausia luutua syö kipulääkkeitä ja kärsi.
Elo olisi muuten melko hyvää, mutta yskiminen ja etenkin aivastelu sattuu niin saatanasti, että niitä on kaikin tavoin yritettävä välttää.
Tarinan opetus: kaukalopallossakin syytä ottaa hartia/rintasuojukset käyttöön ja pitää vakuutukset kunnossa.

Tämä teksti on jo pidemmän aikaa odotellut julkaisua, joten pannaanpa nyt näkyville.

Valmistelin itselleni myöhästynyttä lounasateriaa ja kuuntelin samalla (ja etenkin katselin) neloskanavan hyvänmuotoista ajanvietetietokilpailua ja sen leviää (Oulun?) murretta puhuvaa nuorta naista.

Leviä murre kuulostaa tosi hauskalta, mutta varmasti tuhansien katsojien – etenkin miesten – ajatukset pyörivät naisen muhkeiden rintojen ympärillä. Luulenpa että, rintojen koolla on ollut suuri merkitys ko. ohjelman käytännön toteutuksessa, mm. syvään uurretun asuvalinnan muodossa.

Ohjelma eteni kohti silloisen kysymyksen ratkaisua ja pian joku mieskatsoja soittikin, mutta vastaamisen sijaan, hän ensiksi pamauttikin ”kivat tissit sulla” ja tämän jälkeen vasta vastasi kysymykseen oikein.

No, nuori nainen ei hämmentynyt, vaan totesi että hänen ”tissifaninsa” voitti ko. kisan ja otti häkeltymättä uuden kysymyksen.

Episodi sai (jälleen kerran) pohtimaan naisten ulkoisten ominaisuuksien kommentointia, mitä ajoittain on julkisuudessa debatoitu kyllästymiseen asti. Etenkin feministit (käsittääkseni) ovat olleet hyvin kärjekkäitä kaikenlaisen julkisen kommentoinnin suhteen.

Omalla kohdallani on ollut lukuisia tilaisuuksia, jolloin on tehnyt mieli kommentoida itselle täysin tuntemattoman naisen ulkonäköä, yleensä hyvin positiivisesti. Mieli on tehnyt lausua jotain kauniista kasvoista, hyvistä sääristä, tyylikkäästä olemuksesta ja tietysti niistä ihanista tisseistä.
Mutta kun se meikäläisen käyttäytymiskoodiston mukaan ei käy. Tästä käsittääkseni em. feministit ja muut naisasialiikkeet ovat suurelta osin vastuussa.

Mutta miksi, mitä pahaa on positiivisissa jopa ihailevissa kommenteissa, vaikka ne tulisivatkin tuntemattomalta. Itse olisin kovin hyvilläni, mikäli naiset tällaista palautetta antaisivat.

Kerran olen onnistunut lausumaan kahvilan tuntemattomalle tarjoilijatytölle ulkonäköä koskevan kohteliaisuuden, jotain tyyliin ”oletpa sinä suloinen” ja lausuma oli napakymppi. Tarjoilija oli selvästi erittäin hyvillään ja sanoikin että ”tuo tuli juuri nyt todella tarpeeseen”.

Samoin koneessa Lufthansan lentoemolle lausuttu ”Sie sind sehr, sehr hübsch”, sai heti selvästi ilahtuneen kiitoksen.

Miksi ei voi aina olla näin?

Tyylittömät ja tökeröt sekä karkeat lausumat, ovat luonnollisesti tuomittavia ja moukkamaisia.
Luulen vahvasti, että naiset olisivat hyvillään tuntemattomiltakin saaduista hyväksyvistä ja ihailevista kommenteista, samoin kun ne onnistuessaan tuovat mielihyvää myös lausujalleen.

Pahimpaan mahdolliseen aikaan, kesken joulunaluskiireiden ja Hoosiannan veisuun, on kotiemme mielenrauhaa ja siveellisyyttä järkytetty kahdella uskomattoman pöyristyttävällä asialla, joita tavallinen kansalainen voi vain suurella mielenkiihtymyksellä tarkastella.

Sugar Daddy ja Tyttönukketalo!

