Aniara

Sauvakävely on mainio varttuneemman tuulipukukansan kuntoilulaji, mutta se sopii myös nuorille, vaikka se ei olekaan niin muodikasta kuin Body Pump, Spinning tai Cross Training ym. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että sauvakävely on aivan liian älyllinen laji kansan suurelle enemmistölle.

Ensimmäinen älyllisen suorituskyvyn ylittävä kysymys kuuluu, jo ennen kävelyn aloittamista: Mitä minä näillä sauvoilla teen?

Vaikka kysymyksen osaisikin asettaa itselleen, mikä on jo puolet ongelmallisen lajin hyvää suorittamista, ei vastausta mitenkään tahdo löytyä.

Oikean vastauksen löytymistä voisi helpottaa monivalintatehtävällä.

a) sauvat ovat pystyasennon tukemiseksi
b) sauvat ovat liukastumien estämiseksi
c) sauvoja kuljetetaan mukana lisäpainon ja siitä johtuvan lisärasituksen vuoksi
d) sauvoilla työnnetään kävelijää eteenpäin

No niin, kun ne pari prosenttia vastanneista ovat osanneet valita d-vaihtoehdon, on kysyttävä toinen kysymys.

Mihin suuntaan sauvoillani työnnän?

Nyt täytyy vastauksen löytämiseksi avata peruskoulun fysiikan kirja.

Ja sieltähän löytyy tietoa: Kun kappale A vaikuttaa kappaleeseen B, niin kappale B vaikuttaa kappaleeseen A yhtä suurella mutta vastakkaisuuntaisella voimalla. Joten jos haluaisimme saada optimaalisen tehokkaan työnnön suoraan menosuuntaan, täytyisi meidän työntää mahdollisimman vaakatasossa suoraan taaksepäin ja lisäksi täytyisi meillä olla alati takanamme jokin, mielellään pystysuora seinä, mihin sauvamme tukea. Valitettavasti tällaista kiinteää seinää ei ole saatavilla joten joudumme tyytymään seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Kun sauva on mahdollisimman pitkä (jota voi vielä käsitellä) työntökin suuntautuu mahdollisimman hyvin suoraan eteenpäin.

Siis riittävän pitkät sauvat, ei niin kuin monet vähä-älyiset ohjeistajat ja ohjeet väittävät.

Lisähuomautuksia: Sauvakävely on sorapohjaisten polkujen laji, minkä vuoksi kumitutit Huut Hemmettiin! Sauvoissa on myös oltava kovateräspiikit, mitkä pureutuvat kunnolla polun pintaan, estäen liukumisen.

Lisäksi kaikista tehokkaimman työnnön saat kun otat sauvasta otteen pikkusormella, nimettömällä ja keskimmäisellä ja etusormi ja peukalo asetetaan sauvan kädensijan päälle. Näin kyllä tottumattomalta sormet menevät rakoille ensi kertojen jälkeen, mutta asia korjaantuu muutaman harjoitusjakson jälkeen. Tällä otteella vältytään myös sauvan liiallisesta puristamisesta. Sauvan käsilenkkiä ei tarvita muuhun kuin sauvan maasta irti vetämiseen, sen mahdollisesti maahan tarttuessa.
Se, että jotkut liikuntaorganisaatiot edelleen pitävät kiinni perusteettomista sauvan pituuden ohjeistaan (mistä lie keksittyjä, haiskahtaa perityiksi eräältä sauvavalmistajalta, joka luuli omaavansa salattua sauvaviisautta, mitä vain heillä on ja tietysti oman myynnin edistämis-tarkoituksessa), ei tee niistä yhtään viisaampia, päinvastoin, voi sanoa, että nämä organisaatiot ovat vastuussa sauvakävelyn surkeasta alennustilasta.

Jo kolmisen kuukautta on media sydämensä kyllyydellä seurannut aluksi suomalaisnaisen häiriköintiä pohjoisella Jäämerellä ja sittemmin sen seurauksia naapurimaan kiinni ottamana. On hämmästyttävää, että joku saa törttöilylleen tällaisen ansaitsemattoman huomion. Kun tunnettua on naapurimaan ”Tussumellakan” mitättömän tempauksen seuraukset, ei liene vähimmässäkään määrin yllättävää, että eräs maailman mahtavimmista valtioista ei kohtele silkkihansikkain kyseisenlaista hihhulointia. Vaikka näin jälkikäteen on sanottava, että aika vähällä kaikki pääsivät. Oli hyvin mahdollista, että useampikin hurmahenki päätyy ikiajoiksi hyiseen ja märkään hautaan.

Koska tämä oli varmasti edeltä käsin arvattavissa, täytyy vain ihmetellä hurmahenkien toimintaa, ensin lyödään päätä tosissaan seinään ja sen jälkeen aletaan parkua kotimaan tukijoukkoja ja viranomaisia apuun. Siis törttöilyn kustannukset maksatetaan veronmaksajilla. Ja media seuraa viikosta viikkoon ”Meidän Maijan” ankeaa Via Dolorosaa naapurin karseissa tyrmissä. Äänen lausumattomana piiloviestinä useinkin annetaan ymmärtää, että vähintään KGB, NKVD tai muut vastaavat organisaatiot kiusaavat pientä suomi-tyttöparkaa.

No kaikki näyttää tyttösen kannalta lopulta päättyneen onnellisesti, mutta edelleen on suuri hämmästyksen aihe, että palatessaan kotimaahansa ko. henkilö saa suorastaan kultamitalivoittajan vastaanoton, mm. valtiollinen uutislähde lähettää saapumisen rautatieasemalle reaaliaikaisesti internetin välityksellä. Media kymmenine toimittajineen, kameroineen ja mikrofoneineen haluaa saada kuvia ja lausuntoja tältä ”Jäämeren sankarilta”. Lähettääpä itse ministeri armollisen, ”sankarin” itsensä etunimellä varustetun suosion ilmaisun hengenheimolaiselleen ja pääsee samalla itse median valokeilaan ja näin muutamia satoja ääniä tulevissa vaaleissa.

Oiksikohan tässä episodissa useammallekin noussut vihertäväksi käynyt neste päähän?

Love for sale kuului aikoinaan mm. Earha Kitt’in ja Ella Fizgeraldin esittämä maailmalla hyvin tunnettu sävelmä. Tuohon aikaan ”rakkautta rahasta” maailmaa ympäröi vielä kiehtova ja houkutteleva salamyhkäisyyden viettelevä ilmapiiri. Nykyään tilanne on arkisempi ja ennen kaikkea reaalisempi, kaikkialle tunkevan internet pornon, ihmisten liikkuvuuden ja yleisen tietoisuuden ansiosta.

Kautta aikojen ovat kirkko, eri uskonnot, lahkot ja lähes kaikki valtiot koettaneet rajoittaa ja kahlita sekä ohjata ihmisten seksikäyttäytymistä omien tarkoitusperiensä mukaisiin käytänteisiin. Tässä työssä onnistuminen on historian saatossa ollut hyvin vaihtelevaa.

Kaiken kaikkiaan yleisemmin on yritetty rajoittaa kuin sallia täysin rajoittamaton seksuaali-toimintojen harjoittaminen. Tätä rajoittamista on yleisesti perusteltu uskonnon lähtökohdista, vaikka tavoiteltaisiinkin jotain muuta. Seksin harjoittaminen perheessä oman puolison kanssa on myös edistänyt yhteiskunnallista vakautta ja turvaa perheen jäsenille. Usein seksin vapaa harjoittaminen on kielletty ainoastaan naisilta, miehet ovat saaneet huseerata vapaasti.

Nykyään toisen maailmansodan jälkeiset sukupolvet ovat huomattavasti vapautuneempia ja itsenäisempiä päättämään tekemisistään seksin alalla. Samoin seksipalvelujen niin ostaminen kuin tarjoaminenkin ovat tulleet julkisemmiksi.

Tämän tosiseikan edessä monet valtiot ovat säätäneet ostettua seksiä rajoittavia lakeja. Tämän taustalla ovat olleet tarpeet suojata seksikauppaan pakotettuja suoranaisia ihmiskaupan uhreja, joita seksityöntekijöiden joukossa on Euroopassa varmasti tuhansia.

Tunnetuimpia seksin oston kokonaan kieltäneitä maita on Ruotsi. Suomessa seksin osto on rangaistavaa alaikäiseltä ja ihmiskaupan uhreilta, ja suunnitteilla on seksin oston totaalikielto. Ranskassakin suunnitellaan seksin ostokieltoa, jonka rikkojat saisivat 1500€:n sakot. Tämä lakiehdotus, vaikkakin nauttii suurta suosiota, on kohdannut myös vastustusta. Useat Ranskan kulttuurihenkilöt ovat liittyneet vastustajien rintamaan, etunenässä maailmankuulu näyttelijä Catherine Deneuve.

Mutta toisenlaistakin lainsäädäntöä on. Juuri äskettäin Kanadan korkein oikeus kumosi prostituution kieltävän lain ja Saksassa laki on liberalisoitunut niin, että vielä viime vuonna Berliinin Oranienburgerstrassella oli vain etnisperäisiä ravintoloita, mutta tänä vuonna em. ravitsemusliikkeiden lisäksi siellä illan tullen ”päivysti” runsas joukko seksipalveluita tarjoavia nuoria naisia. He käyttäytyivät kadulla kulkijoita kohtaan hyvin korrektisti, eivät oma aloitteisesti lähestyneet ketään, vaan aina aloitteen tekijä oli miesasiakas. Ilmeisesti tytöt tunsivat hyvin lain määräykset. Saksan tilanne ei suinkaan miellytä kaikkia, vaan useat johtavissa asemissa olevat poliitikot ja siviilihenkilöt ovat suhtautuneet erittäin kielteisesti tilanteeseen.

Tilanne siis vaihtelee huomattavasti eri länsimaissa, yhtenäistä taitaa olla vain se, että kiellot kohdistuvat seksin ostoon, ei myyntiin. Tämä tuntuu hämmentävältä. Tilannetta voitaisiin yrittää verrata entisen Neuvostoliiton suunnitelmatalouden reaaliseen tilanteeseen. Kauppoihin tuli kyllä asiakkaita, mutta ostettavaa ei ollut, joten kauppa ei myöskään käynyt.

Jos nyt seksin ostaminen haluttaisiin kieltää kokonaan, niin miksi aina ostaminen, miksei kielletä myymistä. Myyjiähän kuitenkin on paljon vähemmän kuin ostajia, joita lienee ainakin kymmenkertainen määrä edellisiin verrattuna. Pienen myyjäjoukon valvonta olisi helpompaa ja halvempaa. Vai pitäisikö lakipykälän kuulua ”ilmaiseksi saat antaa, mutta maksua et peri”?