Siinäpä kaksi aluksi aivan neitseellisen viattomilta kuulostavaa nimikettä, joista tavallinen yhteiskuntaa pystyssä pitävä siveellinen kansalainen ei voi tarkemmin tutustumatta mitään pahaa lausua.

Sokeri Isi ja tyttönukkekoti!

Aivan viattomia ilmaisuja, mutta niiden syvällisempi tarkastelu paljastaa niihin tarkoituksellisesti piilotetun kauhistuttavuuden.

Tämän huomasivat onneksemme YLE:n MOT:n nutturansa äärimmäisen tiukalle vetäneet nuoret(!) kukkahattutätitoimittajat ja YLE:n Radio Suomen kollega.

Mitäpä kätkeytyy noitten sokerisen viattomien ilmaisujen taakse?

Sugar Daddy onkin aivan muuta kuin lapsilleen perjantai-iltana työstä palatessaan sokeroituja karamelleja lauantain karkkipäivän viihtymykseksi tuova perheenisä.

SD on kaukana tästä!

Hän ostaa kovalla rahalla ja/tai lahjoilla nuorten naisten seuraa ja lempeä, siis yksinkertaistettuna iljettävän lihallisia seksipalveluita.

Kuinka näin kauhistuttavan syntistä ja turmiollista kadotukseen vievää toimintaa voidaan aivan laillisesti harjoittaa kristilliseen joulujuhlaan valmistautuvassa valtakunnassa?

Eikö tämä ole aivan Hesekielin kirjan 23:n luvun syntisten sisarusten nykyaikainen versio!

Entäpä tämä toinen kauhistus?

Eräs varttuneempi, julkisuudessa paljonkin ollut rouvashenkilö, kutsukaamme häntä vaikka PA:ksi kauhistelee aivan aiheellisesti noita silikonista valmistettuja kiinteäuumaisia ja -rintaisia, hoikkia ja hämmästyttävästi ihmisen näköisiä nukkeja, jotka alistetaan miehisille himoille vieläpä julkisesti mainostaen.

Nuket ovat ilmeisen tarkoituksellisesti tehty ikuisesti kauniiksi, hoikiksi, houkuttelevan kiinteärintaisiksi sekä hoikiksi uumiltaan, mutta ennen kaikkea ne ovat aina valmiita hekumalliseen yhtymiseen, toisin kuin miehistään kilpailevat vakaat arkiset kumppanit.

Mitä läheisen asujaimiston kansalaiset voivat tehdä, kun alhaisten viettiensä houkuttelemina, miehet saapuvat sankoin joukoin korttelin ”palvelutaloon”, tavoitteinaan syntisiä taipumuksiaan harjoittaen puristella kylmän kalseita kiinteitä silikonirintoja ja kiihkeästi yhtyä elottomaan silikonikalmoon?

Ennen sentään lihan himoa tyydyttiin tyydyttämään piilossa Jalluja ja Coctail-lehtiä katsellen sekä sitten myöhemmin salaa hankittuihin videonauhoja ja nykyään internetin ehtymättömistä pornofilmitarjonnasta kiihtymykseensä laukeamista tavoitellen.

Nyt on yhteiskunnan vastuullisten ja siveellisten piirien välittömästi ryhdyttävä siivoamaan nämä irstauden ilmentymät niille kuuluvaan likasankoon odottamaan viimeisen tuomion tulista helvettiä!

Pari tuhatta vuotta sitten, pienen itämaisen paimentolaiskansan pienenpienessä vaatimattomassa tallissa tapahtui koko maailman muuttava ihme.

Tätä ihmettä julistamaan nousi yönmustalle taivaalle ennennäkemättömän kirkas tähti, johdattamaan ensimmäiset tapahtumaa julistaneet tietäjät paikalle.

Nyt tuhannen pari, ajastaikaa myöhemmin, vaikka tuosta ammoisina aikoina nähdystä taivaankappaleesta ei ole tietoakaan, on kyseisten tietäjien kaltainen sanansaattaja löytynyt toisen, aivan yhtä vaatimattoman, pienen pohjoisen kansan, pienen yleisradion uumenista.