Miksi ostaminen olisi synnillisempää kuin myyminen?

Miksi miehet aina syyllistetään seksihalujensa toteuttamisesta maksullisesta toteutuksesta?

Fennovoima julkisti venäläisen Rosatomin kanssa tekemänsä sopimuksen ydinlaitoksen rakentamisesta Pyhäjoen kuntaan. Päätös oli odotettu vaikka matkassa on ollut mutkia ja Fennovoimalle epäedullisia käänteitä mm. saksalaisen E.on AG:n ja joidenkin pienempien sijoittajien vetäytyminen rakennuttajayhteisöstä.

Hanketta vastustavien viherpiipertäjien on ollut vaikea pidätellä vahingoniloaan ydinlaitoshankkeen vaikeuksien johdosta. On suorastaan toivottu, ellei jopa vaadittu uutta eduskuntakäsittelyä ja koko hankkeen peruuttamista toimittajan vaihtumisen johdosta.

Varmaan koko salaatinsyöjien heimo oli asennoitunut kaatamaan rakentamisen laitoksen venäläisyyteen sekä vanhoihin Tsernobyl-synteihin perustuen. Näin luultavasti odotettiinkin tapahtuvan, mutta hankepa näyttää heräävän eloon ja uuteen nousuun.

Jäljet varmasti pelottavat, sillä Tsernobylissä todella ”ryssittiin”, siellä meneteltiin selkeästi säännösten vastaisesti ja seuraukset olivat lähes koko Euroopan kattavat, puhumattakaan Venäjän (silloisen NL:n) vahingoista. Tsernobylin tapahtumien toistumismahdollisuuden, tahallisestikin aiheutettuna, kielsi alkuvuodesta YLE:n aamutelevisiossa STK:n entinen johtaja Jukka Laaksonen. Vaikka hänen palkkansa nykyään maksaakin Rusatom Overseas, uskoisin hänen asiantuntemuksensa ja moraalinsa kestävän tämän kaltaisten asioiden puolueettoman kommentoinnin.

Nyt merkittävää on myös se, että ministeritasolta on ilmaistu tyytyväisyys sopimuksen syntymisen johdosta. Tämän luulisi herättävän vastustajat vihdoin ajattelemaan, onko reaalista kuvitella mistään muusta lähteestä saatavan niin massiivista määrää energiaa ilman viheliäisen syntisiä hiilidioksidipäästöjä kuin ydinenergiaa hyödyntämällä.

Sähkön tuotantoon on pyritty puhtaasti kotimaisin voimin jotta riippuvuus itäenergiasta olisi mahdollisimman vähäinen. Miten se onnistuu Rosatomin kanssa, on vielä tulevaisuuden verhoama.
Selvää lienee se, että jos ja kun Rosatom toimii suurena hankkeen rahoittajana, ollaan Fennovoimassa heidän jonkinasteisia vasalleja.

Tulevaisuus näyttää, miten tämä suhde toimii. Toivottavasti rakentaminen sujuu paremmin kuin Arevan Olkiluoto3:n rakentaminen..

Varmuudella hanke tuo Pyhäjoen kuntaan tuhansia kipeästi tarpeen olevia työpaikkoja ja niiden mukana Pohjan perukoilla suuresti kaivattua vaurautta.

Olitpa marketissa tai maantiellä, edessäsi pyörii, poukkoilee, törmäilee, tunkee ja kiilaa, mutta ennen kaikkea nyhrää ja nyhrää ja nyhrää väylien tukkeena pitkälle jalostunut nyhrääjäkansan edustaja. Maantiellä hän näyttää pelkäävän omaa varjoaankin kuin Bukefalos ja liikkuu sen vuoksi äärimmäisellä varovaisuudella ja etanamaisella hitaudella. Tunnistat hänet marketissa helposti: hän ei hetkeksikään hellitä ostoskärryjen kahvasta, vaan rystyset valkoisina puristaa sitä minne tahansa hänen tiensä johtaakin. Ahtain rako, sinne kärryt poikittain. Ja katsopa tuoltahan tulee tuttu vuosikymmenten takaa, nytpä saamme käytävälle (joka jo ennestään on lähes tukittu) oivan barrigadin kun keräännymme kaikki joukoksi kärryjemme ympärille, tästä ei kyllä kukaan pääse ohi. Jo armeijassa korostettiin; ”puolustus on suomalaisten leipälaji”. Ja niin on käytävä tukossa muilta iloisen rupattelun kantaessa yli muiden nopeasti marketista pois yrittävien edessä. Ja herranjestas, tuolla on makkaramaistiaiset, kakki sinne kasaan, saamme jälleen aikaiseksi oikein mahtavan revohkan. Kyllä kannatti tulla markettiin, saatiin oikein makkaranpalat.