Sensaatiomaisen navanalustutkimustensa jälkeen nuori R-neito on nostanut katseensa ylös ja havainnut ympäristössä tapahtuvan jotain muuta, vähintään yhtä järisyttävää, kuin tuolloin kaksi tuhatta vuotta sitten;

Ilmasto muuttuu!

Ja aivan kuten itämaan tietäjät ensimmäisinä koko silloisessa maailmassa, tämä pienen ja vähäisen pohjoisen raivaajakansan R-neito, ehti ensimmäisenä maailmassa, ennen kuin kukaan muu maailman mahtikansojen edustajista, huomaamaan tämän, niin pieniä kuin suuriakin kansoja uhkaavan katastrofin.

Tämä havainto nostattanee kyseisen R-neidon vähintään suurten keksijöitten Curien, Meitnerin, ellei peräti Einsteinin rinnalle ja ohikin, niin maailmaa mullistava hänen havaintonsa on.

Aivan samoin kuin ammoisina aikoina kolme viisasta vaeltajaa, on R-neito saattava viestinsä maailman kaikille kansoille: Tehkää viimein parannus, muuten joudutte syntienne tähden ikuiseen kadotukseen, päällenne sataa, jos ei tulta ja tulikiveä, niin ainakin hiilidioksidia, metaania ja happosaastetta ja kohtalonne on oleva Sodoman ja Gomorran synnintekijöitten kaltainen.

Tämä sanoma on nyt viimeistään viestitettävä niin kansojen päämiehille, kuin myös tavalliselle rahvaalle kaikkein vaatimattomimpiin asumuksiin niin, että vähintään kotimainen tiedonjulkistamispalkinto on minimiansio. Kenties havainnot on saatettava tiedoksi naapurimaan Nobel-komitealle, jotta se harkitsisi palkinnon jakamista tälle ihmiskunnan pelastajalle.

Nurkan takana jo välkkyvän lopullisen tuhon suurimpana syntisenä on tietysti tuo pieni sitkeästi arktisia seutuja palellellessaan lämmittävä pohjoinen kansa, jonka synnit tällä saralla ovat veriruskeat, niin että anteeksianto vaatinee äärimmäisiä ponnistuksia armahtavaisimmaltakin parin tuhannen vuoden takaiselta. tähden sytyttäjältä.

Olipa kerran pieni kaikille tuntematon toimittajatyttönen nimeltä R-neito. R-neito halusi kiihkeästi kaikkea sitä, mitä nuori uraansa aloitteleva ja kuuluisuutta janoava juuri muutama vuosi sitten aikuisuuden saavuttanut mediapersoona voi haluta.

Ehkä hänen mieleensä oli jostain muinaisuuden hämäristä vaimeana kaikuna hiipinyt kuva tutkivien journalistien esikuvista, Woodwardista ja Bernsteinista, heidän kaltaisekseen kun pääsisi, niin tie kuuluisuuteen lööppeihin ja median paisteeseen olisi taivasta myöten auki.

Mutta miten tämän tekisi, kun kaikki median keinot tuntuivat jo käytetyiltä.

Kilpailevalla mainosalustalla oli juuri toinen samanlainen aloitteleva I-toimittajatyttönen keksinyt oivan keinon: ”Porno”, tämä kukkahattutätejä kauhistuttava ja muita kansalaisia salaisesti kiihottava asia, oli saatettu median julkisuuteen ja kaiken kansan olohuoneisiin siunailtavaksi ja kiihotukseksi.

Eihän tuo porno nyt mitään uutta ollut, mutta ohjelman tekemisen varjolla pääsi matkustamaan USA:an, Jaappaniin, Brasiliaan ja Etelä-Afrikkaan tapaamaan pornon tuottajia.

Eivät nämä omaan miehiseen elimeensä ihastuneesti fiksautuneet panomiehet tai silikonitissejään läähättäen läiskineet wannabe tähtöset vähääkään kiinnostaneet, mutta tämäpä oli oiva keino päästä itse julkisuuteen extrakokoisine rusetteineen ja röyhelöineen mainosalustalla keikailemaan ja saattamaan kilpailevien kanavien tyttäret vihreiksi kateudesta.

Hajamielisenä mietteissään R-neito hiljalleen raapi päänahkaansa kyhnytti kylkeään ja käsi hiveli litteää vatsaa ja sormet hiljalleen vaelsivat alemmaksi kunnes yht’äkkiä upposivat jonnekin kosteaan, liukkaaseen ja lämpimään ja silloin aivan kuin aikoinaan Arkhimedes, hän huudahti ”Heureka, Heureka”, olen löytänyt, olen löytänyt keinon!

Se on ”Pillu”! Pillu on ainakin kolmella ja puolella miljardilla ihmisellä, kohderyhmä on suunnaton, pitäisi herättää kiinnostusta.

Nyt on tie tähtiin auki!

Menenpä kanavalle puhumaan Pillusta, niin kylläpä saa kansa haukkoa henkeään ja R-tyttönen pomppaa kerralla valtakunnan kaapin päälle, missä aurinko ei lakkaa paistamasta ja leppeät tuulet leyhyttelevät hiuksia ja lakeijat tarjoilevat kuohujuomaa korkeakaulaisista klaseista ja niin oman kuin kilpailevien mainosalustakanavien vaatimattomammat tyttöset maireasti hymyilevät kätkeäkseen sapenkeltaisen katkeran kateutensa.

Kyllä on hienoa olla tutkiva toimittaja.

Olen kahdesti aiemmin (Pro Talvivaara, Talvivaara in Spe) näillä palstoilla kirjoittanut entisen Talvivaaran, nykyisen Terrafamen vaiheista.

Televisiossa esitetty elokuva ”Jättiläinen”, missä Talvivaaraa käsiteltiin ympäristötarkastajan ja hänen esimiestensä kytkentöjen näkökulmasta ja vahvasti vihjattiin ”aineettomaan korruptioon” ja uraehtoiseen painostukseen, on viimeisin kannanotto tapahtumiin.

Tapahtumat ovat vuosien varrella olleet valtakunnankin tasolla dramaattisia ja useasti reposteltuja ja Talvivaara on useasti toivottu kuopattavaksi Suomen kaivoshistorian synkimpään kaivosmonttuun.

Syitä tähän on paljon ruodittu julkisuudessa; ylioptimistinen aloitus, suuri mediahypetys, mikä ilmeisesti ruokki vauhtisokeutta, seudulla odottamattomat rankkasateet ja nikkelin hinnan romahdus.

Monien käänteiden, konkurssin ja myös eri vaiheista poikineiden oikeudenkäyntien, sekä massiivisen julkisuushyökkäysten jälkeen, Talvivaara yhtiönä ei enää ole tekemisissä kaivamisen ja metallien rikastamisen kanssa, vaan toiminta on Terrafame yhtiön kontolla.

Suuri ja vaativan tekninen urakka monine erikoisosaamista vaativine osa-alueineen (bioliuotuksen suurimittainen käynnistäminen, metallien rikastustekniikka, vesien hallinta ja muut ympäristökysymykset) on saatu toimimaan ja tuotanto kasvaa lupaavasti.

Tässä on Terrafamen henkilökunta ja nykyjohto tehneet onnistuneen suurtyön.

Viime vuoden luvut ovatkin lupaavia ja uusien investointien tulevaisuus näyttää hyvältä.
Nikkelin tuotanto oli v. 2017 yli 20 000 tn ja sinkin lähes 50 000 tn. Tänä vuonna nikkelin tuotannon odotetaan kasvavan 30% ja sinkin 25%. Lisäksi liuotusprosessin sivutuotteena otetaan talteen kuparia ja tulevaisuudessa tarpeissa yhä tärkeämmiksi osoittautuneiden harvinaisten maametallien talteenottoa selvitetään.
Ja se kuumin peruna, uraani, ”miksi ei oteta talteen?”, kuten ”Pro Talvivaarassa” esitin, on lupakäsittelyssä valtioneuvostossa.

Nälkämaa nousee tuhkasta sittenkin!

Tuo PatriaGate mietityttää tavallista kansalaista, jolle ei tietenkään kerrota kaikkea, mutta kovin on koko tapahtuma ja ennen kaikkea REAGOINTI siihen vähintäänkin kummallista.