Ja maantiellä sama meno. Koska liikenneturva ym. instanssit ovat vuosi varoittaneet nopeuden vaaroista, me kyllä noudatamme nopeusrajoituksia vieläpä ottaen reilusti alakanttiin, ettei vaan lipsahtaisi kilometrinkään verran yli. Lisäksi vahdimme viranomaisen apuna ajamalla kiinni keskiviivassa, ettei kukaan muukaan erehtyisi tuohon nopeuden syntiin. Jos ajan moottoritietä, ajan aina ohituskaistalla, sillä Suomessa ohittaminen on synti ja aivan veriruskea synti, mistä ei viimeisellä tuomiolla aivan vähällä selvitäkään. Sitten vielä liikennevalot, enpä lähdekään vihreän syttyessä vaan odotan, että väri varmasti on vihreä, saattaahan ihminen nähdä väärin, etenkin näin Joulun alla kun maailma on täynnä erilaisia valoja. Jos nyt sitten seuraavissa valoissa on jo parin minuutin ”vanha vihreä”, niin odotinhan edellisissä riittävän kauan, ei sitä synniksi lasketa, tulihan perässäni vielä kolme samanlaista Hidas-Hippoa. Mutta kyllä viranomaisten pitäisi tehdä jotain noille takapuskurissani tiukasti kiinni ajaville, jotain, mitähän mielenkiintoista sieltä löytyy, kun aina on joku peräpeilissäni, mutta ohi en perkele päästä, en.

Ja vilkku, sitähän käytetään aina kun rattia käännetään, vaikka vain tie kaartuisi. Kun T-risteyksessä olen ryhmittynyt oikealle, on aivan välttämätöntä näyttää vilkkua oikealla, saattaisinhan yrittää yllättäen kääntyäkin vasemmalle (kuten tänään Omenan edessä) niiiin, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta kun risteyksessä käännyn oikealla ja vaihdan vasemmalle kaistalle, niin vilkutan edelleen oikealle, jokuhan saattaa huomata aikeeni ja ehtiä vasemmalle ensin. Valoja en tietenkään käytä pimeälläkään, ennen kuin on pakko, kyllähän minä nuo valot nään. Kyllä täällä liikenteessä pitää pelätä henkensä puolesta koko ajan, kun nuo toiset ovat tulleet varmasti vain minua jahtaamaan, suorastaan tähtäävät autoani vertauskuvallisesti ”sormi liipasimella”. Kun saavun jonon hännille, en tietenkään aja riittävän lähelle edellistä, vaan täytyyhän ainakin kolmesti jonoa tiivistää. Olisihan se hölmöä jos ei saisi aina välillä liikkua puolta metriä eteenpäin.

Mutta kun jotkut onnettomat tunarit ajavat Länsiväylällä ulos tieltä, on aivan oikein kohdistaa katseensa tuohon onnettomaan ja jos nyt sitten tässä tulee joitakin pieniä ketjukolareita, eihän se ole minun vikani vaan tuon onnettoman joka ensin kolaroi.

Jo on korkean jalostusasteen kansa, saisikohan tästä rahakkaan vientituotteen?

Autopikajuna P265 saapuu ajallaan Rovaniemen asemalle. Paikalliset matkustavaiset ja ensimmäiset talvituristit purkautuvat Lapin pääkaupungin asemalaiturille ja aloittavat vaelluksensa kuka mihinkin. Autoaan autojenkuljetusvaunusta hakevat kiiruhtavat pikkupakkasessa ja hiljaa viriävässä aamutuulessa kohti lastausramppia. Ilma tuntuu tottumattoman iholla kylmemmältä kuin se onkaan. Tovin odottelun jälkeen alkaa lähestyvien autojenkuljetusvaunujen päädyssä, näkyä keltainen vaunumiehen huomioliivi ja pian tuleekin koko vaunuletka näkyviin.

Vauhtiaan koko ajan hiljentäen lähestyvät vaunut, joiden päädyssä vaunumies vaimealla äänellä kertoo puhelimeen vaunun etäisyyden laiturin stoppareista. Viisi, kolme, kaksi ja yksi metri ja vaunut vaimeasti kolahtaen tapaavat stoppareinin. Vaunumies hyppää alas ja lähtee letkan vastakkaiseen päähän avaamaan luukkuja ja sisällä olevien autojen kiinnityksiä.

Kukaan odottavista autokuskeista ei huomaa mitään poikkeavaa siinä, että vaunumies ei tulekaan kaikkien vaunujen läpi. Saatuaan ensimmäisenä odottavan vaunun taaimmat ovet avatuiksi, hän yllättäen saapuukin vaunun viertä odottajien luo. Kun hän ajoluiskan ritilän läpi huutaa yläpuolella odottavien jalkojen juuresta ”Rosvoja, vaunussa on käynyt rosvoja, autoja ei saa ennen kuin poliisi on tutkinut paikat”.

Hyvin hitaasti alkaa odottajien tajuntaan syntyä ajatus tapahtuneesta. Autojenkuljetus-vaunussa rosvoja, eihän se ole mahdollista, ei kai minun autossani ole käyty. Siitä sitten takaisin aseman lämpimään ja kertomaan matkakumppaneille matkan viivytyksestä. Asemalla viriää keskustelu. Joku kertoo vaunumiesten sanoneen, että vaunuja ei talvella lukita, koska lukot jäätyvät eikä niitä sen jälkeen saada auki.

Kotvan odottelun ja päivittelyn jälkeen saapuu ensimmäinen rikostutkija paikalle. Hänellä on melkoinen urakka, sillä kaikki vaunun niin ylä – kuin alakerrankin kymmenen autoa ovat joutuneet rosvouksen kohteeksi. Taaempi sivu- tai takaikkuna säpäleiksi ja sen jälkeen matkatavaroiden kimppuun. Jokaisen matkalaukun sisältö on purettu pohjimmaisia kalsareita ja pikkuhousunsuojia myöten lasi- ja vaatemössöksi. Onpa erään naismatkustajan vihreä kaalimato jätetty kasan päällimmäiseksi kuin ilkkumaan ”tutkimmepa intiimeimmät paikkasi”.

Poliisin naistutkija saa myöhemmin pari muuta tutkijaa avukseen ja sormenjälkien etsintä ja valokuvaus alkaa saada vauhtia. Pari etsivää haastattelee jokaisen vahinkoa kärsineen autoilijan, kyselee kadonneen omaisuuden ja oheistaa rikosilmoituksen tekoon.

VR:n miehet kohottavat kääntymään paikallisen autovuokraamon ja korjaamon puoleen sekä jakavat korvausanomuskaavakkeita. Tämän jälkeen valtiollisen raideliikenteenharjoittajan taholta vain suuri hiljaisuus. Koko äärimmäisen huonoissa tunnelmissa alkaneen ja käytännössä pilalle menneen lomaviikon aikana ei tästä organisaatiosta kuulu mitään.

Soitettaessa syntyneiden vaurioiden kustannusten korvauksista Rovaniemen vastuuhenkilölle, kuullaan, että hän on sairauslomalla ja soittaja ohjataan kääntymään Oulun yksikön puoleen. Täältä vastaava kehottaa edelleen ottamaan yhteyttä Riihimäen asiakaspalvelukeskukseen. Kun matkustaja kyllästyy ja esittää kantanaan, että eiköhän se olisi teidän asianne ottaa yhteyttä vahingon kärsineisiin, luvataan näin tehtävän. Jonkun ajan kuluttua nuori reipas naisääni soittaakin ja pahoittelee, mutta matkustajan asema ei parane. Soitettaessa palautepuhelimeen, siellä varsinainen vastuunpakoilija pesee kätensä kuin Pilatus ja vierittää syyn Brysselin miesten niskaan, ”he ovat näin säätäneet”.

Joku matkustaja ehkä olisi toivonut jonkun vastuuseen valmiin ja - kykenevän henkilön ottavan selvää keitä ovat vahinkoa kärsineet matkustajat – kaikistahan on olemassa hyvin tarkat tiedot – ja pahoittelevan tapahtunutta ja ennen kaikkea antavan lupauksen liikenteenharjoittajan oma-aloitteisesta vahinkojen ja matkan viivästymisen korvauksista.

Näin kai se nykyään maineestaan huolta pitävän yksityisen yrityksen strategian mukaan kuuluisi mennä, etenkin jos ei voi valtiollisena monopoliyrityksenä huseerata markkinoilla asiakaskunnastaan välittämättä.

Peruskoulu on kaikin puolin kannatettava ja välttämätön opintie koko väestön koulutustason ja sivistyksen nostamiseksi. Pk tarjoaa varallisuudesta riippumatta mahdollisuuden syrjäisimmänkin maan kolkan nuorelle päästä opintielle.

Tähän sitten usein näyttävät nuo yhdenvertaisuuden mahdollisuudet päättyvän. Oppilaitoksen tasokkuus voi riippua monesta seikasta. Yksi tärkeä tekijä on koulun johto. Ei turhaan sanota, että jokainen koulu on rehtorinsa näköinen. Rehtorin vaikutus oppilaitokseensa on ratkaiseva, mutta hänkään ei voi mahdottomia.

Oppilaitoksen laatuun vaikuttavat suuresti myös ympäröivän asuinalueen sosiaalinen ympäristö, ennen kaikkea asujamiston sosioekonominen asema. Yleensä varakkaan väestön asuinalueilta paikalliseen kouluun saapuu opiskeluun ja koulutukseen hyvin suopeasti suhtautuvien koulutettujen vanhempien menestyviä, motivoituneita lapsia, sitä vastoin kun alempien yhteiskuntaluokkien vähemmän ansaitsevaan ympäristöön sijoittuneeseen kouluun saapuu oppilaita joiden vanhempien koulutustaso on alhainen, usein vain peruskoulupohjainen, eikä koulunkäyntiin kannusteta ja panosteta niin kuin em. ympäristössä. Jopa suoranaista kaunaa koulua kohtaan saattaa esiintyä. Oman leimansa oppilaitoksiin luo myös, jos alueella on runsaasti maahanmuuttajia sekä heidän lapsiaan.

Tämän kaltaisissa oppilaitoksissa peruskoulun opetussuunnitelman mukaisen koulutuksen läpivienti ja jonkinlaisen tason ylläpitäminen voi olla hyvin haastava tehtävä ns. eliittikoulun ja muun koulun ero saattaa olla kuin valokuvan positiivilla ja negatiivilla, niin erilaista voi koulujen toiminta käytännössä olla.

Kun jossain koulussa monta huonoon suuntaan vaikuttavaa tekijää kohtaavat: koulun heikko johtaminen (mikä luo mahdollisuudet erilaisille vaikuttajille ja ”vallantavoittelijoille”), opettajakunnan näennäisliberaalit ja lepsut, käytännölle vieraat näkemykset arkipäivän rutiinien käytännöistä, ympäröivän asujaimiston alhainen koulutustaso, oppilaiden keskuudessa suuri määrä hyvin monenlaisen taustan omaavia maahanmuuttajia, joiden joukossa voi olla erittäin vieraista kulttuureista tulevia oppilaita, joista joillekin meikäläinen kirjaimistokin on vieras.