Olipa kuinka kiinteä tai löyhä Patrian yhteys ko. "myyntimieheen", niin Patria ei häntä tappanut ja tuskin (?) oli aloitteellinen Ugandaan suuntautuneeseen matkaan.

Selvää lienee, että miehen tappoivat (?) ugandalaiset (?) kriminaalit ja selvitykset kokaiinista ja hyönteismyrkystä etc. tuntuvat kovin hämäriltä.

Hyönteismyrkkyyn tuskin kuolee, ellei se ole esim. metyyli-isosyanaattia (jonka hankkiminen tuskin kriminaaleilta onnistuu) tai muuta vastaavaa. Olettaisin, että ko. myrkkylöydös onkin vain hämäystä. Tietysti myyntimies on voinut ottaa överit kokkelia, mutta tuskinpa.

Mutta kotimaan reagointi tapaukseen on vähintäänkin paniikinomaista, vastuuministeriä myöten.

Miksi jo kolme merkittävissä asemissa olevaa työntekijää on saanut lähteä, vaikka ovat todistetusti olleet tuhansien kilometrien päässä rikospaikasta, eivätkä ole tiettävästi tapahtuman tilaajia.

Vastuuministerillä näyttää olevan kiire valkopestä oma tonttinsa, vaalithan ovat vuoden kuluttua.

Ja mikä on ollut samalla matkalla mukana olleen entisen ministerin rooli matkalla?

Kovin, kovin on kummallista!

Patriagate on PM:n mukaan ja hänen osaltaan loppuun käsitelty, mutta kansan keskuudessa hämmästys on suurta.

Kolme sai kenkää ja minkä vuoksi:

Heidän edustajansa tapettiin (tai kuoli) , hän ei tappanut ketään, jolloin reaktiot olisivat ymmärrettäviä.

Täten murha tai yllättävä kuolema pantiin toimeksiantajien syyksi.

Millainen lainsäädäntö tukee tällaista menettelyä?

Siis jos annat toimeksiannon jollekin, tee kirjallinen sopimus, et tule tapetuksi, tai et kuole ulkomailla, muuten sopimus ei ole pätevä ja valtuuttaja vapautuu em. vastuusta.

Missä olet Suvi, juuri kun sinua eniten tarvitaan?

Tässä olisi jollekulle Wannabe Syväkurkulle tonkimista!

No nyt on kansanäänestys pidetty ja pm. Alexis Tsipras ja vvm. Varoufakis saaneet haluamansa tuloksen. Mitä he tällä tuloksella tekevät, on kaikille osapuolille epäselvää.

Edelleen Kreikka on kansainvälisen so. eurooppalaisen hätärahoituksen varassa ja velkaa n. 300mrd. €.

Tilanne on vain pahentunut vuodesta 2010 siitä huolimatta, että lainoja on annettu järjestelty ja lisätty, mikään ei ole muuttunut paremmaksi.

Mitä Tsipras ja Varoufakis aikovat, tietävätkö he edes itse, vai onko yhä vallalla se henki minkä nuorena opin ollessani kreikassa töissä. Aina hankaluuksien ja vaikeuksien ilmaantuessa pomo sanoi αύριο, αύριο (avrio, avrio), huomenna, huomenna.

Huomenna vain ovat rahat loppu, antaako kukaan lisää? Onko näin hyväuskoisia rahoittajia Euroopan rajojen sisällä?

Vai onko asia kääntynyt päälaelleen ja Eurooppa rahoitustensa vanki, 300mrd:n luottotappio tuntuu rahakkaimpienkin kukkarossa. Tätä rahaa ei voi olla vaatimatta takaisin mutta maksukyvytön maksaja on kuollut lehmä, se ei lypsä, eli tekohengitys lienee ainoa keino minimoida tappioita.

Yksi mahdollisuus olisi panttivankiturismi, aletaan vaatia kotiin matkustavista turisteista kotiinpaluurahaa.
Meillä täällä Suomessa on hyvä muistaa lukuisten säästöjen aiheuttamien itkunpyrskähdysten ja hammastenkiristysten sekä protestien keskellä, että velaksi ei pitkän päälle voi elää, vaan leikkaukset on tehtävä ja velat jotenkin saatava maksetuiksi.