Näistä seikoista johtuen oppilaitoksen ”toimintakulttuuri” voi muodostua opiskelun kannalta hyvinkin vaativaksi. Opiskeluun voidaan suhtautua hyvin välinpitämättömästi, myöhästely muodostua enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi, lintsaus on tavallista, opiskelutarvikkeiden mukanaolo satunnaista. Koulun välineistöä rikotaan sumeilematta esim. ikkunoita rikkoa vuoden aikana jopa parin kymmenen tuhannen arvosta. Jopa wc:n ovet vandalisoidaan, eikä niitä saada korjatuiksi pariin vuoteen. Pienimuotoisia tulipaloja saattaa olla jopa kaksi päivässä jne. jne.

On selvää, ettei tällaisissa oppilaitoksissa saavuteta tuloksia joihin ”paremmalta pohjalta” lähtevät koulut yltävät. Usein yhden luokankin sisällä oppimistulokset näkyvät Gaussin käyrän ylösalaisin kääntyneessä versiossa, luokka polaroituu hyviin ja heikkoihin, keskiryhmä katoaa.

Menneinä vuosikymmeninä matematiikassa oli käytössä ns. tasoryhmät, joihin oppilaat jaettiin kykyjensä mukaan. Tämä soi ainakin parempaan ryhmään sijoittuneille hyvät mahdollisuudet tasokkaaseen opiskeluun ja sitä myötä mahdollisuuden myös hyviin oppimistuloksiin ja ennen kaikkea erinomaiset valmiudet jatko-opintoihin. Järjestelmän heikkoutena pidettiin sitä, että alimman tason matematiikan opiskelijoiden tie matemaattisiin jatko-opintoihin oli poikki.

Nykyään tasokursseja ei enää sallita ja siksi luokat voivat olla hyvin heterogeenisiä, etenkin kun nykysuuntauksena on integroida aiemmin erityisopetuksessa olleet oppilaat ”normiluokkaan”.
Tasokurssien kieltoa ja oppilaiden jaottelua kierretään oppilaitoksissa enemmän tai vähemmän ns. erityisluokilla. Tällaisilla erityisluokilla esim. ”matikkaluokilla”, joille pääsee alakoulun kuudennen luokan jälkeen tehdyn hakemuksen ja karsinnan kautta, suoritustaso ylittää yleensä huomattavasti rinnakkaisluokkien saavutukset.

Itseään kehityksen kärkenä pitävät ”uudistajat” ovat tässä yhteydessä debatoineet tietotekniikan kaiken oppimisen ja etenkin matematiikan oppimisen käänteentekevästä vaikutuksesta. Näitä ”uudisraivaajia” on nähty vuosikymmenten aikana milloin minkin teknisen laitteen puolesta puhumassa. Kuitenkin matematiikan opiskelu ei vaadi kuin kynän, paperin, oppikirjan, rauhallisen tilan ja aikaa sekä ennen kaikkea työtä. Vanha totuus ”laskemaan oppii laskemalla” pätee edelleen.

Vuosia sitten Helsingin Yliopiston matematiikan professori Kari Astala ja yli 200 muuta yliopistojen ja korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen matematiikan opettajaa julkaisivat laajan kirjoituksen Helsingin Sanomissa matematiikan opetuksen nykytilasta sekä Pisa-tutkimuksen tavoitteista ja tuloksista.

Seuraavassa esitän joitakin poimintoja ja referaatteja kirjoituksesta.

Kirjoituksen tärkein sanoma oli, että peruskoulussa ei saavuteta lukion ja myöhempien jatko-opintojen vaatimia matematiikan taitoja.

Toinen kirjoituksen pääkohdista koski Pisa tutkimuksen tuloksia, tavoitteita sekä sitä miten ko. tutkimuksen tulokset on julkisuudessa ymmärretty.

Kirjoittajat väittävät että uusien opiskelijoiden matematiikan taidot ovat ”dramaattisesti heikentyneet”. Perusteina allekirjoittajat esittävät kaksi esimerkkiä.

Laajan vuonna 1999 tehdyn Timss-tutkimuksen mukaisesti suomalaiset koululaiset menestyivät algebrassa ja geometriassa keskimääräistä huonommin. Tämä on merkittävä seikka, sillä algebra on peruskoulun jälkeisten opintojen kannalta matematiikan keskeisin yksittäinen osa-alue.

Toinen huolestuttava seikka on se, että viime aikoina ylioppilaskokeiden matematiikan pisteiden hyväksymisraja on jouduttu laskemaan hälyttävän alas ettei hylättyjen ylioppilaskokelaiden määrä nousisi kohtuuttoman suureksi. Jopa kuusi pistettä 60:stä on riittänyt kokeen läpäisemiseen.

Miksi sitten Pisa tutkimus antoi menneinä vuosina niin hyvät tulokset?

Pisa tutkimuksessa mitattiin arkielämän matematiikan taitoja, lähinnä eräänlaista matematiikan lukutaitoa.

Tämä myös myönnetään raportissa selvästi.

Tehtävät olivat yksinkertaisia numeerisia laskuja, pikku ongelmia tai päättelyitä, tilastollisten graafisten esitysten tarkastelua, tilanteiden arviointia, joissa on oleellista luetun tekstin ymmärtäminen. Algebrasta ja. geometriasta ei oikeastaan mitään.

Tehtävät olivat tutkimuksen tavoitteiden mukaisia, arkielämän taitoja oli tarkoituskin tutkia.

Arkielämän taidot ovat varmasti arvokkaita mutta eivät riittäviä yhä voimakkaammin matematiikkaa hyödyntävässä maailmassa.

Peruskoulussa pitäisi oppia matematiikan perusasiat, joiden varaan voidaan myöhemmin rakentaa lisää. Laskimen käyttökään ei muuta tilannetta. Vaikka laskin laskisikin murtoluvuilla, myös käsin laskeminen on osattava, koska se on algebrallisten lausekkeiden käsittelyn pohja.

Kunnollista matemaattista pohjaa tarvitaan etenkin teknillisillä ja luonnontieteellisillä aloilla, biologia mukaan luettuna. Pisa tutkimus kertoo hyvin vähän tästä pohjasta, joka tulisi luoda jo peruskoulussa.

Siksi olisi ehdottoman tarpeellista, että tulevaisuudessa maamme osallistuisi myös niihin kansainvälisiin arviointeihin, joissa arvioidaan jatko-opintojen kannalta keskeisten matematiikan taitojen hallintaa.

Jo vuoden 2010 keväällä huolestuneet yliopisto ja lukio-opettajat kirjoittivat HS:ssa mielipideosastolla aiheesta nimellä ”Oikea matematiikka takaisin peruskouluun”. He pelkäsivät, että ”koulumatematiikkaa ollaan lopullisesti latistamassa kaikenlaisten kompakysymysten parissa puuhailuksi” minkä oletetaan tuovan menestystä Pisa-kisassa. Tämä ei kirjoittajien mukaan ”anna pohjaa oikealle matematiikan opiskelulle”. Kirjoittajien mukaan ”tasoryhmien poisto vei peruskoulun matemaattisen tason jyrkkään laskuun. Siitä seurasi alamäki lukiossa ja edelleen korkeakouluissa matematiikan taitoja vaativilla aloilla”.

Peruskoulua on myös sanottu tyttöjen kouluksi, poika syrjiväksi ja välinpitämättömäksi heidän myöhäisempää henkistä kehitystä kohtaan. Poikien tyttöjä hitaampi kehitys varmaankin totta, mutta siitä, etteikö pojille koulussa riittäisi kiinnostuksen kohteita voidaan olla eri mieltä. Peruskoulu kyllä tarjoaa pojillekin mahdollisuuden osoittaa osaamistaan useilla opintojen alueilla myös ns. taito- ja taideaineissa, kun he vain siihen tarttuvat (liikunta, tekninen työ, musiikki, kuvataide, ilmaisutaito, luonnontieteiden laboroinnit), eli mahdollisuuksia kyllä on.

Espoossa eräs koulu yläkoulun osalta lakkautettiin (tiettävästi) edellä kuvattujen ongelmien johdosta, koska vanhemmat (alkuperäisväestö) sijoittivat lapsensa muihin kouluihin eli äänestivät jaloillaan. Tällainen menettely saattaa tulevaisuudessa toistua muuallakin pääkaupunkiseudulla, kun vanhemmat alkavat pelätä Tukholman esikaupunkien tapahtumien leviämistä lähivuosikymmeninä myös meille.

Aivan kuten julkisuudessa on esitetty, peruskoulusta vastaavat ovat tuudittautuneet PISA:n auvoon, suostumatta näkemään pk:n kiistattomia heikkouksia ja piileviä ongelmia. Tämä tietysti on osittain ymmärrettävää, hyvästä suorituksesta on saatava nauttia ja olla tyytyväinen saavutetuista hyvistä tuloksista. Mutta tässä on vaarana, että ”kehitys päättyy tyytyväisyyteen”, ja pk. taantuu ja jää ajastaan jälkeen.

Siis Quo Vadis peruskoulu?

Frofessori Kari uusikylä kirjoitti aikoinaan HS:ssa ”Koulussa ei voi rakentaa tyhjän päälle”. Tämä pitää yhä paikkansa.

Useat tekijät vaikuttavat siihen miten ja millainen koulu meillä on. Peruskoulussa opitaan perusasiat hyvin monesta oppiaineesta. Tämän varmistamiseksi pk. on yhä enemmän integroitava osaksi koko yhteiskuntaan (koulu on edelleen yhteiskunnan suhteellisen irrallinen ja ulkopuolinen organisaatio). Työelämä ja sen edellyttämä osaaminen on eräs koulutuksen tärkeimpiä päämääriä. Työelämään tutustuminen on yksi keino, minkä merkitystä on edelleen kehitettävä esim. oppisopimuksen kautta (tämä erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien tuhansien nuorien yhteiskuntaan integroimiseksi). Myös lahjakkaille oppilaille on tarjottava mahdollisuus edetä muita nopeammin ja opiskella oppilastovereitaan perusteellisemmin ja syvällisemmin mieleisiään aineita.

Työelämän tarpeiden huomioimisen ohella koulun tulee tarjota kaikille mahdollisuudet kulttuuriseen ja sivistykselliseen persoonallisuuden kehittymiseen.