Jaa’a! Vaalit ja jääkiekon (ei siis lätkän) MM-kisat on ohi, aiheet käsitelty ja jotain uutta olisi äkkiä saatava median myllyyn pureksittavaksi ja rahvaan hämmästeltäväksi.

Kauan sitten on jo märehditty loppuun VR, Finnair, Aulis ja Räty ja muut kohut.

Millä nyt houkutella laumaa?

Ja kuinka ollakaan, kaitselmus tuo yhden hairahtaneen lampaansa tarjottimella, ei vain päätä vaan koko syntisen miesparan.

Tuo miesrukka oli lihanhimossaan lähetellyt vonkaviestejä nettituttavilleen, ja tietysti nämä siwiät nutturapäät olivat (tätä en tiedä varmasti, joten pardon, jos olen väärässä) vuotaneet viestit medialle.

Ja media kiittää, suorastaan hurraa tyhjiön odottamattomasta täyttämisestä.

Että mies on vongannut seksiä, eikös ole hirvittävän kauheaa, sitä syntistä iljettävää seksiä. Kuinka mies voi sellaista edes ajatella.

Ja näin on kirjoitettu, yksikään media ei jätä tilaisuutta käyttämättä. Muun muassa salilla treenien ohella kuului (mutta ei häirinnyt) Radio Cityn juontajan hekumallinen asialla mässäily, ”entinen kristillinen irstauden tiellä” (ei oikea sanamuoto, mutta henki) ja muut mediat myös jokaisessa uutislähetyksessään: ”ministeriposti ohi suun”.

Joopa joo, jos suomalaisia miehiä alettaisiin joskus tehdyn tyylittömän ja harkitsemattoman vonkaamisen johdosta karsia, kuinka monta meistä jäisi jäljelle.

Taas kerran: Ken meistä on synnitön, …

Heti hallitustunnustelijan julkaistua hallitusneuvotteluun osallistuvat puolueet, alkoi ulos liputettujen leiristä kitkerä kommentointi.

Vihreät ehätti luonnehtimaan kolmea suurimman eduskuntapuolueen muodostamaa koalitiota hävinneiden hallitukseksi.

Oi kuinka katkeruus suorastaan tirisee lausumasta. Kuinka kolme suurinta eduskuntapuoluetta voisivat olla häviäjiä, kun Vihreät itse saavuttivat vasta viidennen sijan näissä kisoissa.

Kepu, Persut ja Kokkarit sen sijaan seisoivat podiumilla, minne Vihreillä on vielä pitkä matka. Podiumille pääsy edellyttäisi kansanedustajamäärän reilusti yli kaksinkertaistamista, viidestätoista edustajasta on pitkä matka (22 edustajaa, eli edustajamäärän tulisi lisääntyä lähes 150%:lla) Kokkareiden podiumin kolmannelle pallille ja siinä on välissä vielä neljännellä sijalla Demarit 34 edustajallaan.

No, eivät ne Vihreät ainoita olleet, joiden katkeruus ei olisi purkautunut rimanalituksena julki. Tarja Filatov ja Maarit Feldt-Ranta twiittasivat vahvan mielleyhtymän aiheuttavan SSS-tviitin, ei liene aivan ilman yhteyttä tänään, etenkin naapurissa, vietettävään Voiton päivään.

Väistämättä mieleen tulee Aisopoksen satu ”Kettu ja pihlajanmarjat” sekä edesmenneen valtiomiehen Johannes Virolaisen, aikoinaan lausuma ”Kansa on puhunut, pulinat pois". Molemmat viisaudet opettavat meitä asennoitumaan tappion kohtaamiseen.

Asiaansa, oli se sitten mikä hyvänsä, uskova poliitikko, ei tappion hetkellä alennu halpamaisuuksiin vaan jos tahtoa ja kanttia riittää, yhä tarmokkaammin ajaa asiaansa oman näkemyksensä mukaan eteenpäin, muiden kintuille kuseksimatta.