Riittävä rahoitus on kaiken edellytys, mutta rahakaan ei ole kaikki kaikessa. Vähintään yhtä tärkeää on henkinen asenteen muutos. Peruskoulun on oltava mahdollisuus, nimensä mukaisesti siellä on tarjottava ne perustiedot ja taidot, joita lukuisille eri elämänalueille myöhemmin suuntaavat nuoret tarvitsevat jatko-opinnoissaan.

Maamme sijaitsee maapallolla leveysasteilla, missä meillä on selvät neljä vuodenaikaa, kevät, kesä, syksy ja talvi.

Tämä vuodenaikojen vaihtelu johtuu auringon säteilyn epätasaisesta jakautumisesta kalenterivuoden aikana.

Maan rata auringon ympäri on vain lievästi elliptinen, joten maapallon auringosta lasketun etäisyyden vaihtelulla ei ole suurta vaikutusta maan pinnalle auringosta tulevaan säteilyyn.

Auringon keskimääräinen säteilyteho on n. 1370w/m2, joten maapallolle tulee säteilytehoa
1,7 x 1017 wattia eli 170 000 biljoonaa wattia

Ymmärrettävämpää on kai sanoa, että säteilytehoa tulee maan jokaiselle neliömetrille keskinkertaisen keittolevyn tai tukankuivaajan tehon verran.

Maahan saapuvasta säteilystä heijastuu avaruuteen n. 30% ja lämmöksi jää loput n. 70%.
Tästä energiamäärästä menee ilmakehän sekä maan ja merien lämmittämiseen 47% ja loppu 23% osallistuu haihduttamiseen. Tuuleen, aaltoihin ja merivirtoihin menee 0,2% ja elämää ylläpitävään fotosynteesiin 0,02%.

Maan kiertoradan, ekliptikan ja maan pyörimisakselin välinen 66,5°:een kulma, aiheuttaa etenkin pallomme pohjoisilla ja eteläisillä osilla vuoden eri aikoina maan kohtaaman säteilyn suuren vaihtelun. Selvimmin tämä on havaittavissa päivän ja yön pituuksien suurina muutoksina.

Tällä hetkellä elämme synkintä vuodenaikaa, mihin jo marraskuu on tuonut lopullisen pimeyden. Mutta pian pääsemme kalenterissamme talvipäivän seisaukseen 22.12, jolloin yön piteneminen päättyy ja päivän piteneminen alkaa. Päivän pituus Helsingin seudulla on tuolloin vain noin kuusi tuntia ja pimeän ajan pituus kahdeksantoista tuntia.

Utsjoella aurinko on lakannut näkymästä jo marraskuun lopulla ja se näyttäytyy seuraavan kerran vasta tammikuun puolivälissä.

Joulun mentyä alkaa maan akselin pohjoispää jälleen kääntyä kohti aurinkoa ja päivä minuutti minuutilta hitaasti pidentyä. Tultaessa helmikuun loppupuolelle, päivä on jo kolme ja puoli tuntia pidempi kuin joulunvieton alkaessa.

On vain hieman yli kuukausi kevätpäivän tasaukseen, jolloin päivä ja yö ovat jälleen yhtä pitkät. Kevätpäivän tasaus ohitetaan 21.3. Tuosta päivämäärästä eteenpäin päivä on meillä pidempi kuin yö, yön edelleen lyhentyessä.

Ja vain kuukausi vapusta, kesäkuu alkaa ja aurinko nousee aamulla jo hieman neljän jälkeen ja laskee puoli yhdentoista aikoihin.

Kun kalenterivuosi on edennyt näin pitkälle, on maan akselin pohjoispää kallistunut ja edelleen kallistumassa kohti aurinkoa, keskikesä odottaa vain puolentoista kuukauden päässä.

Kuitenkin varsinaista pimeää aikaa jolloin auringon katsotaan olevan enemmän kuin 12° horisontin takana, ei ole ollenkaan toukokuun kolmannesta viikosta lähtien.

Terminen kevät saavutetaan samoihin aikoihin. Termisen kevään alkaessa vuorokauden keskilämpötila on yli nollan vähintään seitsemän vuorokauden ajan peräkkäin.

Tuolloin eletään loppukevättä, mikä muutaman viikon jälkeen vaihtuu kesäksi, vuodenaika toiseksi. Tämä tapahtuu hieman vapun jälkeen, jolloin koittaa terminen kesä, vuorokauden lämpötila on pysyvästi +10°: een yläpuolella.

Lopulta päädymme juhannukseen, jolloin koko maa juhlii yötöntä yötä.

Tämän jälkeen alkaa päivä hitaasti lyhetä ja yö vastaavasti pidetä. Onneksi kuitenkin kesää on vielä paljon jäljellä ja sen lämpöisimmät hetket edessäpäin..

Kesä väistämättä lopulta päättyy, alkaa syksy ja syyspäivän tasaus koittaa 23.9 jolloin päivä ja yö ovat jälleen yhtä pitkät. Tämän päivämäärän jälkeen alkaa yö voimakkaasti pidentyä ja päivä vastaavasti lyhetä. Hetken pimeneviä aamuja helpottaa talviaikaan siirtyminen lokakuun lopulla.

Näin olemme nopeasti käyneet läpi koko vuoden kalenterin, työviikkoja on vain muutama ennen riemullista joulun viettoa ja hulvattomia uuden vuoden juhlia.